Avainsana-arkisto: vastuu

ETÄTYÖN VAARAT eli MIKSI ETÄTYÖTÄ TULISI VÄLTTÄÄ

Vastaa

Etätyö yleistyi koronapandemian kautta, kun hyveeksi nähtiin sosiaalisten kontaktien välttäminen. Näin pyrittiin vähentämään taudin leviämistä. Etätyötä kohtaan oltiin alkuun osittain epäileväisiä, mutta pian huomattiin, että etätyönä pystyttiin tekemään hyvin monta erilaista työtä, joissa aiemmin oltiin oltu toimistolla tai muulla työpisteellä. Suuri osa ihmisistä huomasi etätyön hyödyllisyyden ja järkevyyden. Työmatkoihin menevät minuutit, jopa tunnit, jotka eivät ole vapaa-aikaa, mutta, joita ei lasketa työajaksikaan, muuttuivat hyödylliseksi vapaa-ajaksi. Yöunen laatu ja pituus paranivat, koska aamuvalmisteluihin ja työmatkaan ei kulunut enää aikaa. Töitä sai myös tehdä rauhassa niin, että työyhteisön häiriköt, avokonttorien yleinen häly, läheisriippuvaiset ja muut yksinoloa pelkäävät ihmiset eivät olleet jatkuvasti keskeyttämässä työntekoa. Ilmeni jopa tutkimuksia, että työteho oli monella työntekijällä ja yrityksellä parantanut, kun oltiin siirrytty etätyöhön joko osittain tai kokonaan. Samoin työmotivaatio oli noussut, uupumus ja ahdistus lieventyneet, yleisterveys ja tyytyväisyys omaan elämään nousseet. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät olivat kuitenkin vain osatotuus. Selvisi, että osa ihmisistä käytti etäpäivää sumeilematta hyväkseen. Esimerkkeinä tällaisista olivat kotitöiden tekeminen etätyöpäivän aikana, kuten pyykinpesukoneen ja tiskikoneen käyttäminen työpäivän taustalla. Moraalittomimmat jopa täyttivät ja tyhjensivät kyseiset koneet etätyöpäivänsä aikana. On myös huhua, että osa olisi käyttänyt aikaa muidenkin kotiaskareiden – kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen – suorittamiseen. Samoin johtajien korviin alkoi kantautua huhua ruokatunnin käyttämisestä torkkuihin tai lenkillä käymiseen. Tälle moraalittomuudelle olisi tehtävä jotain. Kuinka epäluterilaista tällainen laiskottelu oikein onkaan! Kunnon suomalaisen kristityn tulee kärsiä työssä ja kuolla firman saappaat jalassa viimeisenä työpäivänä. Tai vielä mieluummin omat saappaat jalassa ensimmäisenä eläkepäivänä.

Viimeiset tutkimukset itse asiassa viittaavat siihen, että etätyö on äärimmäisen pahaa. Etätyö tuhoaa ihmisen ruumiin ja sielun. Etätyö on Perkeleen juoni!

Etätyö rappeuttaa fyysisesti, sillä etätyössä ihminen makaa lattialla, sängyssä tai sohvalla koko päivän. Jos ihminen ei ole pakotettu kulkemaan kotoaan työpaikkaan – joka on sitä parempi, mitä kauempana se sijaitsee – ihminen ei liiku ja rappeutuu fyysisesti.

Etätyö rappeuttaa henkisesti, koska kaikkien tutkimusten mukaan ihminen lopettaa ajattelun yksin ollessaan. Mitä enemmän turhia hälyääniä, epämääräistä liikettä ja työn keskeyttämistä tapahtuu, sitä nopeammin ihmisen aivot sammuvat ja ajattelu pysähtyy. Jatkuvien keskeytysten aiheuttama stressi on hyvää ja satoja kertoja päivän mittaan tapahtuva uudelleen orientoituminen työhön pitää aivot ja ajattelun joustavana ja nopeana.

