Avainsana-arkisto: tyhmyys

Perussuomalaiset: Suomen luonnon ja kulttuurin viholliset 

Suomen Luonnon vuonna 2023 tekemässä vaalikyselyssä perussuomalaiset olivat kaikkein vähiten ympäristöstä välittävä puolue. Perussuomalaiset oli ainoa puolue, joka ei halunnut säilyttää ympäristöministeriön ja ympäristöhallinnon itsenäisyyttä nykyisellä tasolla. Toisin sanoen perussuomalaiset haluavat heikentää ympäristöministeriön ja ympäristöhallinnon itsenäistä päätäntävaltaa. Perussuomalaiset vastustivat Valtion omistamien Metso-kriteerit täyttävien vanhojen luonnontilaisten kaltaisten metsien suojelun aloittamista sekä Metsähallituksen Metsätalous Oy:n tulostavoitteiden laskemisen ekologisesti ja ilmastollisesti kestävälle tasolle.  Perussuomalaiset olivat myös ainoa puolue, joka oli sitä mieltä, että luontokadon pysäyttämisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen ei tulisi olla keskeisiä teemoja tulevassa hallitusohjelmassa. 

Kaiken lisäksi perussuomalaiset eivät edes perustelleet suurinta osaa asenteistaan millään tavalla. Kymmenestä kysymyksestä seitsemään ei ollut mitään perusteluja. Kolme annettua perustelua oli yksittäisiä lauseita, kuten ” Ruotsin esimerkkiä kannattaa noudattaa”, ” Kysymys on moniulotteinen ja yksiselitteistä vastausta ei ole” ja ”Valtion ei pidä tehdä valintoja ihmisten puolesta”. Ensimmäinen oli vastaus kysymykseen ”Pitäisikö myös seuraavan hallituksen säilyttää ympäristöministeriön ja ympäristöhallinnon itsenäisyys vähintään nykyisellä tasollaan?” Toinen vastaus oli kysymykseen ”Kaivoslakia on edelleen korjattava niin, että luonnonsuojelu, vesistöjen puhtaus ja paikallisten asukkaiden näkemykset otetaan nykyistä paremmin huomioon”. Ja viimeinen vastaus oli kysymykseen ”Tulisiko valtion tukia siirtää lihantuotannosta kasvisten, marjojen ja hedelmien tuotantoon ja laskea samalla niiden arvonlisäveroa?”  

Perussuomalaisten kykenemättömyys perustella asenteitaan on surkuhupaisaa. Se viittaa joko ymmärryksen ja oppineisuuden puutteeseen ja/tai siihen, että he itsekään eivät keksi mitään rehellisesti hyvää sanottavaa epäarvoihin perustuvista asenteistaan, joiden takana on suppea itsekeskeinen materialismi, joka taas on Suomelle, sen kulttuurille ja luonnolle monella tavalla haitallista. Perussuomalaiset eivät olleet tutkijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että metsähakkuita tulisi vähentää ja ne olisivat tarpeellisia Suomen hiilinielun palauttamiseksi. Perussuomalaiset eivät kyenneet perustelemaan tätä kantaansa millään lailla. Perussuomalaiset eivät halunneet vesistöjen hyvän tilan saavuttamista yhdeksi talousarvioiden painopisteeksi. Perussuomalaiset eivät kyenneet perustelemaan tätä kantaansa millään lailla. Perussuomalaisten mielestä saimaannorpan suojelua ei tule parantaa luopumalla vapaa-ajan verkkokalastuksesta saimaannorpan levinneisyysalueella tai sen rajoitusaikaa pidentämällä huomattavasti nykyisestä. Ja, kuten perussuomalaisten sivistymättömään luonteeseen kuuluu, tätäkään perussuomalaiset eivät kyenneet millään lailla perustelemaan. Perussuomalaiset olivat kaikista puolueista myös ainoa, joka oli sitä mieltä, että ekologista jälleenrakentamista ei tulisi rahoittaa leikkaamalla ympäristölle haitallisia tukia eikä valtion tulisi olla suunnannäyttäjä vihreässä siirtymässä. Ja tähänkään ei oman elämänsä apukoululaiset eli perussuomalaiset osanneet esittää mitään perusteluja. Tässä vastauksessaan he eivät ilmaisseet vain olleensa välinpitämättömiä Suomen luonnosta, vaan he aktiivisesti vastustavat luonnon hyvinvointia, kukoistusta ja suojelua. On toki mahdollista, että he eivät ymmärtäneet koko kysymystä (herää tosin epäilys, että ymmärsivätkö he näistä kysymyksistä mitään). Toinen kysymys, johon perussuomalaiset ainoana puolueena vastasi kieltävästi oli halukkuus siihen, että metsälaki uudistettaisiin tulevalla hallituskaudella niin, että se ottaisi ilmasto- ja luontotavoitteet nykyistä paremmin huomioon. Perussuomalaiset eivät siis halua metsälain huomioivan ilmasto- ja luontotavoitteita.  Ja kyllä, arvasit oikein, Perussuomalaiset eivät kyenneet perustelemaan tätä kantaansa millään lailla. 

