Avainsana-arkisto: hyvinvointi

ETÄTYÖN VAARAT eli MIKSI ETÄTYÖTÄ TULISI VÄLTTÄÄ

Vastaa

Etätyö yleistyi koronapandemian kautta, kun hyveeksi nähtiin sosiaalisten kontaktien välttäminen. Näin pyrittiin vähentämään taudin leviämistä. Etätyötä kohtaan oltiin alkuun osittain epäileväisiä, mutta pian huomattiin, että etätyönä pystyttiin tekemään hyvin monta erilaista työtä, joissa aiemmin oltiin oltu toimistolla tai muulla työpisteellä. Suuri osa ihmisistä huomasi etätyön hyödyllisyyden ja järkevyyden. Työmatkoihin menevät minuutit, jopa tunnit, jotka eivät ole vapaa-aikaa, mutta, joita ei lasketa työajaksikaan, muuttuivat hyödylliseksi vapaa-ajaksi. Yöunen laatu ja pituus paranivat, koska aamuvalmisteluihin ja työmatkaan ei kulunut enää aikaa. Töitä sai myös tehdä rauhassa niin, että työyhteisön häiriköt, avokonttorien yleinen häly, läheisriippuvaiset ja muut yksinoloa pelkäävät ihmiset eivät olleet jatkuvasti keskeyttämässä työntekoa. Ilmeni jopa tutkimuksia, että työteho oli monella työntekijällä ja yrityksellä parantanut, kun oltiin siirrytty etätyöhön joko osittain tai kokonaan. Samoin työmotivaatio oli noussut, uupumus ja ahdistus lieventyneet, yleisterveys ja tyytyväisyys omaan elämään nousseet. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät olivat kuitenkin vain osatotuus. Selvisi, että osa ihmisistä käytti etäpäivää sumeilematta hyväkseen. Esimerkkeinä tällaisista olivat kotitöiden tekeminen etätyöpäivän aikana, kuten pyykinpesukoneen ja tiskikoneen käyttäminen työpäivän taustalla. Moraalittomimmat jopa täyttivät ja tyhjensivät kyseiset koneet etätyöpäivänsä aikana. On myös huhua, että osa olisi käyttänyt aikaa muidenkin kotiaskareiden – kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen – suorittamiseen. Samoin johtajien korviin alkoi kantautua huhua ruokatunnin käyttämisestä torkkuihin tai lenkillä käymiseen. Tälle moraalittomuudelle olisi tehtävä jotain. Kuinka epäluterilaista tällainen laiskottelu oikein onkaan! Kunnon suomalaisen kristityn tulee kärsiä työssä ja kuolla firman saappaat jalassa viimeisenä työpäivänä. Tai vielä mieluummin omat saappaat jalassa ensimmäisenä eläkepäivänä.

Viimeiset tutkimukset itse asiassa viittaavat siihen, että etätyö on äärimmäisen pahaa. Etätyö tuhoaa ihmisen ruumiin ja sielun. Etätyö on Perkeleen juoni!

Etätyö rappeuttaa fyysisesti, sillä etätyössä ihminen makaa lattialla, sängyssä tai sohvalla koko päivän. Jos ihminen ei ole pakotettu kulkemaan kotoaan työpaikkaan – joka on sitä parempi, mitä kauempana se sijaitsee – ihminen ei liiku ja rappeutuu fyysisesti.

Etätyö rappeuttaa henkisesti, koska kaikkien tutkimusten mukaan ihminen lopettaa ajattelun yksin ollessaan. Mitä enemmän turhia hälyääniä, epämääräistä liikettä ja työn keskeyttämistä tapahtuu, sitä nopeammin ihmisen aivot sammuvat ja ajattelu pysähtyy. Jatkuvien keskeytysten aiheuttama stressi on hyvää ja satoja kertoja päivän mittaan tapahtuva uudelleen orientoituminen työhön pitää aivot ja ajattelun joustavana ja nopeana.

