ISÄNMAAN TOIVOT JA SUOMEN VIHOLLISET

Vastaa

Oops!…we did it again, niin kuin sukunimensä mukaisesti kollektiiviksi paisunut Britney voisi todeta. ”Oops!” viittaa tässä kolmikon vahinkoon, joka johtuu seurausten ajattelun puutteesta. Loppuosa taas siihen, että sama surkea toiminta toistuu jatkuvasti, kun mitään ei opita aiemmista erheistä.

Mistä siis kyse? Tietenkin suuren huomion saaneesta ”silmien vääntely” kohusta, jossa kolme (ei yllättäen) Perussuomalaisten poliitikkoa postaa somessa aasialaisia pilkkaavia kuvia ”tukeakseen” tällaisen kuvan takia missikruununsa menettänyttä ex-miss suomea 2025. Henkilöt, jotka tähän lapselliseen naamanvääntelyfarssiin osallistuivat ovat Perussuomalaisten poliitikot Kaisa Garedew ja Juho Eerola, sekä perussuomalaisten ainoa europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen.

Kyseistä touhua voidaan lähestyä monelta eri kantilta. Oliko nämä teot rasistia vai ei? Oliko niiden intentio rasistinen vai ei? Oliko teot vain huumoria vai oliko niillä toisenlainen tarkoitusperä? Oliko kyseessä rasismin sijaan ymmärtämättömyys? Oliko ymmärtämättömyys tiedon puutetta liittyen tehtyyn eleeseen? Tulisiko näitä kuvia pyytää anteeksi? Ja keneltä tulisi pyytää anteeksi ja millä tavoin?

Keskityn seuraavaksi neljään kysymykseen: Eleiden rasistisuus, tekoon mahdollisesti liittyvä ymmärryksen puute, huumori motiivina, ja anteeksipyytäminen ja anteeksi antaminen. Keskityn esimerkeissä vain Garedewin ja Eerolan ulostuloihin. Jätän siis lyhytaikaisen Miss Suomen ja esimerkillisen suomalais-kristillistä elämää viettävän Tynkkysen pois.

ELEIDEN RASISTISUUS

Yksikään Perussuomalaisten kuvia postaillut ei pidä kuvia rasistisina. Onko tämä ihme, jos rasistinen henkilö ei pidä mitään omaa tekoaan rasistisena? Suurin osa – itseni mukaan lukien – on tiennyt jo 80-luvulla lapsena, että kyseinen ele on rasistinen ja aasialaisia pilkkaava. 2020-luvulla ymmärrys rasismista on huomattavasti korkeammalla tasolla yleisesti ottaen kuin 80-luvulla (paitsi näemmä perussuomalaisilla). Samoin jo lapset ymmärtävät tämän, niin miten on mahdollista, että kronologisesti aikuiset kansanedustajat eivät tajua tämän olevan pilkkaavaa. Suomalaisia kohtaan ei ole vastaavaa elettä, johon tätä voisi verrata, mutta ehkä vastaavaa olisi pitää etusormea ylähuulen ja nenän välissä ja toista kättä suoraksi ojennettuna ja kommentoida ”tässä vähän venyttelen yläselkää ja hieron ylähuulta saksalaiseen tapaan”.

Eerola vastaa Miss Suomen kruununsa menettämiseen: ”Täysin naurettavaa. Maahanmuuttajataustaisena hän varmasti itse tietää, mitä rasismi on.” Tällä perusteella jokainen toiseen maahan muuttanut ”tietää mitä rasismi on”. Jos, suomalainen uusnatsi muuttaa Ruotsiin, niin hänen tekonsa eivät voi olla rasistisia, koska tietää maahanmuuttajana kyllä mitä rasismi on?

YMMÄRRYKSEN PUUTE LIITTYEN TEON LUONTEESEEN

Pahempaa kuin kuvien rasistisuus, on se, että nämä henkilöt eivät todella ymmärtäneet silmien vääntelykuvien olevan rasistisia. Miten yksikään (kronologisesti) aikuinen voisi olla tietämättä asiaa, joka on ollut tiedossa jo kymmeniä vuosia. Ja vielä, kun kansanedustajien pitäisi ymmärtää maailman menoa ehkä niin sanottua rivikansalaista paremmin. Jos kyseiset henkilöt ovat niin ymmärtämättömiä maailman menosta, heidän paikkansa olisi pikemminkin jonkinlainen tuettu asumisen yksikkö kuin eduskunta. Tosin poliitikkojen edut ovat sitä luokkaa, että voidaan puhua kyllä vahvasti tuetusta elämisestä yhteiskunnassa.

HUUMORI MOTIIVINA

Kännissä ja läpällä. Tämä oli vain huumoria. Ettekö huumoria ymmärrä. Yleiset selitykset, kun joku kritisoi pilkkaavia viestiä ja kuvia. Mielestäni on jo riittävää, jos tämä on Kaisan, Eeron ja Sebastianin käsitys huumorista. Tämä huumori on myös siellä ala-asteen tasolla ja viittaa henkilöiden henkiseen kehitysvammaisuuteen tai vakavaan taantumaan.

ANTEEKSI ANTAMINEN JA PYYTÄMINEN

Perussuomalaisten yleinen linja tuntuu olevan, että omien tekojen takana seistään ja anteeksi ei pyydetä, vaikka teot olisivat kaikkien muiden mielestä väärin ja vaatisivat anteeksipyyntöä. Jos joku loukkaa perussuomalaisten tunteita, niin anteeksipyyntöä toisaalta vaaditaan muilta. On toki ainoastaan hyvä, että seisotaan omien sanojensa ja tekojensa takana, mutta tähän liittyy esiharkinta mitä aikoo sanoa ja tehdä. Myös kyky ymmärtää omata virheensä, näiden pohjalta muuttaa tapansa ja tarvittaessa pyytää anteeksi, kuuluvat samaan ”henkisen aikuisuuden pakettiin”.  Tähän naamanvääntely kohuun Kaisa Garedew kommentoi ”mitäköhän minun pitäisi pyytää anteeksi?” Siis vielä sen jälkeen kun asiaa on puitu ja selitetty jo monta päivää, Garedew ei ymmärrä. Tähän jatkoksi hän kommentoi, että kuka määrittelee mikä kuva on rasistinen ja mikä ei? Median pitäisi pyytää häneltä anteeksi, että on tuominnut hänen ihan tavallisen postauksen rasistiseksi. Media on syyllinen ja voisi kantaa vastuun tästä. Tähän lisäksi Garedew valehtelee kuvan liittyneen siihen, että pää oli kipeä eikä sillä ollut muuta viestiä. Kummallisesti aiemmin tämä viesti oli kruununsa menettäneen missin tukemista. Ja itse asiassa jo seuraavassa lauseessa hän sanoo, että postaus ja kuva oli ex-missin tukemista. Garedew esittää siis kaksi toisensa pois sulkevaa syytä kuvalle peräkkäin. Garedew jollain kieroutuneella kierteellään ajattelee sen olevan median vika, kun hän ja perus-kumppaninsa käyttäytyvät kuin ala-asteella olevat koulukiusaajat. Logiikka tuntuu näillä politiikan apukoululaisilla olevan ”me saamme tehdä mitä haluamme ja käyttäytyä miten haluamme, mutta, jos media uutisoi siitä, ja siitä seuraa ongelmia, niin syy on median, ei meidän”. Ja, kun miltei aseella uhaten saadaan nämä henkilöt esittämään jokin teennäinen ja epäaito anteeksipyyntö, niin sen jälkeen alkaa valittaminen ”mikä on, kun anteeksipyyntö ei kelpaa. Kyllä pitää antaa anteeksi, kun ollaan pyydetty”.

Summa summarum: kyseinen käytös ja niiden selittelyt kertovat kyseisten henkilöiden olevan henkisesti jälkeenjääneitä, ymmärryksellisesti rajoittuneita, epärehellisiä ja rasistisia. Perussuomalaiselle kielenkäytölle sopivammin: henkilöt ovat helvetin lapsellisia ja tyhmiä, jotka suoltavat jatkuvasti paskaa. Miten tällainen ammattitaidottomien kehitysviivästyneiden ilveilijöiden lauma pääsee kansanedustajiksi, on se ehkä asian huolestuttavin puoli, sillä moni on heitä äänestänyt, jotta he ovat paikkansa saaneet. Maamme yleinen sivistystaso on huolestuttavan alhainen.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kommentoi, että kuvat olivat ”tökeröitä, mutta ei rasistisia”. Perussuomalaiset on miltei ainoana – ellei ainoana – puolueena jatkuvasti erilaisissa rasismikohuissa. Samoin Purran oma historia on todistettavasti rasistien ja uusnatsikontaktien parissa. Mukaan lukien kaveeraaminen vakavia terrorismisyytöksiä saaneen kanssa. Epäilen, että ei ole mitään tekoa, jonka Purra avoimesti myöntäisi rasistiseksi oman puolueensa piiristä. Vaikuttaa, että sillä ei ole mitään väliä Purralle, vaikka miljoonat aasialaiset ja iso osa suomalaisista väittäisi tekoa rasistiseksi ja pilkkaavaksi. Purra itse toisaalta noudattaa suhteellisen loogisesti politiikkaansa, joka on rasistinen, oikeistolainen ja, johon ei kuulu empatia (niin kuin hän on suoraan sanonut). Suomi on matkalla Intiassakin jo vuosituhansia hyväksi havaittuun kastijärjestelmään, jossa elämän mahdollisuudet ja roolit annetaan syntymässä. Tässä Purra on toiminut johdonmukaisesti.

Mikään taho ei ole Suomessa tehnyt haittaa enemmän Suomelle ja Suomen maineelle kuin Perussuomalaisten puolue, joka väittää toimivansa isänmaallisesti ja Suomen eduksi. Tämä henkisesti puolimatkaan jääneiden uusin tempaus oli taas loistava esimerkki, kuinka hyvin nämä patriootit ajavat Suomen etuja. Parempi paikka olisi jokin lastenohjelma tai sirkus, jossa voisivat viihdyttää muita lapsenmielisiä pelleilyllään ja jättää tärkeiden kansallisten asioiden ajaminen asiantuntijoille ja asiansa osaajille, jotka myös osaavat käyttäytyä roolinsa vaatimalla tavalla.

PERUSSUOMALAISIA SANKAREITA

Perussuomalaiset jatkavat samalla rehellisen ja suoraselkäisyyden linjalla kuin OG-Persunsa Tony Halme. Tämä esimerkillinen suomalainen oli suorasanainen, rehellinen ja peloton, esimerkillinen mies ja kansanedustaja, jonka sydäntä lähellä oli muun muassa naisten ja heikompien suojelu sekä huumeita ja rikollisuutta vastaan taistelu. Näin edelleen hänen faniensa parissa, vaikka Halme todistettavasti hakkasi vaimoaan ja kohteli muitakin naisia epäasiallisesti, kiusasi, uhkaili ja solvasi jatkuvasti kaikkia, käytti koko ikänsä väärin erilaisia lääkkeitä ja huumeita, joiden vaikutuksen alaisena teki rikoksia. Halme myös suoraselkäisenä esimerkillisenä soturina yritti tappaa itsenä (koska koki itsensä niin surkeaksi tapaukseksi) ampumalla itseään päähän laittomalla käsiaseella…ja epäonnistui tässäkin. Tämän seurauksena hän sai aivovaurion. Ja jatkoi samaa huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Toisella kertaa Halme onnistui päättämään elämänsä ampumalla itseään uudestaan päähän laittomalla aseella omassa asunnossaan. Kaipaamaan jäivät…

Samoin Halmeelle tarjottiin kaikki menestymisen mahdollisuudet, jotka hän itse tuhosi käytöksellään. Ei ole toista suomalaista, jolla oli suuren menestymisen mahdollisuus amerikkalaisen vapaapainin parissa. Samoin Halme pääsi korkean luokan Hollywood elokuvaan (joskin hyvin pieneen rooliin), oli menestyksekäs suomalaisen nyrkkeilyn parissa, osallistui kehonrakennukseen, pääsi mukaan puoluepolitiikkaan. Kaikki mahdollisuutensa ja uransa Halme tuhosi omalla paskamaisella käytöksellään, jotka johtuivat mielenterveys- ja asenneongelmista sekä päihteistä.

Uudempi Perussuomalainen sankari on Timo Vornanen, joka kännissä ampui aseella helsinkiläisen ravintolan edessä. Kyseessä on kaiken lisäksi henkilö, joka on ammatiltaan poliisi ja takuulla on tiennyt toimintansa laittomuuden monilta eri kanteilta. Vornanen on myös saanut huomautuksen epäasiallisesta käytöksestä vuonna 2015, jolloin hän oli kosketellut työkaveriaan nivusalueelta.