Perussuomalaisten puheissa toistuvat jatkuvasti aiheet, kuten rehellisyys, totuus, koulutus, sivistys, suomalaisuus, kulttuuri, luonto. Silti heidän toimintansa on jatkuvasti näiden edellä mainittujen asioiden laiminlyöntiä, vastustusta tai suoranaista päälle sylkemistä. Mitä muuta tieteen ja asiantuntijuuden vastustaminen, pilkkaaminen ja näiden tahojen tukemisen heikentämisyritykset ovat kuin ymmärtämätöntä ja totuuden vastaista sivistys- ja koulutustason alasajoa? Suomen luonnon kysely antoi selvää vastausta myös siihen mikä on perussuomalaisten luontosuhde. Perussuomalaiset eivät välitä luonnosta muuten kuin rahaksi muutettuna riistettävänä resurssina. 

Perussuomalaiset eivät ole isänmaallinen vaan isänmaan vastainen! 

Perussuomalaiset tukevat epärehellisyyttä ja sivistymättömyyttä! 

Perussuomalaiset ovat politiikan koliikkivauva ja heikkolahjainen koulukiusaaja! 

Perussuomalaiset ovat populistinen ilmaus politiikan kentällä kaikesta siitä, joka tuhoaa ihmiskuntaa ja hyvinvointia! 

Perussuomalaisten omat ylevät ohjelmanjulistukset eivät näy juuri millään lailla käytännössä, joten olen koonnut seuraavat ”opinkohdat” perussuomalaisten oikean käytännön ja toiminnan pohjalta näkyvään sanalliseen ja ohjeelliseen muotoon. 

  1. Pyri viemään asiantuntijoilta uskottavuus, sanavalta, painoarvo, oikeutettu auktoriteetti oman erityisalansa asiantuntijoina (Voit näin samalla esittää tietäväsi paremmin erilaisista tutkimuksista ja professioista kuin kyseisiin asioihin vuosikymmeniä perehtyneet ja niihin koulutuksen saaneet). 
  1. Pyri viemään objektiiviset merkitykset käsitteiltä, erityisesti totuuden, rehellisyyden ja epärehellisyyden käsitteiltä (Voit näin jatkossa valehdella helpommin ilman seuraamuksia ja kiinni jäämisen pelkoa). 
    1. Pyri yhdistämään subjektiiviset tunteet ja halut merkitsemään sitä mikä on oikeaa ja mikä on väärää (Näin et koskaan voi olla väärässä tai vastuussa mistään). 
      1. Pyri uskottelemaan, että me olemme aina puolellasi ja me olemme aina oikeassa. 
      1. Pyri uskottelemaan, että kaikki ongelmat johtuvat aina jostain meidän ulkopuolellamme olevista tekijöistä. Ja, että kaikkiin – monimutkaisimpiinkin – ongelmiin on hyvin helpot ratkaisut.
      1. Pyri maksimoimaan oma hyöty muiden kustannuksella.  

      ..10/11.. 

      SUOMALAISUUS 0SA 3 – Ovatko Perussuomalaiset suomalaisten asialla? 

      Viimeisessä suomalaisuutta käsittelevässä kirjoituksessa perehdytään aiemmassa kirjoituksessa mainittuun puolueeseen, joka erityisesti ja usein mainostaa olevansa isänmaallisin vaihtoehto ja suomalaisin puolue. Puolue on nimennytkin itsensä niin, että tämä ei jäisi epäselväksi tyhmimmällekään. Kyseessä on perussuomalaiset eli kansanomaisemmin persut. Käytän kirjoituksen pohjana perussuomalaisten omilta nettisivuilta löytyvää tekstiä ”Ar­vo­maa­il­mam­me – Our Values, Perussuomalaisten aateperusta”. Tarkastelen myös Suomen Luonnon vuonna 2023 tekemää vaalikyselyä ja perussuomalaisten antamia vastauksia. Tekstin pituuden vuoksi tämä perussuomalaisten luontosuhdetta tarkasteleva osuus on irrotettu erilliseksi kirjoitukseksi. 

      Seuraavat lainaukset ovat otteita Perussuomalaisten aateperustasta – Ar­vo­maa­il­mam­me – Our Values- kirjoituksesta, joka löytyy puolueen virallisilta kotisivuilta. 

      ”Perussuomalaiset on isänmaallinen ja kristillissosiaalinen puolue, joka edistää kansallista etua. Me arvostamme ja haluamme korostaa tavallisten ihmisten ääntä ja roolia politiikassa, kulttuurissa ja historiassa.” 

