KIRJA-ARVIO: THE SECRET OF THE SHE-BEAR , Marie Cachet
Päätin vihdoinkin lukea Marie Cachetin pääteoksen The Secret of the She-Bear, sillä olin Varg Vikernesin kirjoitusten pohjalta saanut tietynlaisen kuvan teoksesta ja halusin niin sanotusti mennä ideoiden lähteelle katsomaan mitä sieltä löytyy. Vaikka Cachetin kirjassa on mielenkiintoisiakin näkökulmia ja uskottavan kuuloisiakin tulkintamahdollisuuksia, ilmenee Cachetin teorioiden heikkoudet selkeämmin ja selkeämmin kirjan edetessä.
The Secrets of the She-Bear on vähintäänkin yhtä paljon tai jopa enemmän uskonnollista kirjallisuutta kuin tieteellisesti ja objektiivisesti maailmaa kuvaava tutkimus. Cachet on jo tutkimustensa alussa tiukasti päättänyt, että kaikki myytit kuvaavat hänelle elämän keskipisteessä olevaa (ja sanoisin, että hänelle pakkomielteistä) ihmisen lisääntymistä. Kirja on jopa koominen yksipuolisuudessaan, kun Cachet esittää, että myyttien kaikki symbolit kuvaavat aina istukkaa, napanuoraa jne. Cachet ei perusta tutkimustaan aiempiin tutkimuksiin paitsi silloin, kun ne sopivat hänen teoriaansa. Silloin, kun tieteelliset tutkimukset ovat hänen teoriaansa vastaan, ovat tutkijat Cachetin mielestä harhautuneet, valehtelevat tai jotain vastaavaa, joka selittää eriävät tulokset ja mielipiteet. Tällainen asemointi on sama kuin salaliitto-uskovaisilla ja muilla uskovaisilla, kuten kristityillä kirjoittajilla, joille kaikki palvelevat ennalta-asetettua ideaa. Kirjansa alussa Cachet kertoo, että hän perustaa tutkimuksensa ”kaavojen tieteeseen”. Lyhykäisesti tämä ”kaavojen tiede” on sitä, että samankaltaiset muodot luonnossa suorittavat samanlaista funktiota. Tätä ”samanmuotoinen on yhteydessä toiseen samanmuotoiseen” Cachet käyttää tulkinnoissaan orjallisesti. Jopa niin, että ei-niin samankaltaiset väännetään tähän muottiin, jotta teorialle saadaan lisää täytettä.
Tässä muutamia hauskoja esimerkkejä tekstistä:
”The seven names of the seven dwarfs in the tale of Snow-white are also passwords to be known…” s.36 Tässä huvittavaa on se, että vasta Disney nimesi nämä seitsemän kääpiötä. Toki voidaan silti ajatella, että kääpiöiden nimet tulisi selvittää, jotta salasanat saadaan selville. Salasanat liittyvät Cachetin teoksessa muun muassa jälleensyntymisiin ja näiden muistamiseen.
Myyteissä ja tarinoissa usein toistuvaa lukua seitsemän Cachet perustelee mm. sillä, että lapsi on seitsemän vuotiaana fyysisesti ja tieteellisesti järkevä (sivu 44). Cachetin mukaan seitsemän tarkoittaa aina seitsemänvuotiasta.
”The are two possible reason: Because ten: 10, it is after nine: 9, after nine months (of pregnancy), it is the birth, and in numerology a new beginning, since we begin the dozens. So in ten (birth, new life), we start a new pregnancy.
But also…Because 10 is 10 times 28, 10 female cycles, it is 280 days, the time of pregnancy.” s.60
”A quarter (4) of an hour” is probably a reference to the number forty”s.71
”Remember that sometimes the number 9 is replaced by the number 10, as 10×28, 10 female cycles, 280 being the number of days in a pregnancy, and old calendars had 13 months of 28 days, or 13 female cycles, the pregnancy lasted therefore 10 months of 28 days,” s.73
”Fire, light, blood and…sugar (or food) are all avatars of blood.” s.81.
”So, when the tale says that little Red Riding Hood is the little Red Riding Hood, you must not believe it. When the tale says that Snow White is Snow White, it should not be believed. When the tale says that Cinderella is Cinderella, it should not be believed. When he says Jack is Jack, don’t believe it, Perceval Perceval, and so on. Yes, because Little Red Riding Hood is her dead grandmother…Snow White is her dead mother;Cinderella too. Jack is obviously his dead father, as well as Perceval, and so on.” s.88.