Ano Turtiainen on myös Perussuomalaisissa ollut sankari, joka on entinen voimanostaja (sai tässäkin lajissa doping-rikkomuksesta kahden vuoden kilpailukiellon). Turtiainen tosin sai potkut Perussuomalaisista sopimattoman käytöksen vuoksi (mm. julkaisi pilkkaavan postauksen George Floydista, joka kuoli rasistisen poliisiväkivallan uhrina). Turtiaisen ulostulot olivat sen tasoisia, että seuraava askel pahempaan suuntaan olisi ollut suorat tappouhkaukset ja laiton porno. Turtiainen on suuri Venäjän fani ja häntä on epäilty myös tietovuodosta. Anolla on ansiorekisterissään kolme pahoinpitelysyytettä (joista yksi on 14-vuotias poika). Kirsikkana kakun päällä Anolla on vakaa usko Litteään Maahan (eli hän ei usko Maapalloon. Huom! Perus-Laura Huhtasaari uskoo myös uskonnollisen kreationismin selityksiin tieteellisten sijasta).

Suppeana yhteenvetona Perussuomalaisilla vahvoina piirteinä ovat rasistinen patrioottisuus, tieteenvastainen kristillisyys, empatiaa vaille oleva politiikka, ristiriitaiset puheet ja käytös, välinpitämättömyys omien tekojen seurauksista muille, yleisten ja muille selvien käytöstapojen puute, lapsellinen pelleily vakavien asioiden kanssa ja totuuden uhraaminen, jos se ei ole omien intressien mukainen

I think we did it again
we made it clear we’re not your friends
Oh, baby
It might seem like a joke
But it doesn’t mean that I’m serious

’Cause to lose all our senses
That is just so typically us
Oh, white baby, baby

Oops, we did it again
I played with that card
Got lost in the game
Oh, Aryan baby, baby
Oops, you think we are for you
That we are here for truth
I’m not that innocent

You see my problem is this
I’m dreaming away
Wishing we are heroes, that truly exist
We make Finland cry watching the days
Can’t you see we are fools in so many ways?

But to lose all our senses
That is just so typically us
Oh, 88 baby, oh

All aboard
Racist clones and clowns, before you go, there’s something I want you to have
I want you to remember to suck harder the leader daddy’s ballsacks

…10/11..

RIKU RINNE – PAHOLAISEN PALVELUKSESSA

Vastaa

Riku Rinne on yksi näistä kristillisistä kadotuksen saarnaajista, jotka ovat tehneet tasaista tuhotyötään Suomen kansan parissa jo vuosikymmeniä. Rikun meriiteiksi voi katsoa paljon pahoinvointia aiheuttaneen saatana-paniikin tehokkaan lietsomisen 90-luvulla. Tätä omaa kieroutunutta missiotaan Rinne puski läpi valhein ja huijauksin, joita hän ei vielä tänä päivänäkään ole pyydellyt anteeksi. Rinne käytti ihmisten typeryyttä, naiiviutta ja ymmärryksen puutetta hyväkseen oman asemansa, taloudellisen tilanteensa ja henkisesti häiriintyneen agendansa ajamiseksi. Riku Rinteen keksimä Saatana, Paholaishahmo ja tähän liittyvät saatananpalvojat, joiden riitit Rinne oli kaivanut sairaasta mielikuvituksestaan. Tai ehkä Riku oli nämä fantasiat lainannut ja varastanut oman mielikuvituksen puutteensa vuoksi aggressiivisilta Amerikan evankelisilta mielenterveysongelmaisilta kanssaharhailijoiltaan.

Kuulun itse siihen ikäluokkaan ja ihmisryhmään, johon Riku Rinne kumppaneineen suuntasi propagandansa, ja erityisesti valheellisen lokakampanjan miekkansa kärjen. Rinne kulki Suomessa kouluissa saarnaamassa saatananpalvonnan vaaroista. Toisin sanoen valehteli silmät päästään ja huijasi herkkäuskoisia ja yksinkertaisia ihmisiä keksimillään sairailla fantasioillaan, joista hän oli kirjoittanut kirjan nimeltä Syvyyden kuilusta (tämän jälkeen Riku kasasi samoista palikoista teoksen Pimeys Väistyy). Syvyyden Kuilusta Kirja kertoo tarinan Aki Jääskeläisestä, joka ajautui saatananpalvojien joukkoon. Luin itse kirjan sen ilmestyessä ja olen lukenut sen uudelleen noin kolmekymmentävuotta myöhemmin (kerron kirjasta tarkemmin toisessa kirjoituksessa, jos jaksan). Kirjan ilmestymisen aikaan vuonna 1994 tietoa ei saanut samalla tavalla helposti internetistä, joten Rinteen kirjassa esittämien väitteiden todenperäisyyden tarkistaminen oli paljon vaativampaa kuin nykyään. Muutenkaan tietoa ei ollut samalla tavalla käden ulottuvilla, joten moni joutui käyttämään Rinteen kirjaa jonkinlaisena lähteenä saatananpalvonnasta ja satanismista (niin aiheista positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä kiinnostuneiden). Rinteen – tai muun hurahtaneen kristityn, kuten Keijo Ahorinnan tai Leo Mellerin – kirjan käyttäminen saatananpalvonnan, satanismin tai okkultismin lähteenä on yhtä suositeltavaa ja kehittävää kuin käyttää lyhtypylvästä retoristen taitojen opettajana.

Rinne saa kiittää itseään muun muassa siitä, että herätti kiinnostuksen saatanan palvontaan valtavissa mittasuhteissa (aiempaan verraten, jolloin harva edes tiesi koko aiheesta), ja erityisesti nuorten keskuudessa positiivisessa mielessä. Samalla hän liitti siihen – ja toi monen tietoisuuteen – viiltelyn, veriuhrit, loitsut, roolipelaamisen, seksiorgiat ja niin edelleen. Itse en ikävä kyllä löytänyt seksiorgioita tai roolipelaamista, mutta viiltelystä – ja muista verirituaaleista – voin varmasti kiittää osittain Rikua ja hänen oppejaan. Rinne toimi paljon enemmän keksimänsä paholaisen palvelijana ja sanansaattajana kuin kyseisten aktiviteettien estäjänä. Tämä tosin ei ole mitenkään odottamatonta, koska valehtelun seuraukset ovat usein juuri päinvastaisia kuin niiden tarkoitus.

Sen sijaan, että satanismista olisi annettu rehellistä tietoa ihmisille ja näin toimittu ymmärrystä ja sivistystä lisäävästi, päättivät Rinne ja kanssahuijaajat keksiä mitä räikeimpiä fantasioita aiheesta palvelemaan omia synkkiä visioitaan ja sumeita tarkoitusperiään. Tällä tavoin aiheutettiin suunnaton määrä pahoinvointia ja sekaannusta. Miksi näin? Tämä on kristillisille fundamentalisteille ominainen toimintatapa. On ollut aina, on nyt ja tulee aina olemaan, sillä se kuuluu tämän kaltaisen uskon rakenteeseen. Demonisoidaan ja parjataan muita aktiviteetteja, ideologioita ja oppeja, kun samalla mainostetaan omia oppeja ainoana ratkaisuna näihin alun perin itse kehitettyihin ongelmiin. Tähän samaan kuuluu käsittämätön moraalisuuden ja kokonaiskuvan näkemisen puute. Omilla keksityillä tarinoilla ja valheilla ei nähdä olevan mitään ongelmallista ulottuvuutta, kun sillä pyritään edistämään omaa agendaa. Riku Rinne, Keijo Ahorinta ja kumppanit, jotka esiintyivät ja edelleen esiintyvät jonkinlaisina saatananpalvonnan ja satanismin asiantuntijoina, oikeasti tietämättä aiheista juuri mitään, keksivät oman kummallisen fantasiamuodon saatananpalvonnasta, jollaista ei edes ole olemassa (tai ei ollut olemassa ennen kuin he[1] loivat tällaisen perverssin kristillisen lahkon), ja tämän varjolla vainosivat vähemmistöjä, syyttivät syyttömiä, esittivät asiantuntijoita ja aiheuttivat suuren määrän henkistä ja fyysistäkin pahoinvointia ympäristössään.

Kuinka moni jo valmiiksi syrjässä oleva, ulkopuolinen, roolipelaaja, kauhuleffafani, hevin kuuntelija, fantasiakirjojen lukija, sai näistä saatananpalvontavainoista lisää henkistä kuormaa, psyykkistä pahoinvointia ja suoranaista väkivaltaa –  niin verbaalista kuin fyysistä – päälleen? Väitän, että aivan liian moni. Kyseessä oli 90-luvun variaatio kristittyjen vainosta vähemmistöjä kohtaan, joista kuuluisimmat tunnetaan inkvisition ja noitavainojen nimillä.

Mitä tästä voimme oppia? Välttäkää vääriä profeettoja, jotka saarnaavat ja levittävät valheita, yllyttäen vainoihin vähemmistöjä kohtaan.

Lopuksi voisin esittää kysymyksen, että minkälaista olentoa nämä henkilöt itse palvovat ja seuraavat, kun toisin ajattelijoiden vainoaminen, tekopyhyys, valheellisuus, vallanhalu, himo ja välinpitämättömyys muiden hyvinvoinnista ja tekojen seurauksista ovat enemmänkin vaatimus kuin poikkeus? He näyttävät palvovan ja seuraavan juuri sitä keksimäänsä paholaista, joita väittävät vastustavansa. Valheiden herraa ja sielunkadotukseen harhaanjohtavaa pahaa.

Riku ”Sielunvihollinen” Rinne ja Keijo ”kadotuksen saarnaaja” Ahorinta esittävät asiantuntijoita koko kansalle levittäen räikeitä valheita välittämättä seuraamuksista, kunhan saavat oman kieroutuneen näkemyksensä leviämään. Leo ”Marsilainen himonussija” Meller pyörittää naishaaremia, solvaa muukalaisia ja keksii ennustuksia, milloin mistäkin, ja Markku ”Ruumiinhäpäisijä” Koivisto vainoaa homoseksuaaleja silloin kuin ei itse harrasta homoseksiä tai häpäise ruumiita. Nämä edellä mainitut harhahenget ovat jo hiljalleen hiipuvia, mutta vielä kyteviä henkisyyden rengaspaloja. Muistakaamme heidän hulluus, niin voimme tunnistaa näiden väärien profeettojen oppipojat jatkossa ehkä helpommin.

..10/11..

[1] Tarkoitan tässä näitä harhautuneita kristillisiä lahkolaisia kokonaisuudessaan, en vain ”Suomen edustusta” kyseisestä ”opista”.

Taantumuksen esikuvat miehille

Vastaa

Elämme aikaa, jolloin sekä lapset, nuoret että aikuiset tuntuvat olevan enemmän ja enemmän hukassa elämänsä suunnan ja yleisesti ottaen merkityksellisen ja tarkoituksellisen elämän suhteen. Sosiaalisen median luoma oma maailmansa on sekoittunut sen ulkopuolisen – niin sanotun – todellisen maailman kanssa, eikä suuri osa ymmärrä enää kunnolla näiden kahden eroa. Varsinkin lapset ja nuoret ovat vieraantuneet sitä minkälainen tämä virtuaalisen maailman ulkopuolinen todellisuus on. Johtuen tietenkin siitä, että heillä ei ole omaa kokemusta maailmasta ennen tietokoneiden ja virtuaalisen maailman todellisuuden valloitusta. Tosin myös monet vanhemmat ovat alkaneet menettää otettaan virtuaalisen ja (sanotaanko vaikka) konkreettisen maailman eroista. Nuoremmilla on se etu, että he osaavat ehkä toimia luonnollisemmin tässä uudessa ympäristössä, koska ovat kasvaneet siihen sisälle. Vanhemmilla taas se etu, että tämä ympäristö on uutta lisää vanhalle, jolloin heillä on jalat molemmissa maailmoissa – vaikkakin ehkä hyvin hatarasti.

