Avainsana-arkisto: ravinto

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 1: Ravinto

Vastaa

Nykymuodin vastaisesti en syytä seuraavissa teksteissä (pelkästään) yhteiskunnan rakenteita omasta pahoinvoinnista ja maailman tilasta (nähtiin se minkä tasoisena tahansa), vaan tuon ilmi viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa sekä omaa yksilöllistä hyvinvointia. Asiat eivät ole teoriassa ainakaan mitään mysteeriin verhottuja ihme-oppeja vaan suoranaisia itsestäänselvyyksiä. Jostain kumman syystä nämä itsestäänselvyydet eivät silti sellaisia vaikuta olevan, kun tarkastelemme asiaa käytännön elämän tasolla, koska niin moni henkilö näyttää mieluummin vellovan surkeuden ja muiden syyttelyn pohjamudissa kuin tekevän näille asioille omakohtaisesti jotain.

RAVINTO

Se mitä käytämme ravinnoksi, on täysin suoraan yhteydessä omaan terveyteemme (niin psyykkiseen kuin fyysiseen), mutta ravintotottumuksillamme on yhteys myös luonnon hyvinvointiin. Ruoan suhteen kyseessä on sekä valinnat että tottumukset.

Valinnat:

Voimme useimmiten valita mitä syömme

  • Valitsemmeko puolen kilon pitsan ja jäätelön, pelkän pitsan vai kasvisaterian
    • Valitsemmeko pitsaan raskaimmat ja epäterveellisimmät päällysteet vai jotain parempaa
    • Valitsemmeko kotimaista, luomua vai kaukaa tuotua
    • Valitsemmeko eettisesti tuotettua vai massakidutuslaitosten tuotoksia
    • Valitsemmeko ekologisesti tuotettua vai luontoa turhaan tuhoavaa

Voimme useimmiten valita ajan, milloin syömme

  • Syömmekö pitsan kerran viikossa, kerran päivässä vai kolme kertaa päivässä
    • Syömmekö herkkuja kerran viikossa, kerran päivässä vai aamusta iltaan

Voimme useimmiten valita missä syömme

  • Syömmekö pikaruokaketjun jakelupisteessä, ravintolassa vai kotona
    • Syömmekö ruokailutilassa vai joka paikassa

Tottumukset:

Syömme useimmiten sitä, jota olemme tottuneet syömään

  • Ihmiset toimivat pääosin tapojensa ja tottumuksiensa orjuuttamana. Tämän vuoksi kotoa, koulusta ja lähiympäristöstä saatu esimerkki on erityisen tärkeä

Syömme useimmiten silloin, milloin olemme tottuneet syömään

  • Ruokailuajoilla on tärkeä rooli sekä ruoan määrän ja laadun pitämisen oikeanlaisena, samoin kuin päivittäisen energiatason pitämisenä tasaisena (annosmäärät suhteessa ruokailukertoihin, ruokailukertojen määrä vuorokaudessa, vuorokauden ajat jne.)

Syömme useimmiten siellä, missä olemme tottuneet syömään

  • Se missä syömme vaikuttaa paljon myös terveystilaamme. Paikalla tarkoitetaan tässä sekä ruokailupaikkaa (koti, ravintola jne.) että paikkaa kotona (ruokailuhuone, sohva, sänky jne.)

Kaikki edellä mainitut valinnat ja tottumukset ovat meidän itsemme muutettavissa olevia. Tottumuksemme ovat muutettavissa olevia eikä niiden tarvitse määritellä loppuelämämme suuntaa. Jotkin tottumukset ovat vaikeammin muutettavissa kuin toiset, mutta kaikki ovat silti muutettavissa. Jotkin valintamme ovat vahingollisempia kuin toiset ja valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi on nähtävissä hyväksi, jos vaihtoehtoja ei ole muita.

