Aihearkisto: Yhteiskuntakritiikki

SUOMALAISUUS OSA 2 – Mitä suomalaisuus ei ole eli käytös, jota tulisi hävetä!

Vastaa

Ensimmäisessä osassa käytiin pikaisesti läpi suomalaisen kulttuurin tärkeitä osia. Tässä tekstissä käydään läpi tekijöitä, jotka eivät kuulu suomalaisuuteen, jos haluamme käsittää suomalaisuuden, jollain tavalla toivottavana ja kannatettavana asiana.  

Aiemman kirjoituksen pohjalta voimme nostaa suomalaisuuden hyviksi ja tärkeiksi piirteiksi rehellisyyden, harkitsevuuden, sisukkuuden, käytöstavat, luonnon arvostamisen, oppineisuuden ja sivistyksen arvostamisen. Näiden vastainen toiminta siis on ilmeisen selvästi epäsuomalaista käytöstä.

Hävettävää epäsuomalaista käyttäytymistä näkyy erityisesti sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa. Nimenomaan suomalaisuuden mainostamisen yhteydessä ja isänmaallisuuden nimessä rikotaan jatkuvasti ja järjestelmällisesti suomalaisuudelle pyhiä arvoja. Nämä huonosti käyttäytyvät, sivistymättömät ja epärehelliset öykkärit ovat miltei aina isänmaalliseksi itseään nimittävän poliittisen puolueen perussuomalaisten kannattajia. Nämä perus-epä-suomalaiset eivät joko kykene tai halua käydä minkäänlaista vastavuoroista keskustelua. Asiallisen keskustelun sijaan he hokevat omia iskulauseitaan, jotka eivät edes useimmiten liity asiaan (ajattelin lisätä tähän esimerkkejä, mutta niistä kaikki Facebookissa olleet ovat tietoisia tai, jos eivät ole, löytävät niitä halutessaan). Tämä käyttäytyminen hyväksytään ja sitä jopa kannatetaan ja lietsotaan heidän edustamansa puolueen taholta (kyseistä puoluetta käsitellään kolmannessa tekstissä).

Suosituimpia aiheita näillä ”isänmaallisilla” on maahanmuuttajien vastustus ja pilkkaaminen, seksuaalivähemmistöjen vastustus ja pilkkaaminen, kaikkien muiden tahojen syyttäminen negatiivisiksi koetuista asioista (vaikka nämä asiat olisivat suoraa johdannaista heidän omasta toiminnastaan, niin poliittisen kuin arkielämän käyttäytymisen tasolla), täydellinen vastuunottamisen puute omista sanoistaan ja teoistaan sekä niiden seurauksista. Samoin näiden perus-epä-suomalaisten sydäntä lähellä näyttää olevan erilaisten Suomen ja maailman luonnolle haitallisten asioiden tukeminen (myös näistä tarkemmin kolmannessa osassa), epäterveellisten elämäntapojen suosiminen ja pyrkimys estää kansanterveyttä edistävien asioiden toteuttamisen (mm. tutkimustuloksiin perustuvien ruokasuositusten vastustaminen, epäterveellisemmän ruoan puolustus ja hyökkääminen henkilöitä kohtaan, jotka puhuvat terveellisistä elämäntavoista).

Sen sijaan, että nämä isänmaallisiksi suomalaisiksi itseään kutsuvat keskittyisivät edistämään Suomelle edullisia asioita (jotka ovat samalla ihmiselle ja koko maailmalle hyviä asioita), käyttävät he aikaansa ala-arvoiseen ja lapselliseen omassa likaisessa kaikukammiossaan huuteluun korvat suljettuna kaikelta, joka poikkeaa heidän omasta ohjelmoinnistaan. Nämä henkilöt ovat ala-arvoisen propagandan uhreja eivätkä he edes ymmärrä koko ajan tasaisesti tuhoavansa itseään, luontoa ja Suomen kulttuuria. Osa ihmisistä onkin sitä mieltä, että perussuomalaiset ovat muiden suurvaltojen väline, jolla tuhotaan rakas kotimaamme, osa näkee perussuomalaiset äärioikeistolle ja totalitarismille tietä raivaavana välivaiheena, kun osa taas pitää perussuomalaisia vain dystooppisena merkkinä siitä mitä ihmisen älykkyyden alasajosta seuraa. Ei ole oikeastaan oleellista mikä edellä olevista pitää paikkansa, sillä tämä sivistymättömyyden, tyhmyyden ja kaikin puolin epäterveellisen elämän ylistys, jota nämä oman elämänsä sotasankarit toitottavat ympärilleen on Suomen pahin vihollinen, oli perimmäinen syy siihen mikä tahansa. Tällaisen kehittymättömyyden leviäminen tekee Suomesta muutamassa kymmenessä vuodessa kehitysmaan, josta Nigeria saa varteenotettavan kilpailijan.

Näille Suomen kulttuurin ja luonnon vihollisille (useimmiten = perussuomalaisten kannattajille) isänmaallisuus näyttää sisältävän seuraavat tekijät:

  1. Toisten seksuaalisuuteen puuttuminen ja sen vastustaminen
  2. Tieteen, tieteellisten tutkimustulosten ja faktojen toissijaisuus omiin tunnepitoisiin ennakkoluuloihin nähden
  3. Raha kaikkein tärkeimpänä menestyksen mittarina. Jos on rikas, on tehnyt asiat oikein ja, jos ei ole rikas, on tehnyt asiat väärin. Köyhä ja valaistunut filantrooppi on siis täydellinen epäonnistuja, koska on köyhä, kun taas miljonääri, joka on saanut rahansa väkivallalla, hyväksikäytöllä ja luontotuhoon osallistumalla on onnistuja ja esikuva, koska on rikas.

Perussuomalainen yleinen käyttäytymismalli:

  1. Tuo asiasi esille negatiivisen eli vastustettavan asian kautta, ei positiivisen eli kannatettavan
    1. Älä välitä omista virheistä. Jos joku väittää, että olet tehnyt virheen, kiellä se sen sijaan, että oppisit virheistäsi
    1. Älä ota vastuuta omien sanojesi ja tekojesi seurauksista. Ne eivät enää kuulu sinulle.
    1. Älä perustele asioitasi faktoilla vaan sen sijaan solvaa henkilöä, joka kyseenalaistaa väitteesi.
    1. Ole ylpeä ymmärtämättömyydestäsi ja koulutus- ja sivistystason puutteestasi.
    1. Ole ylpeä siitä kuinka epäterveelliset elämäntapasi ovat. Solvaa ihmisiä, jotka puhuvat terveellisistä elämäntavoista.
    1. Jos et ole rikas, huijaa itsesi luulemaan olevasi rikkaampi ja parempi kuin olet sylkemällä niitä, jotka ovat köyhempiä ja, joilla menee vielä huonommin.

Epärehellisyys ilmenee monellakin eri tavalla. On epärehellistä esittää väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Varsinkinkin, jos tietää tämän tai ei halua edes tietää pitävätkö ne paikkansa. On itseä kohtaan epärehellistä perustella ongelmat johtuvaksi aina jostain muusta kuin itsestä tai omasta viiteryhmästään. On myös itseä kohtaan epärehellistä väittää olevansa isänmaan ja Suomen ystävä, jos ei todella ole osana Suomen kulttuurin ja luonnon turvaamisessa ja kehittämisessä. Tällaista turvaamista ja kehittämistä on luonnonsuojelutoimet, omaan kulttuuriin ja historiaan perehtyminen sekä oman henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitäminen. Isänmaan ja Suomen rakastamista ja tukemista ei ole mesota somealustoilla ”mutkutellen” ja irvaillen ”vihermädättäjistä” ja ”kommunisteista” kuin heikkolahjainen ala-astehäirikkö, joka kerta kun esitetään jotakin kriittistä kysymystä liittyen asiaan, joka on persu-patriootin ultraprosessoidun sianrasvan kyllästämää pientä ja turvonnutta sydäntä lähellä. Todellinen isänmaan ystävä ei hoida omia psyykkisiä ongelmiaan Facebookissa tai muilla somealustoilla valheita jakaen ja vastakkainasettelua luoden vaan toimii aktiivisesti maailmassa. Kaikki tämä muiden syyttely omasta huonosta tilanteesta on vastuun siirtämistä toisille. Huono käytös somessa ei toki rajaudu Perussuomalaisiin (vaikka Suomessa poliitikkojen tasolla pitkälti näin onkin), mutta useimmiten juuri tämän poliittisen puolueen kannattajat ovat omistautuneita erittäin huonoon käyttäytymiseen somekeskusteluissa, kuten myös arkisen elämän tasolla.

Luonnontuhoon osallistuminen on käsittämättömimpiä asioita henkilöillä, jotka väittävät olevansa isänmaallisia suomalaisia. Suomen kulttuuri ja maine ovat hyvin vahvasti linkittyneenä ylpeyden aiheisiimme puhtaaseen ilmaan, puhtaisiin runsaisiin metsiin ja järviin. Silti persufanaatikot pitävät luonnonsuojelua enemmänkin pahana ja tuntuvat nauttien tukevan kaikkia keinoja, joilla tuhota Suomen luontoa (samoin kuin ihmisluontoa yleisesti).

Oppimattomuus, sivistymättömyys, harkitsemattomuus, käytöstapojen puute

Kaikki edellä mainitut liittyvät toisiinsa. Opiskelu lisää yleissivistystä ja yleissivistys on yhteydessä käytöstapojen ymmärtämiseen. Opiskellessa sekä uuden oppimisen taidot että uusien näkökulmien ymmärtäminen lisääntyvät. On siis hyvin ymmärrettävää miksi ymmärtämätön ihminen, jonka tyhmyyttä tukevat muut typeryydessään vellojat, ei halua opiskella ja näkee henkisen kehittymisen vihollisenaan. Vertaisten idioottien muodostama umpimielinen kupla särkyisi, jos asioita alkaisi ajattelemaan muiden kannalta ja kyseenalaistaisi omat ennakkoluulonsa. Uusi ja vieras – tässä yhteydessä tarkoittaen sivistyminen – on pelottavaa ja sitä tulee vastustaa. Harkitsematon käytös ja käytöstapojen puute loistavat sosiaalisessa mediassa. Omien ennakkoluulojen ja perusteettomien väittäminen taukoamaton pommittaminen ilman mitään aikomusta dialogiin tai omien sanomiensa harkintaan ja pohdintaan, on ”keskustelun” yleinen linjaus somessa. Tämä tulee suurelta osin juuri edellä mainitun joukon suunnalta. Tämä (sosiaalinen media ja siellä riehuvat apina-ihmiset) olisi oman massiivisen kirjoituksen paikka, joten siihen en uppoudu tämän enempää.

Olen loppuun koonnut vielä perussuomalaisten sananlaskuja ja sanontoja, jotka pohjaavat aiemmin tekstissä esitettyyn listaukseen kyseisen tahon ”isänmaallisuuden” piirteistä.

”Heterouteni on juuri niin vahvaa kuin on vihani homoja kohtaan. ” – Perussuomalaisten sananlasku.

