Avainsana-arkisto: itsepetos

SUOMALAISUUS OSA 2 – Mitä suomalaisuus ei ole eli käytös, jota tulisi hävetä!

Vastaa

Ensimmäisessä osassa käytiin pikaisesti läpi suomalaisen kulttuurin tärkeitä osia. Tässä tekstissä käydään läpi tekijöitä, jotka eivät kuulu suomalaisuuteen, jos haluamme käsittää suomalaisuuden, jollain tavalla toivottavana ja kannatettavana asiana.  

Aiemman kirjoituksen pohjalta voimme nostaa suomalaisuuden hyviksi ja tärkeiksi piirteiksi rehellisyyden, harkitsevuuden, sisukkuuden, käytöstavat, luonnon arvostamisen, oppineisuuden ja sivistyksen arvostamisen. Näiden vastainen toiminta siis on ilmeisen selvästi epäsuomalaista käytöstä.

Hävettävää epäsuomalaista käyttäytymistä näkyy erityisesti sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa. Nimenomaan suomalaisuuden mainostamisen yhteydessä ja isänmaallisuuden nimessä rikotaan jatkuvasti ja järjestelmällisesti suomalaisuudelle pyhiä arvoja. Nämä huonosti käyttäytyvät, sivistymättömät ja epärehelliset öykkärit ovat miltei aina isänmaalliseksi itseään nimittävän poliittisen puolueen perussuomalaisten kannattajia. Nämä perus-epä-suomalaiset eivät joko kykene tai halua käydä minkäänlaista vastavuoroista keskustelua. Asiallisen keskustelun sijaan he hokevat omia iskulauseitaan, jotka eivät edes useimmiten liity asiaan (ajattelin lisätä tähän esimerkkejä, mutta niistä kaikki Facebookissa olleet ovat tietoisia tai, jos eivät ole, löytävät niitä halutessaan). Tämä käyttäytyminen hyväksytään ja sitä jopa kannatetaan ja lietsotaan heidän edustamansa puolueen taholta (kyseistä puoluetta käsitellään kolmannessa tekstissä).

Suosituimpia aiheita näillä ”isänmaallisilla” on maahanmuuttajien vastustus ja pilkkaaminen, seksuaalivähemmistöjen vastustus ja pilkkaaminen, kaikkien muiden tahojen syyttäminen negatiivisiksi koetuista asioista (vaikka nämä asiat olisivat suoraa johdannaista heidän omasta toiminnastaan, niin poliittisen kuin arkielämän käyttäytymisen tasolla), täydellinen vastuunottamisen puute omista sanoistaan ja teoistaan sekä niiden seurauksista. Samoin näiden perus-epä-suomalaisten sydäntä lähellä näyttää olevan erilaisten Suomen ja maailman luonnolle haitallisten asioiden tukeminen (myös näistä tarkemmin kolmannessa osassa), epäterveellisten elämäntapojen suosiminen ja pyrkimys estää kansanterveyttä edistävien asioiden toteuttamisen (mm. tutkimustuloksiin perustuvien ruokasuositusten vastustaminen, epäterveellisemmän ruoan puolustus ja hyökkääminen henkilöitä kohtaan, jotka puhuvat terveellisistä elämäntavoista).

Sen sijaan, että nämä isänmaallisiksi suomalaisiksi itseään kutsuvat keskittyisivät edistämään Suomelle edullisia asioita (jotka ovat samalla ihmiselle ja koko maailmalle hyviä asioita), käyttävät he aikaansa ala-arvoiseen ja lapselliseen omassa likaisessa kaikukammiossaan huuteluun korvat suljettuna kaikelta, joka poikkeaa heidän omasta ohjelmoinnistaan. Nämä henkilöt ovat ala-arvoisen propagandan uhreja eivätkä he edes ymmärrä koko ajan tasaisesti tuhoavansa itseään, luontoa ja Suomen kulttuuria. Osa ihmisistä onkin sitä mieltä, että perussuomalaiset ovat muiden suurvaltojen väline, jolla tuhotaan rakas kotimaamme, osa näkee perussuomalaiset äärioikeistolle ja totalitarismille tietä raivaavana välivaiheena, kun osa taas pitää perussuomalaisia vain dystooppisena merkkinä siitä mitä ihmisen älykkyyden alasajosta seuraa. Ei ole oikeastaan oleellista mikä edellä olevista pitää paikkansa, sillä tämä sivistymättömyyden, tyhmyyden ja kaikin puolin epäterveellisen elämän ylistys, jota nämä oman elämänsä sotasankarit toitottavat ympärilleen on Suomen pahin vihollinen, oli perimmäinen syy siihen mikä tahansa. Tällaisen kehittymättömyyden leviäminen tekee Suomesta muutamassa kymmenessä vuodessa kehitysmaan, josta Nigeria saa varteenotettavan kilpailijan.

