Aihearkisto: Yhteiskuntakritiikki

Taantumuksen esikuvat miehille

Vastaa

Elämme aikaa, jolloin sekä lapset, nuoret että aikuiset tuntuvat olevan enemmän ja enemmän hukassa elämänsä suunnan ja yleisesti ottaen merkityksellisen ja tarkoituksellisen elämän suhteen. Sosiaalisen median luoma oma maailmansa on sekoittunut sen ulkopuolisen – niin sanotun – todellisen maailman kanssa, eikä suuri osa ymmärrä enää kunnolla näiden kahden eroa. Varsinkin lapset ja nuoret ovat vieraantuneet sitä minkälainen tämä virtuaalisen maailman ulkopuolinen todellisuus on. Johtuen tietenkin siitä, että heillä ei ole omaa kokemusta maailmasta ennen tietokoneiden ja virtuaalisen maailman todellisuuden valloitusta. Tosin myös monet vanhemmat ovat alkaneet menettää otettaan virtuaalisen ja (sanotaanko vaikka) konkreettisen maailman eroista. Nuoremmilla on se etu, että he osaavat ehkä toimia luonnollisemmin tässä uudessa ympäristössä, koska ovat kasvaneet siihen sisälle. Vanhemmilla taas se etu, että tämä ympäristö on uutta lisää vanhalle, jolloin heillä on jalat molemmissa maailmoissa – vaikkakin ehkä hyvin hatarasti.

On ymmärrettävää, että todellisuuskäsitys muodostuu sen mukaan, mille altistuu ja missä määrin. Kun maailma on aamusta iltaan sosiaalisen median luomaa vääristymää todellisuudesta, alkaa käsitys todellisuudesta vääristymään tämän mukaisesti. Tältä pohjalta syntyy paljon vääriä näkemyksiä, jotka johtavat vääriin päätöksiin, vieraantumiseen todellisuudesta ja mielenterveyden heikkenemiseen. Tällaista propagandalle hyvää alustaa (sosiaalinen media) hyödyntävät monet ajaakseen omaa agendaansa. Osa näistä johdattaa tietoisesti harhaan, koska hyötyy siitä itse. Osa näistä harhaanjohtajista on itsekin ajautunut niin syvälle harhaisuuteen, että eivät edes itse ymmärrä sitä kapeaa ja sumuista koloa, jossa ovat. Miltei aina nämä kaksi ovat enemmän tai vähemmän yhteen kietoutuneita. Esitän kolme tällaista nykypäivän harhaan ajautunutta taantumuksen sanansaattajaa, jotka ovat saaneet suurta huomiota ja, joiden vaikutus maailmaan on taantumuksellinen ja vahingoittava. Kaikkia näitä kolmea yhdistää epärehellisyys, itsekkyys ja huono vaikutus ihmisille.  Ensimmäinen taantumuksen ääni on Andrew Tate, toinen Donald Trump ja kolmas Jordan Peterson.

Andrew Tate on entinen potkunyrkkeilijä ja nykyinen ns. somevaikuttaja. Andrew Taten sanoma on äärimmäisen itsekeskeinen ja materialistinen sekä avoimen naisvihamielinen. Jostain syystä tällainen taantunut ja pinnallinen sovinisti vetoaa nuoriin miehiin. Osaltaan varmaan hyvien esikuvien puutteen vuoksi, mutta myös nuorten miesten epävarmuuden ja pelkojen suhteen. Naiset ovat pelottavia ja vaikeasti ymmärrettäviä olentoja nuorille miehille, jotka eivät ymmärrä itseäänkään sen paremmin, joten tämä pelko pyritään voittamaan käyttämällä väkivaltaista voimaa ymmärryksen sijaan. Helpoin ja samalla tyhmin ratkaisu kaikkeen on väkivaltainen voiman käyttö. Samoin Taten pinnallinen rahan ja materian palvonta vaikuttaa hohdokkaalta henkisesti vielä keskenkasvuisille murrosikäisille (oli henkilön kronologinen ikä sitten 15 tai 115 vuotta). Andrew Tate ajaa arvojen, kuten rakkaus, myötätunto ja viisaus, sijaan epäarvoja, jotka ovat näiden vastakohta. Rakkauden ja myötätunnon sijaan alistamista ja suvaitsemattomuutta, viisauden sijaan pinnallisuutta. Toisin kuin rock, psykedeeliset huumeet, kauhuelokuvat ja videopelit, joita on syytetty nuorison turmelemisesta, Andrew Taten opit aivan konkreettisesti tyhmentävät ja heikentävät nuorisoa.

Donald Trump, tuo kaikkien tuntema henkisesti jälkeenjäänyt taparikollinen. On vaikea pitää uskoa yllä tulevaisuuteen ja ihmiskuntaan, kun maiden johtajiksi pääsee tämän tasoisia saapaspäisiä ihmisiä. Trumpin valtaannousun on mahdollistanut ihmisten sivistystason alas ajaminen ja arvojen tasainen korvautuminen epäarvoilla. Trumpin ansioiksi on nähtävissä totuuden ja todellisuuden arvostuksen laskeminen ja jatkuvan valehtelun ja paskanjauhamisen hyväksyminen normaaliksi tavaksi puskea omia asioitaan eteenpäin. Väitän, että vielä kaksikymmentä vuotta sitten ei olisi ollut mahdollista avoimesti valehdella aamusta iltaan niin, että tämä voitaisiin miltei reaaliajassa todistaa, ja silti pitää maineensa ja kannattajansa. Ei siis muualla kuin uskonnollisen kultin parissa. Ja tätähän nykyajan politiikka lähenee lähenemistään. Kun perinteiset uskonnot ovat menettäneet kannatustaan, on politiikasta tullut uusi uskonto massasieluiselle eksyneelle. Politiikka ei enää ole realismiin ja maalliseen, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja edistykseen sidottu, vaan siitä on tullut enenevissä määrin uskonnollista tunteisiin ja mukaan kuulumiseen perustuvaa toimintaa. Pääasia on, että omaa johtajaa palvotaan auktoriteettisena messiaana ja omaa puoluetta ainoa oikeana uskontona. Ehkä tämä kertoo taas vain ihmisten täydestä eksyneisyydestä ja yksinäisyyden pelosta, jolloin on tärkeämpää kuulua mukaan ja olla hyväksytty, kuin olla totuuden ja rehellisyyden puolella.

Psykologi Jordan Peterson tuntuu aiempien sijaan harhautuneen vasta myöhemmin. Peterson ei ole samalla tavalla henkisesti kehitysvammainen ja jälkeenjäänyt kuin Andrew Tate ja Donald Trump. En käytä edellä mainittuja termejä pilkkaavasti tai huumorilla vaan Tate sekä Trump todella ovat kehitysvammaisia ja jälkeenjääneitä henkisesti, koska eivät ole kehittyneet moraaliselta ja älylliseltä ymmärrykseltään niin kuin aikuisen ihmisen tulisi, ja ovat näin jääneet jälkeen biologisesta ja kronologisesta iästään. Molemmat vaikuttavat omaavan vahvasti psykopaattisia piirteitä mm. itsekeskeisyys, välinpitämättömyys muista, empatian puute, taipumus rikollisuuteen. Voidaan siis puhua Trumpista ja Tatesta toden mukaisesti henkisesti jälkeenjääneinä.

Peterson taas ei ole samalla tavalla vajaaksi jäänyt kumiseva ihmiskuori, vaan hän tuntuu hiljalleen ajautuneen harhaisempaan suuntaan, mahdollisesti omien vastoinkäymisten ja traumojensa kautta. Mutta, minkä vuoksi Peterson kuuluu näiden kahden ali-ihmisyyttä – heidän ihmisyyden toteutus ja ihmiseksi eli moraaliseksi toimijaksi kasvaminen on jäänyt pahasti keskeneräiseksi – edustavan taantumuksen äänitorven kanssa samaan? Petersonia voi hyvällä syyllä kutsua pseudointellektuelliksi, sillä hän verhoaa monimutkaisen kuuloiseen jargoniin ja sanahelinään kaiken sanomansa. Kun nämä monimutkaiset puheenvuorot saa mietittyä auki, ne ovat joko hyvin simppeleitä itsestäänselvyyksiä tai, kuten vielä useimmiten tuntuu, Peterson ei oikeasti sano yhtään mitään vaan väistää jokaisen kysymyksen ja pyrkii siirtämään huomiota muualle. Tuntuu kuin Peterson olisi ajautunut pisteeseen, jossa hänen koko tehtävänsä, energiansa ja älynsä olisi suunnattua antamaan vastauksia, jotka kuulostavat äärimmäisen monimutkaisilta ja älyllisiltä, mutta samaan aikaan pyrkisivät olemaan vastaamatta yhtään mihinkään. Petersonin keskustelujen ja puheenvuorojen kuunteleminen on äärimmäisen raskasta ja toimii lähinnä harjoitteluna kuullun ymmärtämiselle ja argumentointivirheiden tunnistamisille. On yleinen vitsi (joka ei ole kaukana todellisuudesta vaan itse asiassa erittäin osuvaa) kuitata esimerkiksi kysymykseen ”uskotko sinä Jumalan olemassaoloon?” Jos Jordan Peterson vastaisi tähän: ”mitä tarkoitat Jumalalla? Mitä tarkoitat, kun sanot uskoa? Mitä tarkoitat olemassaololla? mitä tarkoitat, kun sanot sinä? Mitä yleensä tarkoitat kysyessäsi tätä? …” En tiedä, vaikka tuo todella olisi suoraan Petersonin vastaus jollekin.