Yksi pahimmista etätyön rappeuttavista vaikutuksista on sosiaalinen rappeutuminen. Ihminen on sosiaalinen eläin. Nämä kaksi sanaa kuvaavat ihmisen olemuksen täysin. Ihminen on sosiaalinen ja ihminen on eläin. Jos poistamme sosiaalisuuden, ihminen on vain eläin. Mitä enemmän sosiaalisuutta, sitä enemmän ihminen vajoaa silkkaan alkukantaiseen eläimellisyyteen. Kaikki meistä varmaan tuntevat tarinan etäviikon eristyksissä olleista ihmisistä, jotka viikon päätteeksi sotkevat seiniään omilla ulosteillaan ja ovat miltei kokonaan unohtaneet puhekykynsä. Ei ole olemassa huonoa sosiaalisuutta. Sosiaalisuus on sitä parempaa mitä enemmän sitä on. Tämän ymmärtäessä voit antaa enemmän arvoa niille työpaikan hyväntekijöille, jotka puhuvat kahdeksan tuntia putkeen omasta perheestään, omista sairauksistaan, omista ongelmistaan, omista loppumattomista kyvyistään ja muiden virheistä. Nämä ihmiset todella ovat äärimmäisen kiinnostavia kaikkien mielestä ja he todella ovat parempia kaikessa kuin muut.

Viimeisenä, mutta ei pienimpänä etätyön suurista vaikutuksista on päihderiippuvuus. Kaikkihan sen ymmärtää – ja tunnistaa omalla kohdallaankin – että pullo tai tölkki sihahtaa heti auki, kun astutaan kotiovesta sisälle työpäivän jälkeen (suurella osallahan meillä on ulko-oven vieressä erillinen jääkaappi alkoholille juuri tämän vuoksi). Etätyöpäivänä alkoholin käyttö alkaa siis heti aamulla eikä vasta työpaikalta kotiin päästyä. Käytännössä kuukauden etätyöputki on kuukauden ryyppyputki. Työpaikka, jossa on absoluuttinen kielto alkoholille ja muille päihteille (paitsi lääkärin määräämille), on ainoa, joka pitää ihmisen erossa päihteistä. Tämän vuoksi jokainen eläkkeelle joutunut juo itsensä hautaan nopeammin tai hitaammin riippuen fysiikan kestävyydestä. Liikunnallisuuden hyöty perustuukin siihen, että vahva ruumis kestää eläkkeellä olemisen holtitonta päihteiden käyttöä pidempään kuin heikko ruumis. Onneksi eläkeiät ovat nousussa ja myös eläkkeeltä pääsee takaisin töihin.

Kaikki edellä mainittu huomioiden voimme selvästi ymmärtää, että etätyö (paitsi johtotasolla) on äärimmäisen vaarallista. On noin 97% mahdollisuus, että jo muutaman kuukauden etätyö johtaa itsemurhaan tai vähintään vieroitushoitoon, suljetulle osastolle tai amputaatioihin.

Mitä korkeammassa palkkaluokassa ihminen on, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Sama on huomattu statuksen ja tittelin suhteen. Mitä korkeammalla arvoasteikossa ihminen on statuksen ja tittelin suhteen, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Lievä positiivinen korrelaatio nähdään myös etätyön ja ihon värin vaaleuden ja maskuliinisuuden välillä.

Kuten meidän luterilaisten Herra, aina niin nerokas Pauli sanoo ”Jos et töitä avokonttorilla tee, ei sinulla ole oikeutta syödä”. (lainaus uudesta 2025 Raamatun käännöksestä).

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 5: MIELEKÄS AKTIVITEETTI /SÄÄNNÖLLINEN PROGRESSIIVINEN HARRASTUS

Vastaa

Viimeisenä aiheena tässä viisiosaisessa kirjoitusten sarjassa on mielekäs aktiviteetti. Ihmisen tajunta kaipaa mielekkyyttä. Mielekäs toiminta on eräänlainen pohjavaatimus mielenterveydelle, sillä emme pysy henkisesti (ja lopulta emme myöskään fyysisesti) toimintakykyisenä, jos kykymme kokea minkäänlaista mielekkyyttä maailmassa on estynyt tai poissaoleva.

Eri ihmiset kokevat mielekkään aktiviteetin eri tavoin riippuen jokaisen yksilöllisistä tekijöistä, kuten elämänkokemuksista, kasvuympäristöstä ja henkilöhistoriasta kokonaisuudessaan. Joillekin mielekkyyttä tuo yhteiskunnallinen aktivismi muodossa tai toisessa. Joillekin mielekkyyttä tuo liikunnallinen tai taiteellinen harrastus. Toisille taas perhe-elämänsä arjen pyörittäminen.