      Suomen väkiluku vuonna 2026 on noin 5,6 miljoonaa ja rekisteröityyn kristilliseen kirkkokuntaan kuuluvia henkilöitä on suomalaisista arviolta noin 3,5 miljoonaa. Näistä yli 90 % kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Ja evankelisluterilaisesta väestöstä suuri osa kuuluu kyseiseen kirkkoon pitkälti automaattisen kasteen kautta ja tavan vuoksi, eivätkä edes harjoita kristillistä uskoa millään tavalla. Kuinka paljon Suomessa on siis oikeasti uskovia kristittyjä, jotka harjoittavat tätä uskoa? Tai edes sellaisia, jotka ymmärtävät kyseisen uskon pääpiirteet, opit ja uskomukset? Hyvin vähän. Oikean kristillisen väestön määrän saisi paremminkin katsomalla kaikkien kristillisten järjestöjen ja kirkkojen osallistumisaktiivisuuden. Perussuomalaisten ollessa kristillissosiaalinen puolue, se edustaa aivan optimistisestikin ajatellen alle puolta suomalaisista ja todellisuudessa vain pientä prosenttia suomalaisista. Perussuomalaiset kertovat olevansa kristillissosiaalinen puolue vain sen takia, että kyseessä on valtauskonnon hyväksikäyttö kannattajien toivossa. Tämä on pelkkää populistista manipulaatiota, sillä kristillisyys voidaan samalla naittaa hyvin yhteen auktoriteettiuskovaisuuden, tiedevastaisuuden ja syrjinnän kanssa, kuten historia hyvin meille kertoo. Kristillissosiaalisuuteen liitetään vahvasti kristinuskon lähimmäisenrakkaus, jossa keskiössä ovat vähäosaiset, sairaat, lapset, vanhukset ja muut apua tarvitsevat heikossa asemassa olevat. Tätä kyseisen termin hyvää kuvaa perussuomalaiset pyrkivät hyödyntämään vedotessa massoihin – taas kerran täysin valheellisesti – sillä perussuomalaisten politiikka itsessään, samoin kuin PS-poliitikkojen käytännön toiminta kertoo aivan vastakkaisesta toiminnasta. 

      “Kansallismielisen ajattelun mukaan kansat ansaitsevat tasavertaisen mahdollisuuden saada päättää omista asioistaan. Suomalaisilla ei ole oikeutta ryhtyä määräilemään muita, eikä muilla ole oikeutta määräillä meitä.” 

      Tämä alkuaan hyvältä vaikuttava “itsenäisyyden julistus” pitää sisällään vahvan kulttuurirelativistisen ajatuksen, joka kieltää yleisen universaalin eettisen ohjauksen. Tällaisella ajattelulla minkäänlaiseen diktatuuriin ja tyranniaan ei saisi puuttua kyseisen maan ulkopuolelta. Tällainen tilanne, jossa kerran saavutettuun diktatuuriseen yksinvaltaan maassa olisi mahdotonta puuttua maan ulkopuolelta ruokkii yrittämään sellaista. YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus ei sovi tällaisen ajattelun kanssa yksiin. 

      “Kuten puolueemme nimi kertoo, politiikkamme perustuu Suomen historiaan ja suomalaiseen kulttuuriin. Historia ei tule valmiiksi eikä kulttuuri ole muuttumaton. Silti voimme usein helposti kertoa, mitä suomalaisuus on, mitä siihen kuuluu ja mikä on meille vierasta. Suomalaisuus tuntuu sydämessä.”  

      Tässä päästään populistisen politiikan epämääräiseen ja mitään sanomattomaan sanahelinään, joka ei pääpiirteissään edes pidä paikkaansa. Miten perussuomalaisten politiikka perustuu Suomen historiaan? Tämä on täysin tyhjä lause tällaisenaan, jos sitä ei tarkenneta. Samoin väite politiikan perustamisesta suomalaiseen kulttuuriin on pelkkää tunteisiin vetoavaa sanahelinää, jos ei kyetä edes kertomaan mitä se suomalainen kulttuuri on. Väite siitä, että voimme usein kertoa mitä suomalaisuus on, samoin kuin “suomalaisuus tuntuu sydämessä”, ovat molemmat populistista sanahelinää. Jos on helppo kertoa mitä suomalaisuus on, niin miksei sitä sitten suoraan kerrota? Suomalaisuus tarkoittaa erilaisia asioita eri henkilöille. “Suomalaisuus tuntuu sydämessä” on populistinen, epäselvä, epätieteellinen ja lapsellinen lause. Se on yhtä järkeä lause kuin “suomalaisuus tuntuu sielussa”, “suomalaisuus tuntuu nivustaipeissa” tai “suomalaisuus tuntuu vasemmassa polvessa tiistaisin”. Ellei sitten tällä lauseella viitata suomalaisten miesten surkeaan sydänterveyteen maailman mittapuulla. Tätä “suomalaisuutta”, joka tuntuu sydämessä infarktien muodossa, perussuomalaiset kyllä tukevat kannattamalla epäterveellisiä elämäntapoja. 

      “Julkisen vallan pitää auttaa suomalaisia kehittymään, jotta maamme kehittyy. Muun muassa tästä syystä perussuomalaiset on sivistystä ja koulutusta puolustava liike.” 

      Perussuomalaisten käytännön politiikka on tahallisesti polarisoivaa, johon kuuluvat huomion hakeminen typerillä valheilla ja puujalkahuumorilla. Samoin jatkuva faktatiedon kieltäminen, asiantuntijoiden ja tieteen väheksyminen ovat kehityksen, sivistyksen ja koulutuksen vastaista.  