Näitä kaikkia kolmea edellä mainittua taantumuksellista voitaisiin analysoida kymmeniä ja kymmeniä sivuja, mutta jo tämän tason osallistuminen näiden tahojen miettimiseen alkaa ohjata energiaa liiaksi turhanpäiväiseen suuntaan. Kiteyttäen voidaan vielä esittää, että kolme epäarvojen esikuvaa edustavat sovinismia, suvaitsemattomuutta, väkivaltaa ja pinnallista materialismia (Tate), narsistista itsekeskeisyyttä ja valheellisuutta (Trump), älyllistä epärehellisyyttä (Peterson). Kaikkia yhdistää erityisesti epärehellisyys ja uskonnollisen taantumuksellisuuden kannatus tai sen hyödyntäminen omien ahtaiden ja itsekeskeisten tavoitteiden ajamikseksi.

..10/11..

Kuuma peruna vai lihapsykoosi?

Vastaa

Osa suomalaisista on tällä hetkellä pahan järkytyksen vallassa, koska uusissa ravintosuosituksissa kerrottiin minkälainen olisi ihmiselle terveellinen ruokavalio. Ravintotieteellisiin ja ilmiselviin maalaisjärjellä pääteltäviin faktoihin osa näistä lihakulttisuomalaisista suhtautui kuin maahamme olisi hyökätty joka suunnalta. Voidaan puhua jopa osan ihmisistä ajautuneen lihapsykoosiin, jonka laukaisi idea ”kasvisten lisäämisestä ja lihatuotteiden vähentämisestä”.

Mielenkiintoista, että nämä lihakulttilaiset ovat usein myös omaa heteroseksuaalisuutta ja maskuliinisuuttaan intohimoisesti painottavia valioyksilöitä. Tässä mielenkiintoista on se näennäinen ristiriitaisuus, että lihapsykoosiin ajautuva on usein ulkoiselta muodoltaan sellainen, että mies näyttää olevan viimeisillään raskaana kolmosille jättimäisen pallomahansa kanssa. Usein tämä suunnaton liikkumattomuuden ja ylipainon yhdistelmä tuo mukanaan selkävaivat ja polvivaivat, jolloin lihapsykoosilainen kävelee perse pystyssä kuin tarjoten takapuoltaan toisten kaltaistensa lihaheteroiden sisääntulolle. Vastaavasti naispuoleinen lihakulttilainen voi olla viimeisillään raskaana kolmosille eikä sitä edes huomaa. Mielenkiintoinen ja ihmeellinen on lihapsykoottinen maailma.

Tämä homofobian ja lihaintoilun yhdistelmä on siinäkin mielenkiintoinen, että samalla kun homoseksuaalit tuomitaan sairaiksi perversseiksi, nämä tuomitsijat itse tunkevat hurmiossa falloksen muotoon valettua kuollutta lihamassaa suuhunsa…ja tekevät itsensä sairaiksi ja ovat…no, perverssejä. Mitä muutakaan tuo lihahurmiossa likoaminen on kuin perverssiä?

Lihapsykoosia määrittelevää on muun muassa se, että siihen eivät tutkimusten tulokset vaikuta. Lihapsykoottinen haluaa lihaa aamusta iltaan joka aterialla, vaikka se ei ole terveellistä, järkevää, eikä sellaista ole koskaan missään kulttuurissa ihmisen historiassa aiemmin harrastettu. Silti näitä kaikkia edellä mainittuja lihapsykoosissa oleva käyttää puolusteluna. Lihaa kuuluu syödä! Näin on aina tehty! Tämä on järkevää ja terveellistä! Ikään kuin psykoosinsa läpi hän kuulisi syvältä sisästään kaikuja, että mikään noista ei todella pidä paikkaansa, ja hänet vallannut lihaloinen pelossaan pyrkisi vahvistamaan näitä harhoja piilottaakseen järjen äänen.

Lihapsykoosissa lihaa on saatava, vaikka tämä puhtaasti oma mieliteko, tottumus on:

  • tutkitusti epäterveellinen ja aiheuttaa niin mielen-kuin ruumiin sairauksia
  • ylläpitää maailman kärsimystä sairastuttamalla ihmisiä
  • ylläpitää maailman kärsimystä tappamalla elollisia tuntevia ja tietoisia olentoja turhaan
  • ylläpitää maailman kärsimystä olemalla turhan kuormittava ympäristölle

Nämä lihapakkomielteiset henkiset kääpiöt voivat vapaa-ajallaan kotona kokoontua perheen kesken rinkiin oman rituaalinsa ääreen ja syödä (ilmais)ämpäreistään vaikka tuntikausia lihaa ja laardia. Koulujen ruokatarjonnan tulisi perustua tutkittuun tietoon terveellisestä ruokavaliosta, ei hullujen houreille, vaikka hulluja olisikin monia. Yksikään lapsi ei kuole, jos jättää ruokailun väliin. Ongelma on silloin lapsessa ja tämän lapsen perheen asenneilmapiirissä.

Lihapsykoosille altistavia tekijöitä ovat koulutuksen ja yleissivistyksen puute, vastuunottamisen puuttuminen omasta toiminnasta ja ajattelusta. Samoin lihapsykoosille altistaa terveellisen ravinnon puute, jota lihapsykoosissa oleva ruokkii asenteella ”minähän syön tuplasti lihaa nyt, kun sen terveellisyyttä epäillään, ja jätän kaikki kasvikset syömättä kostoksi”. Kenellä muulle nämä lihanarkoottiset obeesit ja obeesittaret kostavat kuin omalle elimistölleen ja lähipiirilleen?

Yleissivistyksen järkyttävät aukot näkyvät ja kuuluvat monissa asioissa, kun lihapsykoottinen henkilö pääsee verbaalisesti vauhtiin (tämäkin vauhti on hyvin suhteellista, kuten kaikki vauhdikkuus näiltä oman elämänsä laardimessiailta eli rasvalla voidelluilta). Nämä lihaliemessä lilluneet luulevat lihansyönnin ainoaksi vaihtoehdoksi rehun syönnin.  Rehu on eläinten ruokintaan tarkoitettu aine, joka useimmiten valmistetaan nurmikasveista, kuten timoteista. En ole ainakaan itse kohdannut yhtäkään ihmistä, joka suosittelee kenellekään rehun syöntiä. Jos joku suosittelee sinulle lihan vaihtoehdoksi rehua, olet joko ymmärtänyt asian hyvin pahasti väärin, tai on korkea aika vaihtaa kyseinen ravintosuosittelija, vaikka naapurin Jormaksi…ellei kyseessä ole jo Jorma, silloin voi kääntyä toisen naapurin puoleen ja takuulla saada asiantuntevampaa ohjausta, koska tuosta huonompaa ”ohjausta” ei voi saada.

Freudin kuolemanviettiteoria on jo moneen kertaan kumottu, mutta pitäisikö sitä tarkastella vielä kerran uudelleen, kun ihmisten itsetuhon tarve näyttää olevan voimissaan?

Lopulta voidaan kuitenkin todeta, että Suomi on vapaa paikka lillua laardissa ja kyllästää itsensä sian rasvassa, joten lihapsykoosissa voi viettää sen lyhyen ja sairaan elämänsä ihan omassa rauhassa. Omassa rauhassa näiden lihastelijoiden näyttää olevan mahdoton pysyä, kun sammakkojen laumat syöksyvät jatkuvasti suusta aina, kun kuolleiden falloksien imeminen taukoaa. Ehdotan siis, että nyt kaikki lihan ylensyönnin puolustajat kostakaa! Kostakaa tieteellisille tuloksille terveellisestä ravinnosta ja luopukaa kaikesta terveellisestä. Aloittakaa aamu ultraprosessoiduilla makkaroilla ja käärikää ne lihaleikkeleisiin. Voidelkaa niitä sianrasvalla ja tunkekaa kaikista aukoista armotta sisään. Älkää edes katsoko vihanneksiin päin ja pitäkää tiukasti kiinni itsepetoksestanne. Sillä mikä sellainen kaappihomo on, joka ei itsepetoksessaan ylistä heterosuomalaisuuttaan lihansyönnin, kristillisyyden ja homofobiansa kautta? Suomalaisella sisulla kohti sydäninfarktia!