Kyseessä ei ole täydellisyyden tavoittelu ja mustavalkoinen oikein-väärin-asetelma vaan pyrkimys toimia mahdollisimman hyvin ja toimia säännöllisesti ja sinnikkäästi vaikka aina ei onnistuisikaan. Tarpeeksi toistettuna asioista tulee tapoja ja tottumuksia, ja tapojen ja tottumusten pohjalta toiminen on koko ajan helpommaksi muuttuvaa toimintaa. Asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel tapojen muuttamiseen. Tämän lisäksi tarvitaan motivaatio muutokseen ja tietoa, miten tulee toimia. Tiedostaminen, tieto, motivaatio ja toiminta tukevat kaikki toisiaan.

Ravinnon vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön on kirjoitettu valtava määrä tutkimus-ja muuta kirjallisuutta. On turha mainita tässä edes yhtä teosta, sillä jokainen joka omaa lukutaidon ja haluaa tietoa aiheesta löytää, löytää aiheesta tietoa hyvin helposti. Kuitenkin kirjoituksen loppuun on hyvä lisätä pieni listaus ravintovalintojen – niin hyvistä kuin huonoista –vaikutuksista omalle terveydelle ja maailmalle (koska sehän tämän tekstin aihe oli).

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Koska ihminen toimiakseen kunnolla fyysisesti ja psyykkisesti tarvitsee tiettyjä ravintoaineita, vaikuttaa riittävä oikeanlainen ravinto suoraan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.
  • Edellä mainitusta seuraa parempi terveys, toimintakyky kaikilla mahdollisilla alueilla.
  • Tiettyjen ravintoaineiden on myös huomattu suojaavan erilaisilta sairauksilta.

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Turha luonnontuhoaminen vähenee
  • Turha kärsimyksen aiheuttaminen ja tappaminen vähene

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho ovat aliravitsemustilassa (eli liian vähän ravintoaineita, joita tulisi saada)
  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho saavat liikaa sellaista, joita ei tule saada joko lainkaan tai tulisi saada vähemmän.
    • Terveys kärsii siitä, että se saa turhaa, koska silloin keho joutuu työskentelemään jatkuvasti ja kovasti poistaakseen tätä ”myrkkyä” (suola, lisäaineet ja kemikaalit, jotka eivät ole ravintoa).
    • Terveys kärsii liiallisesta energiasta, koska se kerääntyy sekä ylimääräiseksi rasvaksi/kuolleeksi painoksi (rasva on kuollutta siinä mielessä, että siinä on olematon verenkierto eikä se ole tahdonalaista, toisin kuin lihaskudos), että rasittaa kaikkia kehon sisäelimiä pistämällä ne jatkuvasti ”ylitöihin”.

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Epäeettinen ravinto lisää kärsimystä ja tappamista maailmassa
  • Epäekologinen ravinto lisää kärsimystä ja luonnontuhoutumista maailmassa
  • Epäterveellinen ravinto lisää kärsimystä maailmassa
  • Kaikki kolme edellä mainittua menevät usein myös ”käsi kädessä” niin, että ravinto, joka on jotain edellä mainituista, on myös ainakin jossain määrin myös muita edellä mainittuja.

Hyvä ravinto kiteytettynä: mahdollisimman luonnollista eli vähän prosessoitua, mahdollisimman kasvisvoittoista, mahdollisimman monipuolista, energiaa tarpeen mukaan (mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän voi syödä)

Hyvät ravintotottumukset kiteytettynä: pyri syömään pääosin terveellistä, mutta anna itsellesi lupa poiketa linjasta silloin tällöin, älä syö jatkuvasti ja joka paikassa vaan ”pyhitä” ruokahetki eli ruokailut ovat selkeitä tapahtumia, syö mieluummin säännöllisesti ja vähemmän kuin harvoin ja kerralla paljon.

Ruokailutottumukset ja –tavat ovat muutettavissa, koska ne nimensä mukaan ovat tottumuksia ja tapoja.

..10/11..

KEHOTOKSINEN LÄSKIAKTIVISMI

Vastaa

Ei ole mitenkään yllättävää, että jokin alunperin järkevä ja hyvää tarkoittava ajatus muuntuu aika nopeasti epämääräiseksi alkuperäisen idean rajoja venyttäväksi ja murtavaksi muodoksi ja pian tämän jälkeen vääntäytyy muotopuoleksi, joka on menettänyt kaiken alkuperäisen järkensä ja hyvät aikeensa.