      “Puolueemme kutsuu kaikkia suomalaisia rakentamaan oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja osallistumaan historian kirjoittamiseen. Toimintamme perustana ovat oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, rehellisyys ja tasa-arvo. Kunnioitamme työtä, yrittämistä, totuutta ja yksilön henkistä kasvua. Maailmankuvassamme oleellista on arvostaa yksilöä sellaisenaan ja osana merkityksellisiä yhteisöjään, kuten perhettä.  

      Kun seuraa miten perussuomalaiset poliitikot käyttäytyvät ja tuovat itseään esille, edellä mainitut väitteet kuulostavat olevan aivan joltain muulta puolueelta. Onko rasistinen pilkkaaminen, jatkuva valheellisten väitteiden esittäminen ja tarkoituksellinen kahtiajaon sekä riidan luominen oikeudenmukaisuutta, inhimillisyyttä, rehellisyyttä ja tasa-arvoa? Ei tarvitse kuin muutaman minuutin seurata PS-poliitikkojen sosiaalisen median viestintää, niin huomaa heidän oman puolueensa arvojen vastaista toimintaa.  

      “Sukupolvet ylittävänä tavoitteenamme on kestävä kehitys kaikilla hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna: Maamme tulee jättää uusille sukupolville sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja ekologisesti sekä moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä.”  

      Perussuomalaisten tarkoitus on sukupolvet ylittävä kestävä kehitys kaikilla hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna. He pyrkivät jättämään Suomen sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti, ekologisesti ja moraalisesti parempana jälkeläisilleen. Jos minulla olisi heikko sydän (jossa suomalaisuus tuntuisi) ja ongelmia pidättelyssä, pyörisin tämän lukiessa kuset ja paskat housuissa lattialla nauramassa hysteerisesti, päättäen tuon surkuhupaisan aktin sydänkohtaukseen. Nyt on niin koomisen härskiä väitettä perussuomalaisilta, että suomipuun oksat pois ja suomileijona teuraalle! Perussuomalaiset ovat toiminnallaan ajaneet alas yleisesti niin sivistystasoa kuin taloutta, samoin kuin kannattajiensa moraalista ja sosiaalista käytöstä tehokkaammin kuin mikään puolue aikaisemmin. Jos edellä esitetyt tavoitteet todella ovat perussuomalaisten tavoitteita, ei suurempaa epäonnistujaa ole koskaan ollut politiikan kentällä. Väite ekologian tukemisesta on silti ehkä kaikkein räikein valhe tämän puolueen taholta, joka on kuin Kummelin tai Studio Julmahuvin sketseistä. 

      “Perussuomalaiset on suorapuheinen puolue. Joskus totuus voi olla kuin solvaus, mutta olemme silti sen puolella. Perussuomalaiset arvostaa sananvapautta demokraattisen yhteiskunnan tärkeänä arvona. Kompromissit kuuluvat politiikkaan, mutta valtaa ei pidä tavoitella vaikenemalla eikä totuutta vääristelemällä.  

      “Joskus totuus voi olla kuin solvaus” tuntuu säännöllisesti ymmärrettävän PS-poliitikkojen ja PS-kannattajien puolelta “solvaus on yhtä kuin totuus”. Hyvät käytöstavat ja pyrkimys olla solvaamatta tulisi olla kommunikoinnin perustavia rakennuspilareita. Perussuomalaisten kommunikoinnin ja politiikan keskiössä, sen polttoaineena on nimenomaan totuuden vääristely. Siinä mielessä se on ymmärrettävää, että he ovat avoimen populistisia ja tällainen käytös on populismille ominaista. Saadaan sanoa mitä tahansa – ja sanotaankin – jos sillä saadaan huomiota. 

      “Perussuomalaiset on rohkea puolue, joka kantaa huolta perusasioista. Emme rakenna poliittisia ohjelmiamme epäselvien käsitteiden varaan emmekä välitä hokea kauniita sanoja, vaikka ne kuinka olisivat valtavirtaa. Ohjelmamme perustuvat tosiasioihin ja ovat asiapitoisia, eteenpäin vieviä ja johdonmukaisia. Me kerromme, mitä asiat tarkoittavat käytännössä.” 

      “Emme rakenna poliittisia ohjelmiamme epäselvien käsitteiden varaan” ja tässäkin lyhyessä tekstissä niitä on monia (“suomalaisuus tuntuu sydämessä”, “politiikkamme perustuu Suomen historiaan ja suomalaiseen kulttuuriin”). Perussuomalaiset nimenomaan hokevat omia ”valtavirtamantrojaan”, joiden avulla saadaan oma kannattajakunta pysymään tyytyväisenä, vaikka näillä hokemilla ei olisi totuuspohjaa, tai ne eivät veisi mitään muuta asiaa eteenpäin kuin perussuomalaispoliitikkojen omia intressejä ja vallan tavoittelua. 