On ymmärrettävää, että todellisuuskäsitys muodostuu sen mukaan, mille altistuu ja missä määrin. Kun maailma on aamusta iltaan sosiaalisen median luomaa vääristymää todellisuudesta, alkaa käsitys todellisuudesta vääristymään tämän mukaisesti. Tältä pohjalta syntyy paljon vääriä näkemyksiä, jotka johtavat vääriin päätöksiin, vieraantumiseen todellisuudesta ja mielenterveyden heikkenemiseen. Tällaista propagandalle hyvää alustaa (sosiaalinen media) hyödyntävät monet ajaakseen omaa agendaansa. Osa näistä johdattaa tietoisesti harhaan, koska hyötyy siitä itse. Osa näistä harhaanjohtajista on itsekin ajautunut niin syvälle harhaisuuteen, että eivät edes itse ymmärrä sitä kapeaa ja sumuista koloa, jossa ovat. Miltei aina nämä kaksi ovat enemmän tai vähemmän yhteen kietoutuneita. Esitän kolme tällaista nykypäivän harhaan ajautunutta taantumuksen sanansaattajaa, jotka ovat saaneet suurta huomiota ja, joiden vaikutus maailmaan on taantumuksellinen ja vahingoittava. Kaikkia näitä kolmea yhdistää epärehellisyys, itsekkyys ja huono vaikutus ihmisille.  Ensimmäinen taantumuksen ääni on Andrew Tate, toinen Donald Trump ja kolmas Jordan Peterson.

Andrew Tate on entinen potkunyrkkeilijä ja nykyinen ns. somevaikuttaja. Andrew Taten sanoma on äärimmäisen itsekeskeinen ja materialistinen sekä avoimen naisvihamielinen. Jostain syystä tällainen taantunut ja pinnallinen sovinisti vetoaa nuoriin miehiin. Osaltaan varmaan hyvien esikuvien puutteen vuoksi, mutta myös nuorten miesten epävarmuuden ja pelkojen suhteen. Naiset ovat pelottavia ja vaikeasti ymmärrettäviä olentoja nuorille miehille, jotka eivät ymmärrä itseäänkään sen paremmin, joten tämä pelko pyritään voittamaan käyttämällä väkivaltaista voimaa ymmärryksen sijaan. Helpoin ja samalla tyhmin ratkaisu kaikkeen on väkivaltainen voiman käyttö. Samoin Taten pinnallinen rahan ja materian palvonta vaikuttaa hohdokkaalta henkisesti vielä keskenkasvuisille murrosikäisille (oli henkilön kronologinen ikä sitten 15 tai 115 vuotta). Andrew Tate ajaa arvojen, kuten rakkaus, myötätunto ja viisaus, sijaan epäarvoja, jotka ovat näiden vastakohta. Rakkauden ja myötätunnon sijaan alistamista ja suvaitsemattomuutta, viisauden sijaan pinnallisuutta. Toisin kuin rock, psykedeeliset huumeet, kauhuelokuvat ja videopelit, joita on syytetty nuorison turmelemisesta, Andrew Taten opit aivan konkreettisesti tyhmentävät ja heikentävät nuorisoa.

Donald Trump, tuo kaikkien tuntema henkisesti jälkeenjäänyt taparikollinen. On vaikea pitää uskoa yllä tulevaisuuteen ja ihmiskuntaan, kun maiden johtajiksi pääsee tämän tasoisia saapaspäisiä ihmisiä. Trumpin valtaannousun on mahdollistanut ihmisten sivistystason alas ajaminen ja arvojen tasainen korvautuminen epäarvoilla. Trumpin ansioiksi on nähtävissä totuuden ja todellisuuden arvostuksen laskeminen ja jatkuvan valehtelun ja paskanjauhamisen hyväksyminen normaaliksi tavaksi puskea omia asioitaan eteenpäin. Väitän, että vielä kaksikymmentä vuotta sitten ei olisi ollut mahdollista avoimesti valehdella aamusta iltaan niin, että tämä voitaisiin miltei reaaliajassa todistaa, ja silti pitää maineensa ja kannattajansa. Ei siis muualla kuin uskonnollisen kultin parissa. Ja tätähän nykyajan politiikka lähenee lähenemistään. Kun perinteiset uskonnot ovat menettäneet kannatustaan, on politiikasta tullut uusi uskonto massasieluiselle eksyneelle. Politiikka ei enää ole realismiin ja maalliseen, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja edistykseen sidottu, vaan siitä on tullut enenevissä määrin uskonnollista tunteisiin ja mukaan kuulumiseen perustuvaa toimintaa. Pääasia on, että omaa johtajaa palvotaan auktoriteettisena messiaana ja omaa puoluetta ainoa oikeana uskontona. Ehkä tämä kertoo taas vain ihmisten täydestä eksyneisyydestä ja yksinäisyyden pelosta, jolloin on tärkeämpää kuulua mukaan ja olla hyväksytty, kuin olla totuuden ja rehellisyyden puolella.

Psykologi Jordan Peterson tuntuu aiempien sijaan harhautuneen vasta myöhemmin. Peterson ei ole samalla tavalla henkisesti kehitysvammainen ja jälkeenjäänyt kuin Andrew Tate ja Donald Trump. En käytä edellä mainittuja termejä pilkkaavasti tai huumorilla vaan Tate sekä Trump todella ovat kehitysvammaisia ja jälkeenjääneitä henkisesti, koska eivät ole kehittyneet moraaliselta ja älylliseltä ymmärrykseltään niin kuin aikuisen ihmisen tulisi, ja ovat näin jääneet jälkeen biologisesta ja kronologisesta iästään. Molemmat vaikuttavat omaavan vahvasti psykopaattisia piirteitä mm. itsekeskeisyys, välinpitämättömyys muista, empatian puute, taipumus rikollisuuteen. Voidaan siis puhua Trumpista ja Tatesta toden mukaisesti henkisesti jälkeenjääneinä.

Peterson taas ei ole samalla tavalla vajaaksi jäänyt kumiseva ihmiskuori, vaan hän tuntuu hiljalleen ajautuneen harhaisempaan suuntaan, mahdollisesti omien vastoinkäymisten ja traumojensa kautta. Mutta, minkä vuoksi Peterson kuuluu näiden kahden ali-ihmisyyttä – heidän ihmisyyden toteutus ja ihmiseksi eli moraaliseksi toimijaksi kasvaminen on jäänyt pahasti keskeneräiseksi – edustavan taantumuksen äänitorven kanssa samaan? Petersonia voi hyvällä syyllä kutsua pseudointellektuelliksi, sillä hän verhoaa monimutkaisen kuuloiseen jargoniin ja sanahelinään kaiken sanomansa. Kun nämä monimutkaiset puheenvuorot saa mietittyä auki, ne ovat joko hyvin simppeleitä itsestäänselvyyksiä tai, kuten vielä useimmiten tuntuu, Peterson ei oikeasti sano yhtään mitään vaan väistää jokaisen kysymyksen ja pyrkii siirtämään huomiota muualle. Tuntuu kuin Peterson olisi ajautunut pisteeseen, jossa hänen koko tehtävänsä, energiansa ja älynsä olisi suunnattua antamaan vastauksia, jotka kuulostavat äärimmäisen monimutkaisilta ja älyllisiltä, mutta samaan aikaan pyrkisivät olemaan vastaamatta yhtään mihinkään. Petersonin keskustelujen ja puheenvuorojen kuunteleminen on äärimmäisen raskasta ja toimii lähinnä harjoitteluna kuullun ymmärtämiselle ja argumentointivirheiden tunnistamisille. On yleinen vitsi (joka ei ole kaukana todellisuudesta vaan itse asiassa erittäin osuvaa) kuitata esimerkiksi kysymykseen ”uskotko sinä Jumalan olemassaoloon?” Jos Jordan Peterson vastaisi tähän: ”mitä tarkoitat Jumalalla? Mitä tarkoitat, kun sanot uskoa? Mitä tarkoitat olemassaololla? mitä tarkoitat, kun sanot sinä? Mitä yleensä tarkoitat kysyessäsi tätä? …” En tiedä, vaikka tuo todella olisi suoraan Petersonin vastaus jollekin.

Näitä kaikkia kolmea edellä mainittua taantumuksellista voitaisiin analysoida kymmeniä ja kymmeniä sivuja, mutta jo tämän tason osallistuminen näiden tahojen miettimiseen alkaa ohjata energiaa liiaksi turhanpäiväiseen suuntaan. Kiteyttäen voidaan vielä esittää, että kolme epäarvojen esikuvaa edustavat sovinismia, suvaitsemattomuutta, väkivaltaa ja pinnallista materialismia (Tate), narsistista itsekeskeisyyttä ja valheellisuutta (Trump), älyllistä epärehellisyyttä (Peterson). Kaikkia yhdistää erityisesti epärehellisyys ja uskonnollisen taantumuksellisuuden kannatus tai sen hyödyntäminen omien ahtaiden ja itsekeskeisten tavoitteiden ajamikseksi.

..10/11..

Voimaharjoittelu

Vastaa

Edellinen teksti antoi hyvin negatiivisen kuvan kehonrakennuksesta, jota kutsuin liikunnan äpärälapseksi. Monelle aihepiiriä tuntemattomalle kuitenkin termit kehonrakennus ja voimaharjoittelu sekoittuvat, kuten mahdollisesti muutamat muutkin ”lähitermit”. Seuraavaksi selvitän mitä voimaharjoittelu on ja miten se eroaa kehonrakennuksesta, voimanostosta ja painonnostosta.

Selvennän termit ennen kuin käsittelen itse voimaharjoittelua tarkemmin. Voimaharjoittelu on kaikkea harjoittelua, joka tähtää kehon voiman lisäämiseen, joko yleisesti tai jotakin tiettyä liikettä/spesifiä tarkoitusta varten. Voimaharjoittelun päämäärä on siis nimensä mukaisesti voiman lisääminen. Yksinkertaisesti kiteyttäen voimaharjoittelun tarkoituksena on lisätä henkilön voimaa ja kehonrakennuksen päämääränä on kehon ulkomuodon muokkaaminen isommaksi, lihaksikkaammaksi ja rasvattomammaksi.

Voimanosto ja painonnosto ovat maksimivoimaan liittyviä urheilulajeja. Voimanostossa kilpaillaan kolmessa eri liikkeessä, jotka ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastanosto. Painonnostossa on kaksi liikettä, joissa molemmissa pyritään saamaan mahdollisimman suuri painomäärä nostettua pään yläpuolelle suorille käsille. Liikkeet ovat tempaus ja työntö. En lähde näitä liikkeitä tarkemmin tässä avaamaan, koska tietoa löytyy helposti eikä näiden liikkeiden tarkempi avaaminen tuo tähän tekstiin mitään lisäarvoa.

Uudempia lajeja on mm. powerbuilding ja streetlifting.  Ensin mainittu pyrkii yhdistämään kehonrakennuksen esteettiset ulkonäkötavoitteet ja voimaharjoittelun tulostavoitteellisuuden. Jälkimmäinen laji on ikään kuin uusi ja paranneltu versio voimanostosta, jossa on voimanoston kolmen liikkeen (kyykky, penkkipunnerrus, maastanosto) sijaan neljä liikettä (kyykky, lisäpainoleuanveto, lisäpaino dippipunnerrus ja lisäpaino muscle-up, jota suomeksi kutsutaan mm. palomiespunnerrukseksi. Joissain kisoissa tosin jokin liike on jätetty pois, kuten muscle-up tai muscle-up ja kyykky).

Voimaharjoittelun piirteitä

Moni ajattelee, että isot lihakset ja voima ovat miltei synonyymejä keskenään. Näillä toki on suuri yhteys, mutta asia ei ole ihan näin mustavalkoinen.  Suuntaa antavina esimerkkeinä (koon ja voiman suhteesta) annettakoon, vaikka Whitney Baxley naisten 60kg sarjassa 236kg maastanostolla ja Chloe Brennan voimakisojen kilpailijana, joka 64kg painoisena nosti Dinnien kivet (kaksi kiveä, joissa kahvoina metallilenkit. Toinen kivi painaa 188kg ja toinen 144½kg). Harva salilla käyvä lihaksikas mies nostaa edes 20-25kg kiloa  annettuja esimerkkejä painavampana (eli 80-85kg painoisena) maastanostossa 236kg. Puhuttakaan Dinnie kivien 332½kg painosta.

Isommilla lihaksilla on potentiaalia olla vahvemmat lihakset, mutta voima on enemmänkin hermostollinen kyky ja taitoa aktivoida kehon erilaiset voimavarat tehokkaasti. Voimaharjoittelua ja lihasmassan kasvatusta lähestytään lopulta hyvin erilaisesti. Seuraavaksi suuntaa antavia esimerkkejä.

Voimaa harjoittaessa käytetään maksimipainosta noin 70-100% painoa, lihasmassaa kasvattaessa taas painoilla ei ole niin väliä, kunhan se on tarpeeksi iso, mutta ei liian iso (esim.50-80%).

Voimaa harjoittaessa sarjojen toistot (eli kuinka monta kertaa liike tehdään/paino nostetaan aina kerralla) ovat matalat (välillä 1-5), kun taas lihasmassaa kasvattaessa korkeammat (6-15 toistoa).

