Monet meistä ovat kokeneet jännittäviä hetkiä lapsuudessa vampyyri-, zombie- ja ihmissusielokuvien parissa. Todellisessa arjen elämässä nämä ovat kristinuskon parissa olleet vakavasti otettuja ilmiöitä. Yleisesti ajatellaan kristittyjen taistelleen näitä äärimmäisen pahoiksi nähtyjä ilmiöitä vastaan, mutta ehkä asia onkin toisin päin? Ehkä kristinusko onkin se, joka on tuonut nämä ilmiöt meidän keskuuteemme? Ehkä kristinusko jopa itsessään harjoittaa näitä edellä mainittuja? Väite voi vaikuttaa kummalliselta, jopa absurdilta, mutta tarkastellaanpa lähemmin asiaa.
Kristityt juovat herransa Jeesuksen Kristuksen verta, joka antaa ikuisen elämän. Tämähän on oppikirjaesimerkki vampirismista. Vampyyrit juovat verta ja veri antaa heille elämän, ikuisen sellaisen. Kristityt vaanivat myös kaikkia ei kristittyjä pyrkimällä käännyttämään näitä omaan ikuisen elämän verikulttiinsa. Erityisesti heikoissa asemissa olevat, kuten sairaat, vanhukset, lapset ja päihdeongelmaiset ovat heidän loppumattoman käännytyksen ja psyykkisen hyökkäyksen kohteina. Tämä heikkojen vaaniminen ja käännyttäminen on henkistä vampirismia, jossa elinvoimaa imetään psyykkisillä keinoilla kanssaihmisistä. Tästä kristityt itse saavat energiaa ja samalla näännyttävät uhrejaan. Jeesus itse oli voimakas vampyyri. Tästä meille kertoo muun muassa tarina Longinuksen keihäästä. Longinus keihästi Jeesuksen ristillä, koska tiesi tämän olevan vampyyri. Longinus ei kuitenkaan osunut Jeesuksen sydämeen vaan läpäisi vain kyljen. Vampyyrille ominaisesti Jeesus nousi myöhemmin haudastaan vaikka näytti ulkoisesti kuolleelta. Hänen tuli vain levätä ristillä roikkumisen rankan koetoksen jälkeen kryptassaan kolme päivää keräten voimiaan. Levon jälkeen tämä elävä kuollut, ikuinen ruumis, lähti jälleen liikkeelle etsien uskollisia seuraajiaan. Jeesus kykeni myös lentämään, kyky, jonka kerrotaan joillain vampyyreilla olevan. Tästä kertoo tarinat ilmaan nousemisesta ja ”taivaaseen kohoamisesta”. Kristinuskossa puhutaan usein verestä, sydämestä, ylösnousemuksesta ja käännyttämisestä. Itse asiassa nämä ovat pakkomielteisiä kristityille, ja kaikki edellä mainitut liittyvät suoraan vampyyrikulttiiin. Sydän on pakkomielteiden keskiössä, koska lävistämällä sydämen on mahdollista tappaa vampyyri.
Kristinusko on myös alkuperäinen zombie-kultti. Jeesuksen veren voidaan tulkita olevan se populaarikulttuurissa usein oleva ”zombievirus”, jonka kautta elävien kuolleiden armeija leviää. Kristityt ovat elävien kuolleiden armeija, sillä he ovat ihmisten keskuudessa kulkevia kuolleita, jotka eivät todella elä, koska haaveilevat vain kuolemasta ja toisesta elämästä, kuolemasta ja uudelleen syntymisestä. Kristinuskon oppeihin kuuluu olennaisena myös kuolleiden ruumiiden ylösnouseminen haudoistaan. Tämä on sekä zombie- että vampyyrimyyttien pääainesta. Kristityn saattaa tunnistaa monesti myös niin sanotusta kuolleesta katseesta ja ilmeestä. Kristityn silmät ovat elävän kuolleen silmät, joiden takana ei näy sielua.
Ihmissusi on sudenkaltaiseksi olennoksi täysikuun aikana muuttuva ihminen. Taustalla on myyttien mukaan useimmiten joko toisen ihmissuden purema tai kirous. Täysikuu liitettiin myös noitiin, jotka kristityt kokivat arkkivihollisikseen. Täysikuun aikaan siis kristityt verenjanoiset pedot metsästivät naisia ja, joskus myös miehiä ja lapsia kidutettavakseen noitasyytösten varjolla. Näin sanonta homo homini lupus sopii hyvin kuvaan täydenkuun aikaan kristitystä ihmissutena, ihminen sutena eli vaarallisena eläimenä toiselle ihmiselle. Koomista sanonnassa toki on se, että suden vaarallisuus ihmiselle on kuin leppäkertun uhka karhulle, kun sitä verrataan ihmisen vaarallisuuteen ihmiselle.
Tämä kirjoitus oli vain lyhyt pintaraapaisu Kristillisen kauhukultin piirteistä, mutta aiheen raskauden vuoksi on usein parempi pitäytyä lyhyissä sukelluksissa näihin kristinuskon mustiin ja sameisiin vesiin.
..10/11..