Näin voi ajatella käyneen kehopositiivisuudelle, joka muuttui hyvinvoinnin ja itsetunnon vahvistamisesta vihamieliseksi kehotoksiseksi läskiaktivismiksi. Alunperin kehopositiivisuus tarkoitti kehonsa ”normista poikkeavuuden” vuoksi syrjittyjen ihmisoikeuksien parantamista. Tähän kuului yksilötasolla myös pyrkimys irtautumaan häpeästä omaa kehoaan kohtaan, jos se ei esimerkiksi vastannut yleisiä kauneusihanteita. Kappaleen alussa oleva ”näin voi ajatella käyneen” viittaa siihen, että historiallisesti kehopositiivisuuden ideologinen painopiste on vaihdellut, eikä ideoiden eteneminen ollut ihan edellä mainitun suoraviivaista. Kehopositiivisuus ei tarkoittanut täysin samaa 60-luvun ensimmäisen aallon, 90-luvun toisen aallon ja parikymmentä vuotta myöhemmin liikkeelle lähteneen kolmannen aallon kehopositiivareille. Tarkempaa historiaa aiheesta en ala tässä lyhyessä tekstissä käymään läpi, sillä se on kaikkien helposti löydettävissä.

SYYLLISYYS

Joidenkin argumenttien mukaan ihmisen ei tulisi tuntea syyllisyyttä ja häpeää siitä mitä syö ja kuinka paljon syö. Kuulosta vain ja pelkästään hyvältä väittämältä, mutta väite on myös ongelmallinen. Syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tarkoitus on kertoa, että emme ole toimineet omatuntomme ja arvojemme mukaisesti. Kun koemme jostain syyllisyyttä ja häpeää, se kertoo, että olisimme voineet toimia paremminkin. Edellä mainitut negatiiviset tunteet ovat siis inhimillisiä ja tärkeitä tuntemuksia, jotka ilmoittavat meille muutoksen tarpeesta sekä siitä, että pystymme tekemään asian paremmin. Näin on hyvin ymmärrettävää, että sairaalloinen ylipaino ja jatkuva epäterveellisen ruoan nauttiminen aiheuttaa syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tuntemuksia. Ja niin niiden tuleekin. Ratkaisevaa ja tärkeää on se, että oppiiko henkilö näistä tuntemuksista jotain?

Jos edellä mainitun kaltainen henkilö ei tunne mitään syyllisyyttä terveytensä ja toimintakykynsä tuhoavasta elämäntyylistään, on kyseessä jonkinlainen sairaalloinen itsekeskeisyys ja todellisuudentajun vakava puute. Oman terveytensä tuhoaminen huonolla ruoalla ei poikkea mitenkään oman terveytensä tuhoamisesta muunlaisillakaan nautittavilla kemikaaleilla. Ylistää sairaalloista ylipainoa, olla tuntematta tällaisesta itsensä tuhoamisesta syyllisyyttä ja häpeää, kieltää selkeät tutkimustulokset tällaisen haitallisuudesta, on aivan yhtä järkevää kuin ylistää heroiinilla, alkoholilla tai jollain muulla aineella itsensä tuhoavaa ihmistä (ja tällaista elämäntyyliä).