”Olen hetero vain siinä määrin kuin tuon homovihani julki” – Perussuomalainen sananlasku.

”En ole tehnyt virhettä, jos en sitä myönnä”- Perussuomalainen sananlasku.

”Jos lyön toista ihmistä naamaan, olen vastuullinen vain käteni liikkeestä, en toisen naaman reaktiosta” -Perussuomalainen sananlasku.

”Faktat pilaavat hyvät valheet” – Perussuomalainen sananlasku

”Fakta, jota en ymmärrä, ei pidä paikkaansa” – Perussuomalainen sananlasku.

”Yhtään kirjaa en ole lukenut…enkä lue!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Vain homot opiskelevat ja olen planeetan heteroin äijä!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Jos ei viinalla ja makkaralla pärjää on muslimi” – Perussuomalainen sananlasku.

 ”Kasviksia syö vain homot! Suomalainen tosimies imee makkaraa niin, että haukkoo happea” – Perussuomalainen sananlasku.

”Kasvikset on vihervasemmistomädättäjien propagandaa, jauheliha on tosimiehen öylätti” – Perussuomalainen sananlasku.

”Parempi ihmispaska Porschessa kuin valaistunut nero pyörän päällä” – Perussuomalainen sananlasku.

”Ei lualamiähetkään kasviksia ja marjoja syäny vaan jauhenlihaa” – Perussuomalainen sananlasku.

”Jos ei lätkä, autot ja moottoripyörät kiihota on homo ja muslimi!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Tiede on homotransujen hommaa ja tiedemiehet homoja” – Perussuomalainen sananlasku.

”Jos ei homoilua kielletä, niin ollaan kohta kaikki homoja!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Dunning-Kruger-efekti kulkee vahvana keskuudessamme!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Me perussuomalaiset olemme tuplasti parempia, sillä meillä on kaksi moraalia. Säännöt meille ja säännöt muille” – Perussuomalainen sananlasku.

”Raamattu on lukematta paras!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Ei sitä olla ennenkään kirkossa homoja suvaittu eikä naisten puheita kuunneltu” – Perussuomalainen sananlasku.

..10/11..

SUOMALAISUUS OSA 1 – Mitä on suomalaisuus eli suomalaisuus, josta olla ylpeä!

Vastaa

Sellainen Suomi ja suomalaisuus, josta voidaan olla ylpeitä, koostuu monesta eri tekijästä. Se, että väittää olevansa isänmaallinen ja toimivansa Suomen hyväksi, ei merkitse mitään, jos tämä kaikki on pelkkää sanahelinää ilman toimintaa kyseisten asioiden eteen. Tyhjä puhe ja valheelliset väitteet ovat itse asiassa juuri yksi epäsuomalainen piirre, sillä suomalaisuuteen liitetään nimenomaan rehellisyys. Se, että seistään sanojensa takana ja ollaan sanansa mittaisia, ovat aina olleet suomalaiselle tärkeitä asioita (Toisaalta valheita laukova paskanpuhujakin on sanansa mittainen, sillä näiden sanojen mitta on paskapökäleen mitta?). Rehellisyyden lisäksi harkitsevuus on yksi suomalaisuuden piirre, kuten myös se kuuluisia sisukkuus. Hyvät käytöstavat ovat eräs suomalaiseen kulttuuriin liitetty ominaisuus. Harkitsevuus ilmenee sivistyneessä puheessa ja toiminnassa. Sanoessa harkinta ilmenee mahdollisimman totuudellisessa ja hyvin muotoillussa puhutussa lopputulemassa. Mietitään siis mitä ja miten sanotaan ennen kuin sanotaan. Tehdessä harkitsevuus ilmenee tietoon perustuvassa suunnittelussa, jotta teon lopputulos olisi mahdollisimman hyvä ja aikaa kestävä. Sisukkuuden piirre on resilienssi ja sinnittely vaikeuksien ja haasteiden edessä. Samoin sisukkuuteen kuuluu halu suorittaa aloitettu asia loppuun ja mielellään mahdollisimman omavoimisesti. Suomalaisuuteen kuuluvat hyvät käytöstavat ja muiden kunnioittaminen. Ei pinnalliset käytöstavat vaan toiset huomioiva ja toisen ihmisen tilaa ja elämää kunnioittava rauhan antaminen. Eri mieltä ollessakin asiat ja vastalauseet tulisi esittää mahdollisimman harkitusti, tosiasioihin pohjaten ja mahdollisimman kohteliaasti.

Näiden edellä mainittujen suomalaisuuteen liittyvien arvojen ja asennoitumisten lisäksi suomalaisuudelle oman vahvan leimansa antavat Suomen puhdas ja villi luonto, luonnossa liikkuminen ja siihen liittyvät taidot, liikunta ja puhdas perinteinen ruoka, opiskelu ja oppimisen arvostaminen. Suomalainen kunnioittaa luontoa ja pyrkii sitä suojelemaan saastumiselta, roskaamiselta ja hyväksikäytöltä, joka ei ole kestävällä pohjalla. Omaa suomalaisuuttaan kunnioittava arvostaa koulutusta ja oppiminen on hänelle luonnon lisäksi miltei pyhäksi luokiteltava asia. Suomen kulttuuri on aina ollut yhdistelmä luonnonläheisyyttä ja korkean sivistystason arvostusta.

Suomi tunnetaan laadukkaasta Jean Sibeliuksen musiikista ympäri maailmaa ja suomalainen kirjallisuus on ollut korkeatasoista ja arvostettua. Suomalaisen isänmaalliseen yleissivistykseen kuuluu ymmärtää Sibeliuksen ja Lönnrotin merkitys kulttuurillemme, kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergista nyt puhumattakaan.Samoin itseään arvostava suomalainen ymmärtää heidän työnsä pääpiirteissään ja tuntee heidän tärkeimmät teoksensa myös henkilökohtaisemmin ja syvemmin. Tämä tietenkin vain silloin, jos oikeasti on isänmaallinen suomalainen eikä valheita suoltava huijari. Mikä on sinun suosikkisi Sibeliuksen seitsemästä sinfoniasta? Kumpi on sinun mielestäsi parempi, Karelia-sarja vai Lemminkäis-sarja?  Sibelius ei suinkaan ole ainoa vaan hänen jälkeensä on tullut muitakin, uudempia suomalaisia artisteja, joista suomalainen voi olla ylpeä. Näistä Kimmo Pohjosen Kielo, Kalmuk ja Kluster vuosilta 1999, 2002 ja 2002 ovat tuskin yhdellekään suomalaiselle tuntemattomia teoksia ja Kaija Saariahon Luonnon kasvot (lauluäänelle ja pianolle) vuodelta 2013 on ainakin suurelle osalle tuttu, kuten monet muutkin Saariahon maailmankuulut teokset.

Lönnrotin kaikki suomalaiset toki tietävät kansalliseepos Kalevan kokoajana ja Kalevalan sisältö on kaikille suomalaisille tuttu niin kuin Lähi-idän uskoville ovat Raamattu ja Koraani. Filologian alalla ja suomen kielen kehittymisen kannalta Lönnrot on Agricolan ohella oleellisimpia nimiä, joten tämänkin vuoksi isänmaataan rakastava suomalainen perehtyy edellä mainittujen henkilöiden työhön suurella ajalla ja antaumuksella. Kenen keksimiä sanoja olikaan kansallisuus, itsenäinen ja sivistys? Kuvataiteen puolelta Akseli Gallen-Kallelan työt ovat inspiraation ja ihailun aihe kaikille suomalaisille sivistyneille taiteen arvostajille.

Muita suomalaiseen sivistykseen vaikuttaneita suomalaisille tuttuja nimiä: J.V. Snellman, jota pidetään maamme kansallisfilosofina ja yhtenä tärkeimmistä kansamme herättäjistä. Filosofit Erik Ahlman ja Urpo Harva, jotka keskittyivät ihmisenä olemisen ja sivistyksen kysymyksiin, Edvard Westermarck, jota pidetään suomalaisen sosiologian isänä, kuten Eino Kailaa taas yhtenä suomalaisen filosofian tärkeimmistä suunnannäyttäjistä. Kaikki näistä toki ovat enemmän tai vähemmän suomalaisuuttaan kunnioittavan isänmaan ystävän perehtyneisyyden pohjatietoa, joten tuntuu jopa hieman hullulta näin ilmiselviä asioita luotella.

Tässä hieman positiivisia asioita suomalaisuudesta, josta suomalaisen tulisi olla ylpeä ja, joihin maataan ja kulttuuriaan rakastavan suomalaisen tulisi perehtyä. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelussa asiat, jotka eivät ole isänmaallisen suomalaisuuden osia. Asiat, jotka eivät kuulu suomalaisuuteen ja, joista ei tulisi olla ylpeä.

..10/11..

Maailman Onnellisin Maa?

Vastaa

Suomi on taas kerran päätynyt maailman onnellisimmaksi maaksi. Tämän ylitsepursuavan onnellisuuden näkee aina ihmisten kasvoilla ja käytöksessä. En itse muista kertaakaan, että minua olisi konkreettisesti syljetty kasvoille tai yritetty lyödä päiväsaikaan kadulla. Rahaa kerjääviä, päihtyneitä ja uhkauksia huutelevia ihmisiä ei näe edes päivittäin.  Mistä Suomen suuri ja satumainen onnellisuus sitten koostuu?

Katsotaan seuraavaksi hieman Suomen sijoituksia erilaisilla osa-alueilla (kaikki eivät toki löydy virallisesta onnellisuusmittauksesta, johon Suomen asema perustuu). Tulokset ovat osaltaan muutaman vuoden takaa, joten on tietenkin mahdollista, että Suomi on kääntänyt laivansa keulan mustasta jäävuoresta kohti Bahamasaarten aurinkoisia rantoja.

Ensin virallisen ”onnellisuusmittauksen” tuloksia.

Suomen ostovoima on sijalla 17, joka selittää 25% onnellisuusmittauksen tuloksesta. Terveiden elinvuosien odotteen listalla Suomi on sijalla 18.

Suomalaiset ovat myös hyvin antelijoita, lahjoittaen muun muassa hyväntekeväisyyteen niinkin ahkerasti, että olemme sijalla 46. Vielä on matkaa, jotta ohittaisimme mm. Nigerian (sija 41), Gambian (sija 33) ja Venäjän (sija 31). Mutta, ehkä kyseisillä mailla on enemmän varaa osallistua hyväntekeväisyyteen, joten se selittänee tulokset.

Vapauden suhteen Suomi yltää sijalle 11. Häviten niukasti Bahrainille, joka on perustuslaillinen monarkia ja, jota hallitsee kuningas sunnimuslimisukuineen. Ehkä saisimme Suomen vapauden astetta nostettua, jos saisimme tännekin hallitsevan muslimisuvun, joka pitäisi hallussaan koko viranomaiskoneistoa?

Suomi pärjäsi hyvin korruptiolistauksella. Ollen listalla sijalla 2. Kyselyyn osallistuneet eivät siis nähneet ja kokeneet, että Suomen hallituksessa tai liike-elämässä olisi erityisen suuri korruption aste. Tämähän ei tietenkään aukottomasti tarkoita, että korruptiota ei ole, jos sitä ei näe. Erittäin hyvä sijoitus tässä kuitenkin.

