Aiemman kirjoituksen aiheen (ravinto) kanssa kulkee hyvin käsi kädessä toinen tapa parantaa maailmaa ja hyvinvointia. Kyseessä on tietenkin – taas kerran itsestään selvä asia – liikunta. Sanoisin, että liikunta on vielä paljon selvempi ja selkeämpi tapa parantaa omaa hyvinvointia kuin ravinto. Selvempi siinä mielessä, että tämä on sekä selvempää useimmille ihmisille, että vaikeammin kiistettävissä oleva asia kuin tietynlaisen ravinnon vaikutus terveyteen. Selkeämpi siinä mielessä, että liikunnan pääperiaatteet ja mekanismit ovat vielä yksinkertaisempia kuin hyvän ravitsemuksen pääperiaatteet ja mekanismit (harjoita/käytä = vahvista, laiminlyö = heikennä).

Kuten aiemmassakin kirjoituksessa ravinnosta, on liikuntakin oman päätösvallan ja tahtotilan alainen asia. Voimme päättää, miten liikumme, milloin liikumme, ja kuinka paljon liikumme. Liikkumattomuuteen löytyy loppumaton määrä tekosyitä ja liikkumiseen yhtäläinen määrä hyviä syitä. Jos fyysinen lähtökohtamme olisivat se liikkumisen ja kuntotason määrittävä tekijä, meillä ei olisi olemassa esimerkiksi paralympialaisia. Jos liikkumisen määrittäisi kulttuuri ja kasvatus, se kertoisi, että emme ole kykeneviä kehittymään. Kaikki edellä mainitut toki jollain tasolla vaikuttavat siihen todennäköisyyteen, miten liikutaan ja kuinka paljon. Samoin kaikkia edellä mainittuja tekijöitä käytetään yleisinä tekosyinä liikkumattomuuteen ja oman kunnon ja toimintakyvyn tasoon.

Liikunnan hyvät vaikutukset:

• Fyysisen toimintakyvyn vahvistuminen
  • lihasvoima kasvaa
  • kestävyyskunto kasvaa
  • Sydän ja keuhkot vahvistuvat
  • Luusto ja jänteet vahvistuvat
• Psyykkisen ja henkisen toimintakyvyn vahvistuminen
  • aivojen verenkierto ja muu toiminta paranevat
  • Itsekuri ja sinnikkyys paranevat
  • Suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja organisointikyky paranevat
  • Itsetunto vahvistuu
  • Käsitys itsestä (ja ihmisestä yleisesti), omista rajoista ja mahdollisuuksista paranee
• Muut
  • Unenlaatu paranee
  • Yleinen energiataso ja vireystaso nousevat
  • Masentuneisuus ja ahdistus vähenevät
  • Stressitasot laskevat
  • kivun hallinta ja sietäminen ovat parempia

Liikkumattomuuden huonot vaikutukset:

• Fyysisen toimintakyvyn surkastuminen
  • lihasvoima pysyy alhaisena ja heikkenee
  • kestävyyskunto pysyy alhaisena ja heikkenee
  • Sydän ja keuhkot pysyvät heikkoina ja heikkenevät
  • Luusto ja jänteet pysyvät heikkoina ja heikkenevät
• Psyykkisen ja henkisen toimintakyvyn surkastuminen
  • aivojen verenkierto ja muu toiminta heikkenevät ja altistavat sairauksille
  • todennäköisesti vaikuttaa itsetuntoon negatiivisesti
  • Käsitys itsestä (ja ihmisestä yleisesti), omista rajoista ja mahdollisuuksista ei todennäköisesti ole niin realistinen kuin se voisi olla
• Muut vaikutukset
  • Unenlaatu on huonompaa ja uniongelmia esiintyy enemmän
  • Yleinen energiataso ja vireystaso ovat huonompia
  • Masentuneisuus ja ahdistus ovat erittäin todennäköisiä
  • Keho ei kykene käsittelemään stressiä yhtä hyvin

Kuten ylläolevasta vaikutuksien listauksista voidaan päätellä, ovat liikkumisen ja liikkumattomuuden vaikutukset laajat. Vaikutuksissa ei ole kyse pelkän lihasvoiman ja –kestävyyden muutoksista vaan koko elämään vaikuttavista tekijöistä unenlaadusta mielialaan ja itsensä kokonaisvaltaiseen säätelyyn. 