TODELLISUUSPAKOISUUS ja MIELENTERVEYDENONGELMAT

Se, että ylipainon asteille on erilaisia nimityksiä, kuten lievä ylipaino tai sairaalloinen ylipaino, on selkeät tutkimuksiin perustuvat syynsä. Oman sairaaksi tekevän elämäntyylinsä ja ulkomuotonsa juhlistaminen viittaa mielenterveyden ongelmiin, kuten itsevihaan tai pahanlaatuiseen todellisuuspakoisuuteen. Tälläinen ”läskiaktivismi” on kehopositiivisuuden vastakohta. Se on vihaa ja negatiivisuutta itseä, tiedettä, terveyttä ja järjenkäyttöä vastaan. Vielä pahemmaksi se muuntuu, kun sitä pyritään aktiivisesti levittämään ja kieltämään sen sairaaksi tekevät piirteet ja tutkimustulokset. Kyseessä on silloin lähimmäisestä välittämisen vastakohta, jossa oma pahaolo ja sairaalloisuus pyritään levittämään muihin. Lihavuuden, huonon ravinnon ja liikunnan puutteen aiheuttamat haittavaikutukset terveydelle (kuten jokaiselle elämän osa-alueelle) ovat niin laajasti, pitkään ja varmasti tutkittuja, että näiltä ei voi ummistaa silmiään eikä älyään sen enempää kuin voi kieltää maapallon pallomainen muoto, painovoiman olemassaolo, nukkumisen/levon tarpeellisuus, auringon ja kuun olemassaolo, alkoholin ja tupakan haitallisuus terveydelle, ihmisen tietoisuus jne.

OMAN VASTUUN PAKOILU

Lihavuuden, joka on aina enemmän tai vähemmän oman toiminnan tulosta, yhdistäminen syrjinnän muotoihin, kuten syrjintään perustuen ihonväriin, etnisyyteen, johonkin vammaan, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, on suoranaisesti törkeää uhriutumista, joka samalla väheksyy edellä mainittuja. Sivuuttaen historiallinen syvyys ja vakavuus, kuten vainot, vangisemiset, murhat jne. joita edellä mainittujen ryhmien syrjityt ovat kokeneet, ei ylipainoiset ole tällaisia kohdanneet sen vuoksi, että kuuluvat ylipainoisten ryhmään. Ihonväriä ja etnisyyttä (kuten ei muitakaan edellä mainittuja) ei myöskään muuteta muuttamalla ruokavaliota terveellisemmäksi tai liikkumalla enemmän. Käsittääkseni homoseksuaalisesti suuntautuneesta ei tule heteroa käymällä säännöllisesti juoksulenkillä. Eikä myöskään ihonväri vaihdu ruokavaliota muuttamalla. Vammat eivät katoa lisäämällä liikuntaa ja syömällä terveellisemmin…paitsi tietenkin liikunnan ja terveellisen ruokavalion puutteesta johtuvat vammat, joiden yksi indikaattori on ylipaino (joiden luettelointi jääköön pois tai toiseen kirjoitukseen).

On turha syyttää muita siitä, että ei itse liiku tarpeeksi. On turha syyttää ketään muuta kuin itseäsi siitä, että syö liikaa ja/tai liian huonosti. Ei ole valkoisten heteromiesten – tai kenenkään muun kuin itsesi – vika, että olet sairaalloisen lihava. Oletus on siis tässä tietenkin, että kyseessä ei ole pahasti mielenterveysongelmainen, joka ei samalla tavalla kykene ottamaan vastuuta omista teoistaan kuin ns. suhteellisen normaalin mielenterveyden omaava henkilö. Eräs läskiksi itseään kutsuva kolumnisti kertoi, että rohkein teko häneltä oli ollut laihduttamisen lopettaminen. Nyt ei mene kaikki aika ja raha laihduttamiseen. Jos otetaan vaikka pelkkä syöminen, joka on toinen osatekijä liikunnan ohella tässä käsillä olevassa ylipaino-kysymyksessä, niin eikö nimenomaan sekä tule halvemmaksi vähentää syömistä? Eikö aikaa nimenomaan säästy, kun syö vähemmän määrällisesti ja todennäköisesti ajallisesti? Vai tarkoittiko tämä henkilö, että aikaa menee liikuntaan, jonka nyt voi pistää johonkin muuhun? Minullakin on mennyt nyt aikaa hukkaan tähän tekstiin ja syytän ajanhukasta näitä läskiaktivisteja. Olisin voinut käyttää ajan järkevämmin esimerkiksi lähtemällä kävelylenkille. Nyt en enää jaksa, joten taidan syödä kolmannen pitsan ja syyttää passiivisuudestani jotain paremman näköistä ja menestyvämpää ihmistä, sillä eihän omat elämäntapavalintani suinkaan ole minun syytäni.

..10/11..