Aihearkisto: Yhteiskuntakritiikki

Toksinen diversiteetti tuhoaa tv-sarjoja ja elokuvia

Vastaa

Jokin aika sitten oli erityisen muodikasta paasata toksisesta maskuliinisuudesta – tällä käsitteellä oli ja on oikeaa painavaa sisältöä – mutta usein sitä käytetään silloin, kun toisinajattelija kyetään hiljentämään, jos tämä ei jaa woke-muodinmukaisia ajatuksia.

Tämän tekstin puitteissa ei ole tärkeää alkaa selvittämään äärimmäisen syvällisesti käsitteitä ”woke” ja ”toksinen maskuliinisuus”. Molemmista löytyy kyllä paljon informaatiota, jos haluaa asiaan paremmin perehtyä. Lyhykäisesti on kuitenkin hyvä kiteyttää mitä nämä suurin piirtein tarkoittavat.

Käsite toksinen maskuliinisuus sisältää kaikki ”miehisiksi” luokiteltavat piirteet, jotka nähdään haitallisiksi ihmisille itselleen, heidän lähipiirilleen ja yhteiskunnalle. Tällaisia ovat esimerkiksi stereotyyppiset maskuliinisen miehen ja pojan oletetut ja usein toivotut piirteet, kuten aggressiivisuus, kilpailuhenkisyys ja emotionaalinen kovuus. Myös ihanne yksin toimeentulemisesta lasketaan usein toksisen maskuliinisuuden piirteeksi.

Woke tarkoittaa yhteiskunnallisissa asioissa valveutunutta ja yhteiskunnan epäkohtien näkemistä. Alun perin sana oli positiivinen tai neutraali, mutta myöhemmin sitä on alettu käyttää enemmän pejoratiivisena sanana. Woke-sanan ympärille ja siihen liittyneenä ovat mm. ideologiset käsitteet kuten identiteettipolitiikka, intersektionaalinen feminismi, kehopositiivisuus ja läskiaktivismi, queer-teoria, kriittinen rotuteoria, postkolonialistinen tutkimus ja sosiaalinen vammaistutkimus. Suurin piirtein kaikissa edellä mainituissa on jokin järjellinen ja hyödyllinen lähtökohtansa (joissain tosin hyvin heikko sellainen), mutta kuten aina ideologioiden ja ihmisten törmätessä, asiat menevät usein yli järkevyyden pisteen, jos ei ymmärretä nähdä kokonaiskuvaa (niin sanotusti metsää puilta). Woke-ilmiö voidaan ehkä kiteyttää edellä mainittujen ideologioiden liioitteluna ja tämän kautta haitan lisäämisenä sen vähentämisen sijaan. Oikeastaan kaikki edellä mainitut voidaan myös kiteyttää niin, että niiden tarkoituksena on suojata asemaltaan jollain tavoin heikompia ja syrjitympiä ihmisryhmiä sekä hakea oikeutta näille syrjityille ja sorretuille ryhmille. Näin tämä ilmiö on pitkälti yhteydessä ”vasemmistolaiseen ajatteluun”, jossa usein pidetään heikompien puolta ja näkökulmaa enemmän arvossa kuin ”oikeistolaisessa ajattelussa”.