Seuraavaksi hieman Suomen lukuja ”onnellisuusmittauksen” ulkopuolelta.

Itsemurhaluvuissa Suomi yltää sijalle 26 häviten niukasti Kroatialle ja päihittäen Etelä-Afrikan (2023)

Suomalaiset ovat onneksi erittäin tehokkaasti nousseet ihmisten lihavuuslistalla. Vuonna 2014 Suomi oli surkeasti Euroopan 15:nneksi lihavin kansa, mutta jo vuonna 2022 Suomi oli kirinyt kolmannelle sijalle. Nyt Suomessa on jo 1,2 miljoonaa aikuista, jotka ylittävät painoindeksin maagisen 30:n rajan (eli ylipaino on vähintään noin 25kg).

Suomi pitää alkuvuonna 2026 myös ylpeästi kärkisijaa Euroopan ykkösmaana työttömyydessä. Vihdoinkin Suomi sai haluamansa paikan kärjessä Espanjan hallitessa aiemmin tilastoja. Suomen työttömyysaste on jo reilusti yli 10%, kun EU-maiden keskiarvo on 6% paikkeilla. Vielä pieni rutistus niin Suomen prosentti on tuplasti keskiarvosta.

Suomen ”Maailman onnellisen maa” tilastoa tukee hienosti osaltaan nuorten huumekuolemat. Tässä kilpailussa Suomi on myös Euroopan kärkeä.  Suomi on maailman kahdeksas masennuslääkkeiden käytössä (2023). Suomalaisista jopa joka kymmenes syö masennuslääkkeitä. Nuorista naisista joka viides käyttää lääkitystä henkiseen pahoinvointiin. Nuorten aikuisten masennuslääkkeiden käyttö on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Maailman onnellisimmassa maassa on siis Euroopan korkein työttömyys, Euroopan nopein nousu ylipainotilastoissa, itsemurhatilastot maailman 26. korkeimmat, kymmenessä vuodessa kaksinkertaistanut masennuslääkkeisen käyttö nuorten aikuisten keskuudessa ja korkeimmat tilastot nuorten huumekuolemissa. Kunhan sentään ostovoima pysyisi, ilmaisia ämpäreitä saisi jonottaa ja Suomi pysyy suomalaisena ja kristillisenä, niin kaikki on hyvin. On lottovoitto syntyä Suomeen!

..10/11..

ISÄNMAAN TOIVOT JA SUOMEN VIHOLLISET

Vastaa

Oops!…we did it again, niin kuin sukunimensä mukaisesti kollektiiviksi paisunut Britney voisi todeta. ”Oops!” viittaa tässä kolmikon vahinkoon, joka johtuu seurausten ajattelun puutteesta. Loppuosa taas siihen, että sama surkea toiminta toistuu jatkuvasti, kun mitään ei opita aiemmista erheistä.

Mistä siis kyse? Tietenkin suuren huomion saaneesta ”silmien vääntely” kohusta, jossa kolme (ei yllättäen) Perussuomalaisten poliitikkoa postaa somessa aasialaisia pilkkaavia kuvia ”tukeakseen” tällaisen kuvan takia missikruununsa menettänyttä ex-miss suomea 2025. Henkilöt, jotka tähän lapselliseen naamanvääntelyfarssiin osallistuivat ovat Perussuomalaisten poliitikot Kaisa Garedew ja Juho Eerola, sekä perussuomalaisten ainoa europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen.

Kyseistä touhua voidaan lähestyä monelta eri kantilta. Oliko nämä teot rasistia vai ei? Oliko niiden intentio rasistinen vai ei? Oliko teot vain huumoria vai oliko niillä toisenlainen tarkoitusperä? Oliko kyseessä rasismin sijaan ymmärtämättömyys? Oliko ymmärtämättömyys tiedon puutetta liittyen tehtyyn eleeseen? Tulisiko näitä kuvia pyytää anteeksi? Ja keneltä tulisi pyytää anteeksi ja millä tavoin?

Keskityn seuraavaksi neljään kysymykseen: Eleiden rasistisuus, tekoon mahdollisesti liittyvä ymmärryksen puute, huumori motiivina, ja anteeksipyytäminen ja anteeksi antaminen. Keskityn esimerkeissä vain Garedewin ja Eerolan ulostuloihin. Jätän siis lyhytaikaisen Miss Suomen ja esimerkillisen suomalais-kristillistä elämää viettävän Tynkkysen pois.

ELEIDEN RASISTISUUS

Yksikään Perussuomalaisten kuvia postaillut ei pidä kuvia rasistisina. Onko tämä ihme, jos rasistinen henkilö ei pidä mitään omaa tekoaan rasistisena? Suurin osa – itseni mukaan lukien – on tiennyt jo 80-luvulla lapsena, että kyseinen ele on rasistinen ja aasialaisia pilkkaava. 2020-luvulla ymmärrys rasismista on huomattavasti korkeammalla tasolla yleisesti ottaen kuin 80-luvulla (paitsi näemmä perussuomalaisilla). Samoin jo lapset ymmärtävät tämän, niin miten on mahdollista, että kronologisesti aikuiset kansanedustajat eivät tajua tämän olevan pilkkaavaa. Suomalaisia kohtaan ei ole vastaavaa elettä, johon tätä voisi verrata, mutta ehkä vastaavaa olisi pitää etusormea ylähuulen ja nenän välissä ja toista kättä suoraksi ojennettuna ja kommentoida ”tässä vähän venyttelen yläselkää ja hieron ylähuulta saksalaiseen tapaan”.

Eerola vastaa Miss Suomen kruununsa menettämiseen: ”Täysin naurettavaa. Maahanmuuttajataustaisena hän varmasti itse tietää, mitä rasismi on.” Tällä perusteella jokainen toiseen maahan muuttanut ”tietää mitä rasismi on”. Jos, suomalainen uusnatsi muuttaa Ruotsiin, niin hänen tekonsa eivät voi olla rasistisia, koska tietää maahanmuuttajana kyllä mitä rasismi on?

YMMÄRRYKSEN PUUTE LIITTYEN TEON LUONTEESEEN

Pahempaa kuin kuvien rasistisuus, on se, että nämä henkilöt eivät todella ymmärtäneet silmien vääntelykuvien olevan rasistisia. Miten yksikään (kronologisesti) aikuinen voisi olla tietämättä asiaa, joka on ollut tiedossa jo kymmeniä vuosia. Ja vielä, kun kansanedustajien pitäisi ymmärtää maailman menoa ehkä niin sanottua rivikansalaista paremmin. Jos kyseiset henkilöt ovat niin ymmärtämättömiä maailman menosta, heidän paikkansa olisi pikemminkin jonkinlainen tuettu asumisen yksikkö kuin eduskunta. Tosin poliitikkojen edut ovat sitä luokkaa, että voidaan puhua kyllä vahvasti tuetusta elämisestä yhteiskunnassa.

HUUMORI MOTIIVINA

Kännissä ja läpällä. Tämä oli vain huumoria. Ettekö huumoria ymmärrä. Yleiset selitykset, kun joku kritisoi pilkkaavia viestiä ja kuvia. Mielestäni on jo riittävää, jos tämä on Kaisan, Eeron ja Sebastianin käsitys huumorista. Tämä huumori on myös siellä ala-asteen tasolla ja viittaa henkilöiden henkiseen kehitysvammaisuuteen tai vakavaan taantumaan.

ANTEEKSI ANTAMINEN JA PYYTÄMINEN

Perussuomalaisten yleinen linja tuntuu olevan, että omien tekojen takana seistään ja anteeksi ei pyydetä, vaikka teot olisivat kaikkien muiden mielestä väärin ja vaatisivat anteeksipyyntöä. Jos joku loukkaa perussuomalaisten tunteita, niin anteeksipyyntöä toisaalta vaaditaan muilta. On toki ainoastaan hyvä, että seisotaan omien sanojensa ja tekojensa takana, mutta tähän liittyy esiharkinta mitä aikoo sanoa ja tehdä. Myös kyky ymmärtää omata virheensä, näiden pohjalta muuttaa tapansa ja tarvittaessa pyytää anteeksi, kuuluvat samaan ”henkisen aikuisuuden pakettiin”.  Tähän naamanvääntely kohuun Kaisa Garedew kommentoi ”mitäköhän minun pitäisi pyytää anteeksi?” Siis vielä sen jälkeen kun asiaa on puitu ja selitetty jo monta päivää, Garedew ei ymmärrä. Tähän jatkoksi hän kommentoi, että kuka määrittelee mikä kuva on rasistinen ja mikä ei? Median pitäisi pyytää häneltä anteeksi, että on tuominnut hänen ihan tavallisen postauksen rasistiseksi. Media on syyllinen ja voisi kantaa vastuun tästä. Tähän lisäksi Garedew valehtelee kuvan liittyneen siihen, että pää oli kipeä eikä sillä ollut muuta viestiä. Kummallisesti aiemmin tämä viesti oli kruununsa menettäneen missin tukemista. Ja itse asiassa jo seuraavassa lauseessa hän sanoo, että postaus ja kuva oli ex-missin tukemista. Garedew esittää siis kaksi toisensa pois sulkevaa syytä kuvalle peräkkäin. Garedew jollain kieroutuneella kierteellään ajattelee sen olevan median vika, kun hän ja perus-kumppaninsa käyttäytyvät kuin ala-asteella olevat koulukiusaajat. Logiikka tuntuu näillä politiikan apukoululaisilla olevan ”me saamme tehdä mitä haluamme ja käyttäytyä miten haluamme, mutta, jos media uutisoi siitä, ja siitä seuraa ongelmia, niin syy on median, ei meidän”. Ja, kun miltei aseella uhaten saadaan nämä henkilöt esittämään jokin teennäinen ja epäaito anteeksipyyntö, niin sen jälkeen alkaa valittaminen ”mikä on, kun anteeksipyyntö ei kelpaa. Kyllä pitää antaa anteeksi, kun ollaan pyydetty”.

Summa summarum: kyseinen käytös ja niiden selittelyt kertovat kyseisten henkilöiden olevan henkisesti jälkeenjääneitä, ymmärryksellisesti rajoittuneita, epärehellisiä ja rasistisia. Perussuomalaiselle kielenkäytölle sopivammin: henkilöt ovat helvetin lapsellisia ja tyhmiä, jotka suoltavat jatkuvasti paskaa. Miten tällainen ammattitaidottomien kehitysviivästyneiden ilveilijöiden lauma pääsee kansanedustajiksi, on se ehkä asian huolestuttavin puoli, sillä moni on heitä äänestänyt, jotta he ovat paikkansa saaneet. Maamme yleinen sivistystaso on huolestuttavan alhainen.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kommentoi, että kuvat olivat ”tökeröitä, mutta ei rasistisia”. Perussuomalaiset on miltei ainoana – ellei ainoana – puolueena jatkuvasti erilaisissa rasismikohuissa. Samoin Purran oma historia on todistettavasti rasistien ja uusnatsikontaktien parissa. Mukaan lukien kaveeraaminen vakavia terrorismisyytöksiä saaneen kanssa. Epäilen, että ei ole mitään tekoa, jonka Purra avoimesti myöntäisi rasistiseksi oman puolueensa piiristä. Vaikuttaa, että sillä ei ole mitään väliä Purralle, vaikka miljoonat aasialaiset ja iso osa suomalaisista väittäisi tekoa rasistiseksi ja pilkkaavaksi. Purra itse toisaalta noudattaa suhteellisen loogisesti politiikkaansa, joka on rasistinen, oikeistolainen ja, johon ei kuulu empatia (niin kuin hän on suoraan sanonut). Suomi on matkalla Intiassakin jo vuosituhansia hyväksi havaittuun kastijärjestelmään, jossa elämän mahdollisuudet ja roolit annetaan syntymässä. Tässä Purra on toiminut johdonmukaisesti.