Näille Suomen kulttuurin ja luonnon vihollisille (useimmiten = perussuomalaisten kannattajille) isänmaallisuus näyttää sisältävän seuraavat tekijät:

  1. Toisten seksuaalisuuteen puuttuminen ja sen vastustaminen
  2. Tieteen, tieteellisten tutkimustulosten ja faktojen toissijaisuus omiin tunnepitoisiin ennakkoluuloihin nähden
  3. Raha kaikkein tärkeimpänä menestyksen mittarina. Jos on rikas, on tehnyt asiat oikein ja, jos ei ole rikas, on tehnyt asiat väärin. Köyhä ja valaistunut filantrooppi on siis täydellinen epäonnistuja, koska on köyhä, kun taas miljonääri, joka on saanut rahansa väkivallalla, hyväksikäytöllä ja luontotuhoon osallistumalla on onnistuja ja esikuva, koska on rikas.

Perussuomalainen yleinen käyttäytymismalli:

  1. Tuo asiasi esille negatiivisen eli vastustettavan asian kautta, ei positiivisen eli kannatettavan
    1. Älä välitä omista virheistä. Jos joku väittää, että olet tehnyt virheen, kiellä se sen sijaan, että oppisit virheistäsi
    1. Älä ota vastuuta omien sanojesi ja tekojesi seurauksista. Ne eivät enää kuulu sinulle.
    1. Älä perustele asioitasi faktoilla vaan sen sijaan solvaa henkilöä, joka kyseenalaistaa väitteesi.
    1. Ole ylpeä ymmärtämättömyydestäsi ja koulutus- ja sivistystason puutteestasi.
    1. Ole ylpeä siitä kuinka epäterveelliset elämäntapasi ovat. Solvaa ihmisiä, jotka puhuvat terveellisistä elämäntavoista.
    1. Jos et ole rikas, huijaa itsesi luulemaan olevasi rikkaampi ja parempi kuin olet sylkemällä niitä, jotka ovat köyhempiä ja, joilla menee vielä huonommin.

Epärehellisyys ilmenee monellakin eri tavalla. On epärehellistä esittää väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Varsinkinkin, jos tietää tämän tai ei halua edes tietää pitävätkö ne paikkansa. On itseä kohtaan epärehellistä perustella ongelmat johtuvaksi aina jostain muusta kuin itsestä tai omasta viiteryhmästään. On myös itseä kohtaan epärehellistä väittää olevansa isänmaan ja Suomen ystävä, jos ei todella ole osana Suomen kulttuurin ja luonnon turvaamisessa ja kehittämisessä. Tällaista turvaamista ja kehittämistä on luonnonsuojelutoimet, omaan kulttuuriin ja historiaan perehtyminen sekä oman henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitäminen. Isänmaan ja Suomen rakastamista ja tukemista ei ole mesota somealustoilla ”mutkutellen” ja irvaillen ”vihermädättäjistä” ja ”kommunisteista” kuin heikkolahjainen ala-astehäirikkö, joka kerta kun esitetään jotakin kriittistä kysymystä liittyen asiaan, joka on persu-patriootin ultraprosessoidun sianrasvan kyllästämää pientä ja turvonnutta sydäntä lähellä. Todellinen isänmaan ystävä ei hoida omia psyykkisiä ongelmiaan Facebookissa tai muilla somealustoilla valheita jakaen ja vastakkainasettelua luoden vaan toimii aktiivisesti maailmassa. Kaikki tämä muiden syyttely omasta huonosta tilanteesta on vastuun siirtämistä toisille. Huono käytös somessa ei toki rajaudu Perussuomalaisiin (vaikka Suomessa poliitikkojen tasolla pitkälti näin onkin), mutta useimmiten juuri tämän poliittisen puolueen kannattajat ovat omistautuneita erittäin huonoon käyttäytymiseen somekeskusteluissa, kuten myös arkisen elämän tasolla.

Luonnontuhoon osallistuminen on käsittämättömimpiä asioita henkilöillä, jotka väittävät olevansa isänmaallisia suomalaisia. Suomen kulttuuri ja maine ovat hyvin vahvasti linkittyneenä ylpeyden aiheisiimme puhtaaseen ilmaan, puhtaisiin runsaisiin metsiin ja järviin. Silti persufanaatikot pitävät luonnonsuojelua enemmänkin pahana ja tuntuvat nauttien tukevan kaikkia keinoja, joilla tuhota Suomen luontoa (samoin kuin ihmisluontoa yleisesti).

