Avainsana-arkisto: vastuu

ISÄNMAAN TOIVOT JA SUOMEN VIHOLLISET

Vastaa

Oops!…we did it again, niin kuin sukunimensä mukaisesti kollektiiviksi paisunut Britney voisi todeta. ”Oops!” viittaa tässä kolmikon vahinkoon, joka johtuu seurausten ajattelun puutteesta. Loppuosa taas siihen, että sama surkea toiminta toistuu jatkuvasti, kun mitään ei opita aiemmista erheistä.

Mistä siis kyse? Tietenkin suuren huomion saaneesta ”silmien vääntely” kohusta, jossa kolme (ei yllättäen) Perussuomalaisten poliitikkoa postaa somessa aasialaisia pilkkaavia kuvia ”tukeakseen” tällaisen kuvan takia missikruununsa menettänyttä ex-miss suomea 2025. Henkilöt, jotka tähän lapselliseen naamanvääntelyfarssiin osallistuivat ovat Perussuomalaisten poliitikot Kaisa Garedew ja Juho Eerola, sekä perussuomalaisten ainoa europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen.

Kyseistä touhua voidaan lähestyä monelta eri kantilta. Oliko nämä teot rasistia vai ei? Oliko niiden intentio rasistinen vai ei? Oliko teot vain huumoria vai oliko niillä toisenlainen tarkoitusperä? Oliko kyseessä rasismin sijaan ymmärtämättömyys? Oliko ymmärtämättömyys tiedon puutetta liittyen tehtyyn eleeseen? Tulisiko näitä kuvia pyytää anteeksi? Ja keneltä tulisi pyytää anteeksi ja millä tavoin?

Keskityn seuraavaksi neljään kysymykseen: Eleiden rasistisuus, tekoon mahdollisesti liittyvä ymmärryksen puute, huumori motiivina, ja anteeksipyytäminen ja anteeksi antaminen. Keskityn esimerkeissä vain Garedewin ja Eerolan ulostuloihin. Jätän siis lyhytaikaisen Miss Suomen ja esimerkillisen suomalais-kristillistä elämää viettävän Tynkkysen pois.

ELEIDEN RASISTISUUS

Yksikään Perussuomalaisten kuvia postaillut ei pidä kuvia rasistisina. Onko tämä ihme, jos rasistinen henkilö ei pidä mitään omaa tekoaan rasistisena? Suurin osa – itseni mukaan lukien – on tiennyt jo 80-luvulla lapsena, että kyseinen ele on rasistinen ja aasialaisia pilkkaava. 2020-luvulla ymmärrys rasismista on huomattavasti korkeammalla tasolla yleisesti ottaen kuin 80-luvulla (paitsi näemmä perussuomalaisilla). Samoin jo lapset ymmärtävät tämän, niin miten on mahdollista, että kronologisesti aikuiset kansanedustajat eivät tajua tämän olevan pilkkaavaa. Suomalaisia kohtaan ei ole vastaavaa elettä, johon tätä voisi verrata, mutta ehkä vastaavaa olisi pitää etusormea ylähuulen ja nenän välissä ja toista kättä suoraksi ojennettuna ja kommentoida ”tässä vähän venyttelen yläselkää ja hieron ylähuulta saksalaiseen tapaan”.

Eerola vastaa Miss Suomen kruununsa menettämiseen: ”Täysin naurettavaa. Maahanmuuttajataustaisena hän varmasti itse tietää, mitä rasismi on.” Tällä perusteella jokainen toiseen maahan muuttanut ”tietää mitä rasismi on”. Jos, suomalainen uusnatsi muuttaa Ruotsiin, niin hänen tekonsa eivät voi olla rasistisia, koska tietää maahanmuuttajana kyllä mitä rasismi on?

YMMÄRRYKSEN PUUTE LIITTYEN TEON LUONTEESEEN

Pahempaa kuin kuvien rasistisuus, on se, että nämä henkilöt eivät todella ymmärtäneet silmien vääntelykuvien olevan rasistisia. Miten yksikään (kronologisesti) aikuinen voisi olla tietämättä asiaa, joka on ollut tiedossa jo kymmeniä vuosia. Ja vielä, kun kansanedustajien pitäisi ymmärtää maailman menoa ehkä niin sanottua rivikansalaista paremmin. Jos kyseiset henkilöt ovat niin ymmärtämättömiä maailman menosta, heidän paikkansa olisi pikemminkin jonkinlainen tuettu asumisen yksikkö kuin eduskunta. Tosin poliitikkojen edut ovat sitä luokkaa, että voidaan puhua kyllä vahvasti tuetusta elämisestä yhteiskunnassa.

HUUMORI MOTIIVINA

Kännissä ja läpällä. Tämä oli vain huumoria. Ettekö huumoria ymmärrä. Yleiset selitykset, kun joku kritisoi pilkkaavia viestiä ja kuvia. Mielestäni on jo riittävää, jos tämä on Kaisan, Eeron ja Sebastianin käsitys huumorista. Tämä huumori on myös siellä ala-asteen tasolla ja viittaa henkilöiden henkiseen kehitysvammaisuuteen tai vakavaan taantumaan.