Miten tämä heikompien, sorrettujen ja uhrien puolen pitäminen sitten voi olla huono asia? Eikö se ole vain ja ainoastaan hyvä asia? Woke-ajattelussa usein päädytään sorretun, syrjityn ja uhrin roolista hyökkäämään oletettuja sortajia vastaan ja syrjimään ja sortomaan sekä syyttömiä että syyllisiä perustuen pelkästään ulkoisiin tekijöihin, kuten sukupuoleen, rotuun, seksuaaliseen suuntautumiseen ja etnisyyteen. Osa woke-ajattelijoista haluaa myös kuulua mahdollisimman marginaaliseen ja moneen sorrettuun ryhmään, koska tähän ideologiaan kuuluu osana myös se, että sorretumman näkökulma on oikeampi kuin vähemmän sorretun. Tätä käytetään itsessään hiljentämisen ja syrjinnän välineenä ja oikeutuksena. Samoin ihminen nähdään ensisijaisesti ryhmänsä edustajana sen sijaan, että kyseessä olisi yksilö, jonka omat teot, historia ja elämänsituaatio kokonaisuudessaan olisi se, joka on määritellyt situaation, jossa tämä henkilö on tällä hetkellä. Sorretun ryhmäidentiteetin omaksuminen yksilöllisen tilanteen sijaan on keino olla ottamatta itse vastuuta tilanteestaan. Jokaisen ihmisen tämän hetkinen elämäntilanne on yhdistelmä ulkoisia tekijöitä (valtio ja aikakausi, johon syntynyt, perhe ja suku, johon kuuluu jne.) ja sisäisiä tekijöitä (asenne ja omat teot). Elämäntilanne ei siis koskaan ole yksin vain toisen – sisäisten tai ulkoisten tekijöiden – aiheuttamaa. Samoin se on tosi asia, että tietyt olosuhteet ovat edullisia tiettyjä tavoitteita ajatellen ja tietyt olosuhteet vastaavasti vaikeuttavat tiettyihin tavoitteisiin pääsyä. Nigeriassa asuvan köyhän on ulkoisten puitteiden suhteen varmasti vaikeampi päästä Oxfordin yliopistoon opiskelamaan kuin henkilön, joka asuu Oxfordissa ja, jonka vanhemmat ovat kyseisen yliopiston käyneitä.

Nyt pääsemme vihdoinkin käsiksi itse toksiseen diversiteettiin. Toksinen diversiteetti on woke-ajattelun kautta syntyvä pakkomielle diversiteetin tunkemisesta mukaan kaikkialle vaikka diversiteetille ei olisi mitään perusteita (ja olisi jopa perusteita sitä vastaan). Toksinen diversiteetti nostaa diversiteetin eli monimuotoisuuden ensisijaiseen asemaan kaiken muun edelle ja jopa muiden asioiden kustannuksella. Diversiteetti eli monimuotoisuus tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan edellä ilmi tuotujen aiheiden ryhmiä (seksuaalinen suuntautuneisuus, rotu, etnisyys, vammaisuus, lihavuus jne.). Hyvänä pohjaideana on tässäkin tuoda moninaisuutta sekä erilaisia ihmisiä mukaan erilaisista ryhmistä. Tällainen lähtökohtaisesti kuulostaa ainoastaan vain hyvältä, mutta lopulta se lähinnä vain tuhoaa, jos diversiteetti on määräävässä asemassa eikä sen sijaan pätevyyys, taito, totuudellisuus, rehellisyys ja laatu (Esim. on aivan absurdia syrjiä työpaikalla parempaa työntekijää ”kiintiöiden” vuoksi). Otsikon mukaisesti tarkoituksena on kuitenkin katsoa miten tämä woke-ajattelu tuhoaa tv-sarjoja ja elokuvia.

Esimerkkejä tv-sarjoista, joissa uskollisuus kirjalle, alkuperäistarinalle, historiallisuudelle tai järjenkäytöllle on saanut väistyä muodissa olevan poliittisen ideologian tieltä on monia. Tuon tässä esille vain muutaman. Vikings Valhalla, Rings of Power ja She-Hulk.

Vikings Valhalla sjoittuu pääpiirteissään historiallisesti oikeasti olemassa olleisiin paikkoihin, ajanjaksoon ja henkilöihin. Kyse ei ole katsojan puolelta rasismista, jos hän haluaa, että jokin traditio tai historiallinen tapahtuma tai aikakausi esitetään mahdollisimman korrektisti (tähän on monia päteviä syitä). Vikings Valhallassa viikinkienkin keskiönä toimivan kaupungin Kattegatin johtaja on Jaarli Haakon. Tämän niminen henkilö on historiallinen hahmo, joka hallitsi Norjaa ja kannatti kristinuskon sijaan perinteisiä pohjoisen uskomuksia. Sarjassa Jaarli Haakon on kuitenkin afrikkalais-taustan omaava nainen. Tällaiselle muutokselle ei ole mitään juonellista tai järjellistä perustetta. Ainoastaan diversiteettiä diversiteetin vuoksi niin, että historiallisuus, uskottavuus ja tarinan järjellisyys kärsii. Toki tässä sarjassa on myös se sama epärealistinen ilmiö kuin monissa muissakin sarjoissa nykyään eli naiset kuvataan hurjina sotureina, jotka ovat samalla viivalla miesten kanssa. Ne, jotka ihmettelevät kyseistä kommenttia ja tuomitsevat sen misogyynisenä, voivat katsoa miten oikeasti naiset pärjäävät miehiä vastaan kamppailulajeissa ja voimalajeissa (kts. Esim. voittamaton potkunyrkkeilijä Lucia Rijker vs. Somchai Jaidee). Koko ja voima ovat suuressa roolissa (miehet ovat useimmiten sekä isompia että voimakkaampia kuin naiset, johtuen biologisesta tosiasiasta) ja tämän vuoksi kamppailulajeissa on kokoluokat.