Mikään taho ei ole Suomessa tehnyt haittaa enemmän Suomelle ja Suomen maineelle kuin Perussuomalaisten puolue, joka väittää toimivansa isänmaallisesti ja Suomen eduksi. Tämä henkisesti puolimatkaan jääneiden uusin tempaus oli taas loistava esimerkki, kuinka hyvin nämä patriootit ajavat Suomen etuja. Parempi paikka olisi jokin lastenohjelma tai sirkus, jossa voisivat viihdyttää muita lapsenmielisiä pelleilyllään ja jättää tärkeiden kansallisten asioiden ajaminen asiantuntijoille ja asiansa osaajille, jotka myös osaavat käyttäytyä roolinsa vaatimalla tavalla.

PERUSSUOMALAISIA SANKAREITA

Perussuomalaiset jatkavat samalla rehellisen ja suoraselkäisyyden linjalla kuin OG-Persunsa Tony Halme. Tämä esimerkillinen suomalainen oli suorasanainen, rehellinen ja peloton, esimerkillinen mies ja kansanedustaja, jonka sydäntä lähellä oli muun muassa naisten ja heikompien suojelu sekä huumeita ja rikollisuutta vastaan taistelu. Näin edelleen hänen faniensa parissa, vaikka Halme todistettavasti hakkasi vaimoaan ja kohteli muitakin naisia epäasiallisesti, kiusasi, uhkaili ja solvasi jatkuvasti kaikkia, käytti koko ikänsä väärin erilaisia lääkkeitä ja huumeita, joiden vaikutuksen alaisena teki rikoksia. Halme myös suoraselkäisenä esimerkillisenä soturina yritti tappaa itsenä (koska koki itsensä niin surkeaksi tapaukseksi) ampumalla itseään päähän laittomalla käsiaseella…ja epäonnistui tässäkin. Tämän seurauksena hän sai aivovaurion. Ja jatkoi samaa huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Toisella kertaa Halme onnistui päättämään elämänsä ampumalla itseään uudestaan päähän laittomalla aseella omassa asunnossaan. Kaipaamaan jäivät…

Samoin Halmeelle tarjottiin kaikki menestymisen mahdollisuudet, jotka hän itse tuhosi käytöksellään. Ei ole toista suomalaista, jolla oli suuren menestymisen mahdollisuus amerikkalaisen vapaapainin parissa. Samoin Halme pääsi korkean luokan Hollywood elokuvaan (joskin hyvin pieneen rooliin), oli menestyksekäs suomalaisen nyrkkeilyn parissa, osallistui kehonrakennukseen, pääsi mukaan puoluepolitiikkaan. Kaikki mahdollisuutensa ja uransa Halme tuhosi omalla paskamaisella käytöksellään, jotka johtuivat mielenterveys- ja asenneongelmista sekä päihteistä.

Uudempi Perussuomalainen sankari on Timo Vornanen, joka kännissä ampui aseella helsinkiläisen ravintolan edessä. Kyseessä on kaiken lisäksi henkilö, joka on ammatiltaan poliisi ja takuulla on tiennyt toimintansa laittomuuden monilta eri kanteilta. Vornanen on myös saanut huomautuksen epäasiallisesta käytöksestä vuonna 2015, jolloin hän oli kosketellut työkaveriaan nivusalueelta.

Ano Turtiainen on myös Perussuomalaisissa ollut sankari, joka on entinen voimanostaja (sai tässäkin lajissa doping-rikkomuksesta kahden vuoden kilpailukiellon). Turtiainen tosin sai potkut Perussuomalaisista sopimattoman käytöksen vuoksi (mm. julkaisi pilkkaavan postauksen George Floydista, joka kuoli rasistisen poliisiväkivallan uhrina). Turtiaisen ulostulot olivat sen tasoisia, että seuraava askel pahempaan suuntaan olisi ollut suorat tappouhkaukset ja laiton porno. Turtiainen on suuri Venäjän fani ja häntä on epäilty myös tietovuodosta. Anolla on ansiorekisterissään kolme pahoinpitelysyytettä (joista yksi on 14-vuotias poika). Kirsikkana kakun päällä Anolla on vakaa usko Litteään Maahan (eli hän ei usko Maapalloon. Huom! Perus-Laura Huhtasaari uskoo myös uskonnollisen kreationismin selityksiin tieteellisten sijasta).

Suppeana yhteenvetona Perussuomalaisilla vahvoina piirteinä ovat rasistinen patrioottisuus, tieteenvastainen kristillisyys, empatiaa vaille oleva politiikka, ristiriitaiset puheet ja käytös, välinpitämättömyys omien tekojen seurauksista muille, yleisten ja muille selvien käytöstapojen puute, lapsellinen pelleily vakavien asioiden kanssa ja totuuden uhraaminen, jos se ei ole omien intressien mukainen

I think we did it again
we made it clear we’re not your friends
Oh, baby
It might seem like a joke
But it doesn’t mean that I’m serious

’Cause to lose all our senses
That is just so typically us
Oh, white baby, baby

Oops, we did it again
I played with that card
Got lost in the game
Oh, Aryan baby, baby
Oops, you think we are for you
That we are here for truth
I’m not that innocent

You see my problem is this
I’m dreaming away
Wishing we are heroes, that truly exist
We make Finland cry watching the days
Can’t you see we are fools in so many ways?

But to lose all our senses
That is just so typically us
Oh, 88 baby, oh

All aboard
Racist clones and clowns, before you go, there’s something I want you to have
I want you to remember to suck harder the leader daddy’s ballsacks

…10/11..

RIKU RINNE – PAHOLAISEN PALVELUKSESSA

Vastaa

Riku Rinne on yksi näistä kristillisistä kadotuksen saarnaajista, jotka ovat tehneet tasaista tuhotyötään Suomen kansan parissa jo vuosikymmeniä. Rikun meriiteiksi voi katsoa paljon pahoinvointia aiheuttaneen saatana-paniikin tehokkaan lietsomisen 90-luvulla. Tätä omaa kieroutunutta missiotaan Rinne puski läpi valhein ja huijauksin, joita hän ei vielä tänä päivänäkään ole pyydellyt anteeksi. Rinne käytti ihmisten typeryyttä, naiiviutta ja ymmärryksen puutetta hyväkseen oman asemansa, taloudellisen tilanteensa ja henkisesti häiriintyneen agendansa ajamiseksi. Riku Rinteen keksimä Saatana, Paholaishahmo ja tähän liittyvät saatananpalvojat, joiden riitit Rinne oli kaivanut sairaasta mielikuvituksestaan. Tai ehkä Riku oli nämä fantasiat lainannut ja varastanut oman mielikuvituksen puutteensa vuoksi aggressiivisilta Amerikan evankelisilta mielenterveysongelmaisilta kanssaharhailijoiltaan.

Kuulun itse siihen ikäluokkaan ja ihmisryhmään, johon Riku Rinne kumppaneineen suuntasi propagandansa, ja erityisesti valheellisen lokakampanjan miekkansa kärjen. Rinne kulki Suomessa kouluissa saarnaamassa saatananpalvonnan vaaroista. Toisin sanoen valehteli silmät päästään ja huijasi herkkäuskoisia ja yksinkertaisia ihmisiä keksimillään sairailla fantasioillaan, joista hän oli kirjoittanut kirjan nimeltä Syvyyden kuilusta (tämän jälkeen Riku kasasi samoista palikoista teoksen Pimeys Väistyy). Syvyyden Kuilusta Kirja kertoo tarinan Aki Jääskeläisestä, joka ajautui saatananpalvojien joukkoon. Luin itse kirjan sen ilmestyessä ja olen lukenut sen uudelleen noin kolmekymmentävuotta myöhemmin (kerron kirjasta tarkemmin toisessa kirjoituksessa, jos jaksan). Kirjan ilmestymisen aikaan vuonna 1994 tietoa ei saanut samalla tavalla helposti internetistä, joten Rinteen kirjassa esittämien väitteiden todenperäisyyden tarkistaminen oli paljon vaativampaa kuin nykyään. Muutenkaan tietoa ei ollut samalla tavalla käden ulottuvilla, joten moni joutui käyttämään Rinteen kirjaa jonkinlaisena lähteenä saatananpalvonnasta ja satanismista (niin aiheista positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä kiinnostuneiden). Rinteen – tai muun hurahtaneen kristityn, kuten Keijo Ahorinnan tai Leo Mellerin – kirjan käyttäminen saatananpalvonnan, satanismin tai okkultismin lähteenä on yhtä suositeltavaa ja kehittävää kuin käyttää lyhtypylvästä retoristen taitojen opettajana.

Rinne saa kiittää itseään muun muassa siitä, että herätti kiinnostuksen saatanan palvontaan valtavissa mittasuhteissa (aiempaan verraten, jolloin harva edes tiesi koko aiheesta), ja erityisesti nuorten keskuudessa positiivisessa mielessä. Samalla hän liitti siihen – ja toi monen tietoisuuteen – viiltelyn, veriuhrit, loitsut, roolipelaamisen, seksiorgiat ja niin edelleen. Itse en ikävä kyllä löytänyt seksiorgioita tai roolipelaamista, mutta viiltelystä – ja muista verirituaaleista – voin varmasti kiittää osittain Rikua ja hänen oppejaan. Rinne toimi paljon enemmän keksimänsä paholaisen palvelijana ja sanansaattajana kuin kyseisten aktiviteettien estäjänä. Tämä tosin ei ole mitenkään odottamatonta, koska valehtelun seuraukset ovat usein juuri päinvastaisia kuin niiden tarkoitus.