Vain liikkuva ihminen voi olla terve ja pysyä terveenä ja toimintakykyisenä. Ei ole mikään mysteeri, mitkä ovat suurimpia syitä ihmisten mielenterveys- ja terveysongelmiin nykypäivänä. Fyysiseltä puolelta ne ovat huono ravinto ja erityisesti liikunnan puute. Ihmisen keho on suunniteltu (ei tarvitse silti olettaa suunnittelijaa) ja rakentunut (ei tarvitse olettaa persoonallista rakentajaa) toimimaan ja pysymään terveenä liikkumisen avulla. On siis mahdotonta pysyä terveenä, jos ei liiku tarpeeksi.

Liikunnan hyvien vaikutusten aikaansaaminen

Kun rasitamme lihaksiamme jollain vastuksella (painot, oma paino jne.), keho pyrkii mukautumaan tähän niin, että seuraavalla kerralla toiminto olisi helpompaa. Näin ärsykkeen saaneet lihakset vahvistuvat. Samalla vahvistuvat lihaksien päissä olevat jänteet kestämään rasitusta ja välittämään voimia paremmin. Myös luusto vahvistuu, kun se joutuu rasituksen alaiseksi. Luustoa vahvistaa erityisesti iskuttava liikunta, kuten juoksu ja kävely, mutta kaikki liikunta, jossa luuhun kohdistuu jonkinlaista painetta (eli enemmän tai vähemmän kaikki liikunta) vahvistaa luustoa. Koska liikunta lisää hapensaannin- ja kuljetuksen tarvetta se vahvistaa samalla sydäntä ja verenkiertoa tehokkaammaksi, jotta se voi seuraavalla kerralla vastata rasitukseen paremmin. Liikunta lisää myös aineenvaihduntaamme samoin kuin verenkiertoa aivoissa. Näillä on monia suotuisia vaikutuksia mielialaan, tunteisiin ja jopa älylliseen suorituskykyyn. Kenestäkään ei toki tule älyllisesti lahjakasta pelkällä liikunnalla, mutta liikunta vahvistaa aivoja fyysisesti, joten niin sanottu ”hardware” on tehokkaampi.

• Psyykkisen ja henkisen toimintakyvyn vahvistuminen
  • Itsekuri ja sinnikkyys paranevat, koska säännöllinen ja tavoitteellinen liikunta sekä kehittää että vaatii kärsivällisyyttä ja säännöllisyyttä, jolloin ei voida mennä sen mukaan mikä milloinkin on päällimmäinen tunne- ja tahtotila. Tämä taas osaltaan edelleen ruokkii suunnitelmallisuuden, tavoitteellisuuden ja organisointikyvyn kehittymistä, koska mm. liikkumisen ja muun elämän yhteensovittaminen vaatii edellä mainittuja.
  • Käsitys itsestä (ja ihmisestä yleisesti), omista rajoista ja mahdollisuuksista paranee, sillä vain perehtymällä asioihin ja tekemällä niitä itse voi ymmärtää asioita, niiden piirteitä ja rajoja.
  • Unenlaatu paranee, koska rasitettu keho vaatii lepoa. Jos koko päivä on passiivista olemista ei ole niin suurta kontrasti ”toiminnan ja levon” välillä, eikä mieli ja keho tarvitse lepoa samalla tavalla.
  • Masentuneisuus ja ahdistus vähenevät, koska keho tuottaa luonnollisesti ns. mielihyvähormoneja, koska liikunta, ravinto ja lepo ovat ne kolme tekijää, jotka näihin vaikuttavat fyysisellä tasolla. Jos jokin näistä on pahasti epätasapainossa, on koko keho ja sen hormonitoiminta epätasapainossa.

