Aihearkisto: luonto

SUOMALAISUUS OSA 1 – Mitä on suomalaisuus eli suomalaisuus, josta olla ylpeä!

Sellainen Suomi ja suomalaisuus, josta voidaan olla ylpeitä, koostuu monesta eri tekijästä. Se, että väittää olevansa isänmaallinen ja toimivansa Suomen hyväksi, ei merkitse mitään, jos tämä kaikki on pelkkää sanahelinää ilman toimintaa kyseisten asioiden eteen. Tyhjä puhe ja valheelliset väitteet ovat itse asiassa juuri yksi epäsuomalainen piirre, sillä suomalaisuuteen liitetään nimenomaan rehellisyys. Se, että seistään sanojensa takana ja ollaan sanansa mittaisia, ovat aina olleet suomalaiselle tärkeitä asioita (Toisaalta valheita laukova paskanpuhujakin on sanansa mittainen, sillä näiden sanojen mitta on paskapökäleen mitta?). Rehellisyyden lisäksi harkitsevuus on yksi suomalaisuuden piirre, kuten myös se kuuluisia sisukkuus. Hyvät käytöstavat ovat eräs suomalaiseen kulttuuriin liitetty ominaisuus. Harkitsevuus ilmenee sivistyneessä puheessa ja toiminnassa. Sanoessa harkinta ilmenee mahdollisimman totuudellisessa ja hyvin muotoillussa puhutussa lopputulemassa. Mietitään siis mitä ja miten sanotaan ennen kuin sanotaan. Tehdessä harkitsevuus ilmenee tietoon perustuvassa suunnittelussa, jotta teon lopputulos olisi mahdollisimman hyvä ja aikaa kestävä. Sisukkuuden piirre on resilienssi ja sinnittely vaikeuksien ja haasteiden edessä. Samoin sisukkuuteen kuuluu halu suorittaa aloitettu asia loppuun ja mielellään mahdollisimman omavoimisesti. Suomalaisuuteen kuuluvat hyvät käytöstavat ja muiden kunnioittaminen. Ei pinnalliset käytöstavat vaan toiset huomioiva ja toisen ihmisen tilaa ja elämää kunnioittava rauhan antaminen. Eri mieltä ollessakin asiat ja vastalauseet tulisi esittää mahdollisimman harkitusti, tosiasioihin pohjaten ja mahdollisimman kohteliaasti.

Näiden edellä mainittujen suomalaisuuteen liittyvien arvojen ja asennoitumisten lisäksi suomalaisuudelle oman vahvan leimansa antavat Suomen puhdas ja villi luonto, luonnossa liikkuminen ja siihen liittyvät taidot, liikunta ja puhdas perinteinen ruoka, opiskelu ja oppimisen arvostaminen. Suomalainen kunnioittaa luontoa ja pyrkii sitä suojelemaan saastumiselta, roskaamiselta ja hyväksikäytöltä, joka ei ole kestävällä pohjalla. Omaa suomalaisuuttaan kunnioittava arvostaa koulutusta ja oppiminen on hänelle luonnon lisäksi miltei pyhäksi luokiteltava asia. Suomen kulttuuri on aina ollut yhdistelmä luonnonläheisyyttä ja korkean sivistystason arvostusta.

Suomi tunnetaan laadukkaasta Jean Sibeliuksen musiikista ympäri maailmaa ja suomalainen kirjallisuus on ollut korkeatasoista ja arvostettua. Suomalaisen isänmaalliseen yleissivistykseen kuuluu ymmärtää Sibeliuksen ja Lönnrotin merkitys kulttuurillemme, kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergista nyt puhumattakaan.Samoin itseään arvostava suomalainen ymmärtää heidän työnsä pääpiirteissään ja tuntee heidän tärkeimmät teoksensa myös henkilökohtaisemmin ja syvemmin. Tämä tietenkin vain silloin, jos oikeasti on isänmaallinen suomalainen eikä valheita suoltava huijari. Mikä on sinun suosikkisi Sibeliuksen seitsemästä sinfoniasta? Kumpi on sinun mielestäsi parempi, Karelia-sarja vai Lemminkäis-sarja?  Sibelius ei suinkaan ole ainoa vaan hänen jälkeensä on tullut muitakin, uudempia suomalaisia artisteja, joista suomalainen voi olla ylpeä. Näistä Kimmo Pohjosen Kielo, Kalmuk ja Kluster vuosilta 1999, 2002 ja 2002 ovat tuskin yhdellekään suomalaiselle tuntemattomia teoksia ja Kaija Saariahon Luonnon kasvot (lauluäänelle ja pianolle) vuodelta 2013 on ainakin suurelle osalle tuttu, kuten monet muutkin Saariahon maailmankuulut teokset.

Lönnrotin kaikki suomalaiset toki tietävät kansalliseepos Kalevan kokoajana ja Kalevalan sisältö on kaikille suomalaisille tuttu niin kuin Lähi-idän uskoville ovat Raamattu ja Koraani. Filologian alalla ja suomen kielen kehittymisen kannalta Lönnrot on Agricolan ohella oleellisimpia nimiä, joten tämänkin vuoksi isänmaataan rakastava suomalainen perehtyy edellä mainittujen henkilöiden työhön suurella ajalla ja antaumuksella. Kenen keksimiä sanoja olikaan kansallisuus, itsenäinen ja sivistys? Kuvataiteen puolelta Akseli Gallen-Kallelan työt ovat inspiraation ja ihailun aihe kaikille suomalaisille sivistyneille taiteen arvostajille.