Yksi pahimmista etätyön rappeuttavista vaikutuksista on sosiaalinen rappeutuminen. Ihminen on sosiaalinen eläin. Nämä kaksi sanaa kuvaavat ihmisen olemuksen täysin. Ihminen on sosiaalinen ja ihminen on eläin. Jos poistamme sosiaalisuuden, ihminen on vain eläin. Mitä enemmän sosiaalisuutta, sitä enemmän ihminen vajoaa silkkaan alkukantaiseen eläimellisyyteen. Kaikki meistä varmaan tuntevat tarinan etäviikon eristyksissä olleista ihmisistä, jotka viikon päätteeksi sotkevat seiniään omilla ulosteillaan ja ovat miltei kokonaan unohtaneet puhekykynsä. Ei ole olemassa huonoa sosiaalisuutta. Sosiaalisuus on sitä parempaa mitä enemmän sitä on. Tämän ymmärtäessä voit antaa enemmän arvoa niille työpaikan hyväntekijöille, jotka puhuvat kahdeksan tuntia putkeen omasta perheestään, omista sairauksistaan, omista ongelmistaan, omista loppumattomista kyvyistään ja muiden virheistä. Nämä ihmiset todella ovat äärimmäisen kiinnostavia kaikkien mielestä ja he todella ovat parempia kaikessa kuin muut.

Viimeisenä, mutta ei pienimpänä etätyön suurista vaikutuksista on päihderiippuvuus. Kaikkihan sen ymmärtää – ja tunnistaa omalla kohdallaankin – että pullo tai tölkki sihahtaa heti auki, kun astutaan kotiovesta sisälle työpäivän jälkeen (suurella osallahan meillä on ulko-oven vieressä erillinen jääkaappi alkoholille juuri tämän vuoksi). Etätyöpäivänä alkoholin käyttö alkaa siis heti aamulla eikä vasta työpaikalta kotiin päästyä. Käytännössä kuukauden etätyöputki on kuukauden ryyppyputki. Työpaikka, jossa on absoluuttinen kielto alkoholille ja muille päihteille (paitsi lääkärin määräämille), on ainoa, joka pitää ihmisen erossa päihteistä. Tämän vuoksi jokainen eläkkeelle joutunut juo itsensä hautaan nopeammin tai hitaammin riippuen fysiikan kestävyydestä. Liikunnallisuuden hyöty perustuukin siihen, että vahva ruumis kestää eläkkeellä olemisen holtitonta päihteiden käyttöä pidempään kuin heikko ruumis. Onneksi eläkeiät ovat nousussa ja myös eläkkeeltä pääsee takaisin töihin.

Kaikki edellä mainittu huomioiden voimme selvästi ymmärtää, että etätyö (paitsi johtotasolla) on äärimmäisen vaarallista. On noin 97% mahdollisuus, että jo muutaman kuukauden etätyö johtaa itsemurhaan tai vähintään vieroitushoitoon, suljetulle osastolle tai amputaatioihin.

Mitä korkeammassa palkkaluokassa ihminen on, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Sama on huomattu statuksen ja tittelin suhteen. Mitä korkeammalla arvoasteikossa ihminen on statuksen ja tittelin suhteen, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Lievä positiivinen korrelaatio nähdään myös etätyön ja ihon värin vaaleuden ja maskuliinisuuden välillä.

Kuten meidän luterilaisten Herra, aina niin nerokas Pauli sanoo ”Jos et töitä avokonttorilla tee, ei sinulla ole oikeutta syödä”. (lainaus uudesta 2025 Raamatun käännöksestä).

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 5: MIELEKÄS AKTIVITEETTI /SÄÄNNÖLLINEN PROGRESSIIVINEN HARRASTUS

Vastaa

Viimeisenä aiheena tässä viisiosaisessa kirjoitusten sarjassa on mielekäs aktiviteetti. Ihmisen tajunta kaipaa mielekkyyttä. Mielekäs toiminta on eräänlainen pohjavaatimus mielenterveydelle, sillä emme pysy henkisesti (ja lopulta emme myöskään fyysisesti) toimintakykyisenä, jos kykymme kokea minkäänlaista mielekkyyttä maailmassa on estynyt tai poissaoleva.

Eri ihmiset kokevat mielekkään aktiviteetin eri tavoin riippuen jokaisen yksilöllisistä tekijöistä, kuten elämänkokemuksista, kasvuympäristöstä ja henkilöhistoriasta kokonaisuudessaan. Joillekin mielekkyyttä tuo yhteiskunnallinen aktivismi muodossa tai toisessa. Joillekin mielekkyyttä tuo liikunnallinen tai taiteellinen harrastus. Toisille taas perhe-elämänsä arjen pyörittäminen.