ANTEEKSI ANTAMINEN JA PYYTÄMINEN

Perussuomalaisten yleinen linja tuntuu olevan, että omien tekojen takana seistään ja anteeksi ei pyydetä, vaikka teot olisivat kaikkien muiden mielestä väärin ja vaatisivat anteeksipyyntöä. Jos joku loukkaa perussuomalaisten tunteita, niin anteeksipyyntöä toisaalta vaaditaan muilta. On toki ainoastaan hyvä, että seisotaan omien sanojensa ja tekojensa takana, mutta tähän liittyy esiharkinta mitä aikoo sanoa ja tehdä. Myös kyky ymmärtää omata virheensä, näiden pohjalta muuttaa tapansa ja tarvittaessa pyytää anteeksi, kuuluvat samaan ”henkisen aikuisuuden pakettiin”.  Tähän naamanvääntely kohuun Kaisa Garedew kommentoi ”mitäköhän minun pitäisi pyytää anteeksi?” Siis vielä sen jälkeen kun asiaa on puitu ja selitetty jo monta päivää, Garedew ei ymmärrä. Tähän jatkoksi hän kommentoi, että kuka määrittelee mikä kuva on rasistinen ja mikä ei? Median pitäisi pyytää häneltä anteeksi, että on tuominnut hänen ihan tavallisen postauksen rasistiseksi. Media on syyllinen ja voisi kantaa vastuun tästä. Tähän lisäksi Garedew valehtelee kuvan liittyneen siihen, että pää oli kipeä eikä sillä ollut muuta viestiä. Kummallisesti aiemmin tämä viesti oli kruununsa menettäneen missin tukemista. Ja itse asiassa jo seuraavassa lauseessa hän sanoo, että postaus ja kuva oli ex-missin tukemista. Garedew esittää siis kaksi toisensa pois sulkevaa syytä kuvalle peräkkäin. Garedew jollain kieroutuneella kierteellään ajattelee sen olevan median vika, kun hän ja perus-kumppaninsa käyttäytyvät kuin ala-asteella olevat koulukiusaajat. Logiikka tuntuu näillä politiikan apukoululaisilla olevan ”me saamme tehdä mitä haluamme ja käyttäytyä miten haluamme, mutta, jos media uutisoi siitä, ja siitä seuraa ongelmia, niin syy on median, ei meidän”. Ja, kun miltei aseella uhaten saadaan nämä henkilöt esittämään jokin teennäinen ja epäaito anteeksipyyntö, niin sen jälkeen alkaa valittaminen ”mikä on, kun anteeksipyyntö ei kelpaa. Kyllä pitää antaa anteeksi, kun ollaan pyydetty”.

Summa summarum: kyseinen käytös ja niiden selittelyt kertovat kyseisten henkilöiden olevan henkisesti jälkeenjääneitä, ymmärryksellisesti rajoittuneita, epärehellisiä ja rasistisia. Perussuomalaiselle kielenkäytölle sopivammin: henkilöt ovat helvetin lapsellisia ja tyhmiä, jotka suoltavat jatkuvasti paskaa. Miten tällainen ammattitaidottomien kehitysviivästyneiden ilveilijöiden lauma pääsee kansanedustajiksi, on se ehkä asian huolestuttavin puoli, sillä moni on heitä äänestänyt, jotta he ovat paikkansa saaneet. Maamme yleinen sivistystaso on huolestuttavan alhainen.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kommentoi, että kuvat olivat ”tökeröitä, mutta ei rasistisia”. Perussuomalaiset on miltei ainoana – ellei ainoana – puolueena jatkuvasti erilaisissa rasismikohuissa. Samoin Purran oma historia on todistettavasti rasistien ja uusnatsikontaktien parissa. Mukaan lukien kaveeraaminen vakavia terrorismisyytöksiä saaneen kanssa. Epäilen, että ei ole mitään tekoa, jonka Purra avoimesti myöntäisi rasistiseksi oman puolueensa piiristä. Vaikuttaa, että sillä ei ole mitään väliä Purralle, vaikka miljoonat aasialaiset ja iso osa suomalaisista väittäisi tekoa rasistiseksi ja pilkkaavaksi. Purra itse toisaalta noudattaa suhteellisen loogisesti politiikkaansa, joka on rasistinen, oikeistolainen ja, johon ei kuulu empatia (niin kuin hän on suoraan sanonut). Suomi on matkalla Intiassakin jo vuosituhansia hyväksi havaittuun kastijärjestelmään, jossa elämän mahdollisuudet ja roolit annetaan syntymässä. Tässä Purra on toiminut johdonmukaisesti.

Mikään taho ei ole Suomessa tehnyt haittaa enemmän Suomelle ja Suomen maineelle kuin Perussuomalaisten puolue, joka väittää toimivansa isänmaallisesti ja Suomen eduksi. Tämä henkisesti puolimatkaan jääneiden uusin tempaus oli taas loistava esimerkki, kuinka hyvin nämä patriootit ajavat Suomen etuja. Parempi paikka olisi jokin lastenohjelma tai sirkus, jossa voisivat viihdyttää muita lapsenmielisiä pelleilyllään ja jättää tärkeiden kansallisten asioiden ajaminen asiantuntijoille ja asiansa osaajille, jotka myös osaavat käyttäytyä roolinsa vaatimalla tavalla.

PERUSSUOMALAISIA SANKAREITA

Perussuomalaiset jatkavat samalla rehellisen ja suoraselkäisyyden linjalla kuin OG-Persunsa Tony Halme. Tämä esimerkillinen suomalainen oli suorasanainen, rehellinen ja peloton, esimerkillinen mies ja kansanedustaja, jonka sydäntä lähellä oli muun muassa naisten ja heikompien suojelu sekä huumeita ja rikollisuutta vastaan taistelu. Näin edelleen hänen faniensa parissa, vaikka Halme todistettavasti hakkasi vaimoaan ja kohteli muitakin naisia epäasiallisesti, kiusasi, uhkaili ja solvasi jatkuvasti kaikkia, käytti koko ikänsä väärin erilaisia lääkkeitä ja huumeita, joiden vaikutuksen alaisena teki rikoksia. Halme myös suoraselkäisenä esimerkillisenä soturina yritti tappaa itsenä (koska koki itsensä niin surkeaksi tapaukseksi) ampumalla itseään päähän laittomalla käsiaseella…ja epäonnistui tässäkin. Tämän seurauksena hän sai aivovaurion. Ja jatkoi samaa huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttöä. Toisella kertaa Halme onnistui päättämään elämänsä ampumalla itseään uudestaan päähän laittomalla aseella omassa asunnossaan. Kaipaamaan jäivät…

Samoin Halmeelle tarjottiin kaikki menestymisen mahdollisuudet, jotka hän itse tuhosi käytöksellään. Ei ole toista suomalaista, jolla oli suuren menestymisen mahdollisuus amerikkalaisen vapaapainin parissa. Samoin Halme pääsi korkean luokan Hollywood elokuvaan (joskin hyvin pieneen rooliin), oli menestyksekäs suomalaisen nyrkkeilyn parissa, osallistui kehonrakennukseen, pääsi mukaan puoluepolitiikkaan. Kaikki mahdollisuutensa ja uransa Halme tuhosi omalla paskamaisella käytöksellään, jotka johtuivat mielenterveys- ja asenneongelmista sekä päihteistä.