Jos tarkastelemme mielekästä aktiviteettia muutaman päätekijän suhteen, tulee siinä olla toiminnan progressiivisuus eli toiminnan tulee olla kehittyvää johonkin (ainakin edes löyhästi) ennalta suunniteltuun suuntaan. Samoin aktiviteetin tulee olla kehittävää sekä itselle että muille. Tai ainakaan se ei saa olla haitallista muille. Tämä ei ole moraalinen kannanotto vaan perustuu siihen tosiasiaan, että ihminen on perimmäisiltään sosiaalinen olento, jonka hyvinvoinnille on olennaista jonkin tason harmoninen yhteiselämä ja kuuluminen osaksi ryhmää. Toiminnan tulee myös olla suunniteltua ja säännöllistä.

Progressiivisuus

Aktiviteetin progressiivisuus tarkoittaa sitä, että aktiviteetin haasteellisuus kasvaa oppimisen ja tottumisen ohella. Esimerkkejä progressiivisuudesta: juoksussa/kävelyssä harjoitusajan pidentäminen, kuljettavan matkan pidentäminen, nopeuden lisääminen, reitin haasteellisuuden lisääminen, harjoituskertojen lisääminen. Musikaalisen instrumentin soitossa harjoitusmäärän lisääminen, uuden tekniikan opetteleminen, uuden musiikkityylin opetteleminen jne. Älyllisissä aktiviteeteissa voi myös keskittyä uuden asian/teorian/idean ymmärtämiseen, yleissivistyksen lisäämiseen jne. jne. Toisin sanoen progressiivisuutta voi toteuttaa monella eri tavalla ja kaikilla mahdollisilla alueilla ja osa-alueilla. Jos aktiviteetissa ei ole mukana progressiivisuutta kehitys pysähtyy ja tätä kautta myös mielekkyys todennäköisesti aktiviteettia kohtaan alkaa vähentyä, joka lopulta johtaa koko aktiviteetin poistumiseen ohjelmistosta epämielekkään ja turhan oloisena.

Suunnitelmallisuus

Suunnitelmallisuus on se, joka tukee aktiviteetin progressiivisuutta, mutta myös sen säännöllistä toteuttamista. Ilman suunnitelmaa toiminta on helposti päämäärätöntä, tehotonta tai puolitehoista. Ilman suunnitelmallisuutta osa aktiviteetin hyödyistä jää saamatta. Tämä osaltaan taas kerran vähentää aktiviteetin mielekkyyttä. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Säännöllisyys

Säännöllisyys on se, joka tuntuu kolmikosta – progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys – olevan kaikkein useimmiten se heikoin lenkki. Progressiivisuus ei pääse toteutumaan, jos aktiviteetti on liian epäsäännöllistä. Säännöllinen suunnitelman noudattaminen on avain asemassa kaikessa kehittymisessä.

Kaikki kolme edellä mainittua tekijää (progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys) ovat perustavia asennoitumisen tapoja sekä taitoja, joiden avulla elämästämme tulee kaikin puolin parempaa. Nämä asennoitumisen tavat harjoitettuna ”leviävät” myös muihin elämämme osa-alueille helposti. Kun näemme mielekkään tekemisemme hyötyvän progressiivisuudesta, suunnitelmallisuudesta ja säännöllisyydestä, ymmärrämme omakohtaisesti, että näillä tavoilla voimme myös edistyä muilla elämän osa-alueilla. Kehittyminen, joka tapahtuu oman tietoisen toiminnan kautta, auttaa ymmärtämään mahdollisuuttamme kehittyä vastaavalla asennoitumisella muillakin elämän osa-alueilla.

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 4: KOGNITIIVISET TAIDOT/TIETOISUUSTAIDOT

Vastaa

Ihmisen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kolminainen kivijalka on monipuolinen ja riittävä liikunta, lepo ja ravinto. Jos jokin näistä ei ole kunnossa, on seurauksena terveydellisiä ongelmia (tämä ei ole mielipide vaan universaali fakta). Nämä kolme ovat olleet aiheina aiemmissa kirjoituksissa, joten niistä ei tässä sen enempää ole tarvetta kirjoittaa.