Sen sijaan, että satanismista olisi annettu rehellistä tietoa ihmisille ja näin toimittu ymmärrystä ja sivistystä lisäävästi, päättivät Rinne ja kanssahuijaajat keksiä mitä räikeimpiä fantasioita aiheesta palvelemaan omia synkkiä visioitaan ja sumeita tarkoitusperiään. Tällä tavoin aiheutettiin suunnaton määrä pahoinvointia ja sekaannusta. Miksi näin? Tämä on kristillisille fundamentalisteille ominainen toimintatapa. On ollut aina, on nyt ja tulee aina olemaan, sillä se kuuluu tämän kaltaisen uskon rakenteeseen. Demonisoidaan ja parjataan muita aktiviteetteja, ideologioita ja oppeja, kun samalla mainostetaan omia oppeja ainoana ratkaisuna näihin alun perin itse kehitettyihin ongelmiin. Tähän samaan kuuluu käsittämätön moraalisuuden ja kokonaiskuvan näkemisen puute. Omilla keksityillä tarinoilla ja valheilla ei nähdä olevan mitään ongelmallista ulottuvuutta, kun sillä pyritään edistämään omaa agendaa. Riku Rinne, Keijo Ahorinta ja kumppanit, jotka esiintyivät ja edelleen esiintyvät jonkinlaisina saatananpalvonnan ja satanismin asiantuntijoina, oikeasti tietämättä aiheista juuri mitään, keksivät oman kummallisen fantasiamuodon saatananpalvonnasta, jollaista ei edes ole olemassa (tai ei ollut olemassa ennen kuin he[1] loivat tällaisen perverssin kristillisen lahkon), ja tämän varjolla vainosivat vähemmistöjä, syyttivät syyttömiä, esittivät asiantuntijoita ja aiheuttivat suuren määrän henkistä ja fyysistäkin pahoinvointia ympäristössään.

Kuinka moni jo valmiiksi syrjässä oleva, ulkopuolinen, roolipelaaja, kauhuleffafani, hevin kuuntelija, fantasiakirjojen lukija, sai näistä saatananpalvontavainoista lisää henkistä kuormaa, psyykkistä pahoinvointia ja suoranaista väkivaltaa –  niin verbaalista kuin fyysistä – päälleen? Väitän, että aivan liian moni. Kyseessä oli 90-luvun variaatio kristittyjen vainosta vähemmistöjä kohtaan, joista kuuluisimmat tunnetaan inkvisition ja noitavainojen nimillä.

Mitä tästä voimme oppia? Välttäkää vääriä profeettoja, jotka saarnaavat ja levittävät valheita, yllyttäen vainoihin vähemmistöjä kohtaan.

Lopuksi voisin esittää kysymyksen, että minkälaista olentoa nämä henkilöt itse palvovat ja seuraavat, kun toisin ajattelijoiden vainoaminen, tekopyhyys, valheellisuus, vallanhalu, himo ja välinpitämättömyys muiden hyvinvoinnista ja tekojen seurauksista ovat enemmänkin vaatimus kuin poikkeus? He näyttävät palvovan ja seuraavan juuri sitä keksimäänsä paholaista, joita väittävät vastustavansa. Valheiden herraa ja sielunkadotukseen harhaanjohtavaa pahaa.

Riku ”Sielunvihollinen” Rinne ja Keijo ”kadotuksen saarnaaja” Ahorinta esittävät asiantuntijoita koko kansalle levittäen räikeitä valheita välittämättä seuraamuksista, kunhan saavat oman kieroutuneen näkemyksensä leviämään. Leo ”Marsilainen himonussija” Meller pyörittää naishaaremia, solvaa muukalaisia ja keksii ennustuksia, milloin mistäkin, ja Markku ”Ruumiinhäpäisijä” Koivisto vainoaa homoseksuaaleja silloin kuin ei itse harrasta homoseksiä tai häpäise ruumiita. Nämä edellä mainitut harhahenget ovat jo hiljalleen hiipuvia, mutta vielä kyteviä henkisyyden rengaspaloja. Muistakaamme heidän hulluus, niin voimme tunnistaa näiden väärien profeettojen oppipojat jatkossa ehkä helpommin.

..10/11..

[1] Tarkoitan tässä näitä harhautuneita kristillisiä lahkolaisia kokonaisuudessaan, en vain ”Suomen edustusta” kyseisestä ”opista”.

Taantumuksen esikuvat miehille

Vastaa

Elämme aikaa, jolloin sekä lapset, nuoret että aikuiset tuntuvat olevan enemmän ja enemmän hukassa elämänsä suunnan ja yleisesti ottaen merkityksellisen ja tarkoituksellisen elämän suhteen. Sosiaalisen median luoma oma maailmansa on sekoittunut sen ulkopuolisen – niin sanotun – todellisen maailman kanssa, eikä suuri osa ymmärrä enää kunnolla näiden kahden eroa. Varsinkin lapset ja nuoret ovat vieraantuneet sitä minkälainen tämä virtuaalisen maailman ulkopuolinen todellisuus on. Johtuen tietenkin siitä, että heillä ei ole omaa kokemusta maailmasta ennen tietokoneiden ja virtuaalisen maailman todellisuuden valloitusta. Tosin myös monet vanhemmat ovat alkaneet menettää otettaan virtuaalisen ja (sanotaanko vaikka) konkreettisen maailman eroista. Nuoremmilla on se etu, että he osaavat ehkä toimia luonnollisemmin tässä uudessa ympäristössä, koska ovat kasvaneet siihen sisälle. Vanhemmilla taas se etu, että tämä ympäristö on uutta lisää vanhalle, jolloin heillä on jalat molemmissa maailmoissa – vaikkakin ehkä hyvin hatarasti.

On ymmärrettävää, että todellisuuskäsitys muodostuu sen mukaan, mille altistuu ja missä määrin. Kun maailma on aamusta iltaan sosiaalisen median luomaa vääristymää todellisuudesta, alkaa käsitys todellisuudesta vääristymään tämän mukaisesti. Tältä pohjalta syntyy paljon vääriä näkemyksiä, jotka johtavat vääriin päätöksiin, vieraantumiseen todellisuudesta ja mielenterveyden heikkenemiseen. Tällaista propagandalle hyvää alustaa (sosiaalinen media) hyödyntävät monet ajaakseen omaa agendaansa. Osa näistä johdattaa tietoisesti harhaan, koska hyötyy siitä itse. Osa näistä harhaanjohtajista on itsekin ajautunut niin syvälle harhaisuuteen, että eivät edes itse ymmärrä sitä kapeaa ja sumuista koloa, jossa ovat. Miltei aina nämä kaksi ovat enemmän tai vähemmän yhteen kietoutuneita. Esitän kolme tällaista nykypäivän harhaan ajautunutta taantumuksen sanansaattajaa, jotka ovat saaneet suurta huomiota ja, joiden vaikutus maailmaan on taantumuksellinen ja vahingoittava. Kaikkia näitä kolmea yhdistää epärehellisyys, itsekkyys ja huono vaikutus ihmisille.  Ensimmäinen taantumuksen ääni on Andrew Tate, toinen Donald Trump ja kolmas Jordan Peterson.

Andrew Tate on entinen potkunyrkkeilijä ja nykyinen ns. somevaikuttaja. Andrew Taten sanoma on äärimmäisen itsekeskeinen ja materialistinen sekä avoimen naisvihamielinen. Jostain syystä tällainen taantunut ja pinnallinen sovinisti vetoaa nuoriin miehiin. Osaltaan varmaan hyvien esikuvien puutteen vuoksi, mutta myös nuorten miesten epävarmuuden ja pelkojen suhteen. Naiset ovat pelottavia ja vaikeasti ymmärrettäviä olentoja nuorille miehille, jotka eivät ymmärrä itseäänkään sen paremmin, joten tämä pelko pyritään voittamaan käyttämällä väkivaltaista voimaa ymmärryksen sijaan. Helpoin ja samalla tyhmin ratkaisu kaikkeen on väkivaltainen voiman käyttö. Samoin Taten pinnallinen rahan ja materian palvonta vaikuttaa hohdokkaalta henkisesti vielä keskenkasvuisille murrosikäisille (oli henkilön kronologinen ikä sitten 15 tai 115 vuotta). Andrew Tate ajaa arvojen, kuten rakkaus, myötätunto ja viisaus, sijaan epäarvoja, jotka ovat näiden vastakohta. Rakkauden ja myötätunnon sijaan alistamista ja suvaitsemattomuutta, viisauden sijaan pinnallisuutta. Toisin kuin rock, psykedeeliset huumeet, kauhuelokuvat ja videopelit, joita on syytetty nuorison turmelemisesta, Andrew Taten opit aivan konkreettisesti tyhmentävät ja heikentävät nuorisoa.

Donald Trump, tuo kaikkien tuntema henkisesti jälkeenjäänyt taparikollinen. On vaikea pitää uskoa yllä tulevaisuuteen ja ihmiskuntaan, kun maiden johtajiksi pääsee tämän tasoisia saapaspäisiä ihmisiä. Trumpin valtaannousun on mahdollistanut ihmisten sivistystason alas ajaminen ja arvojen tasainen korvautuminen epäarvoilla. Trumpin ansioiksi on nähtävissä totuuden ja todellisuuden arvostuksen laskeminen ja jatkuvan valehtelun ja paskanjauhamisen hyväksyminen normaaliksi tavaksi puskea omia asioitaan eteenpäin. Väitän, että vielä kaksikymmentä vuotta sitten ei olisi ollut mahdollista avoimesti valehdella aamusta iltaan niin, että tämä voitaisiin miltei reaaliajassa todistaa, ja silti pitää maineensa ja kannattajansa. Ei siis muualla kuin uskonnollisen kultin parissa. Ja tätähän nykyajan politiikka lähenee lähenemistään. Kun perinteiset uskonnot ovat menettäneet kannatustaan, on politiikasta tullut uusi uskonto massasieluiselle eksyneelle. Politiikka ei enää ole realismiin ja maalliseen, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja edistykseen sidottu, vaan siitä on tullut enenevissä määrin uskonnollista tunteisiin ja mukaan kuulumiseen perustuvaa toimintaa. Pääasia on, että omaa johtajaa palvotaan auktoriteettisena messiaana ja omaa puoluetta ainoa oikeana uskontona. Ehkä tämä kertoo taas vain ihmisten täydestä eksyneisyydestä ja yksinäisyyden pelosta, jolloin on tärkeämpää kuulua mukaan ja olla hyväksytty, kuin olla totuuden ja rehellisyyden puolella.

Psykologi Jordan Peterson tuntuu aiempien sijaan harhautuneen vasta myöhemmin. Peterson ei ole samalla tavalla henkisesti kehitysvammainen ja jälkeenjäänyt kuin Andrew Tate ja Donald Trump. En käytä edellä mainittuja termejä pilkkaavasti tai huumorilla vaan Tate sekä Trump todella ovat kehitysvammaisia ja jälkeenjääneitä henkisesti, koska eivät ole kehittyneet moraaliselta ja älylliseltä ymmärrykseltään niin kuin aikuisen ihmisen tulisi, ja ovat näin jääneet jälkeen biologisesta ja kronologisesta iästään. Molemmat vaikuttavat omaavan vahvasti psykopaattisia piirteitä mm. itsekeskeisyys, välinpitämättömyys muista, empatian puute, taipumus rikollisuuteen. Voidaan siis puhua Trumpista ja Tatesta toden mukaisesti henkisesti jälkeenjääneinä.