Jos tarkastelemme mielekästä aktiviteettia muutaman päätekijän suhteen, tulee siinä olla toiminnan progressiivisuus eli toiminnan tulee olla kehittyvää johonkin (ainakin edes löyhästi) ennalta suunniteltuun suuntaan. Samoin aktiviteetin tulee olla kehittävää sekä itselle että muille. Tai ainakaan se ei saa olla haitallista muille. Tämä ei ole moraalinen kannanotto vaan perustuu siihen tosiasiaan, että ihminen on perimmäisiltään sosiaalinen olento, jonka hyvinvoinnille on olennaista jonkin tason harmoninen yhteiselämä ja kuuluminen osaksi ryhmää. Toiminnan tulee myös olla suunniteltua ja säännöllistä.

Progressiivisuus

Aktiviteetin progressiivisuus tarkoittaa sitä, että aktiviteetin haasteellisuus kasvaa oppimisen ja tottumisen ohella. Esimerkkejä progressiivisuudesta: juoksussa/kävelyssä harjoitusajan pidentäminen, kuljettavan matkan pidentäminen, nopeuden lisääminen, reitin haasteellisuuden lisääminen, harjoituskertojen lisääminen. Musikaalisen instrumentin soitossa harjoitusmäärän lisääminen, uuden tekniikan opetteleminen, uuden musiikkityylin opetteleminen jne. Älyllisissä aktiviteeteissa voi myös keskittyä uuden asian/teorian/idean ymmärtämiseen, yleissivistyksen lisäämiseen jne. jne. Toisin sanoen progressiivisuutta voi toteuttaa monella eri tavalla ja kaikilla mahdollisilla alueilla ja osa-alueilla. Jos aktiviteetissa ei ole mukana progressiivisuutta kehitys pysähtyy ja tätä kautta myös mielekkyys todennäköisesti aktiviteettia kohtaan alkaa vähentyä, joka lopulta johtaa koko aktiviteetin poistumiseen ohjelmistosta epämielekkään ja turhan oloisena.

Suunnitelmallisuus

Suunnitelmallisuus on se, joka tukee aktiviteetin progressiivisuutta, mutta myös sen säännöllistä toteuttamista. Ilman suunnitelmaa toiminta on helposti päämäärätöntä, tehotonta tai puolitehoista. Ilman suunnitelmallisuutta osa aktiviteetin hyödyistä jää saamatta. Tämä osaltaan taas kerran vähentää aktiviteetin mielekkyyttä. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Säännöllisyys

Säännöllisyys on se, joka tuntuu kolmikosta – progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys – olevan kaikkein useimmiten se heikoin lenkki. Progressiivisuus ei pääse toteutumaan, jos aktiviteetti on liian epäsäännöllistä. Säännöllinen suunnitelman noudattaminen on avain asemassa kaikessa kehittymisessä.

Kaikki kolme edellä mainittua tekijää (progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys) ovat perustavia asennoitumisen tapoja sekä taitoja, joiden avulla elämästämme tulee kaikin puolin parempaa. Nämä asennoitumisen tavat harjoitettuna ”leviävät” myös muihin elämämme osa-alueille helposti. Kun näemme mielekkään tekemisemme hyötyvän progressiivisuudesta, suunnitelmallisuudesta ja säännöllisyydestä, ymmärrämme omakohtaisesti, että näillä tavoilla voimme myös edistyä muilla elämän osa-alueilla. Kehittyminen, joka tapahtuu oman tietoisen toiminnan kautta, auttaa ymmärtämään mahdollisuuttamme kehittyä vastaavalla asennoitumisella muillakin elämän osa-alueilla.