Uudempi Perussuomalainen sankari on Timo Vornanen, joka kännissä ampui aseella helsinkiläisen ravintolan edessä. Kyseessä on kaiken lisäksi henkilö, joka on ammatiltaan poliisi ja takuulla on tiennyt toimintansa laittomuuden monilta eri kanteilta. Vornanen on myös saanut huomautuksen epäasiallisesta käytöksestä vuonna 2015, jolloin hän oli kosketellut työkaveriaan nivusalueelta.

Ano Turtiainen on myös Perussuomalaisissa ollut sankari, joka on entinen voimanostaja (sai tässäkin lajissa doping-rikkomuksesta kahden vuoden kilpailukiellon). Turtiainen tosin sai potkut Perussuomalaisista sopimattoman käytöksen vuoksi (mm. julkaisi pilkkaavan postauksen George Floydista, joka kuoli rasistisen poliisiväkivallan uhrina). Turtiaisen ulostulot olivat sen tasoisia, että seuraava askel pahempaan suuntaan olisi ollut suorat tappouhkaukset ja laiton porno. Turtiainen on suuri Venäjän fani ja häntä on epäilty myös tietovuodosta. Anolla on ansiorekisterissään kolme pahoinpitelysyytettä (joista yksi on 14-vuotias poika). Kirsikkana kakun päällä Anolla on vakaa usko Litteään Maahan (eli hän ei usko Maapalloon. Huom! Perus-Laura Huhtasaari uskoo myös uskonnollisen kreationismin selityksiin tieteellisten sijasta).

Suppeana yhteenvetona Perussuomalaisilla vahvoina piirteinä ovat rasistinen patrioottisuus, tieteenvastainen kristillisyys, empatiaa vaille oleva politiikka, ristiriitaiset puheet ja käytös, välinpitämättömyys omien tekojen seurauksista muille, yleisten ja muille selvien käytöstapojen puute, lapsellinen pelleily vakavien asioiden kanssa ja totuuden uhraaminen, jos se ei ole omien intressien mukainen

I think we did it again
we made it clear we’re not your friends
Oh, baby
It might seem like a joke
But it doesn’t mean that I’m serious

’Cause to lose all our senses
That is just so typically us
Oh, white baby, baby

Oops, we did it again
I played with that card
Got lost in the game
Oh, Aryan baby, baby
Oops, you think we are for you
That we are here for truth
I’m not that innocent

You see my problem is this
I’m dreaming away
Wishing we are heroes, that truly exist
We make Finland cry watching the days
Can’t you see we are fools in so many ways?

But to lose all our senses
That is just so typically us
Oh, 88 baby, oh

All aboard
Racist clones and clowns, before you go, there’s something I want you to have
I want you to remember to suck harder the leader daddy’s ballsacks

…10/11..

RIKU RINNE – PAHOLAISEN PALVELUKSESSA

Vastaa

Riku Rinne on yksi näistä kristillisistä kadotuksen saarnaajista, jotka ovat tehneet tasaista tuhotyötään Suomen kansan parissa jo vuosikymmeniä. Rikun meriiteiksi voi katsoa paljon pahoinvointia aiheuttaneen saatana-paniikin tehokkaan lietsomisen 90-luvulla. Tätä omaa kieroutunutta missiotaan Rinne puski läpi valhein ja huijauksin, joita hän ei vielä tänä päivänäkään ole pyydellyt anteeksi. Rinne käytti ihmisten typeryyttä, naiiviutta ja ymmärryksen puutetta hyväkseen oman asemansa, taloudellisen tilanteensa ja henkisesti häiriintyneen agendansa ajamiseksi. Riku Rinteen keksimä Saatana, Paholaishahmo ja tähän liittyvät saatananpalvojat, joiden riitit Rinne oli kaivanut sairaasta mielikuvituksestaan. Tai ehkä Riku oli nämä fantasiat lainannut ja varastanut oman mielikuvituksen puutteensa vuoksi aggressiivisilta Amerikan evankelisilta mielenterveysongelmaisilta kanssaharhailijoiltaan.

Kuulun itse siihen ikäluokkaan ja ihmisryhmään, johon Riku Rinne kumppaneineen suuntasi propagandansa, ja erityisesti valheellisen lokakampanjan miekkansa kärjen. Rinne kulki Suomessa kouluissa saarnaamassa saatananpalvonnan vaaroista. Toisin sanoen valehteli silmät päästään ja huijasi herkkäuskoisia ja yksinkertaisia ihmisiä keksimillään sairailla fantasioillaan, joista hän oli kirjoittanut kirjan nimeltä Syvyyden kuilusta (tämän jälkeen Riku kasasi samoista palikoista teoksen Pimeys Väistyy). Syvyyden Kuilusta Kirja kertoo tarinan Aki Jääskeläisestä, joka ajautui saatananpalvojien joukkoon. Luin itse kirjan sen ilmestyessä ja olen lukenut sen uudelleen noin kolmekymmentävuotta myöhemmin (kerron kirjasta tarkemmin toisessa kirjoituksessa, jos jaksan). Kirjan ilmestymisen aikaan vuonna 1994 tietoa ei saanut samalla tavalla helposti internetistä, joten Rinteen kirjassa esittämien väitteiden todenperäisyyden tarkistaminen oli paljon vaativampaa kuin nykyään. Muutenkaan tietoa ei ollut samalla tavalla käden ulottuvilla, joten moni joutui käyttämään Rinteen kirjaa jonkinlaisena lähteenä saatananpalvonnasta ja satanismista (niin aiheista positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä kiinnostuneiden). Rinteen – tai muun hurahtaneen kristityn, kuten Keijo Ahorinnan tai Leo Mellerin – kirjan käyttäminen saatananpalvonnan, satanismin tai okkultismin lähteenä on yhtä suositeltavaa ja kehittävää kuin käyttää lyhtypylvästä retoristen taitojen opettajana.