Jos tv-sarjojen luojat oikeasti arvostaisivat ja haluaisivat tuoda esille esimerkiksi afrikkalaisia ja näiden historiaa, niin miksi he tekevät sarjaa viikingeistä ja ujuttavat sinne sekaan tummia näyttelijöitä sen sijaan, että tekisivät tv-sarjan Afrikan historiaan liittyen? Vastaus tähän – kuten miltei aina – on raha. Viikingit on teema joka myy tällä hetkellä. Tv-sarjojen pakonomainen diversiteettityrkytys on ainoastaan rahastusta ja tämä loppuu saman tien, kun ilmiö lähtee pois muodista (mm. uudet sarjat Rings of Power ja She-Hulk ovat hyviä esimerkkejä miten tv-sarjoja tuhotaan woke-ideologian ja rahastuksen yhdistelmällä).

Jos vastaväite mahdollisimman totuudenmukaiseen lähdemateriaalin seuraamiseen on se, että tulisi nähdä niin sanotusti ihonvärin, etnisyyden ja sukupuolen läpi itse hahmo ja unohtaa pinnallinen ulkomuoto, niin ehdotan kyseisen asenteen omaaville seuraavanlaisia tulkintoja. Afrikan historiasta kertovaa tv-sarjaa, jossa bantuja, hatuja ja tutseja esittävät pääosin islantilaiset ja irlantilaiset. Tupac Shakurista ja Biggie Smallsista kertovassa elokuvassa molempia voisi esittää jesidinaiset. Toisen maailmansodan tapahtumissa voisi vaihteeksi mustat näyttelijät näytellä Adolf Hitleriä ja muita natseja. Näin saataisiin kunnolla diversiteettiä kehiin ja luutuneita kaavoja rikottua. Kuulostaako hyvältä vai joltain muulta?

Alkuperäisestä ideasta poiketen tarkastelen Rings of Poweria ja She-Hulkia erillisissä kirjoituksissa, sillä ajattelin supistaa tekstin pituuden kirjamitasta blogille sopivampaan pituuteen, koska molemmista löytyy toksisen diversiteetin ja huonon toteuttamisen suhteen paljon (ehkä liikaakin) kirjoitettavaa.

..10/11..

Kehittymisestä kuluttamiseen ja takaisin

Vastaa

Usein kuullaan puhuttavan ihmisten kulutustottumuksista ja ihmisistä kuluttajina. Modernin länsimaisen kulutusyhteiskuntamme jäsen on ensisijaisesti kuluttaja, jonka tehtävä on nimensä mukaisesti kuluttaa. Mistä tämä pakkomielle kuluttamiseen ja loputtomaan taloudelliseen kasvuun on saanut alkunsa? On myös hyvä kysymys, että mihin perustuu idea siitä, että loputon taloudellinen kasvu olisi mitenkään mahdollista? Tämä idea sotii jo aivan perustavaa loogista ajatteluamme vastaan. Rajallisella alueella – joka planeettamme on – kasvu ei voi olla loputonta. Rajallinen ei voi kasvaa rajattomasti, loputtomasti. Joskus kasvun on käännyttävä laskuun, jos kasvu ei voi olla loputonta. Tämä kysymys jatkuvan taloudellisen kasvun idean perimmäisistä syistä jääköön silti toiseen kirjoitukseen. Tämä teksti keskittyy sen sijaan kuluttamiseen. Linkki näillä kahdella edellä mainituista – kuluttaminen ja loputon kasvu – on toki jo siinä, että toteuttaessamme ideaa loputtomasta taloudellisesta kasvusta rajallisella alueella, on se tätä aluetta kuluttavaa, sillä kulutus on nimensä mukaisesti tuhoamista. Kuluttaa on verbi sanasta kulua, joka tarkoittaa jonkin asian hiljaista hajoamista, tuhoutumista. Sana kulua tarkoittaa myös jonkin vähentymistä tai jostakin pois siirtymistä.

