Kehonrakennus – Liikunnan jälkeenjäänyt äpärälapsi

Vastaa

Tällä kertaa kirjoituksen aiheena on kehonrakennus, tuo kaikkien liikuntalajien mielenvikainen serkku. Puhun tässä siis kehonrakennuksesta lajina, en kehonrakennuksesta laajasti käsitettynä, jolloin se sisältäisi kaikenlaisen kehonmuokkauksen tai kehon rakentamisen paremmin toimivaksi. Kehonrakennus on useimmiten verrattavissa lähemmin kuuluvaksi mielenterveysongelmien kuin liikunnan, tai varsinkaan terveyttä ja toimintakykyä edistävien aktiviteettien kategoriaan.

Kehonrakennuksen tavoitteena on saada mahdollisimman lihaksikas ja rasvaton vartalo. Laji on siis täysin esteettinen, ei käytännöllinen tai toiminnallinen. Kehonrakennuksessa kilpailijoissa arvioidaan mm. lihasten erottuvuutta, lihasmassan määrää, symmetriaa ja lihasmassan tasapainoista jakautumista sekä rasvaprosentin alhaisuutta. Kehonrakennus vaatii tämän vuoksi äärimmäisen kurinalaista elämää ruokavalion, harjoittelun ja levon suhteen. Edellä mainitut huomioon ottaen voisi ajatella kehonrakennuksen olevan nimenomaan hyvä toimintakykyä ja terveyttä edistävä laji. Näin ehkä olikin noin sata vuotta sitten ja aiemmin, kun kehonrakennus pysyi tiukasti yhteydessä toimintakykyyn ja terveyteen eikä keskittynyt vain ulkonäköön. Samoin aiemmin terveellinen syöminen ja elämäntavat yhdistyivät saumattomasti kehonrakennukseen, kun nykyään oleellisempaa on proteiinimäärä ja erilaiset lihaskasvua stimuloivat kemikaalit.  

Aiemmin kehonrakennuksen määränpäänä oli siis voimakkuus, ja ulkonäkö oli se, josta myös huomattiin ihmisen olevan voimakas. Nämä kaksi: voima ja voimakkaalta näyttäminen, vahvat lihakset ja lihaksikkaalta näyttäminen alkoivat hiljalleen eriytyä toisistaan. Kehonrakennus alkoi siirtyä peilin ja muiden edessä pullisteluksi, jossa toimintakyky, elinvoima ja terveys olivat toissijaisia tekijöitä.

Mikä sitten on vialla kehonrakennuksessa? Miksi ihminen ei saisi olla kiinnostunut ulkonäöstään ja muokata kehoaan? Mikä tästä tekee epäterveellistä?

Koska lihasten koko ja ulkonäkö menevät kehonrakennuksessa terveyden, hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja elämän laadun edelle, on ”luonnollisena” seurauksena käyttää kaikkia käytettävissä olevia metodeja, joilla lihasten kokoa saadaan kasvatettua mahdollisimman nopeasti ja paljon. Tässä tulee se suurin ongelma esille. Nopein keino edellä mainittuun on erilaiset kemikaalit, joilla on lukematon määrä haitallisia vaikutuksia eikä juuri mitään hyviä vaikutuksia terveyden kannalta. Näiden lihaskasvua stimuloivien kemikaalien lisäksi tyhmimmät ruiskuttavat täyteaineita (kuten surullisen kuuluisaa Syntholia) lihaksiinsa saaden ne näyttämään suuremmilta. Jotkut ottavat myös lihasimplantteja. Nämä feikkilihakset ovat jo äärimmäisen tyhmyyden huipentuma, sillä niillä poistetaan se ainoa hyöty, joka isommista lihaksista on, joka on niiden toimivuus ja hyödyllisyys (joka perustuu lihaksen voimantuottoon, ei kokoon. Koko on miltei aina vain haittatekijä). Ihminen siis maksaa paljon ja altistaa itsensä vaarallisille operaatioille näyttääkseen typerämmältä ja tullakseen sairaammaksi ja vähemmän toimintakykyiseksi.