Rinne saa kiittää itseään muun muassa siitä, että herätti kiinnostuksen saatanan palvontaan valtavissa mittasuhteissa (aiempaan verraten, jolloin harva edes tiesi koko aiheesta), ja erityisesti nuorten keskuudessa positiivisessa mielessä. Samalla hän liitti siihen – ja toi monen tietoisuuteen – viiltelyn, veriuhrit, loitsut, roolipelaamisen, seksiorgiat ja niin edelleen. Itse en ikävä kyllä löytänyt seksiorgioita tai roolipelaamista, mutta viiltelystä – ja muista verirituaaleista – voin varmasti kiittää osittain Rikua ja hänen oppejaan. Rinne toimi paljon enemmän keksimänsä paholaisen palvelijana ja sanansaattajana kuin kyseisten aktiviteettien estäjänä. Tämä tosin ei ole mitenkään odottamatonta, koska valehtelun seuraukset ovat usein juuri päinvastaisia kuin niiden tarkoitus.

Sen sijaan, että satanismista olisi annettu rehellistä tietoa ihmisille ja näin toimittu ymmärrystä ja sivistystä lisäävästi, päättivät Rinne ja kanssahuijaajat keksiä mitä räikeimpiä fantasioita aiheesta palvelemaan omia synkkiä visioitaan ja sumeita tarkoitusperiään. Tällä tavoin aiheutettiin suunnaton määrä pahoinvointia ja sekaannusta. Miksi näin? Tämä on kristillisille fundamentalisteille ominainen toimintatapa. On ollut aina, on nyt ja tulee aina olemaan, sillä se kuuluu tämän kaltaisen uskon rakenteeseen. Demonisoidaan ja parjataan muita aktiviteetteja, ideologioita ja oppeja, kun samalla mainostetaan omia oppeja ainoana ratkaisuna näihin alun perin itse kehitettyihin ongelmiin. Tähän samaan kuuluu käsittämätön moraalisuuden ja kokonaiskuvan näkemisen puute. Omilla keksityillä tarinoilla ja valheilla ei nähdä olevan mitään ongelmallista ulottuvuutta, kun sillä pyritään edistämään omaa agendaa. Riku Rinne, Keijo Ahorinta ja kumppanit, jotka esiintyivät ja edelleen esiintyvät jonkinlaisina saatananpalvonnan ja satanismin asiantuntijoina, oikeasti tietämättä aiheista juuri mitään, keksivät oman kummallisen fantasiamuodon saatananpalvonnasta, jollaista ei edes ole olemassa (tai ei ollut olemassa ennen kuin he[1] loivat tällaisen perverssin kristillisen lahkon), ja tämän varjolla vainosivat vähemmistöjä, syyttivät syyttömiä, esittivät asiantuntijoita ja aiheuttivat suuren määrän henkistä ja fyysistäkin pahoinvointia ympäristössään.

Kuinka moni jo valmiiksi syrjässä oleva, ulkopuolinen, roolipelaaja, kauhuleffafani, hevin kuuntelija, fantasiakirjojen lukija, sai näistä saatananpalvontavainoista lisää henkistä kuormaa, psyykkistä pahoinvointia ja suoranaista väkivaltaa –  niin verbaalista kuin fyysistä – päälleen? Väitän, että aivan liian moni. Kyseessä oli 90-luvun variaatio kristittyjen vainosta vähemmistöjä kohtaan, joista kuuluisimmat tunnetaan inkvisition ja noitavainojen nimillä.

Mitä tästä voimme oppia? Välttäkää vääriä profeettoja, jotka saarnaavat ja levittävät valheita, yllyttäen vainoihin vähemmistöjä kohtaan.

Lopuksi voisin esittää kysymyksen, että minkälaista olentoa nämä henkilöt itse palvovat ja seuraavat, kun toisin ajattelijoiden vainoaminen, tekopyhyys, valheellisuus, vallanhalu, himo ja välinpitämättömyys muiden hyvinvoinnista ja tekojen seurauksista ovat enemmänkin vaatimus kuin poikkeus? He näyttävät palvovan ja seuraavan juuri sitä keksimäänsä paholaista, joita väittävät vastustavansa. Valheiden herraa ja sielunkadotukseen harhaanjohtavaa pahaa.

Riku ”Sielunvihollinen” Rinne ja Keijo ”kadotuksen saarnaaja” Ahorinta esittävät asiantuntijoita koko kansalle levittäen räikeitä valheita välittämättä seuraamuksista, kunhan saavat oman kieroutuneen näkemyksensä leviämään. Leo ”Marsilainen himonussija” Meller pyörittää naishaaremia, solvaa muukalaisia ja keksii ennustuksia, milloin mistäkin, ja Markku ”Ruumiinhäpäisijä” Koivisto vainoaa homoseksuaaleja silloin kuin ei itse harrasta homoseksiä tai häpäise ruumiita. Nämä edellä mainitut harhahenget ovat jo hiljalleen hiipuvia, mutta vielä kyteviä henkisyyden rengaspaloja. Muistakaamme heidän hulluus, niin voimme tunnistaa näiden väärien profeettojen oppipojat jatkossa ehkä helpommin.

..10/11..

[1] Tarkoitan tässä näitä harhautuneita kristillisiä lahkolaisia kokonaisuudessaan, en vain ”Suomen edustusta” kyseisestä ”opista”.