Muita suomalaiseen sivistykseen vaikuttaneita suomalaisille tuttuja nimiä: J.V. Snellman, jota pidetään maamme kansallisfilosofina ja yhtenä tärkeimmistä kansamme herättäjistä. Filosofit Erik Ahlman ja Urpo Harva, jotka keskittyivät ihmisenä olemisen ja sivistyksen kysymyksiin, Edvard Westermarck, jota pidetään suomalaisen sosiologian isänä, kuten Eino Kailaa taas yhtenä suomalaisen filosofian tärkeimmistä suunnannäyttäjistä. Kaikki näistä toki ovat enemmän tai vähemmän suomalaisuuttaan kunnioittavan isänmaan ystävän perehtyneisyyden pohjatietoa, joten tuntuu jopa hieman hullulta näin ilmiselviä asioita luotella.

Tässä hieman positiivisia asioita suomalaisuudesta, josta suomalaisen tulisi olla ylpeä ja, joihin maataan ja kulttuuriaan rakastavan suomalaisen tulisi perehtyä. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelussa asiat, jotka eivät ole isänmaallisen suomalaisuuden osia. Asiat, jotka eivät kuulu suomalaisuuteen ja, joista ei tulisi olla ylpeä.

..10/11..

Catch and Release – Harrastuksena Eläinrääkkäys

Catch and release on harrastuksena eläinrääkkäyksen muoto. Tätä asiaa voi kiertää ja kaartaa kuinka haluaa, mutta tosiasiat eivät siitä muutu. Kalan pyydystäminen on aina enemmän tai vähemmän kalaa vahingoittavaa. Pyydystäminen ei koskaan ole harmitonta. Kun tähän lisätään se fakta, että kalastaminen ei ole millään lailla pakollista tai tarpeellista, on catch and release eläinten rääkkäystä ilman mitään pätevää syytä.

Tämän toiminnan puolustajat perustelevat asiaa muun muassa kalakantojen ylläpidollisilla syillä sekä liikakalastuksen vaarojen välttämisellä. Eikö kalakannat pysyisi vielä paremmin yllä, jos ihmiset eivät kävisi omaksi alhaiseksi huvikseen aiheuttamassa kipua ja kärsimystä kyseisille kaloille? Parantaako tämä kalojen kiusaaminen kalakantoja? Puolustajat perustelevat asiaansa myös, sillä, että on tehty säädöksiä, joilla kaloille aiheutettavaa vahinkoa pyritään vähentämään kieltämällä muun muassa väkäsettömät koukut. Tämä muuttaa toiminnan muotoon: rääkkäämme eläimiä edelleen omaksi huviksemme, mutta hiukan vähemmän, sen sijaan, että lopettaisimme sen. Pyydystetyistä kaloista noin 18-20% kuolee saamiinsa vammoihin tai stressiin. Osa myös puolustelee asiaa sillä, että kalat eivät tuntisi kipua, joka ei tutkimusten pohjalta pidä paikkaansa. Kuten ei myöskään niin sanotulla maalaisjärjellä ajateltuna, sillä kivun tunteminen on ominaista ja oleellista kehittyneemmillä organismeilla, jota pyydystettävät kalatkin ovat. Joissain maissa – kuten Sveitsissä ja Saksassa – catch and release on kielletty lailla, koska se nähdään epäinhimillisenä ja eläimiä vahingoittavana.

Ajatellaan sama kuvio ihmisen kohdalle. Jokin jättiläismäinen olento heittää koukun ihmisen poskesta läpi ja hinaa yläilmoihin. Ihminen haukkoo happea epätoivoisesti luulevansa kuoleman koittavan pian. Hieman ennen hapen puutteesta aiheutuvaa tajuttomuutta ja kuolemaa, koukku poistetaan ja ihminen palautetaan suurempien tai pienempien fyysisten vammojen ja psyykkisten traumojen saattelemana takaisin maan pinnalle. Kysyttäessä pyydystäjiltä syytä tähän he vastaavat ”ihan huvin vuoksi, ei mitään tarvetta tai syytä. Toki voidaan nuijia teidät hengiltäkin vielä kaupan päälle”. Vähemmän sadistista ja ymmärrettävää olisi se, että nämä olennot käyttäisivät ihmisiä ravinnoksi ja pyydystäisivät ihmisiä sen vuoksi.

Tässä vielä muutama – jopa vähemmän haitallinen – lisäharrastus eläinrääkkääjille, jotka viihtyvät eläinten tuskan äärellä, mutta kuitenkin haluavat esittävänsä toimivansa moraalisesti:

– Lehmien lyöminen nyrkillä yrityksenä saada lehmä tajuttomaksi. Toisena variaationa lehmien potkiminen, jolla pyritään saamaan isoin ”muu” irti kohteesta.

– Peurojen ”catch and release”, jossa ammutaan peuraa kumiluodilla päähän ja saadaan peuran kanssa kiva yhteiskuva sen ollessa tajuton. Toinen tapa on ampua peuraa ei tappavaan kohtaan, jolloin se saadaan kiinni. Tämän jälkeen voidaan peura laastaroida ja vapauttaa.

– Lintujen “catch and release”. Kutsutaan myös lintujen perhokalastukseksi eli perholinnustamiseksi.

– Linnunmunien ”catch and release”, jossa mennään linnunpesille, otetaan linnunmunat käteen, otetaan valokuva ja pistetään munat takaisin sen jälkeen.

– Ihmisten ”catch and release”, jossa monta sarjaa (kumiluoti, perhostus ja sieppaus pakettiautoon).

..10/11..