Ei siis ole mikään salaisuus, että kulutusyhteiskunta on tuhoava yhteiskunta ja ihmisen sen yksikkömuotona, kuluttajana on tuhoaja. Vaikka jo sana itsessään viittaa johonkin negatiiviseen, ei sitä silti osata nähdä suurien massojen kannalta välttämättä huonona. Kuluttamista ja siihen perustuvaa yhteiskuntamallia ei suuri osa näe huonona silti, vaikka sen tuhoavat merkit ovat koko ajan näkyvämmät, eikä tällaista kuluttamisen kulttia tue mikään kahta ajatusaskelta pidemmälle viety pohdinta. Kuluttamisen puolustaminen perustuukin silkkaan ajattelemattomuuteen ja kyvyttömyyteen nähdä ajallisesti pidemmälle, samoin kuin kyvyttömyyteen nähdä alueellisesti laajemmalle.

Mistä siis kumpuaa tällainen uskonnollinen kuluttajuus sen lisäksi, että syynä on silkka ymmärryksen puute eli suoremmin ilmaistuna tyhmyys? Yksi suuri tekijä – kuten kaikessa pahassa (merkityksessä huono) – on taustalla ihmisen vieraantuminen itsestään ja luonnollisuudesta.

Kulutusyhteiskunta onkin nähtävissä terveen luonnollisuuden ja elämän vastakohtana, sillä kulutusyhteiskunta perustuu liialliseen käyttöön, kasvuun ja kulutukseen, levon, terveen kasvun ja palautumisen kustannuksella. Näin toimii myös syöpä. Se kasvaa liialti, kuluttaa liikaa ja käyttää kehoa liikaa. Kulutusyhteiskunta on syöpä maailman rakenteessa ja kuluttajat yksikköinä ovat tämän syövän syöpäsoluja.

Ihmisen vieraantuessa itsestään tulee hän koko ajan sokeammaksi ja kuurommaksi omille sisäisille ja kollektiivisesti inhimillisille viesteille. Terve keho haluaa liikkua ja vahvistua, terve tajunta haluaa oppia, ymmärtää, laajentua ja syventyä. Lapsille nämä kaikki ovat luonnollisia toimintoja – tosin nykyään nuoremmat ja yhä nuoremmat vieraantuvat siitä, mikä on tervettä ja luonnollista, koska he altistuvat kaikelle tätä prosessia kierouttaville viesteille entistä nuorempina, samalla kuin nämä myrkyllisyydet ovat ottaneet yhä moninaisempia muotoja.

Kun ihminen ei enää ymmärrä kuunnella sitä sisäistä ääntä, joka ohjaa häntä kehittymiseen eli jatkuvaan uusien tietojen ja taitojen omaksumiseen ja harjoitteluun, alkaa hän kerryttää näiden sijaan omaisuutta. Sisäisten ja tärkeiden, ensisijaisten kehittämisen kohteiden sijaan alkaa ihminen kasvattaa toissijaista korviketta. Yksilöllisen laadun sijaan alkaa ihminen kerryttää persoonatonta massaa, määrää. Kasvun ja kehittämisen sijaan ihminen alkaa kuluttaa ja tuhota. Persoonallisesta yksilöstä muodostuu hiljalleen persoonaton kuluttaja. Tästä itsestä toissijaiseen, ihmisyydestä tavaraan, henkisestä subjektiudesta hengettömiin objekteihin harhautumisesta on tullut valtavirtaa ja menestymisen mittarina pidetään ”omistuksessa” olevan materian määrää eikä ihmisen ymmärryksen ja taitojen tasoa.

