Jos olisin miettinyt näitä viittä tapaa parantaa maailmaa ja omaa hyvinvointia, vaikka vain kaksikymmentä vuotta – saati kolmekymmentä vuotta – sitten, en olisi hyvin suurella todennäköisyydellä edes ajatellut lepoa yhdeksi tekijäksi.
”Tempora mutantur, nos et mutamur in illis”[1]
Lepo on asia, joka ei enää ole nykypäivän yhteiskunnassa helppo ja automaattinen osa elämäämme, niin kuin se on ollut ns. yksinkertaisempina aikoina, jolloin päivän työt olivat fyysisen rasituksen täyttämiä ja työtä seurasi lepo jonkin kevyemmän aktiviteetin ja unen muodossa.
Yhteiskuntamme on tällä hetkellä rakenteeltaan sellainen, että se ajaa helposti liialliseen suorittamiseen ja tekemiseen. Samalla se ajaa meitä helposti määrään laadun sijaan. Olemme jatkuvassa ärsykkeiden pommituksessa sekä vasten tahtoamme, että vapaaehtoisesti.
Lepoa tarvitsee koko kehomme luurankolihaksista luihin, jänteisiin, aivoihin ja sisäelimiin. Seuraavaksi tuon esille vain muutaman edellä mainittuihin liittyvän tekijän, joissa rasitus ja lepo eivät kohtaa.
Nyky-yhteiskunnan jatkuva informaatiopommitus ei jätä meitä enää juuri missään rauhaan. Ellet elä jossain kaukana kaupungeista, niin riesanasi on jatkuva ääni- ja valosaaste. Todennäköisesti sinulla on myös miltei aina käden ulottuvilla älypuhelin. Tutkimusten mukaan jo älypuhelimen läsnäolo lisää henkilön keskittymiskyvyttömyyttä. Puhumattakaan sen jatkuvista hälytys-, muistutus- ja huomioäänistä ja valoista. Työn rakenne ja puitteet on tehty monissa paikoissa liian monimutkaiseksi jopa niin, että itse työnteko häiriintyy. Oman päivän suunnittelu ja sisältö ovat monella niin kuin he eläisivät viimeistä päivää ja kaikki sekunnit tulee täyttää jollain aktiviteetilla, tai ainakin näennäisaktiviteetilla. Tähän liittyy osaltaan myös ns. multitaskaaminen, joka on moneen kertaan todistettu huonoksi tavaksi, josta on vain haittaa. Multitaskaamisen ei toimi, sillä ihminen ei pysty keskittymään hyvin moneen asiaan kerralla, vaan keskittyminen siirtyy eri aktiviteettien välillä ja rikkoo aiemman keskittymisen, jolloin toimiminen on pinnallista, tehotonta, ja lopulta vain huonotasoista. Multitaskaaminen opettaa aivot levottomiksi eikä suinkaan tehokkaiksi. Suorituskeskeinen kulttuurinen ilmapiiri on tietenkin vielä yksi asia, joka pitää tässä yhteydessä muistaa ja mainita.
Ihminen tarvitsee sekä rasitusta että lepoa, ja näiden tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa. Liiallinen rasitus suhteessa liian vähäiseen lepoon johtaa ennen pitkää rasitusvammoihin ja loppuun palamiseen. Liiallinen lepo suhteessa liian vähäiseen rasitukseen johtaa kunnon, terveyden ja älykkyyden heikkenemiseen, sekä moniin erilaisiin sairauksiin, kuten tuki-ja liikuntaelinsairauksiin, jotka ovat hälyttävän yleisiä jopa hyvin nuorilla ihmisillä.
Muutama konkreettinen keino lisätä levon ja rauhallisuuden määrää ja laatua arjessa:
- Rajoita älypuhelin käyttöä. Pidä se kotona tietyssä paikassa, älä jatkuvasti käden ulottuvilla
- Laita älypuhelimen hälytykset äänettömälle mahdollisuuksien mukaan
- Keskitä asioiden teko ja anna niille oma aikansa, älä tee jatkuvasti asioita päällekkäin (kun katsot elokuvaa, keskity elokuvaan, kun luet kirjaa, keskity kirjan lukemiseen, kun harrastat liikunta, keskity liikuntaan jne.)
- Pidä säännöllinen rytmi vuorokaudessa (erityisesti ateriarytmi ja unirytmi)
- Lähde välillä ulos kävelemään ilman puhelinta
- Organisoi ja suunnitte päivän ja viikon rakenne, mutta älä täytä koko päivää ja viikkoa aktiviteeteilla
- Aloita säännöllinen meditaatio, jooga tai rentoutumisharjoittelu (tämän ei tarvitse ainakaan aluksi olla kuin 5min. päivässä). Kun on kerran oppinut tietoisesti rentoutumaan, tätä taitoa voi jatkossa käyttää aina tarpeen tullen
..10/11..
[1] Ajat muuttuvat, ja me muutumme niiden mukana.