Voidaan myös lähteä siitä, että mielenterveyden tulee olla heikentynyt jo valmiiksi ja maailmankuvan tulee olla vääristynyt jollain tavalla, jos elämän tärkein asia on ulkonäkö/pinta ja mahdollisimman suuret lihakset. Tällainen kertoo hyvin selkeästi henkilön pinnallisuudesta, narsistisesta itsensä palvonnasta, heikosta itsetunnosta ja mahdollisesti alhaisesta älykkyydestä. Joista kaikki edellä mainitut toisaalta samalla ruokkivat toisiaan. Tulee kuitenkin aina muistaa ne poikkeukset, joita aina löytyy jokaisen harrastuksen parista. Kehonrakennuksen harjoittaja ei siis tarkoita suoraan älyllisesti heikkotasoista, kuten yliopiston käynyt ei automaattisesti tarkoita viisasta ja fyysisesti heikkokuntoista.

Kehonrakennus ajaa syvemmälle syömishäiriön ja dysmorfisen kehonkuvan häiriön maailmaan, jossa suhde ruokaan ja kehoon vääristyy jatkuvasti.  Kehonrakennus siis edellyttää, altistaa ja ruokkii mielenterveyden ongelmia. Vielä loppuun muutama kehonrakennukseen liittyvä piirre.

Kehonrakennuksen huonoja puolia:

Vääristynyt kehonkuva

Pakkomielteinen ja vääristynyt suhde ruokaan

huumeongelma ja lääkkeiden väärinkäyttö (steroidit, piristeet, kasvuhormonit jne.)

anabolisten steroidien sivuvaikutukset:

  • korkea sydän-ja verisuonisairauksien riski
  • jyrkät mielialanvaihtelut masennuksesta, ylienergisyyteen ja aggressioon (vaikutus serotoniinin ja dopamiinin välittäjäainejärjestelmiin)
  • Sydäninfarktin riski
  • kutistuneet kivekset (liiallinen testoteri lopettaa kehon oman kiveksiä ylläpitävän hormonien tuotannon, koska tulkitsee liikasaannin niin, että kehon tarvitsee vähentää omaa tuotantoa)
  • Erilaiset sairaudet, kuten maksasyöpä, eturauhassyöpä, munuaissairaudet ja sydänsairaudet
  • Miesten rintarauhaset kasvavat (gynekomastia), koska osa testosteronista muuntuu estrogeeniksi
  • Aluksi libidon voimistuminen, joka myöhemmin saattaa muuttua libidon heikkenemiseen, haluttomuuteen ja impotenssiin.
  • Eturauhasen liikakasvu ja siittiöiden kato
  • Verenpaineen kohoaminen ja kolesteroliarvojen huononeminen
  • Diabeteksen riski kohoaa
  • Pahanlaatuisen aknen mahdollisuus
  • Kaljuuntuminen (myös naisilla)
  • Aivosolujen tuhoutuminen ja aivojen verenkierron heikkeneminen, josta seuraa älyllisen suorituskyvyn heikkeneminen
  • Ennen aikaisen kuoleman riski moninkertaistuu
  • Hedelmättömyys lisääntyy
  • Naisilla
    • kuukautishäiriöitä
    • äänen madaltuminen (pysyvä)
    • kaljuuntuminen, hiusten ohentuminen
    • klitoriksen liikakasvu
    • iho-ongelmia
    • rintojen pienentyminen
    • karvankasvu vartalolla lisääntyy
    • aggressiivisuus
    • kohdun surkastuminen

Kaiken lisäksi osa terveyshaitoista ja negatiivisista kehollisista vaikutuksista, joita steroidit saavat aikaiseksi, ovat peruuttamattomia. On hyvin vaikea ymmärtää kuinka pahasti kieroutunut ihmiskuva, maailmankuva ja käsitys elämän prioriteeteista on ihmisillä, joille suuremmat lihakset ovat niin tärkeät, että uhraavat näiden edessä toimintakykynsä, hedelmällisyytensä, yleisen terveystilansa, mielenterveytensä, älykkyytensä ja todennäköisesti lyhentävät elämänsä pituutta jopa kymmenillä vuosilla.