      “Suorapuheinen eri näkökulmista keskusteleminen edistää toisten ihmisten ymmärtämistä. Se edistää myös poliittisen järjestelmän toimivuutta. Perussuomalaiset ei pelästy erimielisyyttä. Sananvapauden täysimääräinen kunnioittaminen ja avoin yhteiskunnallinen keskustelu kuuluvat jokaiseen kehittyneeseen ja arvokkaaseen yhteiskuntaan.”  

      Eri näkökulmista keskusteluun kuuluu toisen ihmisen asian kuuntelu eikä samassa tilassa päällekkäin huutelu ja pelkän oman asiansa paukuttaminen. Keskustelu vaatii pyrkimystä toisen ihmisen kuunteluun ja ymmärtämiseen. Pyrkimykseen ymmärtää mitä toinen – eri mieltä oleva – tarkoittaa sanomillaan asioilla ja mihin hän väitteensä perustaa. Samoin hyvään keskusteluun kuuluu oman sanomansa reflektointi ja kyky muuttaa myös omaa näkökantaansa uuden tiedon valossa. 

      “Mikään perinne, asenne tai toimintatapa ei yksinään ole suomalaisen kulttuurin ydin, vaan kulttuurimme on kielen, monien tapojen, arvojen, symbolien ja muiden asioiden ainutlaatuinen yhdistelmä. Me tunnemme suomalaisuuden sydämessämme, ja se säilyy siellä maailman muutoksesta huolimatta. Perussuomalaiset näkee, että valtio on olemassa ihmisiä varten eikä toisinpäin – suomalaisia ei pidä alistaa hallintoalamaisiksi.  

      Yllä oleva lainaus on osaltaan itsestään selvää (kulttuuri on eri tekijöiden yhdistelmä) ja pääosin vain tunteisiin vetoavaa tyhjää sanahelinää. Voin sanoa – kuten kuka tahansa suomalainen – tuntevani suomalaisuuden sydämessäni ja silti siihen ei kuulu minkäänlainen PS-politiikka. Valtio on olemassa ihmisiä varten, se on paikkansa pitävää, mutta toimiva valtio, joka on ihmisiä varten, tarvitsee myös ihmisiä, jotka pyrkivät elämään toimivan valtion mukaisesti ja rakentamaan toimivaa valtiota, ei rapauttamalla sen perustuksia, kuten perussuomalaisten käytännön politiikka tekee luomalla kahtiajakoa, yksipuolisuutta ja muita demokratian vastaisia toimiaan (mm. Yleisten demokratian sääntöjen ja käytöstapojen rikkominen, asiantuntijoiden ja tieteen väheksyminen, totuuden merkityksen ja totuus-käsitteen heikentäminen). 

      “Me kannustamme ihmisiä puhumaan, vaikuttamaan, olemaan eri mieltä ja osallistumaan. Yhteiskunnan kehittyminen vaatii kuitenkin yhteisöllisyyttä ja yhdessä ponnistelua. Vastustamme pöhöttynyttä valtiota, jota huudetaan apuun aina, kun ollaan jotakin vailla. Perussuomalaiset maksavat kohtuullisia veroja mielellään, kun ne käytetään suomalaisten ja perusasioiden hyväksi.  

      Perussuomalaiset voisivat kannustaa seuraajiaan myös sivistämään itseään, omaamaan ja harjoittelemaan keskustelutaitoja sekä ottamaan vastuuta ”omiensa” asiattomasta käytöksestä. Kannustaminen eri mieltä olemiseen on täysin turhaa, sillä eri mieltä oleminen itsessään on vain negatiivinen asia. Eri mieltä oleminen on seurausta siitä, kun toinen on väärässä ja toinen oikeassa (ellei puhuta puhtaista makuasioista). Kannustaminen kriittisyyteen ja asioiden kriittiseen tarkasteluun olisi ollut järjellinen valinta, sen sijaan, että vain kannustetaan olemaan eri mieltä.  

      “Me luotamme Suomeen ja suomalaisiin. Puolueen, poliitikon ja päätöksentekijän velvollisuus on lisätä kansalaisten yhteiskunnallista ymmärtämystä ja helpottaa ihmisten osallistumista maamme kehittämiseen. Perussuomalaisen politiikan huipulla on Suomen kansa, joka tavoittelee arvokasta, oikeudenmukaista ja hyvää elämää itselleen ja tuleville sukupolville.” 