Oppimattomuus, sivistymättömyys, harkitsemattomuus, käytöstapojen puute

Kaikki edellä mainitut liittyvät toisiinsa. Opiskelu lisää yleissivistystä ja yleissivistys on yhteydessä käytöstapojen ymmärtämiseen. Opiskellessa sekä uuden oppimisen taidot että uusien näkökulmien ymmärtäminen lisääntyvät. On siis hyvin ymmärrettävää miksi ymmärtämätön ihminen, jonka tyhmyyttä tukevat muut typeryydessään vellojat, ei halua opiskella ja näkee henkisen kehittymisen vihollisenaan. Vertaisten idioottien muodostama umpimielinen kupla särkyisi, jos asioita alkaisi ajattelemaan muiden kannalta ja kyseenalaistaisi omat ennakkoluulonsa. Uusi ja vieras – tässä yhteydessä tarkoittaen sivistyminen – on pelottavaa ja sitä tulee vastustaa. Harkitsematon käytös ja käytöstapojen puute loistavat sosiaalisessa mediassa. Omien ennakkoluulojen ja perusteettomien väittäminen taukoamaton pommittaminen ilman mitään aikomusta dialogiin tai omien sanomiensa harkintaan ja pohdintaan, on ”keskustelun” yleinen linjaus somessa. Tämä tulee suurelta osin juuri edellä mainitun joukon suunnalta. Tämä (sosiaalinen media ja siellä riehuvat apina-ihmiset) olisi oman massiivisen kirjoituksen paikka, joten siihen en uppoudu tämän enempää.

Olen loppuun koonnut vielä perussuomalaisten sananlaskuja ja sanontoja, jotka pohjaavat aiemmin tekstissä esitettyyn listaukseen kyseisen tahon ”isänmaallisuuden” piirteistä.

”Heterouteni on juuri niin vahvaa kuin on vihani homoja kohtaan. ” – Perussuomalaisten sananlasku.

”Olen hetero vain siinä määrin kuin tuon homovihani julki” – Perussuomalainen sananlasku.

”En ole tehnyt virhettä, jos en sitä myönnä”- Perussuomalainen sananlasku.

”Jos lyön toista ihmistä naamaan, olen vastuullinen vain käteni liikkeestä, en toisen naaman reaktiosta” -Perussuomalainen sananlasku.

”Faktat pilaavat hyvät valheet” – Perussuomalainen sananlasku

”Fakta, jota en ymmärrä, ei pidä paikkaansa” – Perussuomalainen sananlasku.

”Yhtään kirjaa en ole lukenut…enkä lue!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Vain homot opiskelevat ja olen planeetan heteroin äijä!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Jos ei viinalla ja makkaralla pärjää on muslimi” – Perussuomalainen sananlasku.

 ”Kasviksia syö vain homot! Suomalainen tosimies imee makkaraa niin, että haukkoo happea” – Perussuomalainen sananlasku.

”Kasvikset on vihervasemmistomädättäjien propagandaa, jauheliha on tosimiehen öylätti” – Perussuomalainen sananlasku.

”Parempi ihmispaska Porschessa kuin valaistunut nero pyörän päällä” – Perussuomalainen sananlasku.

”Ei lualamiähetkään kasviksia ja marjoja syäny vaan jauhenlihaa” – Perussuomalainen sananlasku.

”Jos ei lätkä, autot ja moottoripyörät kiihota on homo ja muslimi!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Tiede on homotransujen hommaa ja tiedemiehet homoja” – Perussuomalainen sananlasku.

”Jos ei homoilua kielletä, niin ollaan kohta kaikki homoja!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Dunning-Kruger-efekti kulkee vahvana keskuudessamme!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Me perussuomalaiset olemme tuplasti parempia, sillä meillä on kaksi moraalia. Säännöt meille ja säännöt muille” – Perussuomalainen sananlasku.

”Raamattu on lukematta paras!” – Perussuomalainen sananlasku.

”Ei sitä olla ennenkään kirkossa homoja suvaittu eikä naisten puheita kuunneltu” – Perussuomalainen sananlasku.

..10/11..