Neljäs tärkeä tekijä oman ja maailman hyvinvoinnin kokonaisvaltaisessa rakentamisessa on ajattelun taidot. Nämä taidot voivat tarkoittaa laajaa valikoimaa erilaisia kykyjä, mutta jo pienikin panostus johonkin osa-alueeseen parantaa usein elämänlaatua. Kognitiivisiksi taidoiksi lasketaan mm. havaitseminen, muistaminen, kielelliset taidot ja tunnetaidot. Edellä mainittu listaus ei ole millään tavalla kattava, mutta niiden pohjaltakin voimme helposti tarkastella ja nähdä miten kognitiiviset taidot ovat erittäin suuressa roolissa omassa ja muiden hyvinvoinnissa.

Havaitseminen on ajattelulle ja toiminnalle lähtökohta, joka vaikuttaa kaikkeen siihen mitä tästä seuraa. Mitä paremmin ja tarkemmin havaitsemme ärsykkeitä, sitä suuremmat ovat meidän mahdollisuuteemme toimia asianmukaisella tavalla.

Muistaminen lisää mahdollisuuttamme toimia monipuolisesti, sillä käytössämme on koko ajan suurempi määrä informaatiota. Samalla muistaminen vähentää paljon turhaa työtä ja voimme käyttää aikaamme kehittävämmin.

Kielelliset taidot auttavat meitä suunnattomasti sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa. Kielelliset taidot muun muassa edesauttavat sujuvaa ja rauhallista yhteiseloa muiden ihmisten kanssa sekä parantavat omien näkemystemme tehokasta välittämistä

Tunnetaidot auttavat meitä hahmottamaan sekä omia että muiden tunteita ja tuntemuksia. Hyvien tunnetaitojen avulla voimme säädellä reaktioitamme ja pysyä rauhallisina tilanteissa, joissa huonoimmilla tunnetaidoilla varustettuna toimisimme reaktiivisen aggressiivisesti ja tuhoisasti.

Kognitiivisten taitojen lisäksi voidaan puhua myös tietoisuustaidoista, jotka viittaavat ryhmään kykyjä, jotka auttavat meitä olemaan tietoisempia itsestämme ja ympäristöstämme. Näihin kykyihin kuuluvat mm. ympäristön, mielen ja tunteiden havainnointi, sekä havaintomme ymmärtäminen, hyväksyminen, käsitteleminen ja ainakin jonkintasoinen hallinta.

Ympäristön havainnointi sisältää muun muassa ympäristön yksityiskohtaista havainnointia sekä erityistilanteiden ja poikkeamien havainnointia ympäristössämme.

Mielen havainnointi on kaikkea mielen (tai ehkä oikeammin olisi sanoa tajunnan) sisältöjen havainnointia. Mitä tajunnassani on, mitä siellä liikkuu? Mitä ajatuksia ilmenee? Mistä ne saavat syntynsä?

Tunteiden havainnointi on juuri edellä mainittuja tunnetaitoja. Erityisesti tunteiden tunnistamista ja erottamista muista tunteista. Tunnetaidoissa tunteen havainnoinnin jälkeen tulee tunteen käsittely ja sen luonteen ymmärtäminen, miten suhtautua tunteeseen ja miten toimia sen pohjalta.

Hyväksyminen on tietoisuustaito, jossa hyväksytään tilanne sellaisena kuin se on. Ei passiivisen pessimistisesti niin, että tilanne on tämä eikä sille mitään voi, vaan niin, että hyväksymme tilanteemme nyt sellaisena kuin se on (niin hyvässä kuin pahassa). Jos voimme tilanteeseemme vaikuttaa positiivisesti, hyväksymme sen ja ryhdymme työhön. Jos emme voi vaikuttaa, hyväksymme sen ja teemme jotain muuta.

Kaikki edellä mainitut asiat vähentävät stressiä, lisäävät ajankäytön järkevyyttä, parantavat kykyämme oppia uusia asioita ja luovat meistä vain yksinkertaisesti luotettavamman ja tehokkaamman toimijan sekä itsellemme että muille.