Voimaa harjoittaessa sarjojen välit ovat pitkät (mielellään 3-10min.), kun taas lihasmassaa kasvattaessa sarjojen välit tulisi olla lyhyitä (0-2min.).

Voimaa harjoittaessa suositaan moninivelliikkeitä (enemmän kuin yksi nivel liikkuu liikkeen suorituksen aikana) ja vapaita painoja, kun taas massaa kasvattaessa useammin yhden lihaksen eristäviä yhden nivelen liikkeitä. Esimerkkeinä moninivelliikkeistä ovat maastanosto ja penkkipunnerrus. Ensimmäisessä tapahtuu polvinivelien ja lonkan suoristuminen yhdistettynä staattiseen keskivartalon tukeen ja otevoimaan. Jälkimmäisessä taas kyynärnivel ja olkanivel toimivat samanaikaisesti, jolloin aktivoituvat sekä ojentaja-, olka- ja rintalihakset. Penkkipunnerruksessa aktivoituu myös lavan alue. Yksinivel liikkeitä ovat mm. tuettu hauiskääntö, ojentajapunnerrus taljassa jne.

Samoin voidaan vaikuttaa harjoitteissa siihen, kuinka paljon halutaan kehittää voimaa tai kasvattaa lihasmassaa tekemällä toistot tietyllä tavalla. Tutkimuksissa on selvinnyt, että erityisesti liikkeen eksentrinen vaihe (jarruttava ja lihasta venyttävä osuus. Esim. hauiskäännön laskuvaihe) toimii tehokkaasti lihasmassaa kasvattavasti, räjähtävän nopeasti tehty konsentrinen (liikkeen lihasta supistava vaihe) taas kehittää hyvin voimaa. Suorituksen pitää kestää tarpeeksi kauan, jotta se stimuloi lihaskasvua (time under tension).  Näitä edellä mainittuja tietoja voidaan hyödyntää myös, kun halutaan painottaa harjoittelussa enemmän joko voimaa tai lihasmassaa.

Edellä mainitut harjoittelumetodien ja tyylin erot liittyvät siihen, että voimaa harjoitetaan mahdollisimman levänneenä keskittyen muutamaan raskaaseen suoritukseen. Tässä lihasten väsymys on vain pelkkä este suoritukselle. Lihasten massan kasvatus toimii miltei päinvastoin. Tarkoituksena on nimenomaan harjoittelun avulla väsyttää harjoitettava lihas mahdollisimman loppuun. Tämä rikkoo lihaskudosta, joka stimuloi kasvua levossa. Samoin tutkimuksien kautta on todettu, että koko lihas ei aktivoidu enemmän tai vähemmän riippuen painosta, vaan lihaksen lihassolut aktivoituvat määrällisesti riippuen painon määrästä. Yksinkertaistaen voidaan siis sanoa, että lihasta väsyttävä tyyli lisää lihassolujen määrää ja kokoa, mutta se ei opeta meitä aktivoimaan niitä tehokkaammin, kun taas voimaharjoittelu opettaa juuri päinvastoin aktivoimaan olemassa olevat lihassolut ja lihakset paremmin, mutta ei toisaalta kasvata niin paljon lihasmassaa. Kuitenkin tulee huomata se, että mitä lähempänä ihminen on omaa lihasten täydellistä aktivointia, sitä helpompi on saada lisää voimaa kasvattamalla lihasmassan määrää. Samoin lihasmassan kasvaessa kasvaa aina voima.

Nyt, kun on tullut jaariteltua epämääräisesti voimaharjoittelun piirteistä, niin seuraavaksi voin esittää hyviä syitä miksi kaikkien tulisi sisällyttää elämäänsä jonkin verran voimaharjoittelua.

Syitä miksi harjoittaa voimaa

Useimmilla tuntuu olevan väärinkäsityksenä voimaharjoittelun samaistaminen kehonrakennukseen, mutta toisaalta myös hyvin suppea ymmärrys siitä mitä voimaharjoittelu tekee. Voimaharjoittelu on todennäköisesti eniten elämänlaatua parantavaa aktiviteettia, varsinkin mitä vanhemmaksi ihminen tulee.

Voimaharjoittelu vahvistaa lihaksia, mutta myös sydänlihasta, keuhkoja, verenkiertoa, luustoa ja jänteitä. Käyn edellä mainittujen hyödyt nopeasti ja yksitellen läpi.

Voimaharjoittelu vahvistaa lihaksia, kun altistamme lihakset progressiiviselle vastustukselle (yksinkertaisesti tarkoittaen: kun totumme harjoitukseen, vaikeutamme sitä jollain tavalla. Esim. lisäämällä vastusta, lisäämällä suoritustoistojen määrää, tai vaikeuttamalla liikettä muulla tavoin). Ihmisen lihasmassa alkaa vähetä kiihtyen, kun vanhenemme. Suurin osa ongelmista ja onnettomuuksista vanhuksilla johtuu heikoista lihaksista. Mitä vahvemmat lihakset ovat, sitä enemmän olemme turvassa vammoilta. Horjahtaessa joudumme käyttämää suurta äkillistä lihasvoimaa korjataksemme asennon. Jos tarvittavat lihakset ovat liian heikot, emme pysty vastustamaan horjahduksen voimaa ja tästä seuraa kaatuminen ja lisäksi mahdollinen lihaksen revähdys, luiden murtuminen tms. Lihasmassa myös toimii iskujen vaimentajana myös itsessään. Samoin lihasten tehtävä on tukea muuta elimistöä. Näin vahvat lihakset estävät erilaisia virheasentoja ja niistä johtuvia ongelmia. Suurin osa tuki-ja liikuntaelimistön oireista johtuu heikoista lihaksista. Selkäkivut, niskakivut, polvikivut jne. on suurin osa seurausta laiminlyödystä lihasten kunnossapidosta. Väitän, että miltei kaikki yleisimmät selkä-ja niskakivut, polvi-ja olkapään alueen ongelmat johtuvat lihaskunnon laiminlyönnistä. Ihmistä ei pidä kasassa luuranko, vaan luuranko ja luurankolihakset (jotka tunnetaan yleisemmin vain nimellä lihakset).

Sydämen, keuhkojen ja verenkierron vahvistuminen vaikuttaa palvon yleiseen jaksamiseen ja aivojen verenkierron parantumisella on monia hyviä vaikutuksia mielialaan ja mielenterveyteen yleensä. Samoin uni-ja ruokarytmi parantuvat, kuten myös unen laatu. Mielenterveyteen vaikuttaa myös harjoittelun ja tavoitteiden saavuttamisen kautta tulleet onnistumisen kokemukset, itsekurin, suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden asettamisen kykyjen vahvistuminen.

Lihasten vahvistuminen on useimmille se ilmiselvä seuraus voimaharjoittelusta, mutta moni ei tule ajatelleeksi, että voimaharjoittelu vahvistaa myös luita ja jänteitä. Kuten lihasten voimakin, suojelee luuston ja jänteiden vahvistuminen vammoilta. Erityisesti vanhemmilla ihmisillä.  Luiden tiheys lisääntyy, kun ne altistetaan vääntövoimalle ja iskutukselle. Tämän vuoksi liikuntaa, erityisesti voimaharjoittelua – joka aiheuttaa kovaa painetta ja vääntömomenttia luille –  ja iskuttavia lajeja harrastavilla on paremman kunnon ja vahvempien lihasten lisäksi myös vahvemmat luut ja jänteet.

Sivuhuomautuksena: steroidien käyttö kiihdyttää lihasmassan kasvua, mutta ei samassa määrin jänteiden (tai luiden) vahvistumista. Näin steroidien aiheuttama luonnottoman nopea lihasten kasvu suhteessa hitaampaan jänteiden vahvistumiseen altistaa vammoille. Sosiaalisessa mediassa näkyvät tapaukset, joissa suuria painoja nostavilta kehonrakentajilta katkeaa tai irtoaa jänne, johtuu siis edellä mainitusta. En ole vielä kertaakaan nähnyt tällaista luonnollisesti harjoittelevan kohdalla, koska hitaampi lihasvoiman kasvu kasvaa oikeassa suhteessa hitaammin vahvistuvien jänteiden ja kudosten kanssa.

Lopuksi haluan vielä mainita sen monesti kuullun kommentin, että ei viitsi käydä salilla, koska pelkää saavansa liian isot lihakset. Erityisesti naisilta olen kuullut tätä selitystä. Ensinnäkin lihasmassan ja voiman kasvatus vaatii kovaa ja säännöllistä harjoittelua, vuosia. Samoin mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeammaksi muuttuu lihasmassan saaminen. Naisille on myös jo alkujaan huomattavasti haastavampaa saada lihasmassaa, erityisesti ylävartaloon, johtuen biologista tekijöistä. Pelko vahingossa saadusta liiallisesta lihasmassasta on siis jotakuinkin yhtä realistinen pelko kuin viikoittaisen juoksulenkin väliin jättäminen siinä pelossa, että värvättäisiin Olympialaisiin vasten tahtoa. Tai tietokirjallisuuden lukeminen siinä pelossa, että tulisi liian älykkääksi. Ihmisellä ei ole koskaan liikaa voimaa tai älykkyyttä, kaikki lisääntynyt voima ja älykkyys ovat vain positiivista lisää ihmisen elämänlaatuun. Sen sijaan liikaa lihasmassa voi olla, jotta se ei enää ole hyväksi ihmiselle fyysisesti, henkisesti tai sosiaalisesti.

..10/11..

Kehonrakennus – Liikunnan jälkeenjäänyt äpärälapsi

Vastaa

Tällä kertaa kirjoituksen aiheena on kehonrakennus, tuo kaikkien liikuntalajien mielenvikainen serkku. Puhun tässä siis kehonrakennuksesta lajina, en kehonrakennuksesta laajasti käsitettynä, jolloin se sisältäisi kaikenlaisen kehonmuokkauksen tai kehon rakentamisen paremmin toimivaksi. Kehonrakennus on useimmiten verrattavissa lähemmin kuuluvaksi mielenterveysongelmien kuin liikunnan, tai varsinkaan terveyttä ja toimintakykyä edistävien aktiviteettien kategoriaan.

Kehonrakennuksen tavoitteena on saada mahdollisimman lihaksikas ja rasvaton vartalo. Laji on siis täysin esteettinen, ei käytännöllinen tai toiminnallinen. Kehonrakennuksessa kilpailijoissa arvioidaan mm. lihasten erottuvuutta, lihasmassan määrää, symmetriaa ja lihasmassan tasapainoista jakautumista sekä rasvaprosentin alhaisuutta. Kehonrakennus vaatii tämän vuoksi äärimmäisen kurinalaista elämää ruokavalion, harjoittelun ja levon suhteen. Edellä mainitut huomioon ottaen voisi ajatella kehonrakennuksen olevan nimenomaan hyvä toimintakykyä ja terveyttä edistävä laji. Näin ehkä olikin noin sata vuotta sitten ja aiemmin, kun kehonrakennus pysyi tiukasti yhteydessä toimintakykyyn ja terveyteen eikä keskittynyt vain ulkonäköön. Samoin aiemmin terveellinen syöminen ja elämäntavat yhdistyivät saumattomasti kehonrakennukseen, kun nykyään oleellisempaa on proteiinimäärä ja erilaiset lihaskasvua stimuloivat kemikaalit.  

Aiemmin kehonrakennuksen määränpäänä oli siis voimakkuus, ja ulkonäkö oli se, josta myös huomattiin ihmisen olevan voimakas. Nämä kaksi: voima ja voimakkaalta näyttäminen, vahvat lihakset ja lihaksikkaalta näyttäminen alkoivat hiljalleen eriytyä toisistaan. Kehonrakennus alkoi siirtyä peilin ja muiden edessä pullisteluksi, jossa toimintakyky, elinvoima ja terveys olivat toissijaisia tekijöitä.

Mikä sitten on vialla kehonrakennuksessa? Miksi ihminen ei saisi olla kiinnostunut ulkonäöstään ja muokata kehoaan? Mikä tästä tekee epäterveellistä?