Steroideista on sanottu, että ne tekevät miehestä vielä enemmän miehen, samoin kuin naisesta enemmän miehen. Toisin sanoen naisille haittavaikutukset ovat vielä paljon pahempia ja ”luonnottomampia”. Tosin onko mies enemmän mies, kun hänen rintarauhasensa kasvavat, kivekset kutistuvat, siittiöiden määrä ja laatu sekä hedelmällisyys heikkenevät sekä impotenssi ja seksihalut vähenevät? Kehonrakennus yhdistettynä kaikkiin kyseisen ”kulttuurin” tekijöihin (mm. anaboliset steroidit) on sinulle oikea ratkaisu, jos mieskuvasi on luonnottoman lihaksikas mielenterveysongelmainen ja hedelmätön kasa massaa tai naisihanteesi on mieheltä näyttävä, matalasti honottava ja aggressiivisen teinipojan tavoin käyttäytyvä miltei yhtä iso kasa hedelmätöntä massaa.

Tässä vielä loppuun pikaisesti koottu ja hyvin vajavainen lista ennenaikaisesti kuolleista kehonrakentajista 2024-2025 vuosilta:

  • Illia Golem, kuollut 36-vuotiaana, kuolinsyy sydänkohtaus, 2024
  • Matheus Pavlak, kuollut 19-vuotiaana, kuolinsyy: sydänkohtaus, 2024
  • Antonio Souza, sydänkohtaus kisalavalla, 2024
  • Jose Mateus Correaia Silva, kuollut 28-vuotiaana, sydänkohtaus kesken harjoittelun, 2024
  • Johanna Pérez, kuollut 35-vuotiaana, kuolinsyy ei tiedossa 2024
  • Douglas Fruchey, kuollut 36-vuotiaana, kuolinsyy: yliannostus (Fentanyyli, Fluorofentanyyli, Metamfetamiini, kokaiini, MDMA), 2024
  • Johannes Loima, kuollut 27-vuotiaana, kuolinsyy: itsemurha, 2024
  • Lenny Persin, kuollut 60-vuotiaana sydänongelmien seurauksena, 2024
  • Jodi Vance, kuollut vakavaan nestehukkaan kisan jälkeen 20-vuotiaana, 2025
  • Park Seung-hyun, kuolinsyy: terveydelliset syyt, 2025

..10/11..

Taiteilijan Imago

Vastaa

Taiteilija on epämääräinen titteli, jolla osa haluaa määrittää itsensä perustaen tämän joko hyvään tai vähemmän hyvään syyhyn. Taiteilija voidaan määritellä monella tavalla. Taiteilija harjoittaa ja tekee taidetta eli luo jotain ilmaisemaan ja välittämään tunteita ja ideoita. Taiteilija voi olla ammatiltaan, jolloin on käynyt erilaisen taiteen tekemiseen liittyvän ammatin – kuten kuvataiteilija – tai vaihtoehtoisesti saa itselleen elannon tekemällä taidetta. Näin ammattitaitelija voi olla joko niin sanotun virallisen koulun käynyt tai itseoppinut.

Mikä tekee taiteilijan? Taiteen tekeminen vaatii pääasiassa ankaraa paneutumista asiaan eli tiedon ja taidon omaksumista harjoittelun kautta. Taiteen tekeminen vaatii myös mielikuvituksen käyttöä oman visionsa muuttamiseksi valmiiksi lopputulokseksi.

Taiteilijaksi tulemisen vaadittavat kulmakivet ovat siis:

  1. tiedon hankkiminen
  2. taidon hankkiminen
  3. mielikuvituksen käyttö
  4. visio eli idea siitä mitä taideteoksella halutaan välittää

Taiteen tekeminen vaatii tiedon hankkimista vähintäänkin kyseisestä taiteenlajista. Tässä ammattimainen koulutus on eräs hyvä tapa saada perustiedot aiheesta. Musiikissa et voi tehdä tietyn genren musiikkia ymmärtämättä edes jollain tavalla mitkä ovat kyseisen genren erityispiirteet, mitkä tekijät määrittävät sen ja miten se eroaa muista, erityisesti lähigenreistään. Toki hyvää musiikkia voi tehdä myös puhtaasti erilaiset musiikilliset genret unohtaen tekemällä sitä mikä kuulostaa hyvältä. Tässäkin tosin useimmiten tekijän korviin jokin tietty genre kuulostaa erityisen hyvältä, ja nämä kyseisen genren ominaistekijät tulisi ymmärtää, jotta voi toteuttaa niitä omiin korviin hyviltä kuulostavia piirteitä.