ETÄTYÖN VAARAT eli MIKSI ETÄTYÖTÄ TULISI VÄLTTÄÄ

Vastaa

Etätyö yleistyi koronapandemian kautta, kun hyveeksi nähtiin sosiaalisten kontaktien välttäminen. Näin pyrittiin vähentämään taudin leviämistä. Etätyötä kohtaan oltiin alkuun osittain epäileväisiä, mutta pian huomattiin, että etätyönä pystyttiin tekemään hyvin monta erilaista työtä, joissa aiemmin oltiin oltu toimistolla tai muulla työpisteellä. Suuri osa ihmisistä huomasi etätyön hyödyllisyyden ja järkevyyden. Työmatkoihin menevät minuutit, jopa tunnit, jotka eivät ole vapaa-aikaa, mutta, joita ei lasketa työajaksikaan, muuttuivat hyödylliseksi vapaa-ajaksi. Yöunen laatu ja pituus paranivat, koska aamuvalmisteluihin ja työmatkaan ei kulunut enää aikaa. Töitä sai myös tehdä rauhassa niin, että työyhteisön häiriköt, avokonttorien yleinen häly, läheisriippuvaiset ja muut yksinoloa pelkäävät ihmiset eivät olleet jatkuvasti keskeyttämässä työntekoa. Ilmeni jopa tutkimuksia, että työteho oli monella työntekijällä ja yrityksellä parantanut, kun oltiin siirrytty etätyöhön joko osittain tai kokonaan. Samoin työmotivaatio oli noussut, uupumus ja ahdistus lieventyneet, yleisterveys ja tyytyväisyys omaan elämään nousseet. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät olivat kuitenkin vain osatotuus. Selvisi, että osa ihmisistä käytti etäpäivää sumeilematta hyväkseen. Esimerkkeinä tällaisista olivat kotitöiden tekeminen etätyöpäivän aikana, kuten pyykinpesukoneen ja tiskikoneen käyttäminen työpäivän taustalla. Moraalittomimmat jopa täyttivät ja tyhjensivät kyseiset koneet etätyöpäivänsä aikana. On myös huhua, että osa olisi käyttänyt aikaa muidenkin kotiaskareiden – kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen – suorittamiseen. Samoin johtajien korviin alkoi kantautua huhua ruokatunnin käyttämisestä torkkuihin tai lenkillä käymiseen. Tälle moraalittomuudelle olisi tehtävä jotain. Kuinka epäluterilaista tällainen laiskottelu oikein onkaan! Kunnon suomalaisen kristityn tulee kärsiä työssä ja kuolla firman saappaat jalassa viimeisenä työpäivänä. Tai vielä mieluummin omat saappaat jalassa ensimmäisenä eläkepäivänä.

Viimeiset tutkimukset itse asiassa viittaavat siihen, että etätyö on äärimmäisen pahaa. Etätyö tuhoaa ihmisen ruumiin ja sielun. Etätyö on Perkeleen juoni!

Etätyö rappeuttaa fyysisesti, sillä etätyössä ihminen makaa lattialla, sängyssä tai sohvalla koko päivän. Jos ihminen ei ole pakotettu kulkemaan kotoaan työpaikkaan – joka on sitä parempi, mitä kauempana se sijaitsee – ihminen ei liiku ja rappeutuu fyysisesti.

Etätyö rappeuttaa henkisesti, koska kaikkien tutkimusten mukaan ihminen lopettaa ajattelun yksin ollessaan. Mitä enemmän turhia hälyääniä, epämääräistä liikettä ja työn keskeyttämistä tapahtuu, sitä nopeammin ihmisen aivot sammuvat ja ajattelu pysähtyy. Jatkuvien keskeytysten aiheuttama stressi on hyvää ja satoja kertoja päivän mittaan tapahtuva uudelleen orientoituminen työhön pitää aivot ja ajattelun joustavana ja nopeana.

Yksi pahimmista etätyön rappeuttavista vaikutuksista on sosiaalinen rappeutuminen. Ihminen on sosiaalinen eläin. Nämä kaksi sanaa kuvaavat ihmisen olemuksen täysin. Ihminen on sosiaalinen ja ihminen on eläin. Jos poistamme sosiaalisuuden, ihminen on vain eläin. Mitä enemmän sosiaalisuutta, sitä enemmän ihminen vajoaa silkkaan alkukantaiseen eläimellisyyteen. Kaikki meistä varmaan tuntevat tarinan etäviikon eristyksissä olleista ihmisistä, jotka viikon päätteeksi sotkevat seiniään omilla ulosteillaan ja ovat miltei kokonaan unohtaneet puhekykynsä. Ei ole olemassa huonoa sosiaalisuutta. Sosiaalisuus on sitä parempaa mitä enemmän sitä on. Tämän ymmärtäessä voit antaa enemmän arvoa niille työpaikan hyväntekijöille, jotka puhuvat kahdeksan tuntia putkeen omasta perheestään, omista sairauksistaan, omista ongelmistaan, omista loppumattomista kyvyistään ja muiden virheistä. Nämä ihmiset todella ovat äärimmäisen kiinnostavia kaikkien mielestä ja he todella ovat parempia kaikessa kuin muut.

Viimeisenä, mutta ei pienimpänä etätyön suurista vaikutuksista on päihderiippuvuus. Kaikkihan sen ymmärtää – ja tunnistaa omalla kohdallaankin – että pullo tai tölkki sihahtaa heti auki, kun astutaan kotiovesta sisälle työpäivän jälkeen (suurella osallahan meillä on ulko-oven vieressä erillinen jääkaappi alkoholille juuri tämän vuoksi). Etätyöpäivänä alkoholin käyttö alkaa siis heti aamulla eikä vasta työpaikalta kotiin päästyä. Käytännössä kuukauden etätyöputki on kuukauden ryyppyputki. Työpaikka, jossa on absoluuttinen kielto alkoholille ja muille päihteille (paitsi lääkärin määräämille), on ainoa, joka pitää ihmisen erossa päihteistä. Tämän vuoksi jokainen eläkkeelle joutunut juo itsensä hautaan nopeammin tai hitaammin riippuen fysiikan kestävyydestä. Liikunnallisuuden hyöty perustuukin siihen, että vahva ruumis kestää eläkkeellä olemisen holtitonta päihteiden käyttöä pidempään kuin heikko ruumis. Onneksi eläkeiät ovat nousussa ja myös eläkkeeltä pääsee takaisin töihin.

Kaikki edellä mainittu huomioiden voimme selvästi ymmärtää, että etätyö (paitsi johtotasolla) on äärimmäisen vaarallista. On noin 97% mahdollisuus, että jo muutaman kuukauden etätyö johtaa itsemurhaan tai vähintään vieroitushoitoon, suljetulle osastolle tai amputaatioihin.