      Perussuomalaisille voisi esittää kysymyksen – johon he voisivat tavoistaan poiketen käyttää aikaa ja vastata rehellisesti ja selkeästi – miten te toteutatte velvollisuutenne lisätä kansalaisten yhteiskunnallista ymmärtämystä? Tällä hetkellä somealustoilla huonosti ja lapsellisesti käyttäytyvät sekä tosiasioista pihalla olevat, yleissivistyksessään uskomattomia aukkoja omaavat henkilöt ovat miltei pelkästään Perussuomalaisten kannattajia. Ja tämä ei toisaalta ole mikään ihme, kun heidän esikuvinaan politiikassa on ollut muun muassa Laura Huhtasaari, joka uskoo Raamatun luomiskertomukseen eikä ymmärrä evoluutioteoriaa. Huhtasaari on kaiken lisäksi huijannut itselleen yliopistotutkinnon eikä tunne siitä minkäänlaista häpeää. Ano Turtiainen, joka uskoo litteään maahan ja on täysin pihalla reaalimaailmasta. Poliisina toiminut Timo Vornanen, joka ammuskelee kännissä kaduilla, uhkailee ihmisiä ja saa tuomioita pahoinpitelyistä. Ville Rydman, joka yrittää houkutella alaikäisiä alkoholin avulla asunnolleen tekemään ties mitä perverssejä tekoja. Riikka Purra, jolla – ainakin ollut vielä lähivuosina – kytköksiä väkivaltaiseen äärioikeistoon.  Näiden vanhojen tuttavuuksien lisäksi aktiivisena on myös Kaisa Garedew, joka on rakentaa elämänsä Raamatulle ja haluaa poistaa kaiken valtion rahoituksen korkeakulttuurilta, Sebastian Tynkkynen – joka voidaan jättää ihan omaan erikoiseen kuplaansa elämään, ja Juho Eerola, joka oli yksi hyvin kypsä esimerkki perussuomalaisten poliitikosta, joka osallistui rasistiseen naamanvääntelytempaukseen somessa Suomen maineen puolesta. Ja nämä ovat vain ne muutama kuuluisin esimerkki, ei suinkaan ainoat. 

      Kaikki edellä mainittu kiteytettynä: Kun katsomme perussuomalaisten vuosia jatkunutta julkista toimintaa, voimme huomata sen olevan täysin tehoton toteuttamaan omia kirjattuja tavoitteitaan. Käytäntö osoittaa, että perussuomalaiset ovat Suomen sivistyksen, Suomen luonnon (Ks. Perussuomalaiset: Suomen luonnon ja kulttuurin viholliset) ja Suomen kansainvälisen maineen suurin vihollinen. Perussuomalaiset myös lisäävät osittain tarkoituksella ja osittain tahattomasti älykkyydelle, kehitykselle ja hyvinvoinnille vastaisia käytösmalleja, kuten tieteen ja sivistyksen vastaisuutta, epärehellisyyttä, huonoja elintapoja ja oman vastuun vähättelyä.  

      ..10/11.. 

      Catch and Release – Harrastuksena Eläinrääkkäys

      Catch and release on harrastuksena eläinrääkkäyksen muoto. Tätä asiaa voi kiertää ja kaartaa kuinka haluaa, mutta tosiasiat eivät siitä muutu. Kalan pyydystäminen on aina enemmän tai vähemmän kalaa vahingoittavaa. Pyydystäminen ei koskaan ole harmitonta. Kun tähän lisätään se fakta, että kalastaminen ei ole millään lailla pakollista tai tarpeellista, on catch and release eläinten rääkkäystä ilman mitään pätevää syytä.

      Tämän toiminnan puolustajat perustelevat asiaa muun muassa kalakantojen ylläpidollisilla syillä sekä liikakalastuksen vaarojen välttämisellä. Eikö kalakannat pysyisi vielä paremmin yllä, jos ihmiset eivät kävisi omaksi alhaiseksi huvikseen aiheuttamassa kipua ja kärsimystä kyseisille kaloille? Parantaako tämä kalojen kiusaaminen kalakantoja? Puolustajat perustelevat asiaansa myös, sillä, että on tehty säädöksiä, joilla kaloille aiheutettavaa vahinkoa pyritään vähentämään kieltämällä muun muassa väkäsettömät koukut. Tämä muuttaa toiminnan muotoon: rääkkäämme eläimiä edelleen omaksi huviksemme, mutta hiukan vähemmän, sen sijaan, että lopettaisimme sen. Pyydystetyistä kaloista noin 18-20% kuolee saamiinsa vammoihin tai stressiin. Osa myös puolustelee asiaa sillä, että kalat eivät tuntisi kipua, joka ei tutkimusten pohjalta pidä paikkaansa. Kuten ei myöskään niin sanotulla maalaisjärjellä ajateltuna, sillä kivun tunteminen on ominaista ja oleellista kehittyneemmillä organismeilla, jota pyydystettävät kalatkin ovat. Joissain maissa – kuten Sveitsissä ja Saksassa – catch and release on kielletty lailla, koska se nähdään epäinhimillisenä ja eläimiä vahingoittavana.

      Ajatellaan sama kuvio ihmisen kohdalle. Jokin jättiläismäinen olento heittää koukun ihmisen poskesta läpi ja hinaa yläilmoihin. Ihminen haukkoo happea epätoivoisesti luulevansa kuoleman koittavan pian. Hieman ennen hapen puutteesta aiheutuvaa tajuttomuutta ja kuolemaa, koukku poistetaan ja ihminen palautetaan suurempien tai pienempien fyysisten vammojen ja psyykkisten traumojen saattelemana takaisin maan pinnalle. Kysyttäessä pyydystäjiltä syytä tähän he vastaavat ”ihan huvin vuoksi, ei mitään tarvetta tai syytä. Toki voidaan nuijia teidät hengiltäkin vielä kaupan päälle”. Vähemmän sadistista ja ymmärrettävää olisi se, että nämä olennot käyttäisivät ihmisiä ravinnoksi ja pyydystäisivät ihmisiä sen vuoksi.