Peterson taas ei ole samalla tavalla vajaaksi jäänyt kumiseva ihmiskuori, vaan hän tuntuu hiljalleen ajautuneen harhaisempaan suuntaan, mahdollisesti omien vastoinkäymisten ja traumojensa kautta. Mutta, minkä vuoksi Peterson kuuluu näiden kahden ali-ihmisyyttä – heidän ihmisyyden toteutus ja ihmiseksi eli moraaliseksi toimijaksi kasvaminen on jäänyt pahasti keskeneräiseksi – edustavan taantumuksen äänitorven kanssa samaan? Petersonia voi hyvällä syyllä kutsua pseudointellektuelliksi, sillä hän verhoaa monimutkaisen kuuloiseen jargoniin ja sanahelinään kaiken sanomansa. Kun nämä monimutkaiset puheenvuorot saa mietittyä auki, ne ovat joko hyvin simppeleitä itsestäänselvyyksiä tai, kuten vielä useimmiten tuntuu, Peterson ei oikeasti sano yhtään mitään vaan väistää jokaisen kysymyksen ja pyrkii siirtämään huomiota muualle. Tuntuu kuin Peterson olisi ajautunut pisteeseen, jossa hänen koko tehtävänsä, energiansa ja älynsä olisi suunnattua antamaan vastauksia, jotka kuulostavat äärimmäisen monimutkaisilta ja älyllisiltä, mutta samaan aikaan pyrkisivät olemaan vastaamatta yhtään mihinkään. Petersonin keskustelujen ja puheenvuorojen kuunteleminen on äärimmäisen raskasta ja toimii lähinnä harjoitteluna kuullun ymmärtämiselle ja argumentointivirheiden tunnistamisille. On yleinen vitsi (joka ei ole kaukana todellisuudesta vaan itse asiassa erittäin osuvaa) kuitata esimerkiksi kysymykseen ”uskotko sinä Jumalan olemassaoloon?” Jos Jordan Peterson vastaisi tähän: ”mitä tarkoitat Jumalalla? Mitä tarkoitat, kun sanot uskoa? Mitä tarkoitat olemassaololla? mitä tarkoitat, kun sanot sinä? Mitä yleensä tarkoitat kysyessäsi tätä? …” En tiedä, vaikka tuo todella olisi suoraan Petersonin vastaus jollekin.

Näitä kaikkia kolmea edellä mainittua taantumuksellista voitaisiin analysoida kymmeniä ja kymmeniä sivuja, mutta jo tämän tason osallistuminen näiden tahojen miettimiseen alkaa ohjata energiaa liiaksi turhanpäiväiseen suuntaan. Kiteyttäen voidaan vielä esittää, että kolme epäarvojen esikuvaa edustavat sovinismia, suvaitsemattomuutta, väkivaltaa ja pinnallista materialismia (Tate), narsistista itsekeskeisyyttä ja valheellisuutta (Trump), älyllistä epärehellisyyttä (Peterson). Kaikkia yhdistää erityisesti epärehellisyys ja uskonnollisen taantumuksellisuuden kannatus tai sen hyödyntäminen omien ahtaiden ja itsekeskeisten tavoitteiden ajamikseksi.

..10/11..

Kuuma peruna vai lihapsykoosi?

Vastaa

Osa suomalaisista on tällä hetkellä pahan järkytyksen vallassa, koska uusissa ravintosuosituksissa kerrottiin minkälainen olisi ihmiselle terveellinen ruokavalio. Ravintotieteellisiin ja ilmiselviin maalaisjärjellä pääteltäviin faktoihin osa näistä lihakulttisuomalaisista suhtautui kuin maahamme olisi hyökätty joka suunnalta. Voidaan puhua jopa osan ihmisistä ajautuneen lihapsykoosiin, jonka laukaisi idea ”kasvisten lisäämisestä ja lihatuotteiden vähentämisestä”.

Mielenkiintoista, että nämä lihakulttilaiset ovat usein myös omaa heteroseksuaalisuutta ja maskuliinisuuttaan intohimoisesti painottavia valioyksilöitä. Tässä mielenkiintoista on se näennäinen ristiriitaisuus, että lihapsykoosiin ajautuva on usein ulkoiselta muodoltaan sellainen, että mies näyttää olevan viimeisillään raskaana kolmosille jättimäisen pallomahansa kanssa. Usein tämä suunnaton liikkumattomuuden ja ylipainon yhdistelmä tuo mukanaan selkävaivat ja polvivaivat, jolloin lihapsykoosilainen kävelee perse pystyssä kuin tarjoten takapuoltaan toisten kaltaistensa lihaheteroiden sisääntulolle. Vastaavasti naispuoleinen lihakulttilainen voi olla viimeisillään raskaana kolmosille eikä sitä edes huomaa. Mielenkiintoinen ja ihmeellinen on lihapsykoottinen maailma.

Tämä homofobian ja lihaintoilun yhdistelmä on siinäkin mielenkiintoinen, että samalla kun homoseksuaalit tuomitaan sairaiksi perversseiksi, nämä tuomitsijat itse tunkevat hurmiossa falloksen muotoon valettua kuollutta lihamassaa suuhunsa…ja tekevät itsensä sairaiksi ja ovat…no, perverssejä. Mitä muutakaan tuo lihahurmiossa likoaminen on kuin perverssiä?

Lihapsykoosia määrittelevää on muun muassa se, että siihen eivät tutkimusten tulokset vaikuta. Lihapsykoottinen haluaa lihaa aamusta iltaan joka aterialla, vaikka se ei ole terveellistä, järkevää, eikä sellaista ole koskaan missään kulttuurissa ihmisen historiassa aiemmin harrastettu. Silti näitä kaikkia edellä mainittuja lihapsykoosissa oleva käyttää puolusteluna. Lihaa kuuluu syödä! Näin on aina tehty! Tämä on järkevää ja terveellistä! Ikään kuin psykoosinsa läpi hän kuulisi syvältä sisästään kaikuja, että mikään noista ei todella pidä paikkaansa, ja hänet vallannut lihaloinen pelossaan pyrkisi vahvistamaan näitä harhoja piilottaakseen järjen äänen.

Lihapsykoosissa lihaa on saatava, vaikka tämä puhtaasti oma mieliteko, tottumus on:

  • tutkitusti epäterveellinen ja aiheuttaa niin mielen-kuin ruumiin sairauksia
  • ylläpitää maailman kärsimystä sairastuttamalla ihmisiä
  • ylläpitää maailman kärsimystä tappamalla elollisia tuntevia ja tietoisia olentoja turhaan
  • ylläpitää maailman kärsimystä olemalla turhan kuormittava ympäristölle

Nämä lihapakkomielteiset henkiset kääpiöt voivat vapaa-ajallaan kotona kokoontua perheen kesken rinkiin oman rituaalinsa ääreen ja syödä (ilmais)ämpäreistään vaikka tuntikausia lihaa ja laardia. Koulujen ruokatarjonnan tulisi perustua tutkittuun tietoon terveellisestä ruokavaliosta, ei hullujen houreille, vaikka hulluja olisikin monia. Yksikään lapsi ei kuole, jos jättää ruokailun väliin. Ongelma on silloin lapsessa ja tämän lapsen perheen asenneilmapiirissä.

Lihapsykoosille altistavia tekijöitä ovat koulutuksen ja yleissivistyksen puute, vastuunottamisen puuttuminen omasta toiminnasta ja ajattelusta. Samoin lihapsykoosille altistaa terveellisen ravinnon puute, jota lihapsykoosissa oleva ruokkii asenteella ”minähän syön tuplasti lihaa nyt, kun sen terveellisyyttä epäillään, ja jätän kaikki kasvikset syömättä kostoksi”. Kenellä muulle nämä lihanarkoottiset obeesit ja obeesittaret kostavat kuin omalle elimistölleen ja lähipiirilleen?

Yleissivistyksen järkyttävät aukot näkyvät ja kuuluvat monissa asioissa, kun lihapsykoottinen henkilö pääsee verbaalisesti vauhtiin (tämäkin vauhti on hyvin suhteellista, kuten kaikki vauhdikkuus näiltä oman elämänsä laardimessiailta eli rasvalla voidelluilta). Nämä lihaliemessä lilluneet luulevat lihansyönnin ainoaksi vaihtoehdoksi rehun syönnin.  Rehu on eläinten ruokintaan tarkoitettu aine, joka useimmiten valmistetaan nurmikasveista, kuten timoteista. En ole ainakaan itse kohdannut yhtäkään ihmistä, joka suosittelee kenellekään rehun syöntiä. Jos joku suosittelee sinulle lihan vaihtoehdoksi rehua, olet joko ymmärtänyt asian hyvin pahasti väärin, tai on korkea aika vaihtaa kyseinen ravintosuosittelija, vaikka naapurin Jormaksi…ellei kyseessä ole jo Jorma, silloin voi kääntyä toisen naapurin puoleen ja takuulla saada asiantuntevampaa ohjausta, koska tuosta huonompaa ”ohjausta” ei voi saada.

Freudin kuolemanviettiteoria on jo moneen kertaan kumottu, mutta pitäisikö sitä tarkastella vielä kerran uudelleen, kun ihmisten itsetuhon tarve näyttää olevan voimissaan?

Lopulta voidaan kuitenkin todeta, että Suomi on vapaa paikka lillua laardissa ja kyllästää itsensä sian rasvassa, joten lihapsykoosissa voi viettää sen lyhyen ja sairaan elämänsä ihan omassa rauhassa. Omassa rauhassa näiden lihastelijoiden näyttää olevan mahdoton pysyä, kun sammakkojen laumat syöksyvät jatkuvasti suusta aina, kun kuolleiden falloksien imeminen taukoaa. Ehdotan siis, että nyt kaikki lihan ylensyönnin puolustajat kostakaa! Kostakaa tieteellisille tuloksille terveellisestä ravinnosta ja luopukaa kaikesta terveellisestä. Aloittakaa aamu ultraprosessoiduilla makkaroilla ja käärikää ne lihaleikkeleisiin. Voidelkaa niitä sianrasvalla ja tunkekaa kaikista aukoista armotta sisään. Älkää edes katsoko vihanneksiin päin ja pitäkää tiukasti kiinni itsepetoksestanne. Sillä mikä sellainen kaappihomo on, joka ei itsepetoksessaan ylistä heterosuomalaisuuttaan lihansyönnin, kristillisyyden ja homofobiansa kautta? Suomalaisella sisulla kohti sydäninfarktia!

..10/11..