Jokainen meistä ”kuluttaa” eikä kirjoituksen tarkoitus ole mustavalkoisesti ylistää ja puolustaa näkemystä täydestä kuluttamattomuudesta ja tuomita kaikki kuluttamiseen viittaavakin. Edellä mainitun sijaan tarkoitus on tuoda ilmi, kuinka kieroutuneille urille ihmiskunnan toiminta on ajautunut. Suunnan pitäisi olla kulutuksen minimointi, ei sen lisääminen ja maksimointi. Suunnan tulisi olla ymmärryksen, tiedon ja taitojen omaksuminen, opiskelu ja oppiminen, ei rahan ja materiaalin kerääminen.

..10/11..

TULEEKO LIIKUNNAN OLLA MUKAVAA?

Vastaa

Usein tulee törmättyä erilaisten ihmisten ja asiantuntijaksi nimitettävien henkilöiden painottavan sitä, että liikunnan tulee olla mukavaa. Liikkua tulisi vain silloin, kun tekee mieli liikkua. Liikkua tulisi vain tavalla, joka kiinnostaa. Liikunnan tulisi olla mukavaa ja mahdollisimman vaivatonta. samoin valistetaan, että liikunnan ei taas tulisi olla suorittamista. Katsotaan seuraavaksi yksitellen näitä yleisiä väittämiä.

Liikkua tulisi vain silloin, kun tekee mieli liikkua. On paljon ihmisiä, jotka ovat jo niin vierautuneet luonnollisesta olotilasta, että heidän ei tee oikeastaan koskaan mieli liikkua. Tämä vieraantuminen liittyy omaksuttuihin tapoihin, jotka vievät koko ajan kauemmaksi siitä mitä on luonnollinen ja normaali. Toisin sanoen tämä on hyvä sääntö tiettyyn pisteeseen saakka, silloin kuin ihminen on terve ja kykenee kuuntelemaan ruumistaan ja sen tarpeita.

Liikkua tulisi vain tavalla, joka kiinnostaa. Tässä, kuten aiemmassakin on se ongelma, että ihmisen ollessa tarpeeksi vieraantunut kehostaan ja siitä mikä on luonnollista, ei liikunta välttämättä kiinnosta lainkaan. Samoin liikunnan tulisi olla mahdollisimman monipuolista, joten liikkuminen vain sillä tavalla kuin kiinnostaa (jos kiinnostus ei ole monipuolinen liikunta) saattaa olla hyvin yksipuolista.

Liikunnan tulisi olla mukavaa ja mahdollisimman vaivatonta. Kuten aiemmissakin, niin tässä on pieni hippu järkeä, mutta pääosin tämä on huono neuvo. Vaivattomuus ja mukavuus tulee kokemuksen ja harjoittelun kautta. Kehitys tapahtuu vain poistumalla mukavuusalueelta. Jos aina ollaan pelkällä mukavuusalueella, niin silloin kehittyminen jää alhaiseksi. Neuvoa siitä, että liikunnan tulisi olla mukavaa perustellaan sillä, että henkilö lopettaa liikunnan, jos se ei ole mukavaa ja tämä on terveydelle huonompi vaihtoehto tietenkin. Kumpi mahtaa olla motivoivampaa pitemmällä aikajaksolla, se, että kehitymme valitsemassamme lajissa vai se, että emme kehity. Onko helpompaa käydä vuosia juoksemassa, kun huomaamme selkeää kehittymistä jatkuvasti vai silloin kuin juoksemme saman matkan samalla vauhdilla ilman mitään suurempaa kehitystä? Parempi neuvo olisi, että liikunnan tulisi ainakin silloin tällöin olla mukavaa. Aktiivinen palautuminen on usein sen verran kevyttä liikuntaa, että sitä voisi kutsua mukavaksi liikkumiseksi.

Liikunnan ei tulisi olla suorittamista. Jos haluaa kehittyä jossakin, sitä tulee tasaisesti mitata ja arvioida. Joskus tulokset vaativat tylsää työtä ja suorittamista.

Ihminen on ”luotu” liikkumaan, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koko elimistömme on rakentunut niin, että sen toiminnot ovat riippuvaisia riittävästä liikunnan määrästä samoin kuin oikeanlaisesta ravinnosta. On jo fysiologisesti mahdotonta olla sairastumatta ennen pitkää erilaisiin tuki- ja sisäelinsairauksiin (sekä mielenterveydenongelmiin), jos liikunnan määrä jää liian vähäiseksi.