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 3: Lepo

Vastaa

Jos olisin miettinyt näitä viittä tapaa parantaa maailmaa ja omaa hyvinvointia, vaikka vain kaksikymmentä vuotta – saati kolmekymmentä vuotta – sitten, en olisi hyvin suurella todennäköisyydellä edes ajatellut lepoa yhdeksi tekijäksi.

”Tempora mutantur, nos et mutamur in illis”[1]

Lepo on asia, joka ei enää ole nykypäivän yhteiskunnassa helppo ja automaattinen osa elämäämme, niin kuin se on ollut ns. yksinkertaisempina aikoina, jolloin päivän työt olivat fyysisen rasituksen täyttämiä ja työtä seurasi lepo jonkin kevyemmän aktiviteetin ja unen muodossa. 

Yhteiskuntamme on tällä hetkellä rakenteeltaan sellainen, että se ajaa helposti liialliseen suorittamiseen ja tekemiseen. Samalla se ajaa meitä helposti määrään laadun sijaan. Olemme jatkuvassa ärsykkeiden pommituksessa sekä vasten tahtoamme, että vapaaehtoisesti.

Lepoa tarvitsee koko kehomme luurankolihaksista luihin, jänteisiin, aivoihin ja sisäelimiin. Seuraavaksi tuon esille vain muutaman edellä mainittuihin liittyvän tekijän, joissa rasitus ja lepo eivät kohtaa.

Nyky-yhteiskunnan jatkuva informaatiopommitus ei jätä meitä enää juuri missään rauhaan. Ellet elä jossain kaukana kaupungeista, niin riesanasi on jatkuva ääni- ja valosaaste. Todennäköisesti sinulla on myös miltei aina käden ulottuvilla älypuhelin. Tutkimusten mukaan jo älypuhelimen läsnäolo lisää henkilön keskittymiskyvyttömyyttä. Puhumattakaan sen jatkuvista hälytys-, muistutus- ja huomioäänistä ja valoista.  Työn rakenne ja puitteet on tehty monissa paikoissa liian monimutkaiseksi jopa niin, että itse työnteko häiriintyy.  Oman päivän suunnittelu ja sisältö ovat monella niin kuin he eläisivät viimeistä päivää ja kaikki sekunnit tulee täyttää jollain aktiviteetilla, tai ainakin näennäisaktiviteetilla. Tähän liittyy osaltaan myös ns. multitaskaaminen, joka on moneen kertaan todistettu huonoksi tavaksi, josta on vain haittaa. Multitaskaamisen ei toimi, sillä ihminen ei pysty keskittymään hyvin moneen asiaan kerralla, vaan keskittyminen siirtyy eri aktiviteettien välillä ja rikkoo aiemman keskittymisen, jolloin toimiminen on pinnallista, tehotonta, ja lopulta vain huonotasoista. Multitaskaaminen opettaa aivot levottomiksi eikä suinkaan tehokkaiksi. Suorituskeskeinen kulttuurinen ilmapiiri on tietenkin vielä yksi asia, joka pitää tässä yhteydessä muistaa ja mainita.

Ihminen tarvitsee sekä rasitusta että lepoa, ja näiden tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa. Liiallinen rasitus suhteessa liian vähäiseen lepoon johtaa ennen pitkää rasitusvammoihin ja loppuun palamiseen. Liiallinen lepo suhteessa liian vähäiseen rasitukseen johtaa kunnon, terveyden ja älykkyyden heikkenemiseen, sekä moniin erilaisiin sairauksiin, kuten tuki-ja liikuntaelinsairauksiin, jotka ovat hälyttävän yleisiä jopa hyvin nuorilla ihmisillä.