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 1: Ravinto

Vastaa

Nykymuodin vastaisesti en syytä seuraavissa teksteissä (pelkästään) yhteiskunnan rakenteita omasta pahoinvoinnista ja maailman tilasta (nähtiin se minkä tasoisena tahansa), vaan tuon ilmi viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa sekä omaa yksilöllistä hyvinvointia. Asiat eivät ole teoriassa ainakaan mitään mysteeriin verhottuja ihme-oppeja vaan suoranaisia itsestäänselvyyksiä. Jostain kumman syystä nämä itsestäänselvyydet eivät silti sellaisia vaikuta olevan, kun tarkastelemme asiaa käytännön elämän tasolla, koska niin moni henkilö näyttää mieluummin vellovan surkeuden ja muiden syyttelyn pohjamudissa kuin tekevän näille asioille omakohtaisesti jotain.

RAVINTO

Se mitä käytämme ravinnoksi, on täysin suoraan yhteydessä omaan terveyteemme (niin psyykkiseen kuin fyysiseen), mutta ravintotottumuksillamme on yhteys myös luonnon hyvinvointiin. Ruoan suhteen kyseessä on sekä valinnat että tottumukset.

Valinnat:

Voimme useimmiten valita mitä syömme

  • Valitsemmeko puolen kilon pitsan ja jäätelön, pelkän pitsan vai kasvisaterian
    • Valitsemmeko pitsaan raskaimmat ja epäterveellisimmät päällysteet vai jotain parempaa
    • Valitsemmeko kotimaista, luomua vai kaukaa tuotua
    • Valitsemmeko eettisesti tuotettua vai massakidutuslaitosten tuotoksia
    • Valitsemmeko ekologisesti tuotettua vai luontoa turhaan tuhoavaa

Voimme useimmiten valita ajan, milloin syömme

  • Syömmekö pitsan kerran viikossa, kerran päivässä vai kolme kertaa päivässä
    • Syömmekö herkkuja kerran viikossa, kerran päivässä vai aamusta iltaan

Voimme useimmiten valita missä syömme

  • Syömmekö pikaruokaketjun jakelupisteessä, ravintolassa vai kotona
    • Syömmekö ruokailutilassa vai joka paikassa

Tottumukset:

Syömme useimmiten sitä, jota olemme tottuneet syömään

  • Ihmiset toimivat pääosin tapojensa ja tottumuksiensa orjuuttamana. Tämän vuoksi kotoa, koulusta ja lähiympäristöstä saatu esimerkki on erityisen tärkeä

Syömme useimmiten silloin, milloin olemme tottuneet syömään

  • Ruokailuajoilla on tärkeä rooli sekä ruoan määrän ja laadun pitämisen oikeanlaisena, samoin kuin päivittäisen energiatason pitämisenä tasaisena (annosmäärät suhteessa ruokailukertoihin, ruokailukertojen määrä vuorokaudessa, vuorokauden ajat jne.)

Syömme useimmiten siellä, missä olemme tottuneet syömään

  • Se missä syömme vaikuttaa paljon myös terveystilaamme. Paikalla tarkoitetaan tässä sekä ruokailupaikkaa (koti, ravintola jne.) että paikkaa kotona (ruokailuhuone, sohva, sänky jne.)

Kaikki edellä mainitut valinnat ja tottumukset ovat meidän itsemme muutettavissa olevia. Tottumuksemme ovat muutettavissa olevia eikä niiden tarvitse määritellä loppuelämämme suuntaa. Jotkin tottumukset ovat vaikeammin muutettavissa kuin toiset, mutta kaikki ovat silti muutettavissa. Jotkin valintamme ovat vahingollisempia kuin toiset ja valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi on nähtävissä hyväksi, jos vaihtoehtoja ei ole muita.

Kyseessä ei ole täydellisyyden tavoittelu ja mustavalkoinen oikein-väärin-asetelma vaan pyrkimys toimia mahdollisimman hyvin ja toimia säännöllisesti ja sinnikkäästi vaikka aina ei onnistuisikaan. Tarpeeksi toistettuna asioista tulee tapoja ja tottumuksia, ja tapojen ja tottumusten pohjalta toiminen on koko ajan helpommaksi muuttuvaa toimintaa. Asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel tapojen muuttamiseen. Tämän lisäksi tarvitaan motivaatio muutokseen ja tietoa, miten tulee toimia. Tiedostaminen, tieto, motivaatio ja toiminta tukevat kaikki toisiaan.