RIKU RINNE – PAHOLAISEN PALVELUKSESSA

Vastaa

Riku Rinne on yksi näistä kristillisistä kadotuksen saarnaajista, jotka ovat tehneet tasaista tuhotyötään Suomen kansan parissa jo vuosikymmeniä. Rikun meriiteiksi voi katsoa paljon pahoinvointia aiheuttaneen saatana-paniikin tehokkaan lietsomisen 90-luvulla. Tätä omaa kieroutunutta missiotaan Rinne puski läpi valhein ja huijauksin, joita hän ei vielä tänä päivänäkään ole pyydellyt anteeksi. Rinne käytti ihmisten typeryyttä, naiiviutta ja ymmärryksen puutetta hyväkseen oman asemansa, taloudellisen tilanteensa ja henkisesti häiriintyneen agendansa ajamiseksi. Riku Rinteen keksimä Saatana, Paholaishahmo ja tähän liittyvät saatananpalvojat, joiden riitit Rinne oli kaivanut sairaasta mielikuvituksestaan. Tai ehkä Riku oli nämä fantasiat lainannut ja varastanut oman mielikuvituksen puutteensa vuoksi aggressiivisilta Amerikan evankelisilta mielenterveysongelmaisilta kanssaharhailijoiltaan.

Kuulun itse siihen ikäluokkaan ja ihmisryhmään, johon Riku Rinne kumppaneineen suuntasi propagandansa, ja erityisesti valheellisen lokakampanjan miekkansa kärjen. Rinne kulki Suomessa kouluissa saarnaamassa saatananpalvonnan vaaroista. Toisin sanoen valehteli silmät päästään ja huijasi herkkäuskoisia ja yksinkertaisia ihmisiä keksimillään sairailla fantasioillaan, joista hän oli kirjoittanut kirjan nimeltä Syvyyden kuilusta (tämän jälkeen Riku kasasi samoista palikoista teoksen Pimeys Väistyy). Syvyyden Kuilusta Kirja kertoo tarinan Aki Jääskeläisestä, joka ajautui saatananpalvojien joukkoon. Luin itse kirjan sen ilmestyessä ja olen lukenut sen uudelleen noin kolmekymmentävuotta myöhemmin (kerron kirjasta tarkemmin toisessa kirjoituksessa, jos jaksan). Kirjan ilmestymisen aikaan vuonna 1994 tietoa ei saanut samalla tavalla helposti internetistä, joten Rinteen kirjassa esittämien väitteiden todenperäisyyden tarkistaminen oli paljon vaativampaa kuin nykyään. Muutenkaan tietoa ei ollut samalla tavalla käden ulottuvilla, joten moni joutui käyttämään Rinteen kirjaa jonkinlaisena lähteenä saatananpalvonnasta ja satanismista (niin aiheista positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä kiinnostuneiden). Rinteen – tai muun hurahtaneen kristityn, kuten Keijo Ahorinnan tai Leo Mellerin – kirjan käyttäminen saatananpalvonnan, satanismin tai okkultismin lähteenä on yhtä suositeltavaa ja kehittävää kuin käyttää lyhtypylvästä retoristen taitojen opettajana.

Rinne saa kiittää itseään muun muassa siitä, että herätti kiinnostuksen saatanan palvontaan valtavissa mittasuhteissa (aiempaan verraten, jolloin harva edes tiesi koko aiheesta), ja erityisesti nuorten keskuudessa positiivisessa mielessä. Samalla hän liitti siihen – ja toi monen tietoisuuteen – viiltelyn, veriuhrit, loitsut, roolipelaamisen, seksiorgiat ja niin edelleen. Itse en ikävä kyllä löytänyt seksiorgioita tai roolipelaamista, mutta viiltelystä – ja muista verirituaaleista – voin varmasti kiittää osittain Rikua ja hänen oppejaan. Rinne toimi paljon enemmän keksimänsä paholaisen palvelijana ja sanansaattajana kuin kyseisten aktiviteettien estäjänä. Tämä tosin ei ole mitenkään odottamatonta, koska valehtelun seuraukset ovat usein juuri päinvastaisia kuin niiden tarkoitus.