Koska lihasten koko ja ulkonäkö menevät kehonrakennuksessa terveyden, hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja elämän laadun edelle, on ”luonnollisena” seurauksena käyttää kaikkia käytettävissä olevia metodeja, joilla lihasten kokoa saadaan kasvatettua mahdollisimman nopeasti ja paljon. Tässä tulee se suurin ongelma esille. Nopein keino edellä mainittuun on erilaiset kemikaalit, joilla on lukematon määrä haitallisia vaikutuksia eikä juuri mitään hyviä vaikutuksia terveyden kannalta. Näiden lihaskasvua stimuloivien kemikaalien lisäksi tyhmimmät ruiskuttavat täyteaineita (kuten surullisen kuuluisaa Syntholia) lihaksiinsa saaden ne näyttämään suuremmilta. Jotkut ottavat myös lihasimplantteja. Nämä feikkilihakset ovat jo äärimmäisen tyhmyyden huipentuma, sillä niillä poistetaan se ainoa hyöty, joka isommista lihaksista on, joka on niiden toimivuus ja hyödyllisyys (joka perustuu lihaksen voimantuottoon, ei kokoon. Koko on miltei aina vain haittatekijä). Ihminen siis maksaa paljon ja altistaa itsensä vaarallisille operaatioille näyttääkseen typerämmältä ja tullakseen sairaammaksi ja vähemmän toimintakykyiseksi.

Voidaan myös lähteä siitä, että mielenterveyden tulee olla heikentynyt jo valmiiksi ja maailmankuvan tulee olla vääristynyt jollain tavalla, jos elämän tärkein asia on ulkonäkö/pinta ja mahdollisimman suuret lihakset. Tällainen kertoo hyvin selkeästi henkilön pinnallisuudesta, narsistisesta itsensä palvonnasta, heikosta itsetunnosta ja mahdollisesti alhaisesta älykkyydestä. Joista kaikki edellä mainitut toisaalta samalla ruokkivat toisiaan. Tulee kuitenkin aina muistaa ne poikkeukset, joita aina löytyy jokaisen harrastuksen parista. Kehonrakennuksen harjoittaja ei siis tarkoita suoraan älyllisesti heikkotasoista, kuten yliopiston käynyt ei automaattisesti tarkoita viisasta ja fyysisesti heikkokuntoista.

Kehonrakennus ajaa syvemmälle syömishäiriön ja dysmorfisen kehonkuvan häiriön maailmaan, jossa suhde ruokaan ja kehoon vääristyy jatkuvasti.  Kehonrakennus siis edellyttää, altistaa ja ruokkii mielenterveyden ongelmia. Vielä loppuun muutama kehonrakennukseen liittyvä piirre.

Kehonrakennuksen huonoja puolia:

Vääristynyt kehonkuva

Pakkomielteinen ja vääristynyt suhde ruokaan

huumeongelma ja lääkkeiden väärinkäyttö (steroidit, piristeet, kasvuhormonit jne.)

anabolisten steroidien sivuvaikutukset:

  • korkea sydän-ja verisuonisairauksien riski
  • jyrkät mielialanvaihtelut masennuksesta, ylienergisyyteen ja aggressioon (vaikutus serotoniinin ja dopamiinin välittäjäainejärjestelmiin)
  • Sydäninfarktin riski
  • kutistuneet kivekset (liiallinen testoteri lopettaa kehon oman kiveksiä ylläpitävän hormonien tuotannon, koska tulkitsee liikasaannin niin, että kehon tarvitsee vähentää omaa tuotantoa)
  • Erilaiset sairaudet, kuten maksasyöpä, eturauhassyöpä, munuaissairaudet ja sydänsairaudet
  • Miesten rintarauhaset kasvavat (gynekomastia), koska osa testosteronista muuntuu estrogeeniksi
  • Aluksi libidon voimistuminen, joka myöhemmin saattaa muuttua libidon heikkenemiseen, haluttomuuteen ja impotenssiin.
  • Eturauhasen liikakasvu ja siittiöiden kato
  • Verenpaineen kohoaminen ja kolesteroliarvojen huononeminen
  • Diabeteksen riski kohoaa
  • Pahanlaatuisen aknen mahdollisuus
  • Kaljuuntuminen (myös naisilla)
  • Aivosolujen tuhoutuminen ja aivojen verenkierron heikkeneminen, josta seuraa älyllisen suorituskyvyn heikkeneminen
  • Ennen aikaisen kuoleman riski moninkertaistuu
  • Hedelmättömyys lisääntyy
  • Naisilla
    • kuukautishäiriöitä
    • äänen madaltuminen (pysyvä)
    • kaljuuntuminen, hiusten ohentuminen
    • klitoriksen liikakasvu
    • iho-ongelmia
    • rintojen pienentyminen
    • karvankasvu vartalolla lisääntyy
    • aggressiivisuus
    • kohdun surkastuminen

Kaiken lisäksi osa terveyshaitoista ja negatiivisista kehollisista vaikutuksista, joita steroidit saavat aikaiseksi, ovat peruuttamattomia. On hyvin vaikea ymmärtää kuinka pahasti kieroutunut ihmiskuva, maailmankuva ja käsitys elämän prioriteeteista on ihmisillä, joille suuremmat lihakset ovat niin tärkeät, että uhraavat näiden edessä toimintakykynsä, hedelmällisyytensä, yleisen terveystilansa, mielenterveytensä, älykkyytensä ja todennäköisesti lyhentävät elämänsä pituutta jopa kymmenillä vuosilla.

Steroideista on sanottu, että ne tekevät miehestä vielä enemmän miehen, samoin kuin naisesta enemmän miehen. Toisin sanoen naisille haittavaikutukset ovat vielä paljon pahempia ja ”luonnottomampia”. Tosin onko mies enemmän mies, kun hänen rintarauhasensa kasvavat, kivekset kutistuvat, siittiöiden määrä ja laatu sekä hedelmällisyys heikkenevät sekä impotenssi ja seksihalut vähenevät? Kehonrakennus yhdistettynä kaikkiin kyseisen ”kulttuurin” tekijöihin (mm. anaboliset steroidit) on sinulle oikea ratkaisu, jos mieskuvasi on luonnottoman lihaksikas mielenterveysongelmainen ja hedelmätön kasa massaa tai naisihanteesi on mieheltä näyttävä, matalasti honottava ja aggressiivisen teinipojan tavoin käyttäytyvä miltei yhtä iso kasa hedelmätöntä massaa.

Tässä vielä loppuun pikaisesti koottu ja hyvin vajavainen lista ennenaikaisesti kuolleista kehonrakentajista 2024-2025 vuosilta:

  • Illia Golem, kuollut 36-vuotiaana, kuolinsyy sydänkohtaus, 2024
  • Matheus Pavlak, kuollut 19-vuotiaana, kuolinsyy: sydänkohtaus, 2024
  • Antonio Souza, sydänkohtaus kisalavalla, 2024
  • Jose Mateus Correaia Silva, kuollut 28-vuotiaana, sydänkohtaus kesken harjoittelun, 2024
  • Johanna Pérez, kuollut 35-vuotiaana, kuolinsyy ei tiedossa 2024
  • Douglas Fruchey, kuollut 36-vuotiaana, kuolinsyy: yliannostus (Fentanyyli, Fluorofentanyyli, Metamfetamiini, kokaiini, MDMA), 2024
  • Johannes Loima, kuollut 27-vuotiaana, kuolinsyy: itsemurha, 2024
  • Lenny Persin, kuollut 60-vuotiaana sydänongelmien seurauksena, 2024
  • Jodi Vance, kuollut vakavaan nestehukkaan kisan jälkeen 20-vuotiaana, 2025
  • Park Seung-hyun, kuolinsyy: terveydelliset syyt, 2025

..10/11..

Taiteilijan Imago

Vastaa

Taiteilija on epämääräinen titteli, jolla osa haluaa määrittää itsensä perustaen tämän joko hyvään tai vähemmän hyvään syyhyn. Taiteilija voidaan määritellä monella tavalla. Taiteilija harjoittaa ja tekee taidetta eli luo jotain ilmaisemaan ja välittämään tunteita ja ideoita. Taiteilija voi olla ammatiltaan, jolloin on käynyt erilaisen taiteen tekemiseen liittyvän ammatin – kuten kuvataiteilija – tai vaihtoehtoisesti saa itselleen elannon tekemällä taidetta. Näin ammattitaitelija voi olla joko niin sanotun virallisen koulun käynyt tai itseoppinut.

Mikä tekee taiteilijan? Taiteen tekeminen vaatii pääasiassa ankaraa paneutumista asiaan eli tiedon ja taidon omaksumista harjoittelun kautta. Taiteen tekeminen vaatii myös mielikuvituksen käyttöä oman visionsa muuttamiseksi valmiiksi lopputulokseksi.

Taiteilijaksi tulemisen vaadittavat kulmakivet ovat siis:

  1. tiedon hankkiminen
  2. taidon hankkiminen
  3. mielikuvituksen käyttö
  4. visio eli idea siitä mitä taideteoksella halutaan välittää

Taiteen tekeminen vaatii tiedon hankkimista vähintäänkin kyseisestä taiteenlajista. Tässä ammattimainen koulutus on eräs hyvä tapa saada perustiedot aiheesta. Musiikissa et voi tehdä tietyn genren musiikkia ymmärtämättä edes jollain tavalla mitkä ovat kyseisen genren erityispiirteet, mitkä tekijät määrittävät sen ja miten se eroaa muista, erityisesti lähigenreistään. Toki hyvää musiikkia voi tehdä myös puhtaasti erilaiset musiikilliset genret unohtaen tekemällä sitä mikä kuulostaa hyvältä. Tässäkin tosin useimmiten tekijän korviin jokin tietty genre kuulostaa erityisen hyvältä, ja nämä kyseisen genren ominaistekijät tulisi ymmärtää, jotta voi toteuttaa niitä omiin korviin hyviltä kuulostavia piirteitä.

Taidon hankkiminen on ehkä se kaikkein oleellisin – ja miltei aina ehdottomasti tärkein – asia taiteen tekemisessä. Ilman tekemisen taitoa taidetta ei yksinkertaisesti pysty tekemään. Samoin taidon taso on se, joka rajoittaa toteuttamista. Mitä taitavampia olemme, sitä suurempi on mahdollisuutemme toteuttaa näkemyksiämme. Musiikillisen instrumentin soittamisessa perustaidot voidaan esimerkiksi jakaa erillisten tekniikoiden osaamiseksi, improvisaatioksi ja säveltämisen taidoksi. Mitä enemmän osaat tekniikoita, sitä paremman sävellyksen (tai kuvataiteessa maalauksen) voit potentiaalisesti saada aikaan. Säveltämisen taito on yhdistelmä musiikin tyylilajin/tyylilajien ymmärtämistä, soittotaitoa, sekä oman mielikuvituksen käyttöä. Improvisaatio on vapaata soittoa, joka perustuu syvään ymmärrykseen musiikin tyylistä (jota improvisoi) yhdistettynä hyvään soittotaitoon eli tekniikoiden osaamiseen. Taidot omaksutaan sinnikkään itsekuria vaativan harjoittelun kautta.

Mielikuvituksen rikkaus on osittain synnynnäistä, mutta sitä voidaan myös harjoittaa ajattelemalla, lukemalla, pohtimalla erilaisia perspektiivejä jne. Samoin edellä mainitut auttavat sen oman sanoman ja visioin muotoutumisessa, että muotouttamisessa, jota haluaa taiteellaan ilmaista.

Taiteilijan imago ilman edellä mainittuja on kuori ilman ydintä, naamio ilman sisältöä. Minkä vuoksi osa ihmisistä sitten haluaa esittää taiteilijaa kuitenkaan panostamatta itse asiaan? Tähän löytyy mielestäni ilmiselviä vastauksia. Ihminen, jolle tärkeämpää on imago kuin sen sisällön toteuttaminen, on pinnallinen, ei syvällinen, mutta hän haluaa toisten näkevän hänet syvällisempänä, taitavampana ja luovempana kuin hän todellisuudessa on. Tämä taas kertoo sekä heikosta itsetunnosta että epärehellisyydestä. Ehkä kyseinen henkilö osaltaan ymmärtää, että ei ole niin erikoinen ja hyvä kuin haluaisi olla, mutta ei suostu sitä kuitenkaan hyväksymään? Jos haluaa osata ja taitaa jotain, ainoa tie siihen on kyseisen asian harjoittelu. Taiteilijan imagon (tai muun roolin esittäminen) ilman panostusta itse aiheen sisältöön on merkki laiskuudesta, itsepetoksesta, epärehellisyydestä, huonosta itsetunnosta ja/tai muiden hyväksikäytöstä.