Miksi ihmisen terveys ja toimintakyky, jotka ovat oleellisimpia kivijalkoja ihmisen elämässä, ovat saaneet tällaisen sivuroolin, jossa painotetaan, että niiden eteen tehtävä työ tuli olla mukavaa, helppoa ja vaivatonta? Ei opiskelunkaan vaadita olevan helppoa, mukavaa ja vaivatonta. Ei työpaikoillakaan voi vaatia ja odottaa koko ajan työn olevan helppoa, vaivatonta ja mukavaa. En voi työpaikalla sanoa, että teen vain ne työt, jotka minua kiinnostaa ja, jotka ovat tarpeeksi mukavia. Työpaikasta eroten oman terveytemme ja toimintakykymme ylläpitäjä ja parantaja voi olla vain me itse, emme voi ulkoistaa tätä työtä kenellekään. Ja, koska emme voi terveyttämme ja toimintakykyämme siirtää kenenkään muun vastuulle, emme voi sen menettämisestä syyttää ketään muuta kuin itseämme. Toki yhteiskunnan ja ympäristömme olosuhteet mahdollistavat ja estävät erilaisin tavoin, mutta ratkaisut teemme lopulta me itse (jos haluamme todella perehtyä asiaan). Aikuisuus on vastuuta ja vastuuttomuus oman terveytemme kohdalla on merkki keskenkasvuisuudesta tällä alueella.

..10/11..

Muodin sietämätön keveys

1 vastaus

Muoti on ilmiö, jossa jokin asia on hetken aikaa suosittua ilman mitään sen suurempaa järkevää syytä. Muoti-ilmiöitä syntyy, kun tarpeeksi moni ihminen alkaa seurata jotain tiettyä käytöstä. Muoti on siis oman ajattelun puutetta. Muoti on merkki järjen käytön ja oman vision köyhyydestä. Muodin tyhmyys tulee ilmi helposti siinä, että jokin joka on mennyt pois muodin valokeilasta, nähdään useimmiten mauttomana, huonoa makua edustavana. Toisaalta, kun seuraa sokeasti muotia niin saa nauraa itselleen ja omalle mauttomuudelleen jatkuvasti, kun vain katsoo vanhoja kuviaan. Tähän voidaan tosin lisätä tuttu sanonta ”hulluilla on halvat huvit”.

Muoti on muovista kertakäyttökulttuuria. Muoti ja muovi sopivat yhteen muutenkin kuin samankaltaisen sanojen vuoksi. Muovi on helposti muovattavaa, josta muovi onkin saanut nimensä. Muoti on myös helposti muovattavaa ja muovautuvaa ja tästä voisikin vetää johtopäätöksen, että sana ”muoti” tulee sanoista muovattava ja tuska, sillä muoti on tuskan lähde sekä siihen osallistuvalle, että sitä todistavalle ulkopuoliselle. Vaikka maailma olisi ehkä parempi paikka elää ilman muovia, voi muovia käyttää hyödyllisiinkin asioihin. Muoti on hyödyllisyyttä ajatellen muovia huonommin muovattavissa.

Samoin kun kauniit luonnolliset meremme ovat saastuneet ja niissä kelluu kymmenien kilometrien kokoisia muovilauttoja, kelluu muoti arvokkaan kulttuurin ja luonnon pinnalla peittäen ja saastuttaen sitä. Nämä pinnalla kelluvat muotiroskalautat menevät nopeasti aaltojen mukana pois ja sitä seuraa toinen entistä pahemman laatuinen roskalautta.