Taidon hankkiminen on ehkä se kaikkein oleellisin – ja miltei aina ehdottomasti tärkein – asia taiteen tekemisessä. Ilman tekemisen taitoa taidetta ei yksinkertaisesti pysty tekemään. Samoin taidon taso on se, joka rajoittaa toteuttamista. Mitä taitavampia olemme, sitä suurempi on mahdollisuutemme toteuttaa näkemyksiämme. Musiikillisen instrumentin soittamisessa perustaidot voidaan esimerkiksi jakaa erillisten tekniikoiden osaamiseksi, improvisaatioksi ja säveltämisen taidoksi. Mitä enemmän osaat tekniikoita, sitä paremman sävellyksen (tai kuvataiteessa maalauksen) voit potentiaalisesti saada aikaan. Säveltämisen taito on yhdistelmä musiikin tyylilajin/tyylilajien ymmärtämistä, soittotaitoa, sekä oman mielikuvituksen käyttöä. Improvisaatio on vapaata soittoa, joka perustuu syvään ymmärrykseen musiikin tyylistä (jota improvisoi) yhdistettynä hyvään soittotaitoon eli tekniikoiden osaamiseen. Taidot omaksutaan sinnikkään itsekuria vaativan harjoittelun kautta.

Mielikuvituksen rikkaus on osittain synnynnäistä, mutta sitä voidaan myös harjoittaa ajattelemalla, lukemalla, pohtimalla erilaisia perspektiivejä jne. Samoin edellä mainitut auttavat sen oman sanoman ja visioin muotoutumisessa, että muotouttamisessa, jota haluaa taiteellaan ilmaista.

Taiteilijan imago ilman edellä mainittuja on kuori ilman ydintä, naamio ilman sisältöä. Minkä vuoksi osa ihmisistä sitten haluaa esittää taiteilijaa kuitenkaan panostamatta itse asiaan? Tähän löytyy mielestäni ilmiselviä vastauksia. Ihminen, jolle tärkeämpää on imago kuin sen sisällön toteuttaminen, on pinnallinen, ei syvällinen, mutta hän haluaa toisten näkevän hänet syvällisempänä, taitavampana ja luovempana kuin hän todellisuudessa on. Tämä taas kertoo sekä heikosta itsetunnosta että epärehellisyydestä. Ehkä kyseinen henkilö osaltaan ymmärtää, että ei ole niin erikoinen ja hyvä kuin haluaisi olla, mutta ei suostu sitä kuitenkaan hyväksymään? Jos haluaa osata ja taitaa jotain, ainoa tie siihen on kyseisen asian harjoittelu. Taiteilijan imagon (tai muun roolin esittäminen) ilman panostusta itse aiheen sisältöön on merkki laiskuudesta, itsepetoksesta, epärehellisyydestä, huonosta itsetunnosta ja/tai muiden hyväksikäytöstä.

Silkkaa laiskuutta ja itsekurin puutetta edellä mainittu on sen vuoksi, että henkilö ei jaksa harjoitella ja panostaa asiaan, jonka väittää olevan tärkeä itselleen. Panostuksen puute vaikuttaa toisaalta vahvasti siltä, että asia ei oikeasti ole tärkeä henkilölle, vaikka hän niin antaa ymmärtää muille, ja ehkä itselleenkiin.

itsepetosta on esittää itselleen ja muille, jotain mitä ei ole. Itsepetosta on myös uskotteleminen itselleen, että on parempi ja osaavampi siinä mitä tekee kuin todellisuudessa on. Epärehellisyys on tässä mukana väistämättömänä osana, koska valheellisen kuvan antaminen ei ole mahdollisista olematta epärehellinen (taaskin sekä itselleen että muille).