Mitä korkeammassa palkkaluokassa ihminen on, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Sama on huomattu statuksen ja tittelin suhteen. Mitä korkeammalla arvoasteikossa ihminen on statuksen ja tittelin suhteen, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Lievä positiivinen korrelaatio nähdään myös etätyön ja ihon värin vaaleuden ja maskuliinisuuden välillä.

Kuten meidän luterilaisten Herra, aina niin nerokas Pauli sanoo ”Jos et töitä avokonttorilla tee, ei sinulla ole oikeutta syödä”. (lainaus uudesta 2025 Raamatun käännöksestä).

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 5: MIELEKÄS AKTIVITEETTI /SÄÄNNÖLLINEN PROGRESSIIVINEN HARRASTUS

Vastaa

Viimeisenä aiheena tässä viisiosaisessa kirjoitusten sarjassa on mielekäs aktiviteetti. Ihmisen tajunta kaipaa mielekkyyttä. Mielekäs toiminta on eräänlainen pohjavaatimus mielenterveydelle, sillä emme pysy henkisesti (ja lopulta emme myöskään fyysisesti) toimintakykyisenä, jos kykymme kokea minkäänlaista mielekkyyttä maailmassa on estynyt tai poissaoleva.

Eri ihmiset kokevat mielekkään aktiviteetin eri tavoin riippuen jokaisen yksilöllisistä tekijöistä, kuten elämänkokemuksista, kasvuympäristöstä ja henkilöhistoriasta kokonaisuudessaan. Joillekin mielekkyyttä tuo yhteiskunnallinen aktivismi muodossa tai toisessa. Joillekin mielekkyyttä tuo liikunnallinen tai taiteellinen harrastus. Toisille taas perhe-elämänsä arjen pyörittäminen.

Jos tarkastelemme mielekästä aktiviteettia muutaman päätekijän suhteen, tulee siinä olla toiminnan progressiivisuus eli toiminnan tulee olla kehittyvää johonkin (ainakin edes löyhästi) ennalta suunniteltuun suuntaan. Samoin aktiviteetin tulee olla kehittävää sekä itselle että muille. Tai ainakaan se ei saa olla haitallista muille. Tämä ei ole moraalinen kannanotto vaan perustuu siihen tosiasiaan, että ihminen on perimmäisiltään sosiaalinen olento, jonka hyvinvoinnille on olennaista jonkin tason harmoninen yhteiselämä ja kuuluminen osaksi ryhmää. Toiminnan tulee myös olla suunniteltua ja säännöllistä.

Progressiivisuus

Aktiviteetin progressiivisuus tarkoittaa sitä, että aktiviteetin haasteellisuus kasvaa oppimisen ja tottumisen ohella. Esimerkkejä progressiivisuudesta: juoksussa/kävelyssä harjoitusajan pidentäminen, kuljettavan matkan pidentäminen, nopeuden lisääminen, reitin haasteellisuuden lisääminen, harjoituskertojen lisääminen. Musikaalisen instrumentin soitossa harjoitusmäärän lisääminen, uuden tekniikan opetteleminen, uuden musiikkityylin opetteleminen jne. Älyllisissä aktiviteeteissa voi myös keskittyä uuden asian/teorian/idean ymmärtämiseen, yleissivistyksen lisäämiseen jne. jne. Toisin sanoen progressiivisuutta voi toteuttaa monella eri tavalla ja kaikilla mahdollisilla alueilla ja osa-alueilla. Jos aktiviteetissa ei ole mukana progressiivisuutta kehitys pysähtyy ja tätä kautta myös mielekkyys todennäköisesti aktiviteettia kohtaan alkaa vähentyä, joka lopulta johtaa koko aktiviteetin poistumiseen ohjelmistosta epämielekkään ja turhan oloisena.

Suunnitelmallisuus

Suunnitelmallisuus on se, joka tukee aktiviteetin progressiivisuutta, mutta myös sen säännöllistä toteuttamista. Ilman suunnitelmaa toiminta on helposti päämäärätöntä, tehotonta tai puolitehoista. Ilman suunnitelmallisuutta osa aktiviteetin hyödyistä jää saamatta. Tämä osaltaan taas kerran vähentää aktiviteetin mielekkyyttä. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Säännöllisyys

Säännöllisyys on se, joka tuntuu kolmikosta – progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys – olevan kaikkein useimmiten se heikoin lenkki. Progressiivisuus ei pääse toteutumaan, jos aktiviteetti on liian epäsäännöllistä. Säännöllinen suunnitelman noudattaminen on avain asemassa kaikessa kehittymisessä.

Kaikki kolme edellä mainittua tekijää (progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys) ovat perustavia asennoitumisen tapoja sekä taitoja, joiden avulla elämästämme tulee kaikin puolin parempaa. Nämä asennoitumisen tavat harjoitettuna ”leviävät” myös muihin elämämme osa-alueille helposti. Kun näemme mielekkään tekemisemme hyötyvän progressiivisuudesta, suunnitelmallisuudesta ja säännöllisyydestä, ymmärrämme omakohtaisesti, että näillä tavoilla voimme myös edistyä muilla elämän osa-alueilla. Kehittyminen, joka tapahtuu oman tietoisen toiminnan kautta, auttaa ymmärtämään mahdollisuuttamme kehittyä vastaavalla asennoitumisella muillakin elämän osa-alueilla.

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 1: Ravinto

Vastaa

Nykymuodin vastaisesti en syytä seuraavissa teksteissä (pelkästään) yhteiskunnan rakenteita omasta pahoinvoinnista ja maailman tilasta (nähtiin se minkä tasoisena tahansa), vaan tuon ilmi viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa sekä omaa yksilöllistä hyvinvointia. Asiat eivät ole teoriassa ainakaan mitään mysteeriin verhottuja ihme-oppeja vaan suoranaisia itsestäänselvyyksiä. Jostain kumman syystä nämä itsestäänselvyydet eivät silti sellaisia vaikuta olevan, kun tarkastelemme asiaa käytännön elämän tasolla, koska niin moni henkilö näyttää mieluummin vellovan surkeuden ja muiden syyttelyn pohjamudissa kuin tekevän näille asioille omakohtaisesti jotain.