Ravinnon vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön on kirjoitettu valtava määrä tutkimus-ja muuta kirjallisuutta. On turha mainita tässä edes yhtä teosta, sillä jokainen joka omaa lukutaidon ja haluaa tietoa aiheesta löytää, löytää aiheesta tietoa hyvin helposti. Kuitenkin kirjoituksen loppuun on hyvä lisätä pieni listaus ravintovalintojen – niin hyvistä kuin huonoista –vaikutuksista omalle terveydelle ja maailmalle (koska sehän tämän tekstin aihe oli).

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Koska ihminen toimiakseen kunnolla fyysisesti ja psyykkisesti tarvitsee tiettyjä ravintoaineita, vaikuttaa riittävä oikeanlainen ravinto suoraan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.
  • Edellä mainitusta seuraa parempi terveys, toimintakyky kaikilla mahdollisilla alueilla.
  • Tiettyjen ravintoaineiden on myös huomattu suojaavan erilaisilta sairauksilta.

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Turha luonnontuhoaminen vähenee
  • Turha kärsimyksen aiheuttaminen ja tappaminen vähene

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho ovat aliravitsemustilassa (eli liian vähän ravintoaineita, joita tulisi saada)
  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho saavat liikaa sellaista, joita ei tule saada joko lainkaan tai tulisi saada vähemmän.
    • Terveys kärsii siitä, että se saa turhaa, koska silloin keho joutuu työskentelemään jatkuvasti ja kovasti poistaakseen tätä ”myrkkyä” (suola, lisäaineet ja kemikaalit, jotka eivät ole ravintoa).
    • Terveys kärsii liiallisesta energiasta, koska se kerääntyy sekä ylimääräiseksi rasvaksi/kuolleeksi painoksi (rasva on kuollutta siinä mielessä, että siinä on olematon verenkierto eikä se ole tahdonalaista, toisin kuin lihaskudos), että rasittaa kaikkia kehon sisäelimiä pistämällä ne jatkuvasti ”ylitöihin”.

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Epäeettinen ravinto lisää kärsimystä ja tappamista maailmassa
  • Epäekologinen ravinto lisää kärsimystä ja luonnontuhoutumista maailmassa
  • Epäterveellinen ravinto lisää kärsimystä maailmassa
  • Kaikki kolme edellä mainittua menevät usein myös ”käsi kädessä” niin, että ravinto, joka on jotain edellä mainituista, on myös ainakin jossain määrin myös muita edellä mainittuja.

Hyvä ravinto kiteytettynä: mahdollisimman luonnollista eli vähän prosessoitua, mahdollisimman kasvisvoittoista, mahdollisimman monipuolista, energiaa tarpeen mukaan (mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän voi syödä)

Hyvät ravintotottumukset kiteytettynä: pyri syömään pääosin terveellistä, mutta anna itsellesi lupa poiketa linjasta silloin tällöin, älä syö jatkuvasti ja joka paikassa vaan ”pyhitä” ruokahetki eli ruokailut ovat selkeitä tapahtumia, syö mieluummin säännöllisesti ja vähemmän kuin harvoin ja kerralla paljon.

Ruokailutottumukset ja –tavat ovat muutettavissa, koska ne nimensä mukaan ovat tottumuksia ja tapoja.

..10/11..

TULEEKO LIIKUNNAN OLLA MUKAVAA?

Vastaa

Usein tulee törmättyä erilaisten ihmisten ja asiantuntijaksi nimitettävien henkilöiden painottavan sitä, että liikunnan tulee olla mukavaa. Liikkua tulisi vain silloin, kun tekee mieli liikkua. Liikkua tulisi vain tavalla, joka kiinnostaa. Liikunnan tulisi olla mukavaa ja mahdollisimman vaivatonta. samoin valistetaan, että liikunnan ei taas tulisi olla suorittamista. Katsotaan seuraavaksi yksitellen näitä yleisiä väittämiä.

Liikkua tulisi vain silloin, kun tekee mieli liikkua. On paljon ihmisiä, jotka ovat jo niin vierautuneet luonnollisesta olotilasta, että heidän ei tee oikeastaan koskaan mieli liikkua. Tämä vieraantuminen liittyy omaksuttuihin tapoihin, jotka vievät koko ajan kauemmaksi siitä mitä on luonnollinen ja normaali. Toisin sanoen tämä on hyvä sääntö tiettyyn pisteeseen saakka, silloin kuin ihminen on terve ja kykenee kuuntelemaan ruumistaan ja sen tarpeita.