      Tässä vielä muutama – jopa vähemmän haitallinen – lisäharrastus eläinrääkkääjille, jotka viihtyvät eläinten tuskan äärellä, mutta kuitenkin haluavat esittävänsä toimivansa moraalisesti:

      – Lehmien lyöminen nyrkillä yrityksenä saada lehmä tajuttomaksi. Toisena variaationa lehmien potkiminen, jolla pyritään saamaan isoin ”muu” irti kohteesta.

      – Peurojen ”catch and release”, jossa ammutaan peuraa kumiluodilla päähän ja saadaan peuran kanssa kiva yhteiskuva sen ollessa tajuton. Toinen tapa on ampua peuraa ei tappavaan kohtaan, jolloin se saadaan kiinni. Tämän jälkeen voidaan peura laastaroida ja vapauttaa.

      – Lintujen “catch and release”. Kutsutaan myös lintujen perhokalastukseksi eli perholinnustamiseksi.

      – Linnunmunien ”catch and release”, jossa mennään linnunpesille, otetaan linnunmunat käteen, otetaan valokuva ja pistetään munat takaisin sen jälkeen.

      – Ihmisten ”catch and release”, jossa monta sarjaa (kumiluoti, perhostus ja sieppaus pakettiautoon).

      ..10/11..

      RIKU RINNE – PAHOLAISEN PALVELUKSESSA

      Riku Rinne on yksi näistä kristillisistä kadotuksen saarnaajista, jotka ovat tehneet tasaista tuhotyötään Suomen kansan parissa jo vuosikymmeniä. Rikun meriiteiksi voi katsoa paljon pahoinvointia aiheuttaneen saatana-paniikin tehokkaan lietsomisen 90-luvulla. Tätä omaa kieroutunutta missiotaan Rinne puski läpi valhein ja huijauksin, joita hän ei vielä tänä päivänäkään ole pyydellyt anteeksi. Rinne käytti ihmisten typeryyttä, naiiviutta ja ymmärryksen puutetta hyväkseen oman asemansa, taloudellisen tilanteensa ja henkisesti häiriintyneen agendansa ajamiseksi. Riku Rinteen keksimä Saatana, Paholaishahmo ja tähän liittyvät saatananpalvojat, joiden riitit Rinne oli kaivanut sairaasta mielikuvituksestaan. Tai ehkä Riku oli nämä fantasiat lainannut ja varastanut oman mielikuvituksen puutteensa vuoksi aggressiivisilta Amerikan evankelisilta mielenterveysongelmaisilta kanssaharhailijoiltaan.

      Kuulun itse siihen ikäluokkaan ja ihmisryhmään, johon Riku Rinne kumppaneineen suuntasi propagandansa, ja erityisesti valheellisen lokakampanjan miekkansa kärjen. Rinne kulki Suomessa kouluissa saarnaamassa saatananpalvonnan vaaroista. Toisin sanoen valehteli silmät päästään ja huijasi herkkäuskoisia ja yksinkertaisia ihmisiä keksimillään sairailla fantasioillaan, joista hän oli kirjoittanut kirjan nimeltä Syvyyden kuilusta (tämän jälkeen Riku kasasi samoista palikoista teoksen Pimeys Väistyy). Syvyyden Kuilusta Kirja kertoo tarinan Aki Jääskeläisestä, joka ajautui saatananpalvojien joukkoon. Luin itse kirjan sen ilmestyessä ja olen lukenut sen uudelleen noin kolmekymmentävuotta myöhemmin (kerron kirjasta tarkemmin toisessa kirjoituksessa, jos jaksan). Kirjan ilmestymisen aikaan vuonna 1994 tietoa ei saanut samalla tavalla helposti internetistä, joten Rinteen kirjassa esittämien väitteiden todenperäisyyden tarkistaminen oli paljon vaativampaa kuin nykyään. Muutenkaan tietoa ei ollut samalla tavalla käden ulottuvilla, joten moni joutui käyttämään Rinteen kirjaa jonkinlaisena lähteenä saatananpalvonnasta ja satanismista (niin aiheista positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä kiinnostuneiden). Rinteen – tai muun hurahtaneen kristityn, kuten Keijo Ahorinnan tai Leo Mellerin – kirjan käyttäminen saatananpalvonnan, satanismin tai okkultismin lähteenä on yhtä suositeltavaa ja kehittävää kuin käyttää lyhtypylvästä retoristen taitojen opettajana.