RAVINTO

Se mitä käytämme ravinnoksi, on täysin suoraan yhteydessä omaan terveyteemme (niin psyykkiseen kuin fyysiseen), mutta ravintotottumuksillamme on yhteys myös luonnon hyvinvointiin. Ruoan suhteen kyseessä on sekä valinnat että tottumukset.

Valinnat:

Voimme useimmiten valita mitä syömme

  • Valitsemmeko puolen kilon pitsan ja jäätelön, pelkän pitsan vai kasvisaterian
    • Valitsemmeko pitsaan raskaimmat ja epäterveellisimmät päällysteet vai jotain parempaa
    • Valitsemmeko kotimaista, luomua vai kaukaa tuotua
    • Valitsemmeko eettisesti tuotettua vai massakidutuslaitosten tuotoksia
    • Valitsemmeko ekologisesti tuotettua vai luontoa turhaan tuhoavaa

Voimme useimmiten valita ajan, milloin syömme

  • Syömmekö pitsan kerran viikossa, kerran päivässä vai kolme kertaa päivässä
    • Syömmekö herkkuja kerran viikossa, kerran päivässä vai aamusta iltaan

Voimme useimmiten valita missä syömme

  • Syömmekö pikaruokaketjun jakelupisteessä, ravintolassa vai kotona
    • Syömmekö ruokailutilassa vai joka paikassa

Tottumukset:

Syömme useimmiten sitä, jota olemme tottuneet syömään

  • Ihmiset toimivat pääosin tapojensa ja tottumuksiensa orjuuttamana. Tämän vuoksi kotoa, koulusta ja lähiympäristöstä saatu esimerkki on erityisen tärkeä

Syömme useimmiten silloin, milloin olemme tottuneet syömään

  • Ruokailuajoilla on tärkeä rooli sekä ruoan määrän ja laadun pitämisen oikeanlaisena, samoin kuin päivittäisen energiatason pitämisenä tasaisena (annosmäärät suhteessa ruokailukertoihin, ruokailukertojen määrä vuorokaudessa, vuorokauden ajat jne.)

Syömme useimmiten siellä, missä olemme tottuneet syömään

  • Se missä syömme vaikuttaa paljon myös terveystilaamme. Paikalla tarkoitetaan tässä sekä ruokailupaikkaa (koti, ravintola jne.) että paikkaa kotona (ruokailuhuone, sohva, sänky jne.)

Kaikki edellä mainitut valinnat ja tottumukset ovat meidän itsemme muutettavissa olevia. Tottumuksemme ovat muutettavissa olevia eikä niiden tarvitse määritellä loppuelämämme suuntaa. Jotkin tottumukset ovat vaikeammin muutettavissa kuin toiset, mutta kaikki ovat silti muutettavissa. Jotkin valintamme ovat vahingollisempia kuin toiset ja valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi on nähtävissä hyväksi, jos vaihtoehtoja ei ole muita.

Kyseessä ei ole täydellisyyden tavoittelu ja mustavalkoinen oikein-väärin-asetelma vaan pyrkimys toimia mahdollisimman hyvin ja toimia säännöllisesti ja sinnikkäästi vaikka aina ei onnistuisikaan. Tarpeeksi toistettuna asioista tulee tapoja ja tottumuksia, ja tapojen ja tottumusten pohjalta toiminen on koko ajan helpommaksi muuttuvaa toimintaa. Asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel tapojen muuttamiseen. Tämän lisäksi tarvitaan motivaatio muutokseen ja tietoa, miten tulee toimia. Tiedostaminen, tieto, motivaatio ja toiminta tukevat kaikki toisiaan.

Ravinnon vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön on kirjoitettu valtava määrä tutkimus-ja muuta kirjallisuutta. On turha mainita tässä edes yhtä teosta, sillä jokainen joka omaa lukutaidon ja haluaa tietoa aiheesta löytää, löytää aiheesta tietoa hyvin helposti. Kuitenkin kirjoituksen loppuun on hyvä lisätä pieni listaus ravintovalintojen – niin hyvistä kuin huonoista –vaikutuksista omalle terveydelle ja maailmalle (koska sehän tämän tekstin aihe oli).

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Koska ihminen toimiakseen kunnolla fyysisesti ja psyykkisesti tarvitsee tiettyjä ravintoaineita, vaikuttaa riittävä oikeanlainen ravinto suoraan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.
  • Edellä mainitusta seuraa parempi terveys, toimintakyky kaikilla mahdollisilla alueilla.
  • Tiettyjen ravintoaineiden on myös huomattu suojaavan erilaisilta sairauksilta.

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Turha luonnontuhoaminen vähenee
  • Turha kärsimyksen aiheuttaminen ja tappaminen vähene

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho ovat aliravitsemustilassa (eli liian vähän ravintoaineita, joita tulisi saada)
  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho saavat liikaa sellaista, joita ei tule saada joko lainkaan tai tulisi saada vähemmän.
    • Terveys kärsii siitä, että se saa turhaa, koska silloin keho joutuu työskentelemään jatkuvasti ja kovasti poistaakseen tätä ”myrkkyä” (suola, lisäaineet ja kemikaalit, jotka eivät ole ravintoa).
    • Terveys kärsii liiallisesta energiasta, koska se kerääntyy sekä ylimääräiseksi rasvaksi/kuolleeksi painoksi (rasva on kuollutta siinä mielessä, että siinä on olematon verenkierto eikä se ole tahdonalaista, toisin kuin lihaskudos), että rasittaa kaikkia kehon sisäelimiä pistämällä ne jatkuvasti ”ylitöihin”.

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Epäeettinen ravinto lisää kärsimystä ja tappamista maailmassa
  • Epäekologinen ravinto lisää kärsimystä ja luonnontuhoutumista maailmassa
  • Epäterveellinen ravinto lisää kärsimystä maailmassa
  • Kaikki kolme edellä mainittua menevät usein myös ”käsi kädessä” niin, että ravinto, joka on jotain edellä mainituista, on myös ainakin jossain määrin myös muita edellä mainittuja.