Liikkua tulisi vain tavalla, joka kiinnostaa. Tässä, kuten aiemmassakin on se ongelma, että ihmisen ollessa tarpeeksi vieraantunut kehostaan ja siitä mikä on luonnollista, ei liikunta välttämättä kiinnosta lainkaan. Samoin liikunnan tulisi olla mahdollisimman monipuolista, joten liikkuminen vain sillä tavalla kuin kiinnostaa (jos kiinnostus ei ole monipuolinen liikunta) saattaa olla hyvin yksipuolista.

Liikunnan tulisi olla mukavaa ja mahdollisimman vaivatonta. Kuten aiemmissakin, niin tässä on pieni hippu järkeä, mutta pääosin tämä on huono neuvo. Vaivattomuus ja mukavuus tulee kokemuksen ja harjoittelun kautta. Kehitys tapahtuu vain poistumalla mukavuusalueelta. Jos aina ollaan pelkällä mukavuusalueella, niin silloin kehittyminen jää alhaiseksi. Neuvoa siitä, että liikunnan tulisi olla mukavaa perustellaan sillä, että henkilö lopettaa liikunnan, jos se ei ole mukavaa ja tämä on terveydelle huonompi vaihtoehto tietenkin. Kumpi mahtaa olla motivoivampaa pitemmällä aikajaksolla, se, että kehitymme valitsemassamme lajissa vai se, että emme kehity. Onko helpompaa käydä vuosia juoksemassa, kun huomaamme selkeää kehittymistä jatkuvasti vai silloin kuin juoksemme saman matkan samalla vauhdilla ilman mitään suurempaa kehitystä? Parempi neuvo olisi, että liikunnan tulisi ainakin silloin tällöin olla mukavaa. Aktiivinen palautuminen on usein sen verran kevyttä liikuntaa, että sitä voisi kutsua mukavaksi liikkumiseksi.

Liikunnan ei tulisi olla suorittamista. Jos haluaa kehittyä jossakin, sitä tulee tasaisesti mitata ja arvioida. Joskus tulokset vaativat tylsää työtä ja suorittamista.

Ihminen on ”luotu” liikkumaan, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koko elimistömme on rakentunut niin, että sen toiminnot ovat riippuvaisia riittävästä liikunnan määrästä samoin kuin oikeanlaisesta ravinnosta. On jo fysiologisesti mahdotonta olla sairastumatta ennen pitkää erilaisiin tuki- ja sisäelinsairauksiin (sekä mielenterveydenongelmiin), jos liikunnan määrä jää liian vähäiseksi.

Miksi ihmisen terveys ja toimintakyky, jotka ovat oleellisimpia kivijalkoja ihmisen elämässä, ovat saaneet tällaisen sivuroolin, jossa painotetaan, että niiden eteen tehtävä työ tuli olla mukavaa, helppoa ja vaivatonta? Ei opiskelunkaan vaadita olevan helppoa, mukavaa ja vaivatonta. Ei työpaikoillakaan voi vaatia ja odottaa koko ajan työn olevan helppoa, vaivatonta ja mukavaa. En voi työpaikalla sanoa, että teen vain ne työt, jotka minua kiinnostaa ja, jotka ovat tarpeeksi mukavia. Työpaikasta eroten oman terveytemme ja toimintakykymme ylläpitäjä ja parantaja voi olla vain me itse, emme voi ulkoistaa tätä työtä kenellekään. Ja, koska emme voi terveyttämme ja toimintakykyämme siirtää kenenkään muun vastuulle, emme voi sen menettämisestä syyttää ketään muuta kuin itseämme. Toki yhteiskunnan ja ympäristömme olosuhteet mahdollistavat ja estävät erilaisin tavoin, mutta ratkaisut teemme lopulta me itse (jos haluamme todella perehtyä asiaan). Aikuisuus on vastuuta ja vastuuttomuus oman terveytemme kohdalla on merkki keskenkasvuisuudesta tällä alueella.

..10/11..