Sellainen Suomi ja suomalaisuus, josta voidaan olla ylpeitä, koostuu monesta eri tekijästä. Se, että väittää olevansa isänmaallinen ja toimivansa Suomen hyväksi, ei merkitse mitään, jos tämä kaikki on pelkkää sanahelinää ilman toimintaa kyseisten asioiden eteen. Tyhjä puhe ja valheelliset väitteet ovat itse asiassa juuri yksi epäsuomalainen piirre, sillä suomalaisuuteen liitetään nimenomaan rehellisyys. Se, että seistään sanojensa takana ja ollaan sanansa mittaisia, ovat aina olleet suomalaiselle tärkeitä asioita (Toisaalta valheita laukova paskanpuhujakin on sanansa mittainen, sillä näiden sanojen mitta on paskapökäleen mitta?). Rehellisyyden lisäksi harkitsevuus on yksi suomalaisuuden piirre, kuten myös se kuuluisia sisukkuus. Hyvät käytöstavat ovat eräs suomalaiseen kulttuuriin liitetty ominaisuus. Harkitsevuus ilmenee sivistyneessä puheessa ja toiminnassa. Sanoessa harkinta ilmenee mahdollisimman totuudellisessa ja hyvin muotoillussa puhutussa lopputulemassa. Mietitään siis mitä ja miten sanotaan ennen kuin sanotaan. Tehdessä harkitsevuus ilmenee tietoon perustuvassa suunnittelussa, jotta teon lopputulos olisi mahdollisimman hyvä ja aikaa kestävä. Sisukkuuden piirre on resilienssi ja sinnittely vaikeuksien ja haasteiden edessä. Samoin sisukkuuteen kuuluu halu suorittaa aloitettu asia loppuun ja mielellään mahdollisimman omavoimisesti. Suomalaisuuteen kuuluvat hyvät käytöstavat ja muiden kunnioittaminen. Ei pinnalliset käytöstavat vaan toiset huomioiva ja toisen ihmisen tilaa ja elämää kunnioittava rauhan antaminen. Eri mieltä ollessakin asiat ja vastalauseet tulisi esittää mahdollisimman harkitusti, tosiasioihin pohjaten ja mahdollisimman kohteliaasti.

Näiden edellä mainittujen suomalaisuuteen liittyvien arvojen ja asennoitumisten lisäksi suomalaisuudelle oman vahvan leimansa antavat Suomen puhdas ja villi luonto, luonnossa liikkuminen ja siihen liittyvät taidot, liikunta ja puhdas perinteinen ruoka, opiskelu ja oppimisen arvostaminen. Suomalainen kunnioittaa luontoa ja pyrkii sitä suojelemaan saastumiselta, roskaamiselta ja hyväksikäytöltä, joka ei ole kestävällä pohjalla. Omaa suomalaisuuttaan kunnioittava arvostaa koulutusta ja oppiminen on hänelle luonnon lisäksi miltei pyhäksi luokiteltava asia. Suomen kulttuuri on aina ollut yhdistelmä luonnonläheisyyttä ja korkean sivistystason arvostusta.

Suomi tunnetaan laadukkaasta Jean Sibeliuksen musiikista ympäri maailmaa ja suomalainen kirjallisuus on ollut korkeatasoista ja arvostettua. Suomalaisen isänmaalliseen yleissivistykseen kuuluu ymmärtää Sibeliuksen ja Lönnrotin merkitys kulttuurillemme, kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergista nyt puhumattakaan.Samoin itseään arvostava suomalainen ymmärtää heidän työnsä pääpiirteissään ja tuntee heidän tärkeimmät teoksensa myös henkilökohtaisemmin ja syvemmin. Tämä tietenkin vain silloin, jos oikeasti on isänmaallinen suomalainen eikä valheita suoltava huijari. Mikä on sinun suosikkisi Sibeliuksen seitsemästä sinfoniasta? Kumpi on sinun mielestäsi parempi, Karelia-sarja vai Lemminkäis-sarja?  Sibelius ei suinkaan ole ainoa vaan hänen jälkeensä on tullut muitakin, uudempia suomalaisia artisteja, joista suomalainen voi olla ylpeä. Näistä Kimmo Pohjosen Kielo, Kalmuk ja Kluster vuosilta 1999, 2002 ja 2002 ovat tuskin yhdellekään suomalaiselle tuntemattomia teoksia ja Kaija Saariahon Luonnon kasvot (lauluäänelle ja pianolle) vuodelta 2013 on ainakin suurelle osalle tuttu, kuten monet muutkin Saariahon maailmankuulut teokset.

Lönnrotin kaikki suomalaiset toki tietävät kansalliseepos Kalevan kokoajana ja Kalevalan sisältö on kaikille suomalaisille tuttu niin kuin Lähi-idän uskoville ovat Raamattu ja Koraani. Filologian alalla ja suomen kielen kehittymisen kannalta Lönnrot on Agricolan ohella oleellisimpia nimiä, joten tämänkin vuoksi isänmaataan rakastava suomalainen perehtyy edellä mainittujen henkilöiden työhön suurella ajalla ja antaumuksella. Kenen keksimiä sanoja olikaan kansallisuus, itsenäinen ja sivistys? Kuvataiteen puolelta Akseli Gallen-Kallelan työt ovat inspiraation ja ihailun aihe kaikille suomalaisille sivistyneille taiteen arvostajille.

Muita suomalaiseen sivistykseen vaikuttaneita suomalaisille tuttuja nimiä: J.V. Snellman, jota pidetään maamme kansallisfilosofina ja yhtenä tärkeimmistä kansamme herättäjistä. Filosofit Erik Ahlman ja Urpo Harva, jotka keskittyivät ihmisenä olemisen ja sivistyksen kysymyksiin, Edvard Westermarck, jota pidetään suomalaisen sosiologian isänä, kuten Eino Kailaa taas yhtenä suomalaisen filosofian tärkeimmistä suunnannäyttäjistä. Kaikki näistä toki ovat enemmän tai vähemmän suomalaisuuttaan kunnioittavan isänmaan ystävän perehtyneisyyden pohjatietoa, joten tuntuu jopa hieman hullulta näin ilmiselviä asioita luotella.

Tässä hieman positiivisia asioita suomalaisuudesta, josta suomalaisen tulisi olla ylpeä ja, joihin maataan ja kulttuuriaan rakastavan suomalaisen tulisi perehtyä. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelussa asiat, jotka eivät ole isänmaallisen suomalaisuuden osia. Asiat, jotka eivät kuulu suomalaisuuteen ja, joista ei tulisi olla ylpeä.

..10/11..