Ulkoinen tekosyy 1 – Kasvatus ja kulttuuri määrää

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska minut on niin kasvatettu tai kulttuurimme vain on sellainen, että ei tule liikuttua.

Vastaus – yksikään ihminen ei ole kasvatuksensa tai kulttuurinsa täysin orjuuttama. Jokaisella on valinnanvapaus ja päätösvalta suhteessa omaan liikkumiseensa.

Ulkoinen tekosyy 2 – ei ole varaa harrastaa liikuntaa

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska minulla ei ole varaa.

Vastaus – liikkuminen on täysin ilmaista. Jos liikuntaharrastus vaatii rahaa, tulee keskittyä sellaisiin liikunnan muotoihin, joihin omat varat riittävät.

Sisäinen tekosyy 1 – Ei ole luontaista minulle, ei kiinnosta (psykologinen)

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska minua ei ole luotu liikkumaan.

Vastaus – kaikki ihmiset on ”luotu” liikkumaan. Liikkuminen on ihmisille yhtä luonnollista, tärkeää ja välttämätöntä kuin syöminen, juominen ja nukkuminen.

Sisäinen tekosyy 2 – Liikkuminen ei tunnu hyvältä (biologinen, fyysinen)

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska se ei tunnu hyvältä. Liikkuminen tuntuu epämiellyttävältä.

Vastaus – Kaikki uusi ja haastava on aina vaikeaa ja hieman epämiellyttävää. Samoin lihasten ja muun elimistön rasittaminen tuntuu aluksi ikävältä. Keho kuitenkin sopeutuu ja epämiellyttävyys vähenee, kun keho tottuu uuteen aktiviteettiin. Keho myös palautuu nopeammin ja kipeytyy vähemmän, kun se tottuu toimintaan. Kokemuksella ja tiedolla oppii myös erottamaan, mikä kipu on niin sanottua hyvää ja normaalia ja mikä huonoa kipua. Hyvä väsymys ja ”kipu”  on merkki kehityksestä ja terveyden sekä toimintakyvyn vahvistumisesta (ja aika nopeasti myös ihmisen mieli yhdistää nämä miellyttäviksi tuntemuksiksi).

Lasten ja nuorten liikkumattomuuden seuraukset

Lopuksi vielä tiivistettynä lasten ja nuorten liikkumattomuuden vaikutukset, joista tärkeimmät tuntuvat olevan isolle osalle ihmisistä tuntemattomia. Koska liikkuminen vaikuttaa koko ihmisen kehoon ja sitä kautta koko elämään, on liikkumattomuuden vaikutukset kasaantuvia.

Se mitä harjoitamme ja käytämme, vahvistuu. Se, jonka harjoittamisen laiminlyömme ja, jota emme käytä, heikkenee. Päällisin puolin asia on edellä mainitulla tavalla yksinkertainen.

Lapsilla ja nuorilla yllämainittuun tuo lisänsä se, että ”mitä ei ole harjoitettu ensinkään, ei ole edes päässyt vahvistumaan”. Kun lapset ja nuoret eivät ole rasittaneet kehoaan liikkumalla tarpeeksi ja monipuolisesti, ei luusto, lihakset, sydän, verenkierto- ja keuhkot pääse kunnolla vahvistumaan. Liikkumattomuus lapsena ja nuorena siis johtaa aikuisiin, joiden koko fyysinen rakenne on heikko. Tämä taas altistaa kaikille vammoille ja sairauksille, kuten luunmurtumille, keuhko- verenkierto- ja sydänongelmille. Vaikka liikunnan harrastaminen on tärkeää koko elämän ja sen tulisi olla päivittäistä, erityisen tärkeää olisi lapsien ja nuorten säännöllisen liikkumisen varmistaminen. Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

..10/11..