Huonoa itsetuntoa taitelijan esittäminen on, koska halutaan antaa muille valheellinen ja kiilloteltu kuva itsestä, joka viittaa siihen, että henkilö ei pidä itsestään sellaisena kuin on eikä halua muiden näkevän häntä sellaisena kuin oikeasti on, vaan valheellisen luodun ihanneroolin kautta. ”Fake it til you make it” – asenteena on toimivaa vain yhdistettynä kovaan panostukseen ja työhön kyseisen päämäärän eteen.

Hyväksikäyttöä taiteilijan roolissa on sen tarkoitus luoda itselleen kontakteja ja hyötyä valheellisin perustein. Tämä on muiden hyväksikäyttöä siinä mielessä, että luvataan muille jotain mitä ei oikeasti ole heille tarjota. Tätä voidaan pitää eräänlaisena loiskäyttäytymisenä, jossa toisten taitoja, tietoja ja osaamista hyödynnetään, mutta itse ei voida tarjota vastapalveluksena mitään takaisin.

Taiteen laatu määrittää taiteilijan tason.

”Hyvä taiteilija tekee ja luo, huono selittää ja esittää”

..10/11..

Kuuma peruna vai lihapsykoosi?

Vastaa

Osa suomalaisista on tällä hetkellä pahan järkytyksen vallassa, koska uusissa ravintosuosituksissa kerrottiin minkälainen olisi ihmiselle terveellinen ruokavalio. Ravintotieteellisiin ja ilmiselviin maalaisjärjellä pääteltäviin faktoihin osa näistä lihakulttisuomalaisista suhtautui kuin maahamme olisi hyökätty joka suunnalta. Voidaan puhua jopa osan ihmisistä ajautuneen lihapsykoosiin, jonka laukaisi idea ”kasvisten lisäämisestä ja lihatuotteiden vähentämisestä”.

Mielenkiintoista, että nämä lihakulttilaiset ovat usein myös omaa heteroseksuaalisuutta ja maskuliinisuuttaan intohimoisesti painottavia valioyksilöitä. Tässä mielenkiintoista on se näennäinen ristiriitaisuus, että lihapsykoosiin ajautuva on usein ulkoiselta muodoltaan sellainen, että mies näyttää olevan viimeisillään raskaana kolmosille jättimäisen pallomahansa kanssa. Usein tämä suunnaton liikkumattomuuden ja ylipainon yhdistelmä tuo mukanaan selkävaivat ja polvivaivat, jolloin lihapsykoosilainen kävelee perse pystyssä kuin tarjoten takapuoltaan toisten kaltaistensa lihaheteroiden sisääntulolle. Vastaavasti naispuoleinen lihakulttilainen voi olla viimeisillään raskaana kolmosille eikä sitä edes huomaa. Mielenkiintoinen ja ihmeellinen on lihapsykoottinen maailma.

Tämä homofobian ja lihaintoilun yhdistelmä on siinäkin mielenkiintoinen, että samalla kun homoseksuaalit tuomitaan sairaiksi perversseiksi, nämä tuomitsijat itse tunkevat hurmiossa falloksen muotoon valettua kuollutta lihamassaa suuhunsa…ja tekevät itsensä sairaiksi ja ovat…no, perverssejä. Mitä muutakaan tuo lihahurmiossa likoaminen on kuin perverssiä?

Lihapsykoosia määrittelevää on muun muassa se, että siihen eivät tutkimusten tulokset vaikuta. Lihapsykoottinen haluaa lihaa aamusta iltaan joka aterialla, vaikka se ei ole terveellistä, järkevää, eikä sellaista ole koskaan missään kulttuurissa ihmisen historiassa aiemmin harrastettu. Silti näitä kaikkia edellä mainittuja lihapsykoosissa oleva käyttää puolusteluna. Lihaa kuuluu syödä! Näin on aina tehty! Tämä on järkevää ja terveellistä! Ikään kuin psykoosinsa läpi hän kuulisi syvältä sisästään kaikuja, että mikään noista ei todella pidä paikkaansa, ja hänet vallannut lihaloinen pelossaan pyrkisi vahvistamaan näitä harhoja piilottaakseen järjen äänen.