..10/11..

ETÄTYÖN VAARAT eli MIKSI ETÄTYÖTÄ TULISI VÄLTTÄÄ

Vastaa

Etätyö yleistyi koronapandemian kautta, kun hyveeksi nähtiin sosiaalisten kontaktien välttäminen. Näin pyrittiin vähentämään taudin leviämistä. Etätyötä kohtaan oltiin alkuun osittain epäileväisiä, mutta pian huomattiin, että etätyönä pystyttiin tekemään hyvin monta erilaista työtä, joissa aiemmin oltiin oltu toimistolla tai muulla työpisteellä. Suuri osa ihmisistä huomasi etätyön hyödyllisyyden ja järkevyyden. Työmatkoihin menevät minuutit, jopa tunnit, jotka eivät ole vapaa-aikaa, mutta, joita ei lasketa työajaksikaan, muuttuivat hyödylliseksi vapaa-ajaksi. Yöunen laatu ja pituus paranivat, koska aamuvalmisteluihin ja työmatkaan ei kulunut enää aikaa. Töitä sai myös tehdä rauhassa niin, että työyhteisön häiriköt, avokonttorien yleinen häly, läheisriippuvaiset ja muut yksinoloa pelkäävät ihmiset eivät olleet jatkuvasti keskeyttämässä työntekoa. Ilmeni jopa tutkimuksia, että työteho oli monella työntekijällä ja yrityksellä parantanut, kun oltiin siirrytty etätyöhön joko osittain tai kokonaan. Samoin työmotivaatio oli noussut, uupumus ja ahdistus lieventyneet, yleisterveys ja tyytyväisyys omaan elämään nousseet. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät olivat kuitenkin vain osatotuus. Selvisi, että osa ihmisistä käytti etäpäivää sumeilematta hyväkseen. Esimerkkeinä tällaisista olivat kotitöiden tekeminen etätyöpäivän aikana, kuten pyykinpesukoneen ja tiskikoneen käyttäminen työpäivän taustalla. Moraalittomimmat jopa täyttivät ja tyhjensivät kyseiset koneet etätyöpäivänsä aikana. On myös huhua, että osa olisi käyttänyt aikaa muidenkin kotiaskareiden – kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen – suorittamiseen. Samoin johtajien korviin alkoi kantautua huhua ruokatunnin käyttämisestä torkkuihin tai lenkillä käymiseen. Tälle moraalittomuudelle olisi tehtävä jotain. Kuinka epäluterilaista tällainen laiskottelu oikein onkaan! Kunnon suomalaisen kristityn tulee kärsiä työssä ja kuolla firman saappaat jalassa viimeisenä työpäivänä. Tai vielä mieluummin omat saappaat jalassa ensimmäisenä eläkepäivänä.

Viimeiset tutkimukset itse asiassa viittaavat siihen, että etätyö on äärimmäisen pahaa. Etätyö tuhoaa ihmisen ruumiin ja sielun. Etätyö on Perkeleen juoni!

Etätyö rappeuttaa fyysisesti, sillä etätyössä ihminen makaa lattialla, sängyssä tai sohvalla koko päivän. Jos ihminen ei ole pakotettu kulkemaan kotoaan työpaikkaan – joka on sitä parempi, mitä kauempana se sijaitsee – ihminen ei liiku ja rappeutuu fyysisesti.

Etätyö rappeuttaa henkisesti, koska kaikkien tutkimusten mukaan ihminen lopettaa ajattelun yksin ollessaan. Mitä enemmän turhia hälyääniä, epämääräistä liikettä ja työn keskeyttämistä tapahtuu, sitä nopeammin ihmisen aivot sammuvat ja ajattelu pysähtyy. Jatkuvien keskeytysten aiheuttama stressi on hyvää ja satoja kertoja päivän mittaan tapahtuva uudelleen orientoituminen työhön pitää aivot ja ajattelun joustavana ja nopeana.

Yksi pahimmista etätyön rappeuttavista vaikutuksista on sosiaalinen rappeutuminen. Ihminen on sosiaalinen eläin. Nämä kaksi sanaa kuvaavat ihmisen olemuksen täysin. Ihminen on sosiaalinen ja ihminen on eläin. Jos poistamme sosiaalisuuden, ihminen on vain eläin. Mitä enemmän sosiaalisuutta, sitä enemmän ihminen vajoaa silkkaan alkukantaiseen eläimellisyyteen. Kaikki meistä varmaan tuntevat tarinan etäviikon eristyksissä olleista ihmisistä, jotka viikon päätteeksi sotkevat seiniään omilla ulosteillaan ja ovat miltei kokonaan unohtaneet puhekykynsä. Ei ole olemassa huonoa sosiaalisuutta. Sosiaalisuus on sitä parempaa mitä enemmän sitä on. Tämän ymmärtäessä voit antaa enemmän arvoa niille työpaikan hyväntekijöille, jotka puhuvat kahdeksan tuntia putkeen omasta perheestään, omista sairauksistaan, omista ongelmistaan, omista loppumattomista kyvyistään ja muiden virheistä. Nämä ihmiset todella ovat äärimmäisen kiinnostavia kaikkien mielestä ja he todella ovat parempia kaikessa kuin muut.

Viimeisenä, mutta ei pienimpänä etätyön suurista vaikutuksista on päihderiippuvuus. Kaikkihan sen ymmärtää – ja tunnistaa omalla kohdallaankin – että pullo tai tölkki sihahtaa heti auki, kun astutaan kotiovesta sisälle työpäivän jälkeen (suurella osallahan meillä on ulko-oven vieressä erillinen jääkaappi alkoholille juuri tämän vuoksi). Etätyöpäivänä alkoholin käyttö alkaa siis heti aamulla eikä vasta työpaikalta kotiin päästyä. Käytännössä kuukauden etätyöputki on kuukauden ryyppyputki. Työpaikka, jossa on absoluuttinen kielto alkoholille ja muille päihteille (paitsi lääkärin määräämille), on ainoa, joka pitää ihmisen erossa päihteistä. Tämän vuoksi jokainen eläkkeelle joutunut juo itsensä hautaan nopeammin tai hitaammin riippuen fysiikan kestävyydestä. Liikunnallisuuden hyöty perustuukin siihen, että vahva ruumis kestää eläkkeellä olemisen holtitonta päihteiden käyttöä pidempään kuin heikko ruumis. Onneksi eläkeiät ovat nousussa ja myös eläkkeeltä pääsee takaisin töihin.

Kaikki edellä mainittu huomioiden voimme selvästi ymmärtää, että etätyö (paitsi johtotasolla) on äärimmäisen vaarallista. On noin 97% mahdollisuus, että jo muutaman kuukauden etätyö johtaa itsemurhaan tai vähintään vieroitushoitoon, suljetulle osastolle tai amputaatioihin.

Mitä korkeammassa palkkaluokassa ihminen on, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Sama on huomattu statuksen ja tittelin suhteen. Mitä korkeammalla arvoasteikossa ihminen on statuksen ja tittelin suhteen, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Lievä positiivinen korrelaatio nähdään myös etätyön ja ihon värin vaaleuden ja maskuliinisuuden välillä.

Kuten meidän luterilaisten Herra, aina niin nerokas Pauli sanoo ”Jos et töitä avokonttorilla tee, ei sinulla ole oikeutta syödä”. (lainaus uudesta 2025 Raamatun käännöksestä).

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 1: Ravinto

Vastaa

Nykymuodin vastaisesti en syytä seuraavissa teksteissä (pelkästään) yhteiskunnan rakenteita omasta pahoinvoinnista ja maailman tilasta (nähtiin se minkä tasoisena tahansa), vaan tuon ilmi viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa sekä omaa yksilöllistä hyvinvointia. Asiat eivät ole teoriassa ainakaan mitään mysteeriin verhottuja ihme-oppeja vaan suoranaisia itsestäänselvyyksiä. Jostain kumman syystä nämä itsestäänselvyydet eivät silti sellaisia vaikuta olevan, kun tarkastelemme asiaa käytännön elämän tasolla, koska niin moni henkilö näyttää mieluummin vellovan surkeuden ja muiden syyttelyn pohjamudissa kuin tekevän näille asioille omakohtaisesti jotain.

RAVINTO

Se mitä käytämme ravinnoksi, on täysin suoraan yhteydessä omaan terveyteemme (niin psyykkiseen kuin fyysiseen), mutta ravintotottumuksillamme on yhteys myös luonnon hyvinvointiin. Ruoan suhteen kyseessä on sekä valinnat että tottumukset.