Sen sijaan, että satanismista olisi annettu rehellistä tietoa ihmisille ja näin toimittu ymmärrystä ja sivistystä lisäävästi, päättivät Rinne ja kanssahuijaajat keksiä mitä räikeimpiä fantasioita aiheesta palvelemaan omia synkkiä visioitaan ja sumeita tarkoitusperiään. Tällä tavoin aiheutettiin suunnaton määrä pahoinvointia ja sekaannusta. Miksi näin? Tämä on kristillisille fundamentalisteille ominainen toimintatapa. On ollut aina, on nyt ja tulee aina olemaan, sillä se kuuluu tämän kaltaisen uskon rakenteeseen. Demonisoidaan ja parjataan muita aktiviteetteja, ideologioita ja oppeja, kun samalla mainostetaan omia oppeja ainoana ratkaisuna näihin alun perin itse kehitettyihin ongelmiin. Tähän samaan kuuluu käsittämätön moraalisuuden ja kokonaiskuvan näkemisen puute. Omilla keksityillä tarinoilla ja valheilla ei nähdä olevan mitään ongelmallista ulottuvuutta, kun sillä pyritään edistämään omaa agendaa. Riku Rinne, Keijo Ahorinta ja kumppanit, jotka esiintyivät ja edelleen esiintyvät jonkinlaisina saatananpalvonnan ja satanismin asiantuntijoina, oikeasti tietämättä aiheista juuri mitään, keksivät oman kummallisen fantasiamuodon saatananpalvonnasta, jollaista ei edes ole olemassa (tai ei ollut olemassa ennen kuin he[1] loivat tällaisen perverssin kristillisen lahkon), ja tämän varjolla vainosivat vähemmistöjä, syyttivät syyttömiä, esittivät asiantuntijoita ja aiheuttivat suuren määrän henkistä ja fyysistäkin pahoinvointia ympäristössään.

Kuinka moni jo valmiiksi syrjässä oleva, ulkopuolinen, roolipelaaja, kauhuleffafani, hevin kuuntelija, fantasiakirjojen lukija, sai näistä saatananpalvontavainoista lisää henkistä kuormaa, psyykkistä pahoinvointia ja suoranaista väkivaltaa –  niin verbaalista kuin fyysistä – päälleen? Väitän, että aivan liian moni. Kyseessä oli 90-luvun variaatio kristittyjen vainosta vähemmistöjä kohtaan, joista kuuluisimmat tunnetaan inkvisition ja noitavainojen nimillä.

Mitä tästä voimme oppia? Välttäkää vääriä profeettoja, jotka saarnaavat ja levittävät valheita, yllyttäen vainoihin vähemmistöjä kohtaan.

Lopuksi voisin esittää kysymyksen, että minkälaista olentoa nämä henkilöt itse palvovat ja seuraavat, kun toisin ajattelijoiden vainoaminen, tekopyhyys, valheellisuus, vallanhalu, himo ja välinpitämättömyys muiden hyvinvoinnista ja tekojen seurauksista ovat enemmänkin vaatimus kuin poikkeus? He näyttävät palvovan ja seuraavan juuri sitä keksimäänsä paholaista, joita väittävät vastustavansa. Valheiden herraa ja sielunkadotukseen harhaanjohtavaa pahaa.

Riku ”Sielunvihollinen” Rinne ja Keijo ”kadotuksen saarnaaja” Ahorinta esittävät asiantuntijoita koko kansalle levittäen räikeitä valheita välittämättä seuraamuksista, kunhan saavat oman kieroutuneen näkemyksensä leviämään. Leo ”Marsilainen himonussija” Meller pyörittää naishaaremia, solvaa muukalaisia ja keksii ennustuksia, milloin mistäkin, ja Markku ”Ruumiinhäpäisijä” Koivisto vainoaa homoseksuaaleja silloin kuin ei itse harrasta homoseksiä tai häpäise ruumiita. Nämä edellä mainitut harhahenget ovat jo hiljalleen hiipuvia, mutta vielä kyteviä henkisyyden rengaspaloja. Muistakaamme heidän hulluus, niin voimme tunnistaa näiden väärien profeettojen oppipojat jatkossa ehkä helpommin.

..10/11..

[1] Tarkoitan tässä näitä harhautuneita kristillisiä lahkolaisia kokonaisuudessaan, en vain ”Suomen edustusta” kyseisestä ”opista”.

Taiteilijan Imago

Vastaa

Taiteilija on epämääräinen titteli, jolla osa haluaa määrittää itsensä perustaen tämän joko hyvään tai vähemmän hyvään syyhyn. Taiteilija voidaan määritellä monella tavalla. Taiteilija harjoittaa ja tekee taidetta eli luo jotain ilmaisemaan ja välittämään tunteita ja ideoita. Taiteilija voi olla ammatiltaan, jolloin on käynyt erilaisen taiteen tekemiseen liittyvän ammatin – kuten kuvataiteilija – tai vaihtoehtoisesti saa itselleen elannon tekemällä taidetta. Näin ammattitaitelija voi olla joko niin sanotun virallisen koulun käynyt tai itseoppinut.