Silkkaa laiskuutta ja itsekurin puutetta edellä mainittu on sen vuoksi, että henkilö ei jaksa harjoitella ja panostaa asiaan, jonka väittää olevan tärkeä itselleen. Panostuksen puute vaikuttaa toisaalta vahvasti siltä, että asia ei oikeasti ole tärkeä henkilölle, vaikka hän niin antaa ymmärtää muille, ja ehkä itselleenkiin.

itsepetosta on esittää itselleen ja muille, jotain mitä ei ole. Itsepetosta on myös uskotteleminen itselleen, että on parempi ja osaavampi siinä mitä tekee kuin todellisuudessa on. Epärehellisyys on tässä mukana väistämättömänä osana, koska valheellisen kuvan antaminen ei ole mahdollisista olematta epärehellinen (taaskin sekä itselleen että muille).

Huonoa itsetuntoa taitelijan esittäminen on, koska halutaan antaa muille valheellinen ja kiilloteltu kuva itsestä, joka viittaa siihen, että henkilö ei pidä itsestään sellaisena kuin on eikä halua muiden näkevän häntä sellaisena kuin oikeasti on, vaan valheellisen luodun ihanneroolin kautta. ”Fake it til you make it” – asenteena on toimivaa vain yhdistettynä kovaan panostukseen ja työhön kyseisen päämäärän eteen.

Hyväksikäyttöä taiteilijan roolissa on sen tarkoitus luoda itselleen kontakteja ja hyötyä valheellisin perustein. Tämä on muiden hyväksikäyttöä siinä mielessä, että luvataan muille jotain mitä ei oikeasti ole heille tarjota. Tätä voidaan pitää eräänlaisena loiskäyttäytymisenä, jossa toisten taitoja, tietoja ja osaamista hyödynnetään, mutta itse ei voida tarjota vastapalveluksena mitään takaisin.

Taiteen laatu määrittää taiteilijan tason.

”Hyvä taiteilija tekee ja luo, huono selittää ja esittää”

..10/11..

Kuuma peruna vai lihapsykoosi?

Vastaa

Osa suomalaisista on tällä hetkellä pahan järkytyksen vallassa, koska uusissa ravintosuosituksissa kerrottiin minkälainen olisi ihmiselle terveellinen ruokavalio. Ravintotieteellisiin ja ilmiselviin maalaisjärjellä pääteltäviin faktoihin osa näistä lihakulttisuomalaisista suhtautui kuin maahamme olisi hyökätty joka suunnalta. Voidaan puhua jopa osan ihmisistä ajautuneen lihapsykoosiin, jonka laukaisi idea ”kasvisten lisäämisestä ja lihatuotteiden vähentämisestä”.

Mielenkiintoista, että nämä lihakulttilaiset ovat usein myös omaa heteroseksuaalisuutta ja maskuliinisuuttaan intohimoisesti painottavia valioyksilöitä. Tässä mielenkiintoista on se näennäinen ristiriitaisuus, että lihapsykoosiin ajautuva on usein ulkoiselta muodoltaan sellainen, että mies näyttää olevan viimeisillään raskaana kolmosille jättimäisen pallomahansa kanssa. Usein tämä suunnaton liikkumattomuuden ja ylipainon yhdistelmä tuo mukanaan selkävaivat ja polvivaivat, jolloin lihapsykoosilainen kävelee perse pystyssä kuin tarjoten takapuoltaan toisten kaltaistensa lihaheteroiden sisääntulolle. Vastaavasti naispuoleinen lihakulttilainen voi olla viimeisillään raskaana kolmosille eikä sitä edes huomaa. Mielenkiintoinen ja ihmeellinen on lihapsykoottinen maailma.

Tämä homofobian ja lihaintoilun yhdistelmä on siinäkin mielenkiintoinen, että samalla kun homoseksuaalit tuomitaan sairaiksi perversseiksi, nämä tuomitsijat itse tunkevat hurmiossa falloksen muotoon valettua kuollutta lihamassaa suuhunsa…ja tekevät itsensä sairaiksi ja ovat…no, perverssejä. Mitä muutakaan tuo lihahurmiossa likoaminen on kuin perverssiä?

Lihapsykoosia määrittelevää on muun muassa se, että siihen eivät tutkimusten tulokset vaikuta. Lihapsykoottinen haluaa lihaa aamusta iltaan joka aterialla, vaikka se ei ole terveellistä, järkevää, eikä sellaista ole koskaan missään kulttuurissa ihmisen historiassa aiemmin harrastettu. Silti näitä kaikkia edellä mainittuja lihapsykoosissa oleva käyttää puolusteluna. Lihaa kuuluu syödä! Näin on aina tehty! Tämä on järkevää ja terveellistä! Ikään kuin psykoosinsa läpi hän kuulisi syvältä sisästään kaikuja, että mikään noista ei todella pidä paikkaansa, ja hänet vallannut lihaloinen pelossaan pyrkisi vahvistamaan näitä harhoja piilottaakseen järjen äänen.

Lihapsykoosissa lihaa on saatava, vaikka tämä puhtaasti oma mieliteko, tottumus on:

  • tutkitusti epäterveellinen ja aiheuttaa niin mielen-kuin ruumiin sairauksia
  • ylläpitää maailman kärsimystä sairastuttamalla ihmisiä
  • ylläpitää maailman kärsimystä tappamalla elollisia tuntevia ja tietoisia olentoja turhaan
  • ylläpitää maailman kärsimystä olemalla turhan kuormittava ympäristölle

Nämä lihapakkomielteiset henkiset kääpiöt voivat vapaa-ajallaan kotona kokoontua perheen kesken rinkiin oman rituaalinsa ääreen ja syödä (ilmais)ämpäreistään vaikka tuntikausia lihaa ja laardia. Koulujen ruokatarjonnan tulisi perustua tutkittuun tietoon terveellisestä ruokavaliosta, ei hullujen houreille, vaikka hulluja olisikin monia. Yksikään lapsi ei kuole, jos jättää ruokailun väliin. Ongelma on silloin lapsessa ja tämän lapsen perheen asenneilmapiirissä.

Lihapsykoosille altistavia tekijöitä ovat koulutuksen ja yleissivistyksen puute, vastuunottamisen puuttuminen omasta toiminnasta ja ajattelusta. Samoin lihapsykoosille altistaa terveellisen ravinnon puute, jota lihapsykoosissa oleva ruokkii asenteella ”minähän syön tuplasti lihaa nyt, kun sen terveellisyyttä epäillään, ja jätän kaikki kasvikset syömättä kostoksi”. Kenellä muulle nämä lihanarkoottiset obeesit ja obeesittaret kostavat kuin omalle elimistölleen ja lähipiirilleen?

Yleissivistyksen järkyttävät aukot näkyvät ja kuuluvat monissa asioissa, kun lihapsykoottinen henkilö pääsee verbaalisesti vauhtiin (tämäkin vauhti on hyvin suhteellista, kuten kaikki vauhdikkuus näiltä oman elämänsä laardimessiailta eli rasvalla voidelluilta). Nämä lihaliemessä lilluneet luulevat lihansyönnin ainoaksi vaihtoehdoksi rehun syönnin.  Rehu on eläinten ruokintaan tarkoitettu aine, joka useimmiten valmistetaan nurmikasveista, kuten timoteista. En ole ainakaan itse kohdannut yhtäkään ihmistä, joka suosittelee kenellekään rehun syöntiä. Jos joku suosittelee sinulle lihan vaihtoehdoksi rehua, olet joko ymmärtänyt asian hyvin pahasti väärin, tai on korkea aika vaihtaa kyseinen ravintosuosittelija, vaikka naapurin Jormaksi…ellei kyseessä ole jo Jorma, silloin voi kääntyä toisen naapurin puoleen ja takuulla saada asiantuntevampaa ohjausta, koska tuosta huonompaa ”ohjausta” ei voi saada.

Freudin kuolemanviettiteoria on jo moneen kertaan kumottu, mutta pitäisikö sitä tarkastella vielä kerran uudelleen, kun ihmisten itsetuhon tarve näyttää olevan voimissaan?

Lopulta voidaan kuitenkin todeta, että Suomi on vapaa paikka lillua laardissa ja kyllästää itsensä sian rasvassa, joten lihapsykoosissa voi viettää sen lyhyen ja sairaan elämänsä ihan omassa rauhassa. Omassa rauhassa näiden lihastelijoiden näyttää olevan mahdoton pysyä, kun sammakkojen laumat syöksyvät jatkuvasti suusta aina, kun kuolleiden falloksien imeminen taukoaa. Ehdotan siis, että nyt kaikki lihan ylensyönnin puolustajat kostakaa! Kostakaa tieteellisille tuloksille terveellisestä ravinnosta ja luopukaa kaikesta terveellisestä. Aloittakaa aamu ultraprosessoiduilla makkaroilla ja käärikää ne lihaleikkeleisiin. Voidelkaa niitä sianrasvalla ja tunkekaa kaikista aukoista armotta sisään. Älkää edes katsoko vihanneksiin päin ja pitäkää tiukasti kiinni itsepetoksestanne. Sillä mikä sellainen kaappihomo on, joka ei itsepetoksessaan ylistä heterosuomalaisuuttaan lihansyönnin, kristillisyyden ja homofobiansa kautta? Suomalaisella sisulla kohti sydäninfarktia!

..10/11..

ETÄTYÖN VAARAT eli MIKSI ETÄTYÖTÄ TULISI VÄLTTÄÄ

Vastaa

Etätyö yleistyi koronapandemian kautta, kun hyveeksi nähtiin sosiaalisten kontaktien välttäminen. Näin pyrittiin vähentämään taudin leviämistä. Etätyötä kohtaan oltiin alkuun osittain epäileväisiä, mutta pian huomattiin, että etätyönä pystyttiin tekemään hyvin monta erilaista työtä, joissa aiemmin oltiin oltu toimistolla tai muulla työpisteellä. Suuri osa ihmisistä huomasi etätyön hyödyllisyyden ja järkevyyden. Työmatkoihin menevät minuutit, jopa tunnit, jotka eivät ole vapaa-aikaa, mutta, joita ei lasketa työajaksikaan, muuttuivat hyödylliseksi vapaa-ajaksi. Yöunen laatu ja pituus paranivat, koska aamuvalmisteluihin ja työmatkaan ei kulunut enää aikaa. Töitä sai myös tehdä rauhassa niin, että työyhteisön häiriköt, avokonttorien yleinen häly, läheisriippuvaiset ja muut yksinoloa pelkäävät ihmiset eivät olleet jatkuvasti keskeyttämässä työntekoa. Ilmeni jopa tutkimuksia, että työteho oli monella työntekijällä ja yrityksellä parantanut, kun oltiin siirrytty etätyöhön joko osittain tai kokonaan. Samoin työmotivaatio oli noussut, uupumus ja ahdistus lieventyneet, yleisterveys ja tyytyväisyys omaan elämään nousseet. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät olivat kuitenkin vain osatotuus. Selvisi, että osa ihmisistä käytti etäpäivää sumeilematta hyväkseen. Esimerkkeinä tällaisista olivat kotitöiden tekeminen etätyöpäivän aikana, kuten pyykinpesukoneen ja tiskikoneen käyttäminen työpäivän taustalla. Moraalittomimmat jopa täyttivät ja tyhjensivät kyseiset koneet etätyöpäivänsä aikana. On myös huhua, että osa olisi käyttänyt aikaa muidenkin kotiaskareiden – kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen – suorittamiseen. Samoin johtajien korviin alkoi kantautua huhua ruokatunnin käyttämisestä torkkuihin tai lenkillä käymiseen. Tälle moraalittomuudelle olisi tehtävä jotain. Kuinka epäluterilaista tällainen laiskottelu oikein onkaan! Kunnon suomalaisen kristityn tulee kärsiä työssä ja kuolla firman saappaat jalassa viimeisenä työpäivänä. Tai vielä mieluummin omat saappaat jalassa ensimmäisenä eläkepäivänä.

Viimeiset tutkimukset itse asiassa viittaavat siihen, että etätyö on äärimmäisen pahaa. Etätyö tuhoaa ihmisen ruumiin ja sielun. Etätyö on Perkeleen juoni!

Etätyö rappeuttaa fyysisesti, sillä etätyössä ihminen makaa lattialla, sängyssä tai sohvalla koko päivän. Jos ihminen ei ole pakotettu kulkemaan kotoaan työpaikkaan – joka on sitä parempi, mitä kauempana se sijaitsee – ihminen ei liiku ja rappeutuu fyysisesti.

Etätyö rappeuttaa henkisesti, koska kaikkien tutkimusten mukaan ihminen lopettaa ajattelun yksin ollessaan. Mitä enemmän turhia hälyääniä, epämääräistä liikettä ja työn keskeyttämistä tapahtuu, sitä nopeammin ihmisen aivot sammuvat ja ajattelu pysähtyy. Jatkuvien keskeytysten aiheuttama stressi on hyvää ja satoja kertoja päivän mittaan tapahtuva uudelleen orientoituminen työhön pitää aivot ja ajattelun joustavana ja nopeana.