Valinnat:

Voimme useimmiten valita mitä syömme

  • Valitsemmeko puolen kilon pitsan ja jäätelön, pelkän pitsan vai kasvisaterian
    • Valitsemmeko pitsaan raskaimmat ja epäterveellisimmät päällysteet vai jotain parempaa
    • Valitsemmeko kotimaista, luomua vai kaukaa tuotua
    • Valitsemmeko eettisesti tuotettua vai massakidutuslaitosten tuotoksia
    • Valitsemmeko ekologisesti tuotettua vai luontoa turhaan tuhoavaa

Voimme useimmiten valita ajan, milloin syömme

  • Syömmekö pitsan kerran viikossa, kerran päivässä vai kolme kertaa päivässä
    • Syömmekö herkkuja kerran viikossa, kerran päivässä vai aamusta iltaan

Voimme useimmiten valita missä syömme

  • Syömmekö pikaruokaketjun jakelupisteessä, ravintolassa vai kotona
    • Syömmekö ruokailutilassa vai joka paikassa

Tottumukset:

Syömme useimmiten sitä, jota olemme tottuneet syömään

  • Ihmiset toimivat pääosin tapojensa ja tottumuksiensa orjuuttamana. Tämän vuoksi kotoa, koulusta ja lähiympäristöstä saatu esimerkki on erityisen tärkeä

Syömme useimmiten silloin, milloin olemme tottuneet syömään

  • Ruokailuajoilla on tärkeä rooli sekä ruoan määrän ja laadun pitämisen oikeanlaisena, samoin kuin päivittäisen energiatason pitämisenä tasaisena (annosmäärät suhteessa ruokailukertoihin, ruokailukertojen määrä vuorokaudessa, vuorokauden ajat jne.)

Syömme useimmiten siellä, missä olemme tottuneet syömään

  • Se missä syömme vaikuttaa paljon myös terveystilaamme. Paikalla tarkoitetaan tässä sekä ruokailupaikkaa (koti, ravintola jne.) että paikkaa kotona (ruokailuhuone, sohva, sänky jne.)

Kaikki edellä mainitut valinnat ja tottumukset ovat meidän itsemme muutettavissa olevia. Tottumuksemme ovat muutettavissa olevia eikä niiden tarvitse määritellä loppuelämämme suuntaa. Jotkin tottumukset ovat vaikeammin muutettavissa kuin toiset, mutta kaikki ovat silti muutettavissa. Jotkin valintamme ovat vahingollisempia kuin toiset ja valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi on nähtävissä hyväksi, jos vaihtoehtoja ei ole muita.

Kyseessä ei ole täydellisyyden tavoittelu ja mustavalkoinen oikein-väärin-asetelma vaan pyrkimys toimia mahdollisimman hyvin ja toimia säännöllisesti ja sinnikkäästi vaikka aina ei onnistuisikaan. Tarpeeksi toistettuna asioista tulee tapoja ja tottumuksia, ja tapojen ja tottumusten pohjalta toiminen on koko ajan helpommaksi muuttuvaa toimintaa. Asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel tapojen muuttamiseen. Tämän lisäksi tarvitaan motivaatio muutokseen ja tietoa, miten tulee toimia. Tiedostaminen, tieto, motivaatio ja toiminta tukevat kaikki toisiaan.

Ravinnon vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön on kirjoitettu valtava määrä tutkimus-ja muuta kirjallisuutta. On turha mainita tässä edes yhtä teosta, sillä jokainen joka omaa lukutaidon ja haluaa tietoa aiheesta löytää, löytää aiheesta tietoa hyvin helposti. Kuitenkin kirjoituksen loppuun on hyvä lisätä pieni listaus ravintovalintojen – niin hyvistä kuin huonoista –vaikutuksista omalle terveydelle ja maailmalle (koska sehän tämän tekstin aihe oli).

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Koska ihminen toimiakseen kunnolla fyysisesti ja psyykkisesti tarvitsee tiettyjä ravintoaineita, vaikuttaa riittävä oikeanlainen ravinto suoraan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.
  • Edellä mainitusta seuraa parempi terveys, toimintakyky kaikilla mahdollisilla alueilla.
  • Tiettyjen ravintoaineiden on myös huomattu suojaavan erilaisilta sairauksilta.

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Turha luonnontuhoaminen vähenee
  • Turha kärsimyksen aiheuttaminen ja tappaminen vähene

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho ovat aliravitsemustilassa (eli liian vähän ravintoaineita, joita tulisi saada)
  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho saavat liikaa sellaista, joita ei tule saada joko lainkaan tai tulisi saada vähemmän.
    • Terveys kärsii siitä, että se saa turhaa, koska silloin keho joutuu työskentelemään jatkuvasti ja kovasti poistaakseen tätä ”myrkkyä” (suola, lisäaineet ja kemikaalit, jotka eivät ole ravintoa).
    • Terveys kärsii liiallisesta energiasta, koska se kerääntyy sekä ylimääräiseksi rasvaksi/kuolleeksi painoksi (rasva on kuollutta siinä mielessä, että siinä on olematon verenkierto eikä se ole tahdonalaista, toisin kuin lihaskudos), että rasittaa kaikkia kehon sisäelimiä pistämällä ne jatkuvasti ”ylitöihin”.

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Epäeettinen ravinto lisää kärsimystä ja tappamista maailmassa
  • Epäekologinen ravinto lisää kärsimystä ja luonnontuhoutumista maailmassa
  • Epäterveellinen ravinto lisää kärsimystä maailmassa
  • Kaikki kolme edellä mainittua menevät usein myös ”käsi kädessä” niin, että ravinto, joka on jotain edellä mainituista, on myös ainakin jossain määrin myös muita edellä mainittuja.

Hyvä ravinto kiteytettynä: mahdollisimman luonnollista eli vähän prosessoitua, mahdollisimman kasvisvoittoista, mahdollisimman monipuolista, energiaa tarpeen mukaan (mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän voi syödä)

Hyvät ravintotottumukset kiteytettynä: pyri syömään pääosin terveellistä, mutta anna itsellesi lupa poiketa linjasta silloin tällöin, älä syö jatkuvasti ja joka paikassa vaan ”pyhitä” ruokahetki eli ruokailut ovat selkeitä tapahtumia, syö mieluummin säännöllisesti ja vähemmän kuin harvoin ja kerralla paljon.

Ruokailutottumukset ja –tavat ovat muutettavissa, koska ne nimensä mukaan ovat tottumuksia ja tapoja.

..10/11..

KEHOTOKSINEN LÄSKIAKTIVISMI

Vastaa

Ei ole mitenkään yllättävää, että jokin alunperin järkevä ja hyvää tarkoittava ajatus muuntuu aika nopeasti epämääräiseksi alkuperäisen idean rajoja venyttäväksi ja murtavaksi muodoksi ja pian tämän jälkeen vääntäytyy muotopuoleksi, joka on menettänyt kaiken alkuperäisen järkensä ja hyvät aikeensa.

Näin voi ajatella käyneen kehopositiivisuudelle, joka muuttui hyvinvoinnin ja itsetunnon vahvistamisesta vihamieliseksi kehotoksiseksi läskiaktivismiksi. Alunperin kehopositiivisuus tarkoitti kehonsa ”normista poikkeavuuden” vuoksi syrjittyjen ihmisoikeuksien parantamista. Tähän kuului yksilötasolla myös pyrkimys irtautumaan häpeästä omaa kehoaan kohtaan, jos se ei esimerkiksi vastannut yleisiä kauneusihanteita. Kappaleen alussa oleva ”näin voi ajatella käyneen” viittaa siihen, että historiallisesti kehopositiivisuuden ideologinen painopiste on vaihdellut, eikä ideoiden eteneminen ollut ihan edellä mainitun suoraviivaista. Kehopositiivisuus ei tarkoittanut täysin samaa 60-luvun ensimmäisen aallon, 90-luvun toisen aallon ja parikymmentä vuotta myöhemmin liikkeelle lähteneen kolmannen aallon kehopositiivareille. Tarkempaa historiaa aiheesta en ala tässä lyhyessä tekstissä käymään läpi, sillä se on kaikkien helposti löydettävissä.

SYYLLISYYS

Joidenkin argumenttien mukaan ihmisen ei tulisi tuntea syyllisyyttä ja häpeää siitä mitä syö ja kuinka paljon syö. Kuulosta vain ja pelkästään hyvältä väittämältä, mutta väite on myös ongelmallinen. Syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tarkoitus on kertoa, että emme ole toimineet omatuntomme ja arvojemme mukaisesti. Kun koemme jostain syyllisyyttä ja häpeää, se kertoo, että olisimme voineet toimia paremminkin. Edellä mainitut negatiiviset tunteet ovat siis inhimillisiä ja tärkeitä tuntemuksia, jotka ilmoittavat meille muutoksen tarpeesta sekä siitä, että pystymme tekemään asian paremmin. Näin on hyvin ymmärrettävää, että sairaalloinen ylipaino ja jatkuva epäterveellisen ruoan nauttiminen aiheuttaa syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tuntemuksia. Ja niin niiden tuleekin. Ratkaisevaa ja tärkeää on se, että oppiiko henkilö näistä tuntemuksista jotain?