Mikä tekee taiteilijan? Taiteen tekeminen vaatii pääasiassa ankaraa paneutumista asiaan eli tiedon ja taidon omaksumista harjoittelun kautta. Taiteen tekeminen vaatii myös mielikuvituksen käyttöä oman visionsa muuttamiseksi valmiiksi lopputulokseksi.

Taiteilijaksi tulemisen vaadittavat kulmakivet ovat siis:

  1. tiedon hankkiminen
  2. taidon hankkiminen
  3. mielikuvituksen käyttö
  4. visio eli idea siitä mitä taideteoksella halutaan välittää

Taiteen tekeminen vaatii tiedon hankkimista vähintäänkin kyseisestä taiteenlajista. Tässä ammattimainen koulutus on eräs hyvä tapa saada perustiedot aiheesta. Musiikissa et voi tehdä tietyn genren musiikkia ymmärtämättä edes jollain tavalla mitkä ovat kyseisen genren erityispiirteet, mitkä tekijät määrittävät sen ja miten se eroaa muista, erityisesti lähigenreistään. Toki hyvää musiikkia voi tehdä myös puhtaasti erilaiset musiikilliset genret unohtaen tekemällä sitä mikä kuulostaa hyvältä. Tässäkin tosin useimmiten tekijän korviin jokin tietty genre kuulostaa erityisen hyvältä, ja nämä kyseisen genren ominaistekijät tulisi ymmärtää, jotta voi toteuttaa niitä omiin korviin hyviltä kuulostavia piirteitä.

Taidon hankkiminen on ehkä se kaikkein oleellisin – ja miltei aina ehdottomasti tärkein – asia taiteen tekemisessä. Ilman tekemisen taitoa taidetta ei yksinkertaisesti pysty tekemään. Samoin taidon taso on se, joka rajoittaa toteuttamista. Mitä taitavampia olemme, sitä suurempi on mahdollisuutemme toteuttaa näkemyksiämme. Musiikillisen instrumentin soittamisessa perustaidot voidaan esimerkiksi jakaa erillisten tekniikoiden osaamiseksi, improvisaatioksi ja säveltämisen taidoksi. Mitä enemmän osaat tekniikoita, sitä paremman sävellyksen (tai kuvataiteessa maalauksen) voit potentiaalisesti saada aikaan. Säveltämisen taito on yhdistelmä musiikin tyylilajin/tyylilajien ymmärtämistä, soittotaitoa, sekä oman mielikuvituksen käyttöä. Improvisaatio on vapaata soittoa, joka perustuu syvään ymmärrykseen musiikin tyylistä (jota improvisoi) yhdistettynä hyvään soittotaitoon eli tekniikoiden osaamiseen. Taidot omaksutaan sinnikkään itsekuria vaativan harjoittelun kautta.

Mielikuvituksen rikkaus on osittain synnynnäistä, mutta sitä voidaan myös harjoittaa ajattelemalla, lukemalla, pohtimalla erilaisia perspektiivejä jne. Samoin edellä mainitut auttavat sen oman sanoman ja visioin muotoutumisessa, että muotouttamisessa, jota haluaa taiteellaan ilmaista.

Taiteilijan imago ilman edellä mainittuja on kuori ilman ydintä, naamio ilman sisältöä. Minkä vuoksi osa ihmisistä sitten haluaa esittää taiteilijaa kuitenkaan panostamatta itse asiaan? Tähän löytyy mielestäni ilmiselviä vastauksia. Ihminen, jolle tärkeämpää on imago kuin sen sisällön toteuttaminen, on pinnallinen, ei syvällinen, mutta hän haluaa toisten näkevän hänet syvällisempänä, taitavampana ja luovempana kuin hän todellisuudessa on. Tämä taas kertoo sekä heikosta itsetunnosta että epärehellisyydestä. Ehkä kyseinen henkilö osaltaan ymmärtää, että ei ole niin erikoinen ja hyvä kuin haluaisi olla, mutta ei suostu sitä kuitenkaan hyväksymään? Jos haluaa osata ja taitaa jotain, ainoa tie siihen on kyseisen asian harjoittelu. Taiteilijan imagon (tai muun roolin esittäminen) ilman panostusta itse aiheen sisältöön on merkki laiskuudesta, itsepetoksesta, epärehellisyydestä, huonosta itsetunnosta ja/tai muiden hyväksikäytöstä.