Muutama konkreettinen keino lisätä levon ja rauhallisuuden määrää ja laatua arjessa:

  • Rajoita älypuhelin käyttöä. Pidä se kotona tietyssä paikassa, älä jatkuvasti käden ulottuvilla
  • Laita älypuhelimen hälytykset äänettömälle mahdollisuuksien mukaan
  • Keskitä asioiden teko ja anna niille oma aikansa, älä tee jatkuvasti asioita päällekkäin (kun katsot elokuvaa, keskity elokuvaan, kun luet kirjaa, keskity kirjan lukemiseen, kun harrastat liikunta, keskity liikuntaan jne.)
  • Pidä säännöllinen rytmi vuorokaudessa (erityisesti ateriarytmi ja unirytmi)
  • Lähde välillä ulos kävelemään ilman puhelinta
  • Organisoi ja suunnitte päivän ja viikon rakenne, mutta älä täytä koko päivää ja viikkoa aktiviteeteilla
  • Aloita säännöllinen meditaatio, jooga tai rentoutumisharjoittelu (tämän ei tarvitse ainakaan aluksi olla kuin 5min. päivässä). Kun on kerran oppinut tietoisesti rentoutumaan, tätä taitoa voi jatkossa käyttää aina tarpeen tullen

..10/11..

[1]  Ajat muuttuvat, ja me muutumme niiden mukana.

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 2: Liikunta

Vastaa

Aiemman kirjoituksen aiheen (ravinto) kanssa kulkee hyvin käsi kädessä toinen tapa parantaa maailmaa ja hyvinvointia. Kyseessä on tietenkin – taas kerran itsestään selvä asia – liikunta. Sanoisin, että liikunta on vielä paljon selvempi ja selkeämpi tapa parantaa omaa hyvinvointia kuin ravinto. Selvempi siinä mielessä, että tämä on sekä selvempää useimmille ihmisille, että vaikeammin kiistettävissä oleva asia kuin tietynlaisen ravinnon vaikutus terveyteen. Selkeämpi siinä mielessä, että liikunnan pääperiaatteet ja mekanismit ovat vielä yksinkertaisempia kuin hyvän ravitsemuksen pääperiaatteet ja mekanismit (harjoita/käytä = vahvista, laiminlyö = heikennä).

Kuten aiemmassakin kirjoituksessa ravinnosta, on liikuntakin oman päätösvallan ja tahtotilan alainen asia. Voimme päättää, miten liikumme, milloin liikumme, ja kuinka paljon liikumme. Liikkumattomuuteen löytyy loppumaton määrä tekosyitä ja liikkumiseen yhtäläinen määrä hyviä syitä. Jos fyysinen lähtökohtamme olisivat se liikkumisen ja kuntotason määrittävä tekijä, meillä ei olisi olemassa esimerkiksi paralympialaisia. Jos liikkumisen määrittäisi kulttuuri ja kasvatus, se kertoisi, että emme ole kykeneviä kehittymään. Kaikki edellä mainitut toki jollain tasolla vaikuttavat siihen todennäköisyyteen, miten liikutaan ja kuinka paljon. Samoin kaikkia edellä mainittuja tekijöitä käytetään yleisinä tekosyinä liikkumattomuuteen ja oman kunnon ja toimintakyvyn tasoon.

Liikunnan hyvät vaikutukset:

  • Fyysisen toimintakyvyn vahvistuminen
    • lihasvoima kasvaa
    • kestävyyskunto kasvaa
    • Sydän ja keuhkot vahvistuvat
    • Luusto ja jänteet vahvistuvat
  • Psyykkisen ja henkisen toimintakyvyn vahvistuminen
    • aivojen verenkierto ja muu toiminta paranevat
    • Itsekuri ja sinnikkyys paranevat
    • Suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja organisointikyky paranevat
    • Itsetunto vahvistuu
    • Käsitys itsestä (ja ihmisestä yleisesti), omista rajoista ja mahdollisuuksista paranee
  • Muut
    • Unenlaatu paranee
    • Yleinen energiataso ja vireystaso nousevat
    • Masentuneisuus ja ahdistus vähenevät
    • Stressitasot laskevat
    • kivun hallinta ja sietäminen ovat parempia

Liikkumattomuuden huonot vaikutukset:

  • Fyysisen toimintakyvyn surkastuminen
    • lihasvoima pysyy alhaisena ja heikkenee
    • kestävyyskunto pysyy alhaisena ja heikkenee
    • Sydän ja keuhkot pysyvät heikkoina ja heikkenevät
    • Luusto ja jänteet pysyvät heikkoina ja heikkenevät
  • Psyykkisen ja henkisen toimintakyvyn surkastuminen
    • aivojen verenkierto ja muu toiminta heikkenevät ja altistavat sairauksille
    • todennäköisesti vaikuttaa itsetuntoon negatiivisesti
    • Käsitys itsestä (ja ihmisestä yleisesti), omista rajoista ja mahdollisuuksista ei todennäköisesti ole niin realistinen kuin se voisi olla
  • Muut vaikutukset
    • Unenlaatu on huonompaa ja uniongelmia esiintyy enemmän
    • Yleinen energiataso ja vireystaso ovat huonompia
    • Masentuneisuus ja ahdistus ovat erittäin todennäköisiä
    • Keho ei kykene käsittelemään stressiä yhtä hyvin

Kuten ylläolevasta vaikutuksien listauksista voidaan päätellä, ovat liikkumisen ja liikkumattomuuden vaikutukset laajat. Vaikutuksissa ei ole kyse pelkän lihasvoiman ja –kestävyyden muutoksista vaan koko elämään vaikuttavista tekijöistä unenlaadusta mielialaan ja itsensä kokonaisvaltaiseen säätelyyn. 

Vain liikkuva ihminen voi olla terve ja pysyä terveenä ja toimintakykyisenä. Ei ole mikään mysteeri, mitkä ovat suurimpia syitä ihmisten mielenterveys- ja terveysongelmiin nykypäivänä. Fyysiseltä puolelta ne ovat huono ravinto ja erityisesti liikunnan puute. Ihmisen keho on suunniteltu (ei tarvitse silti olettaa suunnittelijaa) ja rakentunut (ei tarvitse olettaa persoonallista rakentajaa) toimimaan ja pysymään terveenä liikkumisen avulla. On siis mahdotonta pysyä terveenä, jos ei liiku tarpeeksi.

Liikunnan hyvien vaikutusten aikaansaaminen

Kun rasitamme lihaksiamme jollain vastuksella (painot, oma paino jne.), keho pyrkii mukautumaan tähän niin, että seuraavalla kerralla toiminto olisi helpompaa. Näin ärsykkeen saaneet lihakset vahvistuvat. Samalla vahvistuvat lihaksien päissä olevat jänteet kestämään rasitusta ja välittämään voimia paremmin. Myös luusto vahvistuu, kun se joutuu rasituksen alaiseksi. Luustoa vahvistaa erityisesti iskuttava liikunta, kuten juoksu ja kävely, mutta kaikki liikunta, jossa luuhun kohdistuu jonkinlaista painetta (eli enemmän tai vähemmän kaikki liikunta) vahvistaa luustoa. Koska liikunta lisää hapensaannin- ja kuljetuksen tarvetta se vahvistaa samalla sydäntä ja verenkiertoa tehokkaammaksi, jotta se voi seuraavalla kerralla vastata rasitukseen paremmin. Liikunta lisää myös aineenvaihduntaamme samoin kuin verenkiertoa aivoissa. Näillä on monia suotuisia vaikutuksia mielialaan, tunteisiin ja jopa älylliseen suorituskykyyn. Kenestäkään ei toki tule älyllisesti lahjakasta pelkällä liikunnalla, mutta liikunta vahvistaa aivoja fyysisesti, joten niin sanottu ”hardware” on tehokkaampi.

  • Psyykkisen ja henkisen toimintakyvyn vahvistuminen
    • Itsekuri ja sinnikkyys paranevat, koska säännöllinen ja tavoitteellinen liikunta sekä kehittää että vaatii kärsivällisyyttä ja säännöllisyyttä, jolloin ei voida mennä sen mukaan mikä milloinkin on päällimmäinen tunne- ja tahtotila. Tämä taas osaltaan edelleen ruokkii suunnitelmallisuuden, tavoitteellisuuden ja organisointikyvyn kehittymistä, koska mm. liikkumisen ja muun elämän yhteensovittaminen vaatii edellä mainittuja.
    • Käsitys itsestä (ja ihmisestä yleisesti), omista rajoista ja mahdollisuuksista paranee, sillä vain perehtymällä asioihin ja tekemällä niitä itse voi ymmärtää asioita, niiden piirteitä ja rajoja.
    • Unenlaatu paranee, koska rasitettu keho vaatii lepoa. Jos koko päivä on passiivista olemista ei ole niin suurta kontrasti ”toiminnan ja levon” välillä, eikä mieli ja keho tarvitse lepoa samalla tavalla.
    • Masentuneisuus ja ahdistus vähenevät, koska keho tuottaa luonnollisesti ns. mielihyvähormoneja, koska liikunta, ravinto ja lepo ovat ne kolme tekijää, jotka näihin vaikuttavat fyysisellä tasolla. Jos jokin näistä on pahasti epätasapainossa, on koko keho ja sen hormonitoiminta epätasapainossa.