Jos edellä mainitun kaltainen henkilö ei tunne mitään syyllisyyttä terveytensä ja toimintakykynsä tuhoavasta elämäntyylistään, on kyseessä jonkinlainen sairaalloinen itsekeskeisyys ja todellisuudentajun vakava puute. Oman terveytensä tuhoaminen huonolla ruoalla ei poikkea mitenkään oman terveytensä tuhoamisesta muunlaisillakaan nautittavilla kemikaaleilla. Ylistää sairaalloista ylipainoa, olla tuntematta tällaisesta itsensä tuhoamisesta syyllisyyttä ja häpeää, kieltää selkeät tutkimustulokset tällaisen haitallisuudesta, on aivan yhtä järkevää kuin ylistää heroiinilla, alkoholilla tai jollain muulla aineella itsensä tuhoavaa ihmistä (ja tällaista elämäntyyliä).

TODELLISUUSPAKOISUUS ja MIELENTERVEYDENONGELMAT

Se, että ylipainon asteille on erilaisia nimityksiä, kuten lievä ylipaino tai sairaalloinen ylipaino, on selkeät tutkimuksiin perustuvat syynsä. Oman sairaaksi tekevän elämäntyylinsä ja ulkomuotonsa juhlistaminen viittaa mielenterveyden ongelmiin, kuten itsevihaan tai pahanlaatuiseen todellisuuspakoisuuteen. Tälläinen ”läskiaktivismi” on kehopositiivisuuden vastakohta. Se on vihaa ja negatiivisuutta itseä, tiedettä, terveyttä ja järjenkäyttöä vastaan. Vielä pahemmaksi se muuntuu, kun sitä pyritään aktiivisesti levittämään ja kieltämään sen sairaaksi tekevät piirteet ja tutkimustulokset. Kyseessä on silloin lähimmäisestä välittämisen vastakohta, jossa oma pahaolo ja sairaalloisuus pyritään levittämään muihin. Lihavuuden, huonon ravinnon ja liikunnan puutteen aiheuttamat haittavaikutukset terveydelle (kuten jokaiselle elämän osa-alueelle) ovat niin laajasti, pitkään ja varmasti tutkittuja, että näiltä ei voi ummistaa silmiään eikä älyään sen enempää kuin voi kieltää maapallon pallomainen muoto, painovoiman olemassaolo, nukkumisen/levon tarpeellisuus, auringon ja kuun olemassaolo, alkoholin ja tupakan haitallisuus terveydelle, ihmisen tietoisuus jne.

OMAN VASTUUN PAKOILU

Lihavuuden, joka on aina enemmän tai vähemmän oman toiminnan tulosta, yhdistäminen syrjinnän muotoihin, kuten syrjintään perustuen ihonväriin, etnisyyteen, johonkin vammaan, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, on suoranaisesti törkeää uhriutumista, joka samalla väheksyy edellä mainittuja. Sivuuttaen historiallinen syvyys ja vakavuus, kuten vainot, vangisemiset, murhat jne. joita edellä mainittujen ryhmien syrjityt ovat kokeneet, ei ylipainoiset ole tällaisia kohdanneet sen vuoksi, että kuuluvat ylipainoisten ryhmään. Ihonväriä ja etnisyyttä (kuten ei muitakaan edellä mainittuja) ei myöskään muuteta muuttamalla ruokavaliota terveellisemmäksi tai liikkumalla enemmän. Käsittääkseni homoseksuaalisesti suuntautuneesta ei tule heteroa käymällä säännöllisesti juoksulenkillä. Eikä myöskään ihonväri vaihdu ruokavaliota muuttamalla. Vammat eivät katoa lisäämällä liikuntaa ja syömällä terveellisemmin…paitsi tietenkin liikunnan ja terveellisen ruokavalion puutteesta johtuvat vammat, joiden yksi indikaattori on ylipaino (joiden luettelointi jääköön pois tai toiseen kirjoitukseen).

On turha syyttää muita siitä, että ei itse liiku tarpeeksi. On turha syyttää ketään muuta kuin itseäsi siitä, että syö liikaa ja/tai liian huonosti. Ei ole valkoisten heteromiesten – tai kenenkään muun kuin itsesi – vika, että olet sairaalloisen lihava. Oletus on siis tässä tietenkin, että kyseessä ei ole pahasti mielenterveysongelmainen, joka ei samalla tavalla kykene ottamaan vastuuta omista teoistaan kuin ns. suhteellisen normaalin mielenterveyden omaava henkilö. Eräs läskiksi itseään kutsuva kolumnisti kertoi, että rohkein teko häneltä oli ollut laihduttamisen lopettaminen. Nyt ei mene kaikki aika ja raha laihduttamiseen. Jos otetaan vaikka pelkkä syöminen, joka on toinen osatekijä liikunnan ohella tässä käsillä olevassa ylipaino-kysymyksessä, niin eikö nimenomaan sekä tule halvemmaksi vähentää syömistä? Eikö aikaa nimenomaan säästy, kun syö vähemmän määrällisesti ja todennäköisesti ajallisesti? Vai tarkoittiko tämä henkilö, että aikaa menee liikuntaan, jonka nyt voi pistää johonkin muuhun? Minullakin on mennyt nyt aikaa hukkaan tähän tekstiin ja syytän ajanhukasta näitä läskiaktivisteja. Olisin voinut käyttää ajan järkevämmin esimerkiksi lähtemällä kävelylenkille. Nyt en enää jaksa, joten taidan syödä kolmannen pitsan ja syyttää passiivisuudestani jotain paremman näköistä ja menestyvämpää ihmistä, sillä eihän omat elämäntapavalintani suinkaan ole minun syytäni.

..10/11..

Toksinen diversiteetti tuhoaa tv-sarjoja ja elokuvia

Vastaa

Jokin aika sitten oli erityisen muodikasta paasata toksisesta maskuliinisuudesta – tällä käsitteellä oli ja on oikeaa painavaa sisältöä – mutta usein sitä käytetään silloin, kun toisinajattelija kyetään hiljentämään, jos tämä ei jaa woke-muodinmukaisia ajatuksia.

Tämän tekstin puitteissa ei ole tärkeää alkaa selvittämään äärimmäisen syvällisesti käsitteitä ”woke” ja ”toksinen maskuliinisuus”. Molemmista löytyy kyllä paljon informaatiota, jos haluaa asiaan paremmin perehtyä. Lyhykäisesti on kuitenkin hyvä kiteyttää mitä nämä suurin piirtein tarkoittavat.

Käsite toksinen maskuliinisuus sisältää kaikki ”miehisiksi” luokiteltavat piirteet, jotka nähdään haitallisiksi ihmisille itselleen, heidän lähipiirilleen ja yhteiskunnalle. Tällaisia ovat esimerkiksi stereotyyppiset maskuliinisen miehen ja pojan oletetut ja usein toivotut piirteet, kuten aggressiivisuus, kilpailuhenkisyys ja emotionaalinen kovuus. Myös ihanne yksin toimeentulemisesta lasketaan usein toksisen maskuliinisuuden piirteeksi.

Woke tarkoittaa yhteiskunnallisissa asioissa valveutunutta ja yhteiskunnan epäkohtien näkemistä. Alun perin sana oli positiivinen tai neutraali, mutta myöhemmin sitä on alettu käyttää enemmän pejoratiivisena sanana. Woke-sanan ympärille ja siihen liittyneenä ovat mm. ideologiset käsitteet kuten identiteettipolitiikka, intersektionaalinen feminismi, kehopositiivisuus ja läskiaktivismi, queer-teoria, kriittinen rotuteoria, postkolonialistinen tutkimus ja sosiaalinen vammaistutkimus. Suurin piirtein kaikissa edellä mainituissa on jokin järjellinen ja hyödyllinen lähtökohtansa (joissain tosin hyvin heikko sellainen), mutta kuten aina ideologioiden ja ihmisten törmätessä, asiat menevät usein yli järkevyyden pisteen, jos ei ymmärretä nähdä kokonaiskuvaa (niin sanotusti metsää puilta). Woke-ilmiö voidaan ehkä kiteyttää edellä mainittujen ideologioiden liioitteluna ja tämän kautta haitan lisäämisenä sen vähentämisen sijaan. Oikeastaan kaikki edellä mainitut voidaan myös kiteyttää niin, että niiden tarkoituksena on suojata asemaltaan jollain tavoin heikompia ja syrjitympiä ihmisryhmiä sekä hakea oikeutta näille syrjityille ja sorretuille ryhmille. Näin tämä ilmiö on pitkälti yhteydessä ”vasemmistolaiseen ajatteluun”, jossa usein pidetään heikompien puolta ja näkökulmaa enemmän arvossa kuin ”oikeistolaisessa ajattelussa”.