Yksi pahimmista etätyön rappeuttavista vaikutuksista on sosiaalinen rappeutuminen. Ihminen on sosiaalinen eläin. Nämä kaksi sanaa kuvaavat ihmisen olemuksen täysin. Ihminen on sosiaalinen ja ihminen on eläin. Jos poistamme sosiaalisuuden, ihminen on vain eläin. Mitä enemmän sosiaalisuutta, sitä enemmän ihminen vajoaa silkkaan alkukantaiseen eläimellisyyteen. Kaikki meistä varmaan tuntevat tarinan etäviikon eristyksissä olleista ihmisistä, jotka viikon päätteeksi sotkevat seiniään omilla ulosteillaan ja ovat miltei kokonaan unohtaneet puhekykynsä. Ei ole olemassa huonoa sosiaalisuutta. Sosiaalisuus on sitä parempaa mitä enemmän sitä on. Tämän ymmärtäessä voit antaa enemmän arvoa niille työpaikan hyväntekijöille, jotka puhuvat kahdeksan tuntia putkeen omasta perheestään, omista sairauksistaan, omista ongelmistaan, omista loppumattomista kyvyistään ja muiden virheistä. Nämä ihmiset todella ovat äärimmäisen kiinnostavia kaikkien mielestä ja he todella ovat parempia kaikessa kuin muut.

Viimeisenä, mutta ei pienimpänä etätyön suurista vaikutuksista on päihderiippuvuus. Kaikkihan sen ymmärtää – ja tunnistaa omalla kohdallaankin – että pullo tai tölkki sihahtaa heti auki, kun astutaan kotiovesta sisälle työpäivän jälkeen (suurella osallahan meillä on ulko-oven vieressä erillinen jääkaappi alkoholille juuri tämän vuoksi). Etätyöpäivänä alkoholin käyttö alkaa siis heti aamulla eikä vasta työpaikalta kotiin päästyä. Käytännössä kuukauden etätyöputki on kuukauden ryyppyputki. Työpaikka, jossa on absoluuttinen kielto alkoholille ja muille päihteille (paitsi lääkärin määräämille), on ainoa, joka pitää ihmisen erossa päihteistä. Tämän vuoksi jokainen eläkkeelle joutunut juo itsensä hautaan nopeammin tai hitaammin riippuen fysiikan kestävyydestä. Liikunnallisuuden hyöty perustuukin siihen, että vahva ruumis kestää eläkkeellä olemisen holtitonta päihteiden käyttöä pidempään kuin heikko ruumis. Onneksi eläkeiät ovat nousussa ja myös eläkkeeltä pääsee takaisin töihin.

Kaikki edellä mainittu huomioiden voimme selvästi ymmärtää, että etätyö (paitsi johtotasolla) on äärimmäisen vaarallista. On noin 97% mahdollisuus, että jo muutaman kuukauden etätyö johtaa itsemurhaan tai vähintään vieroitushoitoon, suljetulle osastolle tai amputaatioihin.

Mitä korkeammassa palkkaluokassa ihminen on, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Sama on huomattu statuksen ja tittelin suhteen. Mitä korkeammalla arvoasteikossa ihminen on statuksen ja tittelin suhteen, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Lievä positiivinen korrelaatio nähdään myös etätyön ja ihon värin vaaleuden ja maskuliinisuuden välillä.

Kuten meidän luterilaisten Herra, aina niin nerokas Pauli sanoo ”Jos et töitä avokonttorilla tee, ei sinulla ole oikeutta syödä”. (lainaus uudesta 2025 Raamatun käännöksestä).

..10/11..

KIRJA-ARVIO: THE SECRET OF THE SHE-BEAR

Vastaa

KIRJA-ARVIO: THE SECRET OF THE SHE-BEAR , Marie Cachet

Päätin vihdoinkin lukea Marie Cachetin pääteoksen The Secret of the She-Bear, sillä olin Varg Vikernesin kirjoitusten pohjalta saanut tietynlaisen kuvan teoksesta ja halusin niin sanotusti mennä ideoiden lähteelle katsomaan mitä sieltä löytyy. Vaikka Cachetin kirjassa on mielenkiintoisiakin näkökulmia ja uskottavan kuuloisiakin tulkintamahdollisuuksia, ilmenee Cachetin teorioiden heikkoudet selkeämmin ja selkeämmin kirjan edetessä.

The Secrets of the She-Bear on vähintäänkin yhtä paljon tai jopa enemmän uskonnollista kirjallisuutta kuin tieteellisesti ja objektiivisesti maailmaa kuvaava tutkimus. Cachet on jo tutkimustensa alussa tiukasti päättänyt, että kaikki myytit kuvaavat hänelle elämän keskipisteessä olevaa (ja sanoisin, että hänelle pakkomielteistä) ihmisen lisääntymistä. Kirja on jopa koominen yksipuolisuudessaan, kun Cachet esittää, että myyttien kaikki symbolit kuvaavat aina istukkaa, napanuoraa jne. Cachet ei perusta tutkimustaan aiempiin tutkimuksiin paitsi silloin, kun ne sopivat hänen teoriaansa. Silloin, kun tieteelliset tutkimukset ovat hänen teoriaansa vastaan, ovat tutkijat Cachetin mielestä harhautuneet, valehtelevat tai jotain vastaavaa, joka selittää eriävät tulokset ja mielipiteet. Tällainen asemointi on sama kuin salaliitto-uskovaisilla ja muilla uskovaisilla, kuten kristityillä kirjoittajilla, joille kaikki palvelevat ennalta-asetettua ideaa. Kirjansa alussa Cachet kertoo, että hän perustaa tutkimuksensa ”kaavojen tieteeseen”. Lyhykäisesti tämä ”kaavojen tiede” on sitä, että samankaltaiset muodot luonnossa suorittavat samanlaista funktiota. Tätä ”samanmuotoinen on yhteydessä toiseen samanmuotoiseen” Cachet käyttää tulkinnoissaan orjallisesti. Jopa niin, että ei-niin samankaltaiset väännetään tähän muottiin, jotta teorialle saadaan lisää täytettä.

Tässä muutamia hauskoja esimerkkejä tekstistä:

”The seven names of the seven dwarfs in the tale of Snow-white are also passwords to be known…” s.36 Tässä huvittavaa on se, että vasta Disney nimesi nämä seitsemän kääpiötä. Toki voidaan silti ajatella, että kääpiöiden nimet tulisi selvittää, jotta salasanat saadaan selville. Salasanat liittyvät Cachetin teoksessa muun muassa jälleensyntymisiin ja näiden muistamiseen.

Myyteissä ja tarinoissa usein toistuvaa lukua seitsemän Cachet perustelee mm. sillä, että lapsi on seitsemän vuotiaana fyysisesti ja tieteellisesti järkevä (sivu 44). Cachetin mukaan seitsemän tarkoittaa aina seitsemänvuotiasta.

”The are two possible reason: Because ten: 10, it is after nine: 9, after nine months (of pregnancy), it is the birth, and in numerology a new beginning, since we begin the dozens. So in ten (birth, new life), we start a new pregnancy.

But also…Because 10 is 10 times 28, 10 female cycles, it is 280 days, the time of pregnancy.” s.60

”A quarter (4) of an hour” is probably a reference to the number forty”s.71

”Remember that sometimes the number 9 is replaced by the number 10, as 10×28, 10 female cycles, 280 being the number of days in a pregnancy, and old calendars had 13 months of 28 days, or 13 female cycles, the pregnancy lasted therefore 10 months of 28 days,” s.73

”Fire, light, blood and…sugar (or food) are all avatars of blood.” s.81.

”So, when the tale says that little Red Riding Hood is the little Red Riding Hood, you must not believe it. When the tale says that Snow White is Snow White, it should not be believed. When the tale says that Cinderella is Cinderella, it should not be believed. When he says Jack is Jack, don’t believe it, Perceval Perceval, and so on. Yes, because Little Red Riding Hood is her dead grandmother…Snow White is her dead mother;Cinderella too. Jack is obviously his dead father, as well as Perceval, and so on.” s.88.

”The Primordial bull is the father (the spermatozoids move with th vigor of bulls), Mithra is, somehow, at this stage, the egg. The egg catches the bull (interesting version of fertilization…): the spermatozoa, you will have understood (he is caught by the horns, the head…), and takes him into the cave, that means the uterus. s.111

”Geese and swans are birds with equivalent symbolism (placenta and cord). S.66

Cachetin mielestä seuraavat ovat napanuoran ”avatareja”: Kaikki puut (mm. joulukuusi, kristinuskon paratiisin puut, Skandinavian mytologian maailmanpuu Yggdrasil), kaikki keihäät (mm. Kristuksen kyljen lävistänyt keihäs), kaikki käärmeet (Paratiisin käärme, Apophis, Jormungandr), kaikki sauvat (velhojen sauvat taruissa) ja samoin tarujen miekat.

Istukan ”avatareja”: hanhet, joutsenet…ja kaikki kiekkomaiset tai litteät asiat.

Lapsiveden ”avatareja”: Kaikki tulvamyytit, meri.

Veren ”avatareja”: tuli, valo, veri, sokeri, ruoka, myrkky…

Sivulla 154 aloin vahvasti miettimään lukemisen jatkamisen mielekkyyttä, koska kirja tuntui kiertävän omaa loputonta kehäänsä ja uskottavuus Cachetin väitteiltä rapsisi tasaisesti uusien tulkintojen myötä.

Cachetin metodi on vääntää ja pakottaa kaikki hänen alkuperäiseen muottiinsa. Jos jokin luku ei täsmää, melkein osuva riittää. Esimerkiksi seitsemän voi välillä olla kuusi tai kahdeksan, mutta se on kuitenkin tarpeeksi lähellä jne. Tällä ”metodilla” pystyy selittämään lopulta kaikkea mitä haluaa ja kaikki lopulta sopii, koska musta voikin välillä kuvata ”vastakohtaansa” valkoista tai jotakin tummaa, tai jotakin vaaleaa. Viisi voi olla neljä tai kuusi, tai viisikymmentä, tai kaksi kertaa viisi eli kymmenen. Tällainen ”joustavuus” toki on jossain määrin suotavaa, mutta ei liian löyhästi toteutettuna ja ilman hyviä perusteita. Eikä nämä ole mielestäni edes niitä pahimpia epäilyksen herättäjiä Cachetin teorioissa.

Lopulta mielenkiintoisin kysymys on mielestäni se, että miksi kaikki maailman myytit pyörisivät jonkin niin arkisen kuin lisääntymisen ja synnyttämisen ympärillä? Ja miksi nämä kaikki myytit olisi ”koodattu” tässä asiassa niin monimutkaisiksi, että niitä ei juuri kukaan ymmärrä? Paitsi tietenkin Cachet itse, joka on tämän miltei ainoana – ellei ainoana – nykymaailmassa tajunnut. Toki Cachet esittää myös teoriansa reinkarnaatiosta, johon tämä synnyttäminen ja syntyminen myös liittyvät. Cachetin mukaan kaikki myytit todella kertovat jälleensyntymisestä ja menneisyyden muistamisesta, ollen osa esi-isäkulttia, jonka mm. kristinusko on yrittänyt omilla opeillaan tuhota.

Cachetista tulee mieleen Freudista tehdyn karikatyyrin versio, jossa sen sijaan, että kaikki liikkuu seksuaalisten halujen ympärillä, kaikki liikkuu lisääntymisen ja raskauden ympärillä. ”Freudille” kaikki pitkulaiset asiat symboloivat penistä, Cachetille ne ovat ”avatareja” napanuoralle.

Voidaan myös miettiä, että miksi kaikki maailman myytit, tarinat ja uskonnot pyörisivät (pääosin biologisen) synnyttämisen, raskauden ja naisten sukupuolielinten ympärillä. Miksi koko historian ajan miehet olisivat kertoneet toisilleen ja levittäneet tarinoita liittyen naisten raskauteen, istukkaan, napanuoraan jne. Kuka todella (Marien ja Vargin lisäksi) ajattelee, että Fenrir-susi on kuvaus naisen vulvasta? Kuten kaikki muut sudet tarinoissa? Aina? Miksi kukaan vakavasti otettava myyttien ja folkloristiikan tutkija ei ole esittänyt tällaisia?

”Remember, it’s Vidarr’s sword (Heimdallr’s head) that rips Fenrir’s mouth (female genitals) during Ragnarök (childbirth).