ETÄTYÖN VAARAT eli MIKSI ETÄTYÖTÄ TULISI VÄLTTÄÄ

Vastaa

Etätyö yleistyi koronapandemian kautta, kun hyveeksi nähtiin sosiaalisten kontaktien välttäminen. Näin pyrittiin vähentämään taudin leviämistä. Etätyötä kohtaan oltiin alkuun osittain epäileväisiä, mutta pian huomattiin, että etätyönä pystyttiin tekemään hyvin monta erilaista työtä, joissa aiemmin oltiin oltu toimistolla tai muulla työpisteellä. Suuri osa ihmisistä huomasi etätyön hyödyllisyyden ja järkevyyden. Työmatkoihin menevät minuutit, jopa tunnit, jotka eivät ole vapaa-aikaa, mutta, joita ei lasketa työajaksikaan, muuttuivat hyödylliseksi vapaa-ajaksi. Yöunen laatu ja pituus paranivat, koska aamuvalmisteluihin ja työmatkaan ei kulunut enää aikaa. Töitä sai myös tehdä rauhassa niin, että työyhteisön häiriköt, avokonttorien yleinen häly, läheisriippuvaiset ja muut yksinoloa pelkäävät ihmiset eivät olleet jatkuvasti keskeyttämässä työntekoa. Ilmeni jopa tutkimuksia, että työteho oli monella työntekijällä ja yrityksellä parantanut, kun oltiin siirrytty etätyöhön joko osittain tai kokonaan. Samoin työmotivaatio oli noussut, uupumus ja ahdistus lieventyneet, yleisterveys ja tyytyväisyys omaan elämään nousseet. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät olivat kuitenkin vain osatotuus. Selvisi, että osa ihmisistä käytti etäpäivää sumeilematta hyväkseen. Esimerkkeinä tällaisista olivat kotitöiden tekeminen etätyöpäivän aikana, kuten pyykinpesukoneen ja tiskikoneen käyttäminen työpäivän taustalla. Moraalittomimmat jopa täyttivät ja tyhjensivät kyseiset koneet etätyöpäivänsä aikana. On myös huhua, että osa olisi käyttänyt aikaa muidenkin kotiaskareiden – kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen – suorittamiseen. Samoin johtajien korviin alkoi kantautua huhua ruokatunnin käyttämisestä torkkuihin tai lenkillä käymiseen. Tälle moraalittomuudelle olisi tehtävä jotain. Kuinka epäluterilaista tällainen laiskottelu oikein onkaan! Kunnon suomalaisen kristityn tulee kärsiä työssä ja kuolla firman saappaat jalassa viimeisenä työpäivänä. Tai vielä mieluummin omat saappaat jalassa ensimmäisenä eläkepäivänä.

Viimeiset tutkimukset itse asiassa viittaavat siihen, että etätyö on äärimmäisen pahaa. Etätyö tuhoaa ihmisen ruumiin ja sielun. Etätyö on Perkeleen juoni!

Etätyö rappeuttaa fyysisesti, sillä etätyössä ihminen makaa lattialla, sängyssä tai sohvalla koko päivän. Jos ihminen ei ole pakotettu kulkemaan kotoaan työpaikkaan – joka on sitä parempi, mitä kauempana se sijaitsee – ihminen ei liiku ja rappeutuu fyysisesti.

Etätyö rappeuttaa henkisesti, koska kaikkien tutkimusten mukaan ihminen lopettaa ajattelun yksin ollessaan. Mitä enemmän turhia hälyääniä, epämääräistä liikettä ja työn keskeyttämistä tapahtuu, sitä nopeammin ihmisen aivot sammuvat ja ajattelu pysähtyy. Jatkuvien keskeytysten aiheuttama stressi on hyvää ja satoja kertoja päivän mittaan tapahtuva uudelleen orientoituminen työhön pitää aivot ja ajattelun joustavana ja nopeana.

Yksi pahimmista etätyön rappeuttavista vaikutuksista on sosiaalinen rappeutuminen. Ihminen on sosiaalinen eläin. Nämä kaksi sanaa kuvaavat ihmisen olemuksen täysin. Ihminen on sosiaalinen ja ihminen on eläin. Jos poistamme sosiaalisuuden, ihminen on vain eläin. Mitä enemmän sosiaalisuutta, sitä enemmän ihminen vajoaa silkkaan alkukantaiseen eläimellisyyteen. Kaikki meistä varmaan tuntevat tarinan etäviikon eristyksissä olleista ihmisistä, jotka viikon päätteeksi sotkevat seiniään omilla ulosteillaan ja ovat miltei kokonaan unohtaneet puhekykynsä. Ei ole olemassa huonoa sosiaalisuutta. Sosiaalisuus on sitä parempaa mitä enemmän sitä on. Tämän ymmärtäessä voit antaa enemmän arvoa niille työpaikan hyväntekijöille, jotka puhuvat kahdeksan tuntia putkeen omasta perheestään, omista sairauksistaan, omista ongelmistaan, omista loppumattomista kyvyistään ja muiden virheistä. Nämä ihmiset todella ovat äärimmäisen kiinnostavia kaikkien mielestä ja he todella ovat parempia kaikessa kuin muut.

Viimeisenä, mutta ei pienimpänä etätyön suurista vaikutuksista on päihderiippuvuus. Kaikkihan sen ymmärtää – ja tunnistaa omalla kohdallaankin – että pullo tai tölkki sihahtaa heti auki, kun astutaan kotiovesta sisälle työpäivän jälkeen (suurella osallahan meillä on ulko-oven vieressä erillinen jääkaappi alkoholille juuri tämän vuoksi). Etätyöpäivänä alkoholin käyttö alkaa siis heti aamulla eikä vasta työpaikalta kotiin päästyä. Käytännössä kuukauden etätyöputki on kuukauden ryyppyputki. Työpaikka, jossa on absoluuttinen kielto alkoholille ja muille päihteille (paitsi lääkärin määräämille), on ainoa, joka pitää ihmisen erossa päihteistä. Tämän vuoksi jokainen eläkkeelle joutunut juo itsensä hautaan nopeammin tai hitaammin riippuen fysiikan kestävyydestä. Liikunnallisuuden hyöty perustuukin siihen, että vahva ruumis kestää eläkkeellä olemisen holtitonta päihteiden käyttöä pidempään kuin heikko ruumis. Onneksi eläkeiät ovat nousussa ja myös eläkkeeltä pääsee takaisin töihin.

Kaikki edellä mainittu huomioiden voimme selvästi ymmärtää, että etätyö (paitsi johtotasolla) on äärimmäisen vaarallista. On noin 97% mahdollisuus, että jo muutaman kuukauden etätyö johtaa itsemurhaan tai vähintään vieroitushoitoon, suljetulle osastolle tai amputaatioihin.

Mitä korkeammassa palkkaluokassa ihminen on, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Sama on huomattu statuksen ja tittelin suhteen. Mitä korkeammalla arvoasteikossa ihminen on statuksen ja tittelin suhteen, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Lievä positiivinen korrelaatio nähdään myös etätyön ja ihon värin vaaleuden ja maskuliinisuuden välillä.

Kuten meidän luterilaisten Herra, aina niin nerokas Pauli sanoo ”Jos et töitä avokonttorilla tee, ei sinulla ole oikeutta syödä”. (lainaus uudesta 2025 Raamatun käännöksestä).

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 1: Ravinto

Vastaa

Nykymuodin vastaisesti en syytä seuraavissa teksteissä (pelkästään) yhteiskunnan rakenteita omasta pahoinvoinnista ja maailman tilasta (nähtiin se minkä tasoisena tahansa), vaan tuon ilmi viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa sekä omaa yksilöllistä hyvinvointia. Asiat eivät ole teoriassa ainakaan mitään mysteeriin verhottuja ihme-oppeja vaan suoranaisia itsestäänselvyyksiä. Jostain kumman syystä nämä itsestäänselvyydet eivät silti sellaisia vaikuta olevan, kun tarkastelemme asiaa käytännön elämän tasolla, koska niin moni henkilö näyttää mieluummin vellovan surkeuden ja muiden syyttelyn pohjamudissa kuin tekevän näille asioille omakohtaisesti jotain.

RAVINTO

Se mitä käytämme ravinnoksi, on täysin suoraan yhteydessä omaan terveyteemme (niin psyykkiseen kuin fyysiseen), mutta ravintotottumuksillamme on yhteys myös luonnon hyvinvointiin. Ruoan suhteen kyseessä on sekä valinnat että tottumukset.

Valinnat:

Voimme useimmiten valita mitä syömme

  • Valitsemmeko puolen kilon pitsan ja jäätelön, pelkän pitsan vai kasvisaterian
    • Valitsemmeko pitsaan raskaimmat ja epäterveellisimmät päällysteet vai jotain parempaa
    • Valitsemmeko kotimaista, luomua vai kaukaa tuotua
    • Valitsemmeko eettisesti tuotettua vai massakidutuslaitosten tuotoksia
    • Valitsemmeko ekologisesti tuotettua vai luontoa turhaan tuhoavaa

Voimme useimmiten valita ajan, milloin syömme

  • Syömmekö pitsan kerran viikossa, kerran päivässä vai kolme kertaa päivässä
    • Syömmekö herkkuja kerran viikossa, kerran päivässä vai aamusta iltaan

Voimme useimmiten valita missä syömme

  • Syömmekö pikaruokaketjun jakelupisteessä, ravintolassa vai kotona
    • Syömmekö ruokailutilassa vai joka paikassa

Tottumukset:

Syömme useimmiten sitä, jota olemme tottuneet syömään

  • Ihmiset toimivat pääosin tapojensa ja tottumuksiensa orjuuttamana. Tämän vuoksi kotoa, koulusta ja lähiympäristöstä saatu esimerkki on erityisen tärkeä

Syömme useimmiten silloin, milloin olemme tottuneet syömään

  • Ruokailuajoilla on tärkeä rooli sekä ruoan määrän ja laadun pitämisen oikeanlaisena, samoin kuin päivittäisen energiatason pitämisenä tasaisena (annosmäärät suhteessa ruokailukertoihin, ruokailukertojen määrä vuorokaudessa, vuorokauden ajat jne.)

Syömme useimmiten siellä, missä olemme tottuneet syömään

  • Se missä syömme vaikuttaa paljon myös terveystilaamme. Paikalla tarkoitetaan tässä sekä ruokailupaikkaa (koti, ravintola jne.) että paikkaa kotona (ruokailuhuone, sohva, sänky jne.)

Kaikki edellä mainitut valinnat ja tottumukset ovat meidän itsemme muutettavissa olevia. Tottumuksemme ovat muutettavissa olevia eikä niiden tarvitse määritellä loppuelämämme suuntaa. Jotkin tottumukset ovat vaikeammin muutettavissa kuin toiset, mutta kaikki ovat silti muutettavissa. Jotkin valintamme ovat vahingollisempia kuin toiset ja valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi on nähtävissä hyväksi, jos vaihtoehtoja ei ole muita.

Kyseessä ei ole täydellisyyden tavoittelu ja mustavalkoinen oikein-väärin-asetelma vaan pyrkimys toimia mahdollisimman hyvin ja toimia säännöllisesti ja sinnikkäästi vaikka aina ei onnistuisikaan. Tarpeeksi toistettuna asioista tulee tapoja ja tottumuksia, ja tapojen ja tottumusten pohjalta toiminen on koko ajan helpommaksi muuttuvaa toimintaa. Asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel tapojen muuttamiseen. Tämän lisäksi tarvitaan motivaatio muutokseen ja tietoa, miten tulee toimia. Tiedostaminen, tieto, motivaatio ja toiminta tukevat kaikki toisiaan.

Ravinnon vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön on kirjoitettu valtava määrä tutkimus-ja muuta kirjallisuutta. On turha mainita tässä edes yhtä teosta, sillä jokainen joka omaa lukutaidon ja haluaa tietoa aiheesta löytää, löytää aiheesta tietoa hyvin helposti. Kuitenkin kirjoituksen loppuun on hyvä lisätä pieni listaus ravintovalintojen – niin hyvistä kuin huonoista –vaikutuksista omalle terveydelle ja maailmalle (koska sehän tämän tekstin aihe oli).