Miten tämä heikompien, sorrettujen ja uhrien puolen pitäminen sitten voi olla huono asia? Eikö se ole vain ja ainoastaan hyvä asia? Woke-ajattelussa usein päädytään sorretun, syrjityn ja uhrin roolista hyökkäämään oletettuja sortajia vastaan ja syrjimään ja sortomaan sekä syyttömiä että syyllisiä perustuen pelkästään ulkoisiin tekijöihin, kuten sukupuoleen, rotuun, seksuaaliseen suuntautumiseen ja etnisyyteen. Osa woke-ajattelijoista haluaa myös kuulua mahdollisimman marginaaliseen ja moneen sorrettuun ryhmään, koska tähän ideologiaan kuuluu osana myös se, että sorretumman näkökulma on oikeampi kuin vähemmän sorretun. Tätä käytetään itsessään hiljentämisen ja syrjinnän välineenä ja oikeutuksena. Samoin ihminen nähdään ensisijaisesti ryhmänsä edustajana sen sijaan, että kyseessä olisi yksilö, jonka omat teot, historia ja elämänsituaatio kokonaisuudessaan olisi se, joka on määritellyt situaation, jossa tämä henkilö on tällä hetkellä. Sorretun ryhmäidentiteetin omaksuminen yksilöllisen tilanteen sijaan on keino olla ottamatta itse vastuuta tilanteestaan. Jokaisen ihmisen tämän hetkinen elämäntilanne on yhdistelmä ulkoisia tekijöitä (valtio ja aikakausi, johon syntynyt, perhe ja suku, johon kuuluu jne.) ja sisäisiä tekijöitä (asenne ja omat teot). Elämäntilanne ei siis koskaan ole yksin vain toisen – sisäisten tai ulkoisten tekijöiden – aiheuttamaa. Samoin se on tosi asia, että tietyt olosuhteet ovat edullisia tiettyjä tavoitteita ajatellen ja tietyt olosuhteet vastaavasti vaikeuttavat tiettyihin tavoitteisiin pääsyä. Nigeriassa asuvan köyhän on ulkoisten puitteiden suhteen varmasti vaikeampi päästä Oxfordin yliopistoon opiskelamaan kuin henkilön, joka asuu Oxfordissa ja, jonka vanhemmat ovat kyseisen yliopiston käyneitä.

Nyt pääsemme vihdoinkin käsiksi itse toksiseen diversiteettiin. Toksinen diversiteetti on woke-ajattelun kautta syntyvä pakkomielle diversiteetin tunkemisesta mukaan kaikkialle vaikka diversiteetille ei olisi mitään perusteita (ja olisi jopa perusteita sitä vastaan). Toksinen diversiteetti nostaa diversiteetin eli monimuotoisuuden ensisijaiseen asemaan kaiken muun edelle ja jopa muiden asioiden kustannuksella. Diversiteetti eli monimuotoisuus tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan edellä ilmi tuotujen aiheiden ryhmiä (seksuaalinen suuntautuneisuus, rotu, etnisyys, vammaisuus, lihavuus jne.). Hyvänä pohjaideana on tässäkin tuoda moninaisuutta sekä erilaisia ihmisiä mukaan erilaisista ryhmistä. Tällainen lähtökohtaisesti kuulostaa ainoastaan vain hyvältä, mutta lopulta se lähinnä vain tuhoaa, jos diversiteetti on määräävässä asemassa eikä sen sijaan pätevyyys, taito, totuudellisuus, rehellisyys ja laatu (Esim. on aivan absurdia syrjiä työpaikalla parempaa työntekijää ”kiintiöiden” vuoksi). Otsikon mukaisesti tarkoituksena on kuitenkin katsoa miten tämä woke-ajattelu tuhoaa tv-sarjoja ja elokuvia.

Esimerkkejä tv-sarjoista, joissa uskollisuus kirjalle, alkuperäistarinalle, historiallisuudelle tai järjenkäytöllle on saanut väistyä muodissa olevan poliittisen ideologian tieltä on monia. Tuon tässä esille vain muutaman. Vikings Valhalla, Rings of Power ja She-Hulk.

Vikings Valhalla sjoittuu pääpiirteissään historiallisesti oikeasti olemassa olleisiin paikkoihin, ajanjaksoon ja henkilöihin. Kyse ei ole katsojan puolelta rasismista, jos hän haluaa, että jokin traditio tai historiallinen tapahtuma tai aikakausi esitetään mahdollisimman korrektisti (tähän on monia päteviä syitä). Vikings Valhallassa viikinkienkin keskiönä toimivan kaupungin Kattegatin johtaja on Jaarli Haakon. Tämän niminen henkilö on historiallinen hahmo, joka hallitsi Norjaa ja kannatti kristinuskon sijaan perinteisiä pohjoisen uskomuksia. Sarjassa Jaarli Haakon on kuitenkin afrikkalais-taustan omaava nainen. Tällaiselle muutokselle ei ole mitään juonellista tai järjellistä perustetta. Ainoastaan diversiteettiä diversiteetin vuoksi niin, että historiallisuus, uskottavuus ja tarinan järjellisyys kärsii. Toki tässä sarjassa on myös se sama epärealistinen ilmiö kuin monissa muissakin sarjoissa nykyään eli naiset kuvataan hurjina sotureina, jotka ovat samalla viivalla miesten kanssa. Ne, jotka ihmettelevät kyseistä kommenttia ja tuomitsevat sen misogyynisenä, voivat katsoa miten oikeasti naiset pärjäävät miehiä vastaan kamppailulajeissa ja voimalajeissa (kts. Esim. voittamaton potkunyrkkeilijä Lucia Rijker vs. Somchai Jaidee). Koko ja voima ovat suuressa roolissa (miehet ovat useimmiten sekä isompia että voimakkaampia kuin naiset, johtuen biologisesta tosiasiasta) ja tämän vuoksi kamppailulajeissa on kokoluokat.

Jos tv-sarjojen luojat oikeasti arvostaisivat ja haluaisivat tuoda esille esimerkiksi afrikkalaisia ja näiden historiaa, niin miksi he tekevät sarjaa viikingeistä ja ujuttavat sinne sekaan tummia näyttelijöitä sen sijaan, että tekisivät tv-sarjan Afrikan historiaan liittyen? Vastaus tähän – kuten miltei aina – on raha. Viikingit on teema joka myy tällä hetkellä. Tv-sarjojen pakonomainen diversiteettityrkytys on ainoastaan rahastusta ja tämä loppuu saman tien, kun ilmiö lähtee pois muodista (mm. uudet sarjat Rings of Power ja She-Hulk ovat hyviä esimerkkejä miten tv-sarjoja tuhotaan woke-ideologian ja rahastuksen yhdistelmällä).

Jos vastaväite mahdollisimman totuudenmukaiseen lähdemateriaalin seuraamiseen on se, että tulisi nähdä niin sanotusti ihonvärin, etnisyyden ja sukupuolen läpi itse hahmo ja unohtaa pinnallinen ulkomuoto, niin ehdotan kyseisen asenteen omaaville seuraavanlaisia tulkintoja. Afrikan historiasta kertovaa tv-sarjaa, jossa bantuja, hatuja ja tutseja esittävät pääosin islantilaiset ja irlantilaiset. Tupac Shakurista ja Biggie Smallsista kertovassa elokuvassa molempia voisi esittää jesidinaiset. Toisen maailmansodan tapahtumissa voisi vaihteeksi mustat näyttelijät näytellä Adolf Hitleriä ja muita natseja. Näin saataisiin kunnolla diversiteettiä kehiin ja luutuneita kaavoja rikottua. Kuulostaako hyvältä vai joltain muulta?

Alkuperäisestä ideasta poiketen tarkastelen Rings of Poweria ja She-Hulkia erillisissä kirjoituksissa, sillä ajattelin supistaa tekstin pituuden kirjamitasta blogille sopivampaan pituuteen, koska molemmista löytyy toksisen diversiteetin ja huonon toteuttamisen suhteen paljon (ehkä liikaakin) kirjoitettavaa.

..10/11..

