Viimeisenä aiheena tässä viisiosaisessa kirjoitusten sarjassa on mielekäs aktiviteetti. Ihmisen tajunta kaipaa mielekkyyttä. Mielekäs toiminta on eräänlainen pohjavaatimus mielenterveydelle, sillä emme pysy henkisesti (ja lopulta emme myöskään fyysisesti) toimintakykyisenä, jos kykymme kokea minkäänlaista mielekkyyttä maailmassa on estynyt tai poissaoleva.

Eri ihmiset kokevat mielekkään aktiviteetin eri tavoin riippuen jokaisen yksilöllisistä tekijöistä, kuten elämänkokemuksista, kasvuympäristöstä ja henkilöhistoriasta kokonaisuudessaan. Joillekin mielekkyyttä tuo yhteiskunnallinen aktivismi muodossa tai toisessa. Joillekin mielekkyyttä tuo liikunnallinen tai taiteellinen harrastus. Toisille taas perhe-elämänsä arjen pyörittäminen.

Jos tarkastelemme mielekästä aktiviteettia muutaman päätekijän suhteen, tulee siinä olla toiminnan progressiivisuus eli toiminnan tulee olla kehittyvää johonkin (ainakin edes löyhästi) ennalta suunniteltuun suuntaan. Samoin aktiviteetin tulee olla kehittävää sekä itselle että muille. Tai ainakaan se ei saa olla haitallista muille. Tämä ei ole moraalinen kannanotto vaan perustuu siihen tosiasiaan, että ihminen on perimmäisiltään sosiaalinen olento, jonka hyvinvoinnille on olennaista jonkin tason harmoninen yhteiselämä ja kuuluminen osaksi ryhmää. Toiminnan tulee myös olla suunniteltua ja säännöllistä.

Progressiivisuus

Aktiviteetin progressiivisuus tarkoittaa sitä, että aktiviteetin haasteellisuus kasvaa oppimisen ja tottumisen ohella. Esimerkkejä progressiivisuudesta: juoksussa/kävelyssä harjoitusajan pidentäminen, kuljettavan matkan pidentäminen, nopeuden lisääminen, reitin haasteellisuuden lisääminen, harjoituskertojen lisääminen. Musikaalisen instrumentin soitossa harjoitusmäärän lisääminen, uuden tekniikan opetteleminen, uuden musiikkityylin opetteleminen jne. Älyllisissä aktiviteeteissa voi myös keskittyä uuden asian/teorian/idean ymmärtämiseen, yleissivistyksen lisäämiseen jne. jne. Toisin sanoen progressiivisuutta voi toteuttaa monella eri tavalla ja kaikilla mahdollisilla alueilla ja osa-alueilla. Jos aktiviteetissa ei ole mukana progressiivisuutta kehitys pysähtyy ja tätä kautta myös mielekkyys todennäköisesti aktiviteettia kohtaan alkaa vähentyä, joka lopulta johtaa koko aktiviteetin poistumiseen ohjelmistosta epämielekkään ja turhan oloisena.

Suunnitelmallisuus

Suunnitelmallisuus on se, joka tukee aktiviteetin progressiivisuutta, mutta myös sen säännöllistä toteuttamista. Ilman suunnitelmaa toiminta on helposti päämäärätöntä, tehotonta tai puolitehoista. Ilman suunnitelmallisuutta osa aktiviteetin hyödyistä jää saamatta. Tämä osaltaan taas kerran vähentää aktiviteetin mielekkyyttä. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Säännöllisyys

Säännöllisyys on se, joka tuntuu kolmikosta – progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys – olevan kaikkein useimmiten se heikoin lenkki. Progressiivisuus ei pääse toteutumaan, jos aktiviteetti on liian epäsäännöllistä. Säännöllinen suunnitelman noudattaminen on avain asemassa kaikessa kehittymisessä.

Kaikki kolme edellä mainittua tekijää (progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys) ovat perustavia asennoitumisen tapoja sekä taitoja, joiden avulla elämästämme tulee kaikin puolin parempaa. Nämä asennoitumisen tavat harjoitettuna ”leviävät” myös muihin elämämme osa-alueille helposti. Kun näemme mielekkään tekemisemme hyötyvän progressiivisuudesta, suunnitelmallisuudesta ja säännöllisyydestä, ymmärrämme omakohtaisesti, että näillä tavoilla voimme myös edistyä muilla elämän osa-alueilla. Kehittyminen, joka tapahtuu oman tietoisen toiminnan kautta, auttaa ymmärtämään mahdollisuuttamme kehittyä vastaavalla asennoitumisella muillakin elämän osa-alueilla.

..10/11..