Silkkaa laiskuutta ja itsekurin puutetta edellä mainittu on sen vuoksi, että henkilö ei jaksa harjoitella ja panostaa asiaan, jonka väittää olevan tärkeä itselleen. Panostuksen puute vaikuttaa toisaalta vahvasti siltä, että asia ei oikeasti ole tärkeä henkilölle, vaikka hän niin antaa ymmärtää muille, ja ehkä itselleenkiin.

itsepetosta on esittää itselleen ja muille, jotain mitä ei ole. Itsepetosta on myös uskotteleminen itselleen, että on parempi ja osaavampi siinä mitä tekee kuin todellisuudessa on. Epärehellisyys on tässä mukana väistämättömänä osana, koska valheellisen kuvan antaminen ei ole mahdollisista olematta epärehellinen (taaskin sekä itselleen että muille).

Huonoa itsetuntoa taitelijan esittäminen on, koska halutaan antaa muille valheellinen ja kiilloteltu kuva itsestä, joka viittaa siihen, että henkilö ei pidä itsestään sellaisena kuin on eikä halua muiden näkevän häntä sellaisena kuin oikeasti on, vaan valheellisen luodun ihanneroolin kautta. ”Fake it til you make it” – asenteena on toimivaa vain yhdistettynä kovaan panostukseen ja työhön kyseisen päämäärän eteen.

Hyväksikäyttöä taiteilijan roolissa on sen tarkoitus luoda itselleen kontakteja ja hyötyä valheellisin perustein. Tämä on muiden hyväksikäyttöä siinä mielessä, että luvataan muille jotain mitä ei oikeasti ole heille tarjota. Tätä voidaan pitää eräänlaisena loiskäyttäytymisenä, jossa toisten taitoja, tietoja ja osaamista hyödynnetään, mutta itse ei voida tarjota vastapalveluksena mitään takaisin.

Taiteen laatu määrittää taiteilijan tason.

”Hyvä taiteilija tekee ja luo, huono selittää ja esittää”

..10/11..

Kuuma peruna vai lihapsykoosi?

Vastaa

Osa suomalaisista on tällä hetkellä pahan järkytyksen vallassa, koska uusissa ravintosuosituksissa kerrottiin minkälainen olisi ihmiselle terveellinen ruokavalio. Ravintotieteellisiin ja ilmiselviin maalaisjärjellä pääteltäviin faktoihin osa näistä lihakulttisuomalaisista suhtautui kuin maahamme olisi hyökätty joka suunnalta. Voidaan puhua jopa osan ihmisistä ajautuneen lihapsykoosiin, jonka laukaisi idea ”kasvisten lisäämisestä ja lihatuotteiden vähentämisestä”.

Mielenkiintoista, että nämä lihakulttilaiset ovat usein myös omaa heteroseksuaalisuutta ja maskuliinisuuttaan intohimoisesti painottavia valioyksilöitä. Tässä mielenkiintoista on se näennäinen ristiriitaisuus, että lihapsykoosiin ajautuva on usein ulkoiselta muodoltaan sellainen, että mies näyttää olevan viimeisillään raskaana kolmosille jättimäisen pallomahansa kanssa. Usein tämä suunnaton liikkumattomuuden ja ylipainon yhdistelmä tuo mukanaan selkävaivat ja polvivaivat, jolloin lihapsykoosilainen kävelee perse pystyssä kuin tarjoten takapuoltaan toisten kaltaistensa lihaheteroiden sisääntulolle. Vastaavasti naispuoleinen lihakulttilainen voi olla viimeisillään raskaana kolmosille eikä sitä edes huomaa. Mielenkiintoinen ja ihmeellinen on lihapsykoottinen maailma.

Tämä homofobian ja lihaintoilun yhdistelmä on siinäkin mielenkiintoinen, että samalla kun homoseksuaalit tuomitaan sairaiksi perversseiksi, nämä tuomitsijat itse tunkevat hurmiossa falloksen muotoon valettua kuollutta lihamassaa suuhunsa…ja tekevät itsensä sairaiksi ja ovat…no, perverssejä. Mitä muutakaan tuo lihahurmiossa likoaminen on kuin perverssiä?

Lihapsykoosia määrittelevää on muun muassa se, että siihen eivät tutkimusten tulokset vaikuta. Lihapsykoottinen haluaa lihaa aamusta iltaan joka aterialla, vaikka se ei ole terveellistä, järkevää, eikä sellaista ole koskaan missään kulttuurissa ihmisen historiassa aiemmin harrastettu. Silti näitä kaikkia edellä mainittuja lihapsykoosissa oleva käyttää puolusteluna. Lihaa kuuluu syödä! Näin on aina tehty! Tämä on järkevää ja terveellistä! Ikään kuin psykoosinsa läpi hän kuulisi syvältä sisästään kaikuja, että mikään noista ei todella pidä paikkaansa, ja hänet vallannut lihaloinen pelossaan pyrkisi vahvistamaan näitä harhoja piilottaakseen järjen äänen.