Ulkoinen tekosyy 1 – Kasvatus ja kulttuuri määrää

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska minut on niin kasvatettu tai kulttuurimme vain on sellainen, että ei tule liikuttua.

Vastaus – yksikään ihminen ei ole kasvatuksensa tai kulttuurinsa täysin orjuuttama. Jokaisella on valinnanvapaus ja päätösvalta suhteessa omaan liikkumiseensa.

Ulkoinen tekosyy 2 – ei ole varaa harrastaa liikuntaa

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska minulla ei ole varaa.

Vastaus – liikkuminen on täysin ilmaista. Jos liikuntaharrastus vaatii rahaa, tulee keskittyä sellaisiin liikunnan muotoihin, joihin omat varat riittävät.

Sisäinen tekosyy 1 – Ei ole luontaista minulle, ei kiinnosta (psykologinen)

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska minua ei ole luotu liikkumaan.

Vastaus – kaikki ihmiset on ”luotu” liikkumaan. Liikkuminen on ihmisille yhtä luonnollista, tärkeää ja välttämätöntä kuin syöminen, juominen ja nukkuminen.

Sisäinen tekosyy 2 – Liikkuminen ei tunnu hyvältä (biologinen, fyysinen)

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska se ei tunnu hyvältä. Liikkuminen tuntuu epämiellyttävältä.

Vastaus – Kaikki uusi ja haastava on aina vaikeaa ja hieman epämiellyttävää. Samoin lihasten ja muun elimistön rasittaminen tuntuu aluksi ikävältä. Keho kuitenkin sopeutuu ja epämiellyttävyys vähenee, kun keho tottuu uuteen aktiviteettiin. Keho myös palautuu nopeammin ja kipeytyy vähemmän, kun se tottuu toimintaan. Kokemuksella ja tiedolla oppii myös erottamaan, mikä kipu on niin sanottua hyvää ja normaalia ja mikä huonoa kipua. Hyvä väsymys ja ”kipu”  on merkki kehityksestä ja terveyden sekä toimintakyvyn vahvistumisesta (ja aika nopeasti myös ihmisen mieli yhdistää nämä miellyttäviksi tuntemuksiksi).

Lasten ja nuorten liikkumattomuuden seuraukset

Lopuksi vielä tiivistettynä lasten ja nuorten liikkumattomuuden vaikutukset, joista tärkeimmät tuntuvat olevan isolle osalle ihmisistä tuntemattomia. Koska liikkuminen vaikuttaa koko ihmisen kehoon ja sitä kautta koko elämään, on liikkumattomuuden vaikutukset kasaantuvia.

Se mitä harjoitamme ja käytämme, vahvistuu. Se, jonka harjoittamisen laiminlyömme ja, jota emme käytä, heikkenee. Päällisin puolin asia on edellä mainitulla tavalla yksinkertainen.

Lapsilla ja nuorilla yllämainittuun tuo lisänsä se, että ”mitä ei ole harjoitettu ensinkään, ei ole edes päässyt vahvistumaan”. Kun lapset ja nuoret eivät ole rasittaneet kehoaan liikkumalla tarpeeksi ja monipuolisesti, ei luusto, lihakset, sydän, verenkierto- ja keuhkot pääse kunnolla vahvistumaan. Liikkumattomuus lapsena ja nuorena siis johtaa aikuisiin, joiden koko fyysinen rakenne on heikko. Tämä taas altistaa kaikille vammoille ja sairauksille, kuten luunmurtumille, keuhko- verenkierto- ja sydänongelmille. Vaikka liikunnan harrastaminen on tärkeää koko elämän ja sen tulisi olla päivittäistä, erityisen tärkeää olisi lapsien ja nuorten säännöllisen liikkumisen varmistaminen. Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

..10/11..