Lihapsykoosissa lihaa on saatava, vaikka tämä puhtaasti oma mieliteko, tottumus on:

  • tutkitusti epäterveellinen ja aiheuttaa niin mielen-kuin ruumiin sairauksia
  • ylläpitää maailman kärsimystä sairastuttamalla ihmisiä
  • ylläpitää maailman kärsimystä tappamalla elollisia tuntevia ja tietoisia olentoja turhaan
  • ylläpitää maailman kärsimystä olemalla turhan kuormittava ympäristölle

Nämä lihapakkomielteiset henkiset kääpiöt voivat vapaa-ajallaan kotona kokoontua perheen kesken rinkiin oman rituaalinsa ääreen ja syödä (ilmais)ämpäreistään vaikka tuntikausia lihaa ja laardia. Koulujen ruokatarjonnan tulisi perustua tutkittuun tietoon terveellisestä ruokavaliosta, ei hullujen houreille, vaikka hulluja olisikin monia. Yksikään lapsi ei kuole, jos jättää ruokailun väliin. Ongelma on silloin lapsessa ja tämän lapsen perheen asenneilmapiirissä.

Lihapsykoosille altistavia tekijöitä ovat koulutuksen ja yleissivistyksen puute, vastuunottamisen puuttuminen omasta toiminnasta ja ajattelusta. Samoin lihapsykoosille altistaa terveellisen ravinnon puute, jota lihapsykoosissa oleva ruokkii asenteella ”minähän syön tuplasti lihaa nyt, kun sen terveellisyyttä epäillään, ja jätän kaikki kasvikset syömättä kostoksi”. Kenellä muulle nämä lihanarkoottiset obeesit ja obeesittaret kostavat kuin omalle elimistölleen ja lähipiirilleen?

Yleissivistyksen järkyttävät aukot näkyvät ja kuuluvat monissa asioissa, kun lihapsykoottinen henkilö pääsee verbaalisesti vauhtiin (tämäkin vauhti on hyvin suhteellista, kuten kaikki vauhdikkuus näiltä oman elämänsä laardimessiailta eli rasvalla voidelluilta). Nämä lihaliemessä lilluneet luulevat lihansyönnin ainoaksi vaihtoehdoksi rehun syönnin.  Rehu on eläinten ruokintaan tarkoitettu aine, joka useimmiten valmistetaan nurmikasveista, kuten timoteista. En ole ainakaan itse kohdannut yhtäkään ihmistä, joka suosittelee kenellekään rehun syöntiä. Jos joku suosittelee sinulle lihan vaihtoehdoksi rehua, olet joko ymmärtänyt asian hyvin pahasti väärin, tai on korkea aika vaihtaa kyseinen ravintosuosittelija, vaikka naapurin Jormaksi…ellei kyseessä ole jo Jorma, silloin voi kääntyä toisen naapurin puoleen ja takuulla saada asiantuntevampaa ohjausta, koska tuosta huonompaa ”ohjausta” ei voi saada.

Freudin kuolemanviettiteoria on jo moneen kertaan kumottu, mutta pitäisikö sitä tarkastella vielä kerran uudelleen, kun ihmisten itsetuhon tarve näyttää olevan voimissaan?

Lopulta voidaan kuitenkin todeta, että Suomi on vapaa paikka lillua laardissa ja kyllästää itsensä sian rasvassa, joten lihapsykoosissa voi viettää sen lyhyen ja sairaan elämänsä ihan omassa rauhassa. Omassa rauhassa näiden lihastelijoiden näyttää olevan mahdoton pysyä, kun sammakkojen laumat syöksyvät jatkuvasti suusta aina, kun kuolleiden falloksien imeminen taukoaa. Ehdotan siis, että nyt kaikki lihan ylensyönnin puolustajat kostakaa! Kostakaa tieteellisille tuloksille terveellisestä ravinnosta ja luopukaa kaikesta terveellisestä. Aloittakaa aamu ultraprosessoiduilla makkaroilla ja käärikää ne lihaleikkeleisiin. Voidelkaa niitä sianrasvalla ja tunkekaa kaikista aukoista armotta sisään. Älkää edes katsoko vihanneksiin päin ja pitäkää tiukasti kiinni itsepetoksestanne. Sillä mikä sellainen kaappihomo on, joka ei itsepetoksessaan ylistä heterosuomalaisuuttaan lihansyönnin, kristillisyyden ja homofobiansa kautta? Suomalaisella sisulla kohti sydäninfarktia!