”The Primordial bull is the father (the spermatozoids move with th vigor of bulls), Mithra is, somehow, at this stage, the egg. The egg catches the bull (interesting version of fertilization…): the spermatozoa, you will have understood (he is caught by the horns, the head…), and takes him into the cave, that means the uterus. s.111
”Geese and swans are birds with equivalent symbolism (placenta and cord). S.66
Cachetin mielestä seuraavat ovat napanuoran ”avatareja”: Kaikki puut (mm. joulukuusi, kristinuskon paratiisin puut, Skandinavian mytologian maailmanpuu Yggdrasil), kaikki keihäät (mm. Kristuksen kyljen lävistänyt keihäs), kaikki käärmeet (Paratiisin käärme, Apophis, Jormungandr), kaikki sauvat (velhojen sauvat taruissa) ja samoin tarujen miekat.
Istukan ”avatareja”: hanhet, joutsenet…ja kaikki kiekkomaiset tai litteät asiat.
Lapsiveden ”avatareja”: Kaikki tulvamyytit, meri.
Veren ”avatareja”: tuli, valo, veri, sokeri, ruoka, myrkky…
Sivulla 154 aloin vahvasti miettimään lukemisen jatkamisen mielekkyyttä, koska kirja tuntui kiertävän omaa loputonta kehäänsä ja uskottavuus Cachetin väitteiltä rapsisi tasaisesti uusien tulkintojen myötä.
Cachetin metodi on vääntää ja pakottaa kaikki hänen alkuperäiseen muottiinsa. Jos jokin luku ei täsmää, melkein osuva riittää. Esimerkiksi seitsemän voi välillä olla kuusi tai kahdeksan, mutta se on kuitenkin tarpeeksi lähellä jne. Tällä ”metodilla” pystyy selittämään lopulta kaikkea mitä haluaa ja kaikki lopulta sopii, koska musta voikin välillä kuvata ”vastakohtaansa” valkoista tai jotakin tummaa, tai jotakin vaaleaa. Viisi voi olla neljä tai kuusi, tai viisikymmentä, tai kaksi kertaa viisi eli kymmenen. Tällainen ”joustavuus” toki on jossain määrin suotavaa, mutta ei liian löyhästi toteutettuna ja ilman hyviä perusteita. Eikä nämä ole mielestäni edes niitä pahimpia epäilyksen herättäjiä Cachetin teorioissa.
Lopulta mielenkiintoisin kysymys on mielestäni se, että miksi kaikki maailman myytit pyörisivät jonkin niin arkisen kuin lisääntymisen ja synnyttämisen ympärillä? Ja miksi nämä kaikki myytit olisi ”koodattu” tässä asiassa niin monimutkaisiksi, että niitä ei juuri kukaan ymmärrä? Paitsi tietenkin Cachet itse, joka on tämän miltei ainoana – ellei ainoana – nykymaailmassa tajunnut. Toki Cachet esittää myös teoriansa reinkarnaatiosta, johon tämä synnyttäminen ja syntyminen myös liittyvät. Cachetin mukaan kaikki myytit todella kertovat jälleensyntymisestä ja menneisyyden muistamisesta, ollen osa esi-isäkulttia, jonka mm. kristinusko on yrittänyt omilla opeillaan tuhota.
Cachetista tulee mieleen Freudista tehdyn karikatyyrin versio, jossa sen sijaan, että kaikki liikkuu seksuaalisten halujen ympärillä, kaikki liikkuu lisääntymisen ja raskauden ympärillä. ”Freudille” kaikki pitkulaiset asiat symboloivat penistä, Cachetille ne ovat ”avatareja” napanuoralle.
Voidaan myös miettiä, että miksi kaikki maailman myytit, tarinat ja uskonnot pyörisivät (pääosin biologisen) synnyttämisen, raskauden ja naisten sukupuolielinten ympärillä. Miksi koko historian ajan miehet olisivat kertoneet toisilleen ja levittäneet tarinoita liittyen naisten raskauteen, istukkaan, napanuoraan jne. Kuka todella (Marien ja Vargin lisäksi) ajattelee, että Fenrir-susi on kuvaus naisen vulvasta? Kuten kaikki muut sudet tarinoissa? Aina? Miksi kukaan vakavasti otettava myyttien ja folkloristiikan tutkija ei ole esittänyt tällaisia?