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Koska ihminen toimiakseen kunnolla fyysisesti ja psyykkisesti tarvitsee tiettyjä ravintoaineita, vaikuttaa riittävä oikeanlainen ravinto suoraan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.
  • Edellä mainitusta seuraa parempi terveys, toimintakyky kaikilla mahdollisilla alueilla.
  • Tiettyjen ravintoaineiden on myös huomattu suojaavan erilaisilta sairauksilta.

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Turha luonnontuhoaminen vähenee
  • Turha kärsimyksen aiheuttaminen ja tappaminen vähene

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho ovat aliravitsemustilassa (eli liian vähän ravintoaineita, joita tulisi saada)
  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho saavat liikaa sellaista, joita ei tule saada joko lainkaan tai tulisi saada vähemmän.
    • Terveys kärsii siitä, että se saa turhaa, koska silloin keho joutuu työskentelemään jatkuvasti ja kovasti poistaakseen tätä ”myrkkyä” (suola, lisäaineet ja kemikaalit, jotka eivät ole ravintoa).
    • Terveys kärsii liiallisesta energiasta, koska se kerääntyy sekä ylimääräiseksi rasvaksi/kuolleeksi painoksi (rasva on kuollutta siinä mielessä, että siinä on olematon verenkierto eikä se ole tahdonalaista, toisin kuin lihaskudos), että rasittaa kaikkia kehon sisäelimiä pistämällä ne jatkuvasti ”ylitöihin”.

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Epäeettinen ravinto lisää kärsimystä ja tappamista maailmassa
  • Epäekologinen ravinto lisää kärsimystä ja luonnontuhoutumista maailmassa
  • Epäterveellinen ravinto lisää kärsimystä maailmassa
  • Kaikki kolme edellä mainittua menevät usein myös ”käsi kädessä” niin, että ravinto, joka on jotain edellä mainituista, on myös ainakin jossain määrin myös muita edellä mainittuja.

Hyvä ravinto kiteytettynä: mahdollisimman luonnollista eli vähän prosessoitua, mahdollisimman kasvisvoittoista, mahdollisimman monipuolista, energiaa tarpeen mukaan (mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän voi syödä)

Hyvät ravintotottumukset kiteytettynä: pyri syömään pääosin terveellistä, mutta anna itsellesi lupa poiketa linjasta silloin tällöin, älä syö jatkuvasti ja joka paikassa vaan ”pyhitä” ruokahetki eli ruokailut ovat selkeitä tapahtumia, syö mieluummin säännöllisesti ja vähemmän kuin harvoin ja kerralla paljon.

Ruokailutottumukset ja –tavat ovat muutettavissa, koska ne nimensä mukaan ovat tottumuksia ja tapoja.

..10/11..

KEHOTOKSINEN LÄSKIAKTIVISMI

Vastaa

Ei ole mitenkään yllättävää, että jokin alunperin järkevä ja hyvää tarkoittava ajatus muuntuu aika nopeasti epämääräiseksi alkuperäisen idean rajoja venyttäväksi ja murtavaksi muodoksi ja pian tämän jälkeen vääntäytyy muotopuoleksi, joka on menettänyt kaiken alkuperäisen järkensä ja hyvät aikeensa.

Näin voi ajatella käyneen kehopositiivisuudelle, joka muuttui hyvinvoinnin ja itsetunnon vahvistamisesta vihamieliseksi kehotoksiseksi läskiaktivismiksi. Alunperin kehopositiivisuus tarkoitti kehonsa ”normista poikkeavuuden” vuoksi syrjittyjen ihmisoikeuksien parantamista. Tähän kuului yksilötasolla myös pyrkimys irtautumaan häpeästä omaa kehoaan kohtaan, jos se ei esimerkiksi vastannut yleisiä kauneusihanteita. Kappaleen alussa oleva ”näin voi ajatella käyneen” viittaa siihen, että historiallisesti kehopositiivisuuden ideologinen painopiste on vaihdellut, eikä ideoiden eteneminen ollut ihan edellä mainitun suoraviivaista. Kehopositiivisuus ei tarkoittanut täysin samaa 60-luvun ensimmäisen aallon, 90-luvun toisen aallon ja parikymmentä vuotta myöhemmin liikkeelle lähteneen kolmannen aallon kehopositiivareille. Tarkempaa historiaa aiheesta en ala tässä lyhyessä tekstissä käymään läpi, sillä se on kaikkien helposti löydettävissä.

SYYLLISYYS

Joidenkin argumenttien mukaan ihmisen ei tulisi tuntea syyllisyyttä ja häpeää siitä mitä syö ja kuinka paljon syö. Kuulosta vain ja pelkästään hyvältä väittämältä, mutta väite on myös ongelmallinen. Syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tarkoitus on kertoa, että emme ole toimineet omatuntomme ja arvojemme mukaisesti. Kun koemme jostain syyllisyyttä ja häpeää, se kertoo, että olisimme voineet toimia paremminkin. Edellä mainitut negatiiviset tunteet ovat siis inhimillisiä ja tärkeitä tuntemuksia, jotka ilmoittavat meille muutoksen tarpeesta sekä siitä, että pystymme tekemään asian paremmin. Näin on hyvin ymmärrettävää, että sairaalloinen ylipaino ja jatkuva epäterveellisen ruoan nauttiminen aiheuttaa syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tuntemuksia. Ja niin niiden tuleekin. Ratkaisevaa ja tärkeää on se, että oppiiko henkilö näistä tuntemuksista jotain?

Jos edellä mainitun kaltainen henkilö ei tunne mitään syyllisyyttä terveytensä ja toimintakykynsä tuhoavasta elämäntyylistään, on kyseessä jonkinlainen sairaalloinen itsekeskeisyys ja todellisuudentajun vakava puute. Oman terveytensä tuhoaminen huonolla ruoalla ei poikkea mitenkään oman terveytensä tuhoamisesta muunlaisillakaan nautittavilla kemikaaleilla. Ylistää sairaalloista ylipainoa, olla tuntematta tällaisesta itsensä tuhoamisesta syyllisyyttä ja häpeää, kieltää selkeät tutkimustulokset tällaisen haitallisuudesta, on aivan yhtä järkevää kuin ylistää heroiinilla, alkoholilla tai jollain muulla aineella itsensä tuhoavaa ihmistä (ja tällaista elämäntyyliä).

TODELLISUUSPAKOISUUS ja MIELENTERVEYDENONGELMAT

Se, että ylipainon asteille on erilaisia nimityksiä, kuten lievä ylipaino tai sairaalloinen ylipaino, on selkeät tutkimuksiin perustuvat syynsä. Oman sairaaksi tekevän elämäntyylinsä ja ulkomuotonsa juhlistaminen viittaa mielenterveyden ongelmiin, kuten itsevihaan tai pahanlaatuiseen todellisuuspakoisuuteen. Tälläinen ”läskiaktivismi” on kehopositiivisuuden vastakohta. Se on vihaa ja negatiivisuutta itseä, tiedettä, terveyttä ja järjenkäyttöä vastaan. Vielä pahemmaksi se muuntuu, kun sitä pyritään aktiivisesti levittämään ja kieltämään sen sairaaksi tekevät piirteet ja tutkimustulokset. Kyseessä on silloin lähimmäisestä välittämisen vastakohta, jossa oma pahaolo ja sairaalloisuus pyritään levittämään muihin. Lihavuuden, huonon ravinnon ja liikunnan puutteen aiheuttamat haittavaikutukset terveydelle (kuten jokaiselle elämän osa-alueelle) ovat niin laajasti, pitkään ja varmasti tutkittuja, että näiltä ei voi ummistaa silmiään eikä älyään sen enempää kuin voi kieltää maapallon pallomainen muoto, painovoiman olemassaolo, nukkumisen/levon tarpeellisuus, auringon ja kuun olemassaolo, alkoholin ja tupakan haitallisuus terveydelle, ihmisen tietoisuus jne.

OMAN VASTUUN PAKOILU

Lihavuuden, joka on aina enemmän tai vähemmän oman toiminnan tulosta, yhdistäminen syrjinnän muotoihin, kuten syrjintään perustuen ihonväriin, etnisyyteen, johonkin vammaan, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, on suoranaisesti törkeää uhriutumista, joka samalla väheksyy edellä mainittuja. Sivuuttaen historiallinen syvyys ja vakavuus, kuten vainot, vangisemiset, murhat jne. joita edellä mainittujen ryhmien syrjityt ovat kokeneet, ei ylipainoiset ole tällaisia kohdanneet sen vuoksi, että kuuluvat ylipainoisten ryhmään. Ihonväriä ja etnisyyttä (kuten ei muitakaan edellä mainittuja) ei myöskään muuteta muuttamalla ruokavaliota terveellisemmäksi tai liikkumalla enemmän. Käsittääkseni homoseksuaalisesti suuntautuneesta ei tule heteroa käymällä säännöllisesti juoksulenkillä. Eikä myöskään ihonväri vaihdu ruokavaliota muuttamalla. Vammat eivät katoa lisäämällä liikuntaa ja syömällä terveellisemmin…paitsi tietenkin liikunnan ja terveellisen ruokavalion puutteesta johtuvat vammat, joiden yksi indikaattori on ylipaino (joiden luettelointi jääköön pois tai toiseen kirjoitukseen).

On turha syyttää muita siitä, että ei itse liiku tarpeeksi. On turha syyttää ketään muuta kuin itseäsi siitä, että syö liikaa ja/tai liian huonosti. Ei ole valkoisten heteromiesten – tai kenenkään muun kuin itsesi – vika, että olet sairaalloisen lihava. Oletus on siis tässä tietenkin, että kyseessä ei ole pahasti mielenterveysongelmainen, joka ei samalla tavalla kykene ottamaan vastuuta omista teoistaan kuin ns. suhteellisen normaalin mielenterveyden omaava henkilö. Eräs läskiksi itseään kutsuva kolumnisti kertoi, että rohkein teko häneltä oli ollut laihduttamisen lopettaminen. Nyt ei mene kaikki aika ja raha laihduttamiseen. Jos otetaan vaikka pelkkä syöminen, joka on toinen osatekijä liikunnan ohella tässä käsillä olevassa ylipaino-kysymyksessä, niin eikö nimenomaan sekä tule halvemmaksi vähentää syömistä? Eikö aikaa nimenomaan säästy, kun syö vähemmän määrällisesti ja todennäköisesti ajallisesti? Vai tarkoittiko tämä henkilö, että aikaa menee liikuntaan, jonka nyt voi pistää johonkin muuhun? Minullakin on mennyt nyt aikaa hukkaan tähän tekstiin ja syytän ajanhukasta näitä läskiaktivisteja. Olisin voinut käyttää ajan järkevämmin esimerkiksi lähtemällä kävelylenkille. Nyt en enää jaksa, joten taidan syödä kolmannen pitsan ja syyttää passiivisuudestani jotain paremman näköistä ja menestyvämpää ihmistä, sillä eihän omat elämäntapavalintani suinkaan ole minun syytäni.

..10/11..