Kehittymisestä kuluttamiseen ja takaisin

Vastaa

Usein kuullaan puhuttavan ihmisten kulutustottumuksista ja ihmisistä kuluttajina. Modernin länsimaisen kulutusyhteiskuntamme jäsen on ensisijaisesti kuluttaja, jonka tehtävä on nimensä mukaisesti kuluttaa. Mistä tämä pakkomielle kuluttamiseen ja loputtomaan taloudelliseen kasvuun on saanut alkunsa? On myös hyvä kysymys, että mihin perustuu idea siitä, että loputon taloudellinen kasvu olisi mitenkään mahdollista? Tämä idea sotii jo aivan perustavaa loogista ajatteluamme vastaan. Rajallisella alueella – joka planeettamme on – kasvu ei voi olla loputonta. Rajallinen ei voi kasvaa rajattomasti, loputtomasti. Joskus kasvun on käännyttävä laskuun, jos kasvu ei voi olla loputonta. Tämä kysymys jatkuvan taloudellisen kasvun idean perimmäisistä syistä jääköön silti toiseen kirjoitukseen. Tämä teksti keskittyy sen sijaan kuluttamiseen. Linkki näillä kahdella edellä mainituista – kuluttaminen ja loputon kasvu – on toki jo siinä, että toteuttaessamme ideaa loputtomasta taloudellisesta kasvusta rajallisella alueella, on se tätä aluetta kuluttavaa, sillä kulutus on nimensä mukaisesti tuhoamista. Kuluttaa on verbi sanasta kulua, joka tarkoittaa jonkin asian hiljaista hajoamista, tuhoutumista. Sana kulua tarkoittaa myös jonkin vähentymistä tai jostakin pois siirtymistä.

Ei siis ole mikään salaisuus, että kulutusyhteiskunta on tuhoava yhteiskunta ja ihmisen sen yksikkömuotona, kuluttajana on tuhoaja. Vaikka jo sana itsessään viittaa johonkin negatiiviseen, ei sitä silti osata nähdä suurien massojen kannalta välttämättä huonona. Kuluttamista ja siihen perustuvaa yhteiskuntamallia ei suuri osa näe huonona silti, vaikka sen tuhoavat merkit ovat koko ajan näkyvämmät, eikä tällaista kuluttamisen kulttia tue mikään kahta ajatusaskelta pidemmälle viety pohdinta. Kuluttamisen puolustaminen perustuukin silkkaan ajattelemattomuuteen ja kyvyttömyyteen nähdä ajallisesti pidemmälle, samoin kuin kyvyttömyyteen nähdä alueellisesti laajemmalle.

Mistä siis kumpuaa tällainen uskonnollinen kuluttajuus sen lisäksi, että syynä on silkka ymmärryksen puute eli suoremmin ilmaistuna tyhmyys? Yksi suuri tekijä – kuten kaikessa pahassa (merkityksessä huono) – on taustalla ihmisen vieraantuminen itsestään ja luonnollisuudesta.

Kulutusyhteiskunta onkin nähtävissä terveen luonnollisuuden ja elämän vastakohtana, sillä kulutusyhteiskunta perustuu liialliseen käyttöön, kasvuun ja kulutukseen, levon, terveen kasvun ja palautumisen kustannuksella. Näin toimii myös syöpä. Se kasvaa liialti, kuluttaa liikaa ja käyttää kehoa liikaa. Kulutusyhteiskunta on syöpä maailman rakenteessa ja kuluttajat yksikköinä ovat tämän syövän syöpäsoluja.

Ihmisen vieraantuessa itsestään tulee hän koko ajan sokeammaksi ja kuurommaksi omille sisäisille ja kollektiivisesti inhimillisille viesteille. Terve keho haluaa liikkua ja vahvistua, terve tajunta haluaa oppia, ymmärtää, laajentua ja syventyä. Lapsille nämä kaikki ovat luonnollisia toimintoja – tosin nykyään nuoremmat ja yhä nuoremmat vieraantuvat siitä, mikä on tervettä ja luonnollista, koska he altistuvat kaikelle tätä prosessia kierouttaville viesteille entistä nuorempina, samalla kuin nämä myrkyllisyydet ovat ottaneet yhä moninaisempia muotoja.

Kun ihminen ei enää ymmärrä kuunnella sitä sisäistä ääntä, joka ohjaa häntä kehittymiseen eli jatkuvaan uusien tietojen ja taitojen omaksumiseen ja harjoitteluun, alkaa hän kerryttää näiden sijaan omaisuutta. Sisäisten ja tärkeiden, ensisijaisten kehittämisen kohteiden sijaan alkaa ihminen kasvattaa toissijaista korviketta. Yksilöllisen laadun sijaan alkaa ihminen kerryttää persoonatonta massaa, määrää. Kasvun ja kehittämisen sijaan ihminen alkaa kuluttaa ja tuhota. Persoonallisesta yksilöstä muodostuu hiljalleen persoonaton kuluttaja. Tästä itsestä toissijaiseen, ihmisyydestä tavaraan, henkisestä subjektiudesta hengettömiin objekteihin harhautumisesta on tullut valtavirtaa ja menestymisen mittarina pidetään ”omistuksessa” olevan materian määrää eikä ihmisen ymmärryksen ja taitojen tasoa.

Jokainen meistä ”kuluttaa” eikä kirjoituksen tarkoitus ole mustavalkoisesti ylistää ja puolustaa näkemystä täydestä kuluttamattomuudesta ja tuomita kaikki kuluttamiseen viittaavakin. Edellä mainitun sijaan tarkoitus on tuoda ilmi, kuinka kieroutuneille urille ihmiskunnan toiminta on ajautunut. Suunnan pitäisi olla kulutuksen minimointi, ei sen lisääminen ja maksimointi. Suunnan tulisi olla ymmärryksen, tiedon ja taitojen omaksuminen, opiskelu ja oppiminen, ei rahan ja materiaalin kerääminen.

..10/11..

TULEEKO LIIKUNNAN OLLA MUKAVAA?

Vastaa

Usein tulee törmättyä erilaisten ihmisten ja asiantuntijaksi nimitettävien henkilöiden painottavan sitä, että liikunnan tulee olla mukavaa. Liikkua tulisi vain silloin, kun tekee mieli liikkua. Liikkua tulisi vain tavalla, joka kiinnostaa. Liikunnan tulisi olla mukavaa ja mahdollisimman vaivatonta. samoin valistetaan, että liikunnan ei taas tulisi olla suorittamista. Katsotaan seuraavaksi yksitellen näitä yleisiä väittämiä.

Liikkua tulisi vain silloin, kun tekee mieli liikkua. On paljon ihmisiä, jotka ovat jo niin vierautuneet luonnollisesta olotilasta, että heidän ei tee oikeastaan koskaan mieli liikkua. Tämä vieraantuminen liittyy omaksuttuihin tapoihin, jotka vievät koko ajan kauemmaksi siitä mitä on luonnollinen ja normaali. Toisin sanoen tämä on hyvä sääntö tiettyyn pisteeseen saakka, silloin kuin ihminen on terve ja kykenee kuuntelemaan ruumistaan ja sen tarpeita.

Liikkua tulisi vain tavalla, joka kiinnostaa. Tässä, kuten aiemmassakin on se ongelma, että ihmisen ollessa tarpeeksi vieraantunut kehostaan ja siitä mikä on luonnollista, ei liikunta välttämättä kiinnosta lainkaan. Samoin liikunnan tulisi olla mahdollisimman monipuolista, joten liikkuminen vain sillä tavalla kuin kiinnostaa (jos kiinnostus ei ole monipuolinen liikunta) saattaa olla hyvin yksipuolista.

Liikunnan tulisi olla mukavaa ja mahdollisimman vaivatonta. Kuten aiemmissakin, niin tässä on pieni hippu järkeä, mutta pääosin tämä on huono neuvo. Vaivattomuus ja mukavuus tulee kokemuksen ja harjoittelun kautta. Kehitys tapahtuu vain poistumalla mukavuusalueelta. Jos aina ollaan pelkällä mukavuusalueella, niin silloin kehittyminen jää alhaiseksi. Neuvoa siitä, että liikunnan tulisi olla mukavaa perustellaan sillä, että henkilö lopettaa liikunnan, jos se ei ole mukavaa ja tämä on terveydelle huonompi vaihtoehto tietenkin. Kumpi mahtaa olla motivoivampaa pitemmällä aikajaksolla, se, että kehitymme valitsemassamme lajissa vai se, että emme kehity. Onko helpompaa käydä vuosia juoksemassa, kun huomaamme selkeää kehittymistä jatkuvasti vai silloin kuin juoksemme saman matkan samalla vauhdilla ilman mitään suurempaa kehitystä? Parempi neuvo olisi, että liikunnan tulisi ainakin silloin tällöin olla mukavaa. Aktiivinen palautuminen on usein sen verran kevyttä liikuntaa, että sitä voisi kutsua mukavaksi liikkumiseksi.

Liikunnan ei tulisi olla suorittamista. Jos haluaa kehittyä jossakin, sitä tulee tasaisesti mitata ja arvioida. Joskus tulokset vaativat tylsää työtä ja suorittamista.