”Remember, it’s Vidarr’s sword (Heimdallr’s head) that rips Fenrir’s mouth (female genitals) during Ragnarök (childbirth).
”With all due respect to Mr. Dumezil, what he suggests is wrong. The image of the sword, as well as the nickname ”ram” clearly refers to childbirth (but also Pan). s.155 Tähän voisi hyvin vastata yksinkertaisesti ”With all due respect to Mrs. Cachet, you are wrong and it refers as clearly to childbirth as it refers to making chairs, cutting your hairs, defecating or running blindfolded into nearest wall.”
Cachetin kirja on hyvä esimerkki (kuten muukin salaliittokirjallisuus ja uskovaisen kirjoittama hartaan uskonnollinen kirjallisuus, jotka uskovat väitteisiinsä) johonkin hyvin rajattuun asiaan obsessoituneen ihmisen tuotoksesta, jossa kaikki asiat pyörivät tämän oman hyvin rajatun mielenkiinnon ympärillä. Cachet ei välitä mistään tutkimustuloksista, jotka saattavat osoittaa hänen väitteensä paikkansapitämättömiksi. Tästä antaa viiteitä jo alussa ilmi tuodut ”tutkimusmetodit” autistinen tarkkuus, intuitio ja aistihavainto. Toisin sanoen pelkkä subjektiivinen ”mutu” ilman vahvaa tukeutumista mihinkään tieteenalan tutkimukseen tai aiempiin tutkimuksiin aiheista. Ainoa, jossa Cachet pitkälti tuntuu nojaavaan tieteelliseen tutkimukseen aiheesta, on synnyttäminen ja synnyttämisen biologia.
Kirjaa eteenpäin lukiessa sen totuudellisuus ja uskottavuus vähenivät sivu sivulta ja samalla vahvistui ja selkeytyi koko ajan kirjan sanoman ja kirjoittajan yksiulotteinen pakkomielteisyys naisen kehon lisääntymiseen liittyviin toimintoihin. Onko tämä odottamatonta, kun kyseessä on henkilö, joka on kertonut haastattelussa aina halunneensa itselleen suurperheen, ja nyt 36-vuotiaana (syntynyt vuonna 1988) olleensa raskaana tai synnyttänyt 18-vuotiaasta (ensimmäinen lapsi seitsemästä syntyi vuonna 2007), lapset, synnyttäminen ja raskaana oleminen on olemassaolon keskiössä? Tähän kun vielä lisätään henkilöllä diagnosoitu autismi. Piirre, jolle ominaista on käyttäytymiskaavojen joustamattomuus ja toistuvuus sekä rajoittuneet mielenkiinnonkohteet. En ota henkilön lapsi-ja perhekeskeisyyttä sekä autismia tässä millään tavalla esille ad hominen-merkityksessä tai vähentääkseni henkilön sanoman arvoa, mutta en ota näitä myöskään esille tässä yhteydessä turhaan, sillä ne voidaan nähdä vahvoina taustamotivaattoreina ja selittäjinä henkilön näkemyksille.
Kirjan uskottavuutta syövät uskonnollinen kirjoitustyyli. Tämä ilmenee toistuvasti koko kirjan ajan painotuksena siitä, kuinka jokin on aina X tai jokin selittää aina kaiken. Esim. ”The sea, water, is always an avatar of amniotic fluid” s.154
Samoin muut eri mieltä ovat aina väärässä. Asiaa ei edes ilmaista niin, että ”mielestäni aiemmat tutkimukset tästä on väärin/mielestäni tämä teoria ei ole oikein” vaan mustavalkoisesti ja äärimmäisesti ”kaikki aiemmat tutkijat ovat väärässä”. ”The Secret of the She-Bear” reveals an astounding truth” (takakansi). ”She explains every branch on the tree, every twig and leaf, every fruit and flower…” s. 6. Varg Vikernesin esipuhe ”It will enable you to understand every single ancient myth, fairy tale, traditional song, high festival, custom and all ancient art. s. 7
”In this science, which comes from the Stone Age, our ancestors the Neandertals explained the world and its funtioning with intriguing details, and it unveiled the reincarnation mechanism that managed the life of our ancestors” s. 8 (Cachetin esipuhe) ”In this book, I will give you the keys to understand absolutely all our traditions and our whole mythology from complex Egyptian theogony to the phantasmagoric dwarfs, elves and ogres of the European forests, through the painted caves, the legend of King Arthur, our classic tales, our ancient and recent mortuary traditions.” s.8
Edellä olevan kirjan pohjustuksen voisi sanoa olevan koomisen megalomaanista tekstiä. Marie Cachet siis yhdellä kirjallaan tekee turhaksi suurin piirtein kaikki tutkimukset ja teokset aiemmasta Euroopan kulttuurihistoriasta (mukaan lukien Egyptin teogonian).