      Rinne saa kiittää itseään muun muassa siitä, että herätti kiinnostuksen saatanan palvontaan valtavissa mittasuhteissa (aiempaan verraten, jolloin harva edes tiesi koko aiheesta), ja erityisesti nuorten keskuudessa positiivisessa mielessä. Samalla hän liitti siihen – ja toi monen tietoisuuteen – viiltelyn, veriuhrit, loitsut, roolipelaamisen, seksiorgiat ja niin edelleen. Itse en ikävä kyllä löytänyt seksiorgioita tai roolipelaamista, mutta viiltelystä – ja muista verirituaaleista – voin varmasti kiittää osittain Rikua ja hänen oppejaan. Rinne toimi paljon enemmän keksimänsä paholaisen palvelijana ja sanansaattajana kuin kyseisten aktiviteettien estäjänä. Tämä tosin ei ole mitenkään odottamatonta, koska valehtelun seuraukset ovat usein juuri päinvastaisia kuin niiden tarkoitus.

      Sen sijaan, että satanismista olisi annettu rehellistä tietoa ihmisille ja näin toimittu ymmärrystä ja sivistystä lisäävästi, päättivät Rinne ja kanssahuijaajat keksiä mitä räikeimpiä fantasioita aiheesta palvelemaan omia synkkiä visioitaan ja sumeita tarkoitusperiään. Tällä tavoin aiheutettiin suunnaton määrä pahoinvointia ja sekaannusta. Miksi näin? Tämä on kristillisille fundamentalisteille ominainen toimintatapa. On ollut aina, on nyt ja tulee aina olemaan, sillä se kuuluu tämän kaltaisen uskon rakenteeseen. Demonisoidaan ja parjataan muita aktiviteetteja, ideologioita ja oppeja, kun samalla mainostetaan omia oppeja ainoana ratkaisuna näihin alun perin itse kehitettyihin ongelmiin. Tähän samaan kuuluu käsittämätön moraalisuuden ja kokonaiskuvan näkemisen puute. Omilla keksityillä tarinoilla ja valheilla ei nähdä olevan mitään ongelmallista ulottuvuutta, kun sillä pyritään edistämään omaa agendaa. Riku Rinne, Keijo Ahorinta ja kumppanit, jotka esiintyivät ja edelleen esiintyvät jonkinlaisina saatananpalvonnan ja satanismin asiantuntijoina, oikeasti tietämättä aiheista juuri mitään, keksivät oman kummallisen fantasiamuodon saatananpalvonnasta, jollaista ei edes ole olemassa (tai ei ollut olemassa ennen kuin he[1] loivat tällaisen perverssin kristillisen lahkon), ja tämän varjolla vainosivat vähemmistöjä, syyttivät syyttömiä, esittivät asiantuntijoita ja aiheuttivat suuren määrän henkistä ja fyysistäkin pahoinvointia ympäristössään.

      Kuinka moni jo valmiiksi syrjässä oleva, ulkopuolinen, roolipelaaja, kauhuleffafani, hevin kuuntelija, fantasiakirjojen lukija, sai näistä saatananpalvontavainoista lisää henkistä kuormaa, psyykkistä pahoinvointia ja suoranaista väkivaltaa –  niin verbaalista kuin fyysistä – päälleen? Väitän, että aivan liian moni. Kyseessä oli 90-luvun variaatio kristittyjen vainosta vähemmistöjä kohtaan, joista kuuluisimmat tunnetaan inkvisition ja noitavainojen nimillä.

      Mitä tästä voimme oppia? Välttäkää vääriä profeettoja, jotka saarnaavat ja levittävät valheita, yllyttäen vainoihin vähemmistöjä kohtaan.

      Lopuksi voisin esittää kysymyksen, että minkälaista olentoa nämä henkilöt itse palvovat ja seuraavat, kun toisin ajattelijoiden vainoaminen, tekopyhyys, valheellisuus, vallanhalu, himo ja välinpitämättömyys muiden hyvinvoinnista ja tekojen seurauksista ovat enemmänkin vaatimus kuin poikkeus? He näyttävät palvovan ja seuraavan juuri sitä keksimäänsä paholaista, joita väittävät vastustavansa. Valheiden herraa ja sielunkadotukseen harhaanjohtavaa pahaa.

      Riku ”Sielunvihollinen” Rinne ja Keijo ”kadotuksen saarnaaja” Ahorinta esittävät asiantuntijoita koko kansalle levittäen räikeitä valheita välittämättä seuraamuksista, kunhan saavat oman kieroutuneen näkemyksensä leviämään. Leo ”Marsilainen himonussija” Meller pyörittää naishaaremia, solvaa muukalaisia ja keksii ennustuksia, milloin mistäkin, ja Markku ”Ruumiinhäpäisijä” Koivisto vainoaa homoseksuaaleja silloin kuin ei itse harrasta homoseksiä tai häpäise ruumiita. Nämä edellä mainitut harhahenget ovat jo hiljalleen hiipuvia, mutta vielä kyteviä henkisyyden rengaspaloja. Muistakaamme heidän hulluus, niin voimme tunnistaa näiden väärien profeettojen oppipojat jatkossa ehkä helpommin.

      ..10/11..


      [1] Tarkoitan tässä näitä harhautuneita kristillisiä lahkolaisia kokonaisuudessaan, en vain ”Suomen edustusta” kyseisestä ”opista”.