Ihminen on ”luotu” liikkumaan, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koko elimistömme on rakentunut niin, että sen toiminnot ovat riippuvaisia riittävästä liikunnan määrästä samoin kuin oikeanlaisesta ravinnosta. On jo fysiologisesti mahdotonta olla sairastumatta ennen pitkää erilaisiin tuki- ja sisäelinsairauksiin (sekä mielenterveydenongelmiin), jos liikunnan määrä jää liian vähäiseksi.

Miksi ihmisen terveys ja toimintakyky, jotka ovat oleellisimpia kivijalkoja ihmisen elämässä, ovat saaneet tällaisen sivuroolin, jossa painotetaan, että niiden eteen tehtävä työ tuli olla mukavaa, helppoa ja vaivatonta? Ei opiskelunkaan vaadita olevan helppoa, mukavaa ja vaivatonta. Ei työpaikoillakaan voi vaatia ja odottaa koko ajan työn olevan helppoa, vaivatonta ja mukavaa. En voi työpaikalla sanoa, että teen vain ne työt, jotka minua kiinnostaa ja, jotka ovat tarpeeksi mukavia. Työpaikasta eroten oman terveytemme ja toimintakykymme ylläpitäjä ja parantaja voi olla vain me itse, emme voi ulkoistaa tätä työtä kenellekään. Ja, koska emme voi terveyttämme ja toimintakykyämme siirtää kenenkään muun vastuulle, emme voi sen menettämisestä syyttää ketään muuta kuin itseämme. Toki yhteiskunnan ja ympäristömme olosuhteet mahdollistavat ja estävät erilaisin tavoin, mutta ratkaisut teemme lopulta me itse (jos haluamme todella perehtyä asiaan). Aikuisuus on vastuuta ja vastuuttomuus oman terveytemme kohdalla on merkki keskenkasvuisuudesta tällä alueella.

..10/11..

Muodin sietämätön keveys

1 vastaus

Muoti on ilmiö, jossa jokin asia on hetken aikaa suosittua ilman mitään sen suurempaa järkevää syytä. Muoti-ilmiöitä syntyy, kun tarpeeksi moni ihminen alkaa seurata jotain tiettyä käytöstä. Muoti on siis oman ajattelun puutetta. Muoti on merkki järjen käytön ja oman vision köyhyydestä. Muodin tyhmyys tulee ilmi helposti siinä, että jokin joka on mennyt pois muodin valokeilasta, nähdään useimmiten mauttomana, huonoa makua edustavana. Toisaalta, kun seuraa sokeasti muotia niin saa nauraa itselleen ja omalle mauttomuudelleen jatkuvasti, kun vain katsoo vanhoja kuviaan. Tähän voidaan tosin lisätä tuttu sanonta ”hulluilla on halvat huvit”.

Muoti on muovista kertakäyttökulttuuria. Muoti ja muovi sopivat yhteen muutenkin kuin samankaltaisen sanojen vuoksi. Muovi on helposti muovattavaa, josta muovi onkin saanut nimensä. Muoti on myös helposti muovattavaa ja muovautuvaa ja tästä voisikin vetää johtopäätöksen, että sana ”muoti” tulee sanoista muovattava ja tuska, sillä muoti on tuskan lähde sekä siihen osallistuvalle, että sitä todistavalle ulkopuoliselle. Vaikka maailma olisi ehkä parempi paikka elää ilman muovia, voi muovia käyttää hyödyllisiinkin asioihin. Muoti on hyödyllisyyttä ajatellen muovia huonommin muovattavissa.

Samoin kun kauniit luonnolliset meremme ovat saastuneet ja niissä kelluu kymmenien kilometrien kokoisia muovilauttoja, kelluu muoti arvokkaan kulttuurin ja luonnon pinnalla peittäen ja saastuttaen sitä. Nämä pinnalla kelluvat muotiroskalautat menevät nopeasti aaltojen mukana pois ja sitä seuraa toinen entistä pahemman laatuinen roskalautta.

Jos muoti ei vielä itsessään ole tarpeeksi turha, haitallinen ja pinnallinen ilmiö, on siitä syntynyt omanlaisensa ilmiö nimeltä pikamuoti. Pikamuodin ominaisia piirteitä ovat nopea tavaran kierto, alhaiset hinnat ja jatkuva uudistuminen. Tämä erittäin nopea uudistumisen sykli vaatii halpoja hintoja ollakseen mahdollisimman toimiva, joka tässä yhteydessä voidaan myös kääntää muotoon ”mahdollisimman haitallinen ja tuhoisa”. Koska muoti on ilmiö, jossa ei ole mitään syvyyttä vaan pelkkää pintaa, ei sen tuottajat ja kuluttajat ole kiinnostuneita tuhosta, joka siihen liittyy. Näin aukeaa ilman minkäänlaisia tunnontuskia ja etiikan ulottuvuutta mahdollisuus lapsityövoimalle, luonnonsaastuttamiselle, työntekijöiden riistolle ja verojen välttelylle. Lapsityövoiman käyttö on erittäin halpaa – jopa ilmaista työvoimaa – koska siitä mikä on oikein ja mikä on väärin ei tarvitse välittää lainkaan. Samoin halvemmaksi tulee maksaa mahdollisimman alhaista palkkaa ja poistaa työntekijöiltä kaikki edut. Näin solipsistisessa kuplassaan elävä materiaalin palvoja saa hieman suuremman luvun pankkitililleen. Pikamuodin saastuttama mieli ei myöskään välitä erityisen paljon siitä kuinka paljon tuhoa ympäristölle tämä idiotismi aiheuttaa. Saasteet voidaan laskea tehtaista suoraan luontoon ja eilisen muodikas kertakäyttöasia on tämän päivän roskaa, jonka oikeanlainen kierrätys ja hävittäminen eivät ole oleellisia asioita. Tärkeää on lopulta se mikä on hetken muodikasta. Elinkelpoinen planeetta ja elämä eivät ole tärkeitä, koska ne eivät ole muoti-ilmiöitä. Esimerkkejä pikamuodin haitallisuudesta löytyy lukemattomat määrät enkä niitä ala sen enempää listaamaan tässä yhteydessä.

Muoti on pinnallista ja pinnallisuus – vaikkakaan ei ole synonyymi – sivuaa käsitettä tyhmyys. Tyhmä ihminen on pinnallinen, pinnallinen ihminen on tyhmä. Botox-hermomyrkyn ruiskuttaminen naamaansa, jos jokin, on esimerkki äärimmäisestä tyhmyydestä. Samoin muiden kumi-ja muovi-implanttien asentaminen omaan kehoonsa kertoo jostain muusta kuin ihmisälyn huipentumasta. Vai onko näiden implanttien tarkoitus edustaa syöpäkasvaimia sitä aitoa syöpää odotellessa? Monesti kuulee implanttien ja muiden keinotekoisten lisäosien itseensä lisääjien puhuvan siitä, että he eivät ole tyytyväisi ulkonäköönsä ja he haluavat näyttää siltä, miltä heistä tuntuu sisältä. Tässä mielessä on ymmärrettävää, että osa ihmisistä haluaa näyttää luonnottomilta keinotekoisilta muovifiguureilta, jossa pinnan alla velloo vähä-älyinen mysteeri.

Muoti onkin eräänlaista itsetuhoista kuolemanpalvontaa, jossa eloton, pinnallinen, tarkoitukseton, valheellinen ja järjetön korvaa elämän kannalta oleellisen, kauniin ja arvokkaan. Muodilla voi koittaa täyttää sitä eksistentiaalista tyhjiötä sisällään, jota mikään määrä muovia, botuliinitoksiinia, syntholia, kauneusleikkauksia tai uusia riepuja ei tule peittämään. Ne ainoastaan näyttäytyvät ulospäin epätoivoisena avunhuutona kaikille tämän tragedian todistajille. Kertovat muille eksyksissä olevasta olennosta, joka on luopunut oman älyn ja mielikuvituksensa käytöstä. Mikä voisi olla selkeämpi merkki kuolemanvietistä, itsetuhoisuudesta kuin ruiskuttaa itseensä myrkkyjä, koska kokee olevansa liian surkea sellaisena kuin on, omana itsenään? Mikä voisi kieliä enemmän itsevihasta kuin pyrkiä muuttamaan ulkoisen muotonsa silpomalla itseään? Lopulta kuitenkin ihmisellä on vapaa tahto, joka antaa suhteellisen vapaat kädet kaikille itsevihan muodoille. Mutta tämä vapaa tahto ei silti oikeuta tuhoamaan ympäristöä ja muiden elinehtoja. Jos siis vihaat itseäsi ja toivot tuhoutumistasi, valinta on sinun, mutta tee se niin, että luonto ja elämä ympärilläsi ei kärsi.

..10:11..