Summa summarum: vaikka kirjassa onkin jotain hyviä huomioita, on se yhden teorian ympärillä kehää kulkevaa ja jumittavaa tekstiä, jonka lukeminen käy puuduttavammaksi sivu sivulta. Kirjan lukemisen sijaan riittää miltei ”All tales, myths and stories tell about female genitals and childbirth. All symbols are avatars of placenta, umbilical cord, vulva and other things concerning pregnancy. And there is some theory of reincarnation added also.” Ainoastaan Cachetin esittämä idea reinkarnaatiosta saattaa olla jollain tapaa mielenkiintoisia ajatuksia tuottava, mutta sekin hukutetaan kirjassa loputtomaan jumittamiseen siitä, miten kaikki symbolit ja tarinat liittyvät naisen raskauteen. Cachetin uusin kirja kertoo riimuista, aihe joka minua kiinnostaa, mutta en aio sitä lukea, koska kaikesta aiemmasta Marien kirjoittamista tiedän, että se jumittaa täysin saman synnyttämis-ja raskaus-pakkomielteen ympärillä.
Yksi omista lempikohdista oli sivulla 275 esitetty ”totuus” Atlantiksen myytistä, jossa kirjoittajan mukaan Atlantiksen tuho johtuen ihmisten ylpeydestä tarkoittaa todella sitä, että ylpeys merkitsee ihmisen kyvyttömyyttä kasvaa. Hänelle ei ole siis enää tilaa. Tästä voidaankin jo tietää mihin Cachetin ajattelu suuntautuu. Kyseessä on tietenkin kuvaus siitä, että vatsassa olevalla lapsella ei ole enää tilaa kasvaa, joten hänen on synnyttävä. Atlantis tuhoutuu eli on poistuttava kohdusta. Tämän jälkeen tulee kirjassa huomio siitä, miten myyteissä esiintyvä tulvamyytti merkitsee aina synnyttämisen tulvaa (lapsivedenmeno).
Kirja oli raskasta luettavaa johtuen sen itseensä käpertyneestä yksiulotteista myyttien tulkinnasta, jota voisi kutsua autistiseksi (jos ajattelemme autismin negatiivisia piirteitä). Samoin Cachetin tyyli kirjoittaa oli paikoitellen rasittavaa, koska kirjoitustyyli oli sekoitus niin sanottua kirjatyyliä, blogitekstiä ja puhetta. Uskottavuutta kirjan väitteiltä vei toistuvat sutkautukset tyyliin ”Varmaan jo ymmärrät, muistatko mitä sanoin, mutta ei tässä vielä kaikki jne.”, lähdeviitteiden miltei täysi puuttuvuus, jatkuva mustavalkoinen tulkinta ja painottaminen siitä miten joku X on AINA Y.
Näkisin, että tämä kirja on hyvä esimerkki tekstistä, jossa ihminen on suppean idean vanki eikä näe sen ulkopuolelle (kuten salaliitto- ja uskonnollinen kirjallisuus useimmiten on). Tämä kirja ei ole hyvä, jos haluaa ymmärtää myyttejä tai mytologiaa. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Joseph Campbellin tuotantoa tai akateemista tutkimista myyteistä, historiasta ja perinteistä, jos aihealue oikeasti kiinnostaa. Tämä, kuten muu pseudotieteellinen kirjallisuus toimii hyvänä kriittisen ajattelun ja loogisen päättelyn harjoitteluna, jos jonain. Siihenkin toki löytyy kehittävämpää kirjallisuutta.
..10/11..