Jos muoti ei vielä itsessään ole tarpeeksi turha, haitallinen ja pinnallinen ilmiö, on siitä syntynyt omanlaisensa ilmiö nimeltä pikamuoti. Pikamuodin ominaisia piirteitä ovat nopea tavaran kierto, alhaiset hinnat ja jatkuva uudistuminen. Tämä erittäin nopea uudistumisen sykli vaatii halpoja hintoja ollakseen mahdollisimman toimiva, joka tässä yhteydessä voidaan myös kääntää muotoon ”mahdollisimman haitallinen ja tuhoisa”. Koska muoti on ilmiö, jossa ei ole mitään syvyyttä vaan pelkkää pintaa, ei sen tuottajat ja kuluttajat ole kiinnostuneita tuhosta, joka siihen liittyy. Näin aukeaa ilman minkäänlaisia tunnontuskia ja etiikan ulottuvuutta mahdollisuus lapsityövoimalle, luonnonsaastuttamiselle, työntekijöiden riistolle ja verojen välttelylle. Lapsityövoiman käyttö on erittäin halpaa – jopa ilmaista työvoimaa – koska siitä mikä on oikein ja mikä on väärin ei tarvitse välittää lainkaan. Samoin halvemmaksi tulee maksaa mahdollisimman alhaista palkkaa ja poistaa työntekijöiltä kaikki edut. Näin solipsistisessa kuplassaan elävä materiaalin palvoja saa hieman suuremman luvun pankkitililleen. Pikamuodin saastuttama mieli ei myöskään välitä erityisen paljon siitä kuinka paljon tuhoa ympäristölle tämä idiotismi aiheuttaa. Saasteet voidaan laskea tehtaista suoraan luontoon ja eilisen muodikas kertakäyttöasia on tämän päivän roskaa, jonka oikeanlainen kierrätys ja hävittäminen eivät ole oleellisia asioita. Tärkeää on lopulta se mikä on hetken muodikasta. Elinkelpoinen planeetta ja elämä eivät ole tärkeitä, koska ne eivät ole muoti-ilmiöitä. Esimerkkejä pikamuodin haitallisuudesta löytyy lukemattomat määrät enkä niitä ala sen enempää listaamaan tässä yhteydessä.

Muoti on pinnallista ja pinnallisuus – vaikkakaan ei ole synonyymi – sivuaa käsitettä tyhmyys. Tyhmä ihminen on pinnallinen, pinnallinen ihminen on tyhmä. Botox-hermomyrkyn ruiskuttaminen naamaansa, jos jokin, on esimerkki äärimmäisestä tyhmyydestä. Samoin muiden kumi-ja muovi-implanttien asentaminen omaan kehoonsa kertoo jostain muusta kuin ihmisälyn huipentumasta. Vai onko näiden implanttien tarkoitus edustaa syöpäkasvaimia sitä aitoa syöpää odotellessa? Monesti kuulee implanttien ja muiden keinotekoisten lisäosien itseensä lisääjien puhuvan siitä, että he eivät ole tyytyväisi ulkonäköönsä ja he haluavat näyttää siltä, miltä heistä tuntuu sisältä. Tässä mielessä on ymmärrettävää, että osa ihmisistä haluaa näyttää luonnottomilta keinotekoisilta muovifiguureilta, jossa pinnan alla velloo vähä-älyinen mysteeri.

Muoti onkin eräänlaista itsetuhoista kuolemanpalvontaa, jossa eloton, pinnallinen, tarkoitukseton, valheellinen ja järjetön korvaa elämän kannalta oleellisen, kauniin ja arvokkaan. Muodilla voi koittaa täyttää sitä eksistentiaalista tyhjiötä sisällään, jota mikään määrä muovia, botuliinitoksiinia, syntholia, kauneusleikkauksia tai uusia riepuja ei tule peittämään. Ne ainoastaan näyttäytyvät ulospäin epätoivoisena avunhuutona kaikille tämän tragedian todistajille. Kertovat muille eksyksissä olevasta olennosta, joka on luopunut oman älyn ja mielikuvituksensa käytöstä. Mikä voisi olla selkeämpi merkki kuolemanvietistä, itsetuhoisuudesta kuin ruiskuttaa itseensä myrkkyjä, koska kokee olevansa liian surkea sellaisena kuin on, omana itsenään? Mikä voisi kieliä enemmän itsevihasta kuin pyrkiä muuttamaan ulkoisen muotonsa silpomalla itseään? Lopulta kuitenkin ihmisellä on vapaa tahto, joka antaa suhteellisen vapaat kädet kaikille itsevihan muodoille. Mutta tämä vapaa tahto ei silti oikeuta tuhoamaan ympäristöä ja muiden elinehtoja. Jos siis vihaat itseäsi ja toivot tuhoutumistasi, valinta on sinun, mutta tee se niin, että luonto ja elämä ympärilläsi ei kärsi.

..10:11..