Lihapsykoosissa lihaa on saatava, vaikka tämä puhtaasti oma mieliteko, tottumus on:

  • tutkitusti epäterveellinen ja aiheuttaa niin mielen-kuin ruumiin sairauksia
  • ylläpitää maailman kärsimystä sairastuttamalla ihmisiä
  • ylläpitää maailman kärsimystä tappamalla elollisia tuntevia ja tietoisia olentoja turhaan
  • ylläpitää maailman kärsimystä olemalla turhan kuormittava ympäristölle

Nämä lihapakkomielteiset henkiset kääpiöt voivat vapaa-ajallaan kotona kokoontua perheen kesken rinkiin oman rituaalinsa ääreen ja syödä (ilmais)ämpäreistään vaikka tuntikausia lihaa ja laardia. Koulujen ruokatarjonnan tulisi perustua tutkittuun tietoon terveellisestä ruokavaliosta, ei hullujen houreille, vaikka hulluja olisikin monia. Yksikään lapsi ei kuole, jos jättää ruokailun väliin. Ongelma on silloin lapsessa ja tämän lapsen perheen asenneilmapiirissä.

Lihapsykoosille altistavia tekijöitä ovat koulutuksen ja yleissivistyksen puute, vastuunottamisen puuttuminen omasta toiminnasta ja ajattelusta. Samoin lihapsykoosille altistaa terveellisen ravinnon puute, jota lihapsykoosissa oleva ruokkii asenteella ”minähän syön tuplasti lihaa nyt, kun sen terveellisyyttä epäillään, ja jätän kaikki kasvikset syömättä kostoksi”. Kenellä muulle nämä lihanarkoottiset obeesit ja obeesittaret kostavat kuin omalle elimistölleen ja lähipiirilleen?

Yleissivistyksen järkyttävät aukot näkyvät ja kuuluvat monissa asioissa, kun lihapsykoottinen henkilö pääsee verbaalisesti vauhtiin (tämäkin vauhti on hyvin suhteellista, kuten kaikki vauhdikkuus näiltä oman elämänsä laardimessiailta eli rasvalla voidelluilta). Nämä lihaliemessä lilluneet luulevat lihansyönnin ainoaksi vaihtoehdoksi rehun syönnin.  Rehu on eläinten ruokintaan tarkoitettu aine, joka useimmiten valmistetaan nurmikasveista, kuten timoteista. En ole ainakaan itse kohdannut yhtäkään ihmistä, joka suosittelee kenellekään rehun syöntiä. Jos joku suosittelee sinulle lihan vaihtoehdoksi rehua, olet joko ymmärtänyt asian hyvin pahasti väärin, tai on korkea aika vaihtaa kyseinen ravintosuosittelija, vaikka naapurin Jormaksi…ellei kyseessä ole jo Jorma, silloin voi kääntyä toisen naapurin puoleen ja takuulla saada asiantuntevampaa ohjausta, koska tuosta huonompaa ”ohjausta” ei voi saada.

Freudin kuolemanviettiteoria on jo moneen kertaan kumottu, mutta pitäisikö sitä tarkastella vielä kerran uudelleen, kun ihmisten itsetuhon tarve näyttää olevan voimissaan?

Lopulta voidaan kuitenkin todeta, että Suomi on vapaa paikka lillua laardissa ja kyllästää itsensä sian rasvassa, joten lihapsykoosissa voi viettää sen lyhyen ja sairaan elämänsä ihan omassa rauhassa. Omassa rauhassa näiden lihastelijoiden näyttää olevan mahdoton pysyä, kun sammakkojen laumat syöksyvät jatkuvasti suusta aina, kun kuolleiden falloksien imeminen taukoaa. Ehdotan siis, että nyt kaikki lihan ylensyönnin puolustajat kostakaa! Kostakaa tieteellisille tuloksille terveellisestä ravinnosta ja luopukaa kaikesta terveellisestä. Aloittakaa aamu ultraprosessoiduilla makkaroilla ja käärikää ne lihaleikkeleisiin. Voidelkaa niitä sianrasvalla ja tunkekaa kaikista aukoista armotta sisään. Älkää edes katsoko vihanneksiin päin ja pitäkää tiukasti kiinni itsepetoksestanne. Sillä mikä sellainen kaappihomo on, joka ei itsepetoksessaan ylistä heterosuomalaisuuttaan lihansyönnin, kristillisyyden ja homofobiansa kautta? Suomalaisella sisulla kohti sydäninfarktia!

..10/11..