”With all due respect to Mr. Dumezil, what he suggests is wrong. The image of the sword, as well as the nickname ”ram” clearly refers to childbirth (but also Pan). s.155 Tähän voisi hyvin vastata yksinkertaisesti ”With all due respect to Mrs. Cachet, you are wrong and it refers as clearly to childbirth as it refers to making chairs, cutting your hairs, defecating or running blindfolded into nearest wall.”

Cachetin kirja on hyvä esimerkki (kuten muukin salaliittokirjallisuus ja uskovaisen kirjoittama hartaan uskonnollinen kirjallisuus, jotka uskovat väitteisiinsä) johonkin hyvin rajattuun asiaan obsessoituneen ihmisen tuotoksesta, jossa kaikki asiat pyörivät tämän oman hyvin rajatun mielenkiinnon ympärillä. Cachet ei välitä mistään tutkimustuloksista, jotka saattavat osoittaa hänen väitteensä paikkansapitämättömiksi. Tästä antaa viiteitä jo alussa ilmi tuodut ”tutkimusmetodit” autistinen tarkkuus, intuitio ja aistihavainto. Toisin sanoen pelkkä subjektiivinen ”mutu” ilman vahvaa tukeutumista mihinkään tieteenalan tutkimukseen tai aiempiin tutkimuksiin aiheista. Ainoa, jossa Cachet pitkälti tuntuu nojaavaan tieteelliseen tutkimukseen aiheesta, on synnyttäminen ja synnyttämisen biologia.

Kirjaa eteenpäin lukiessa sen totuudellisuus ja uskottavuus vähenivät sivu sivulta ja samalla vahvistui ja selkeytyi koko ajan kirjan sanoman ja kirjoittajan yksiulotteinen pakkomielteisyys naisen kehon lisääntymiseen liittyviin toimintoihin. Onko tämä odottamatonta, kun kyseessä on henkilö, joka on kertonut haastattelussa aina halunneensa itselleen suurperheen, ja nyt 36-vuotiaana (syntynyt vuonna 1988) olleensa raskaana tai synnyttänyt 18-vuotiaasta (ensimmäinen lapsi seitsemästä syntyi vuonna 2007), lapset, synnyttäminen ja raskaana oleminen on olemassaolon keskiössä? Tähän kun vielä lisätään henkilöllä diagnosoitu autismi. Piirre, jolle ominaista on käyttäytymiskaavojen joustamattomuus ja toistuvuus sekä rajoittuneet mielenkiinnonkohteet.  En ota henkilön lapsi-ja perhekeskeisyyttä sekä autismia tässä millään tavalla esille ad hominen-merkityksessä tai vähentääkseni henkilön sanoman arvoa, mutta en ota näitä myöskään esille tässä yhteydessä turhaan, sillä ne voidaan nähdä vahvoina taustamotivaattoreina ja selittäjinä henkilön näkemyksille.

Kirjan uskottavuutta syövät uskonnollinen kirjoitustyyli. Tämä ilmenee toistuvasti koko kirjan ajan painotuksena siitä, kuinka jokin on aina X tai jokin selittää aina kaiken.  Esim. ”The sea, water, is always an avatar of amniotic fluid” s.154

Samoin muut eri mieltä ovat aina väärässä. Asiaa ei edes ilmaista niin, että ”mielestäni aiemmat tutkimukset tästä on väärin/mielestäni tämä teoria ei ole oikein” vaan mustavalkoisesti ja äärimmäisesti ”kaikki aiemmat tutkijat ovat väärässä”. ”The Secret of the She-Bear” reveals an astounding truth” (takakansi). ”She explains every branch on the tree, every twig and leaf, every fruit and flower…” s. 6. Varg Vikernesin esipuhe ”It will enable you to understand every single ancient myth, fairy tale, traditional song, high festival, custom and all ancient art. s. 7

”In this science, which comes from the Stone Age, our ancestors the Neandertals explained the world and its funtioning with intriguing details, and it unveiled the reincarnation mechanism that managed the life of our ancestors” s. 8 (Cachetin esipuhe) ”In this book, I will give you the keys to understand absolutely all our traditions and our whole mythology from complex Egyptian theogony to the phantasmagoric dwarfs, elves and ogres of the European forests, through the painted caves, the legend of King Arthur, our classic tales, our ancient and recent mortuary traditions.” s.8

Edellä olevan kirjan pohjustuksen voisi sanoa olevan koomisen megalomaanista tekstiä. Marie Cachet siis yhdellä kirjallaan tekee turhaksi suurin piirtein kaikki tutkimukset ja teokset aiemmasta Euroopan kulttuurihistoriasta (mukaan lukien Egyptin teogonian).

Summa summarum: vaikka kirjassa onkin jotain hyviä huomioita, on se yhden teorian ympärillä kehää kulkevaa ja jumittavaa tekstiä, jonka lukeminen käy puuduttavammaksi sivu sivulta. Kirjan lukemisen sijaan riittää miltei ”All tales, myths and stories tell about female genitals and childbirth. All symbols are avatars of placenta, umbilical cord, vulva and other things concerning pregnancy. And there is some theory of reincarnation added also.” Ainoastaan Cachetin esittämä idea reinkarnaatiosta saattaa olla jollain tapaa mielenkiintoisia ajatuksia tuottava, mutta sekin hukutetaan kirjassa loputtomaan jumittamiseen siitä, miten kaikki symbolit ja tarinat liittyvät naisen raskauteen. Cachetin uusin kirja kertoo riimuista, aihe joka minua kiinnostaa, mutta en aio sitä lukea, koska kaikesta aiemmasta Marien kirjoittamista tiedän, että se jumittaa täysin saman synnyttämis-ja raskaus-pakkomielteen ympärillä.

Yksi omista lempikohdista oli sivulla 275 esitetty ”totuus” Atlantiksen myytistä, jossa kirjoittajan mukaan Atlantiksen tuho johtuen ihmisten ylpeydestä tarkoittaa todella sitä, että ylpeys merkitsee ihmisen kyvyttömyyttä kasvaa. Hänelle ei ole siis enää tilaa. Tästä voidaankin jo tietää mihin Cachetin ajattelu suuntautuu. Kyseessä on tietenkin kuvaus siitä, että vatsassa olevalla lapsella ei ole enää tilaa kasvaa, joten hänen on synnyttävä. Atlantis tuhoutuu eli on poistuttava kohdusta. Tämän jälkeen tulee kirjassa huomio siitä, miten myyteissä esiintyvä tulvamyytti merkitsee aina synnyttämisen tulvaa (lapsivedenmeno).

Kirja oli raskasta luettavaa johtuen sen itseensä käpertyneestä yksiulotteista myyttien tulkinnasta, jota voisi kutsua autistiseksi (jos ajattelemme autismin negatiivisia piirteitä).  Samoin Cachetin tyyli kirjoittaa oli paikoitellen rasittavaa, koska kirjoitustyyli oli sekoitus niin sanottua kirjatyyliä, blogitekstiä ja puhetta. Uskottavuutta kirjan väitteiltä vei toistuvat sutkautukset tyyliin ”Varmaan jo ymmärrät, muistatko mitä sanoin, mutta ei tässä vielä kaikki jne.”, lähdeviitteiden miltei täysi puuttuvuus, jatkuva mustavalkoinen tulkinta ja painottaminen siitä miten joku X on AINA Y.

Näkisin, että tämä kirja on hyvä esimerkki tekstistä, jossa ihminen on suppean idean vanki eikä näe sen ulkopuolelle (kuten salaliitto- ja uskonnollinen kirjallisuus useimmiten on). Tämä kirja ei ole hyvä, jos haluaa ymmärtää myyttejä tai mytologiaa. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Joseph Campbellin tuotantoa tai akateemista tutkimista myyteistä, historiasta ja perinteistä, jos aihealue oikeasti kiinnostaa. Tämä, kuten muu pseudotieteellinen kirjallisuus toimii hyvänä kriittisen ajattelun ja loogisen päättelyn harjoitteluna, jos jonain. Siihenkin toki löytyy kehittävämpää kirjallisuutta.

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 5: MIELEKÄS AKTIVITEETTI /SÄÄNNÖLLINEN PROGRESSIIVINEN HARRASTUS

Vastaa

Viimeisenä aiheena tässä viisiosaisessa kirjoitusten sarjassa on mielekäs aktiviteetti. Ihmisen tajunta kaipaa mielekkyyttä. Mielekäs toiminta on eräänlainen pohjavaatimus mielenterveydelle, sillä emme pysy henkisesti (ja lopulta emme myöskään fyysisesti) toimintakykyisenä, jos kykymme kokea minkäänlaista mielekkyyttä maailmassa on estynyt tai poissaoleva.

Eri ihmiset kokevat mielekkään aktiviteetin eri tavoin riippuen jokaisen yksilöllisistä tekijöistä, kuten elämänkokemuksista, kasvuympäristöstä ja henkilöhistoriasta kokonaisuudessaan. Joillekin mielekkyyttä tuo yhteiskunnallinen aktivismi muodossa tai toisessa. Joillekin mielekkyyttä tuo liikunnallinen tai taiteellinen harrastus. Toisille taas perhe-elämänsä arjen pyörittäminen.

Jos tarkastelemme mielekästä aktiviteettia muutaman päätekijän suhteen, tulee siinä olla toiminnan progressiivisuus eli toiminnan tulee olla kehittyvää johonkin (ainakin edes löyhästi) ennalta suunniteltuun suuntaan. Samoin aktiviteetin tulee olla kehittävää sekä itselle että muille. Tai ainakaan se ei saa olla haitallista muille. Tämä ei ole moraalinen kannanotto vaan perustuu siihen tosiasiaan, että ihminen on perimmäisiltään sosiaalinen olento, jonka hyvinvoinnille on olennaista jonkin tason harmoninen yhteiselämä ja kuuluminen osaksi ryhmää. Toiminnan tulee myös olla suunniteltua ja säännöllistä.

Progressiivisuus

Aktiviteetin progressiivisuus tarkoittaa sitä, että aktiviteetin haasteellisuus kasvaa oppimisen ja tottumisen ohella. Esimerkkejä progressiivisuudesta: juoksussa/kävelyssä harjoitusajan pidentäminen, kuljettavan matkan pidentäminen, nopeuden lisääminen, reitin haasteellisuuden lisääminen, harjoituskertojen lisääminen. Musikaalisen instrumentin soitossa harjoitusmäärän lisääminen, uuden tekniikan opetteleminen, uuden musiikkityylin opetteleminen jne. Älyllisissä aktiviteeteissa voi myös keskittyä uuden asian/teorian/idean ymmärtämiseen, yleissivistyksen lisäämiseen jne. jne. Toisin sanoen progressiivisuutta voi toteuttaa monella eri tavalla ja kaikilla mahdollisilla alueilla ja osa-alueilla. Jos aktiviteetissa ei ole mukana progressiivisuutta kehitys pysähtyy ja tätä kautta myös mielekkyys todennäköisesti aktiviteettia kohtaan alkaa vähentyä, joka lopulta johtaa koko aktiviteetin poistumiseen ohjelmistosta epämielekkään ja turhan oloisena.

Suunnitelmallisuus

Suunnitelmallisuus on se, joka tukee aktiviteetin progressiivisuutta, mutta myös sen säännöllistä toteuttamista. Ilman suunnitelmaa toiminta on helposti päämäärätöntä, tehotonta tai puolitehoista. Ilman suunnitelmallisuutta osa aktiviteetin hyödyistä jää saamatta. Tämä osaltaan taas kerran vähentää aktiviteetin mielekkyyttä. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Säännöllisyys

Säännöllisyys on se, joka tuntuu kolmikosta – progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys – olevan kaikkein useimmiten se heikoin lenkki. Progressiivisuus ei pääse toteutumaan, jos aktiviteetti on liian epäsäännöllistä. Säännöllinen suunnitelman noudattaminen on avain asemassa kaikessa kehittymisessä.

Kaikki kolme edellä mainittua tekijää (progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys) ovat perustavia asennoitumisen tapoja sekä taitoja, joiden avulla elämästämme tulee kaikin puolin parempaa. Nämä asennoitumisen tavat harjoitettuna ”leviävät” myös muihin elämämme osa-alueille helposti. Kun näemme mielekkään tekemisemme hyötyvän progressiivisuudesta, suunnitelmallisuudesta ja säännöllisyydestä, ymmärrämme omakohtaisesti, että näillä tavoilla voimme myös edistyä muilla elämän osa-alueilla. Kehittyminen, joka tapahtuu oman tietoisen toiminnan kautta, auttaa ymmärtämään mahdollisuuttamme kehittyä vastaavalla asennoitumisella muillakin elämän osa-alueilla.

..10/11..