Hyvä ravinto kiteytettynä: mahdollisimman luonnollista eli vähän prosessoitua, mahdollisimman kasvisvoittoista, mahdollisimman monipuolista, energiaa tarpeen mukaan (mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän voi syödä)

Hyvät ravintotottumukset kiteytettynä: pyri syömään pääosin terveellistä, mutta anna itsellesi lupa poiketa linjasta silloin tällöin, älä syö jatkuvasti ja joka paikassa vaan ”pyhitä” ruokahetki eli ruokailut ovat selkeitä tapahtumia, syö mieluummin säännöllisesti ja vähemmän kuin harvoin ja kerralla paljon.

Ruokailutottumukset ja –tavat ovat muutettavissa, koska ne nimensä mukaan ovat tottumuksia ja tapoja.

..10/11..

TULEEKO LIIKUNNAN OLLA MUKAVAA?

Vastaa

Usein tulee törmättyä erilaisten ihmisten ja asiantuntijaksi nimitettävien henkilöiden painottavan sitä, että liikunnan tulee olla mukavaa. Liikkua tulisi vain silloin, kun tekee mieli liikkua. Liikkua tulisi vain tavalla, joka kiinnostaa. Liikunnan tulisi olla mukavaa ja mahdollisimman vaivatonta. samoin valistetaan, että liikunnan ei taas tulisi olla suorittamista. Katsotaan seuraavaksi yksitellen näitä yleisiä väittämiä.

Liikkua tulisi vain silloin, kun tekee mieli liikkua. On paljon ihmisiä, jotka ovat jo niin vierautuneet luonnollisesta olotilasta, että heidän ei tee oikeastaan koskaan mieli liikkua. Tämä vieraantuminen liittyy omaksuttuihin tapoihin, jotka vievät koko ajan kauemmaksi siitä mitä on luonnollinen ja normaali. Toisin sanoen tämä on hyvä sääntö tiettyyn pisteeseen saakka, silloin kuin ihminen on terve ja kykenee kuuntelemaan ruumistaan ja sen tarpeita.

Liikkua tulisi vain tavalla, joka kiinnostaa. Tässä, kuten aiemmassakin on se ongelma, että ihmisen ollessa tarpeeksi vieraantunut kehostaan ja siitä mikä on luonnollista, ei liikunta välttämättä kiinnosta lainkaan. Samoin liikunnan tulisi olla mahdollisimman monipuolista, joten liikkuminen vain sillä tavalla kuin kiinnostaa (jos kiinnostus ei ole monipuolinen liikunta) saattaa olla hyvin yksipuolista.

Liikunnan tulisi olla mukavaa ja mahdollisimman vaivatonta. Kuten aiemmissakin, niin tässä on pieni hippu järkeä, mutta pääosin tämä on huono neuvo. Vaivattomuus ja mukavuus tulee kokemuksen ja harjoittelun kautta. Kehitys tapahtuu vain poistumalla mukavuusalueelta. Jos aina ollaan pelkällä mukavuusalueella, niin silloin kehittyminen jää alhaiseksi. Neuvoa siitä, että liikunnan tulisi olla mukavaa perustellaan sillä, että henkilö lopettaa liikunnan, jos se ei ole mukavaa ja tämä on terveydelle huonompi vaihtoehto tietenkin. Kumpi mahtaa olla motivoivampaa pitemmällä aikajaksolla, se, että kehitymme valitsemassamme lajissa vai se, että emme kehity. Onko helpompaa käydä vuosia juoksemassa, kun huomaamme selkeää kehittymistä jatkuvasti vai silloin kuin juoksemme saman matkan samalla vauhdilla ilman mitään suurempaa kehitystä? Parempi neuvo olisi, että liikunnan tulisi ainakin silloin tällöin olla mukavaa. Aktiivinen palautuminen on usein sen verran kevyttä liikuntaa, että sitä voisi kutsua mukavaksi liikkumiseksi.

Liikunnan ei tulisi olla suorittamista. Jos haluaa kehittyä jossakin, sitä tulee tasaisesti mitata ja arvioida. Joskus tulokset vaativat tylsää työtä ja suorittamista.

Ihminen on ”luotu” liikkumaan, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koko elimistömme on rakentunut niin, että sen toiminnot ovat riippuvaisia riittävästä liikunnan määrästä samoin kuin oikeanlaisesta ravinnosta. On jo fysiologisesti mahdotonta olla sairastumatta ennen pitkää erilaisiin tuki- ja sisäelinsairauksiin (sekä mielenterveydenongelmiin), jos liikunnan määrä jää liian vähäiseksi.

Miksi ihmisen terveys ja toimintakyky, jotka ovat oleellisimpia kivijalkoja ihmisen elämässä, ovat saaneet tällaisen sivuroolin, jossa painotetaan, että niiden eteen tehtävä työ tuli olla mukavaa, helppoa ja vaivatonta? Ei opiskelunkaan vaadita olevan helppoa, mukavaa ja vaivatonta. Ei työpaikoillakaan voi vaatia ja odottaa koko ajan työn olevan helppoa, vaivatonta ja mukavaa. En voi työpaikalla sanoa, että teen vain ne työt, jotka minua kiinnostaa ja, jotka ovat tarpeeksi mukavia. Työpaikasta eroten oman terveytemme ja toimintakykymme ylläpitäjä ja parantaja voi olla vain me itse, emme voi ulkoistaa tätä työtä kenellekään. Ja, koska emme voi terveyttämme ja toimintakykyämme siirtää kenenkään muun vastuulle, emme voi sen menettämisestä syyttää ketään muuta kuin itseämme. Toki yhteiskunnan ja ympäristömme olosuhteet mahdollistavat ja estävät erilaisin tavoin, mutta ratkaisut teemme lopulta me itse (jos haluamme todella perehtyä asiaan). Aikuisuus on vastuuta ja vastuuttomuus oman terveytemme kohdalla on merkki keskenkasvuisuudesta tällä alueella.

..10/11..