..10/11..

ETÄTYÖN VAARAT eli MIKSI ETÄTYÖTÄ TULISI VÄLTTÄÄ

Vastaa

Etätyö yleistyi koronapandemian kautta, kun hyveeksi nähtiin sosiaalisten kontaktien välttäminen. Näin pyrittiin vähentämään taudin leviämistä. Etätyötä kohtaan oltiin alkuun osittain epäileväisiä, mutta pian huomattiin, että etätyönä pystyttiin tekemään hyvin monta erilaista työtä, joissa aiemmin oltiin oltu toimistolla tai muulla työpisteellä. Suuri osa ihmisistä huomasi etätyön hyödyllisyyden ja järkevyyden. Työmatkoihin menevät minuutit, jopa tunnit, jotka eivät ole vapaa-aikaa, mutta, joita ei lasketa työajaksikaan, muuttuivat hyödylliseksi vapaa-ajaksi. Yöunen laatu ja pituus paranivat, koska aamuvalmisteluihin ja työmatkaan ei kulunut enää aikaa. Töitä sai myös tehdä rauhassa niin, että työyhteisön häiriköt, avokonttorien yleinen häly, läheisriippuvaiset ja muut yksinoloa pelkäävät ihmiset eivät olleet jatkuvasti keskeyttämässä työntekoa. Ilmeni jopa tutkimuksia, että työteho oli monella työntekijällä ja yrityksellä parantanut, kun oltiin siirrytty etätyöhön joko osittain tai kokonaan. Samoin työmotivaatio oli noussut, uupumus ja ahdistus lieventyneet, yleisterveys ja tyytyväisyys omaan elämään nousseet. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät olivat kuitenkin vain osatotuus. Selvisi, että osa ihmisistä käytti etäpäivää sumeilematta hyväkseen. Esimerkkeinä tällaisista olivat kotitöiden tekeminen etätyöpäivän aikana, kuten pyykinpesukoneen ja tiskikoneen käyttäminen työpäivän taustalla. Moraalittomimmat jopa täyttivät ja tyhjensivät kyseiset koneet etätyöpäivänsä aikana. On myös huhua, että osa olisi käyttänyt aikaa muidenkin kotiaskareiden – kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen – suorittamiseen. Samoin johtajien korviin alkoi kantautua huhua ruokatunnin käyttämisestä torkkuihin tai lenkillä käymiseen. Tälle moraalittomuudelle olisi tehtävä jotain. Kuinka epäluterilaista tällainen laiskottelu oikein onkaan! Kunnon suomalaisen kristityn tulee kärsiä työssä ja kuolla firman saappaat jalassa viimeisenä työpäivänä. Tai vielä mieluummin omat saappaat jalassa ensimmäisenä eläkepäivänä.

Viimeiset tutkimukset itse asiassa viittaavat siihen, että etätyö on äärimmäisen pahaa. Etätyö tuhoaa ihmisen ruumiin ja sielun. Etätyö on Perkeleen juoni!

Etätyö rappeuttaa fyysisesti, sillä etätyössä ihminen makaa lattialla, sängyssä tai sohvalla koko päivän. Jos ihminen ei ole pakotettu kulkemaan kotoaan työpaikkaan – joka on sitä parempi, mitä kauempana se sijaitsee – ihminen ei liiku ja rappeutuu fyysisesti.

Etätyö rappeuttaa henkisesti, koska kaikkien tutkimusten mukaan ihminen lopettaa ajattelun yksin ollessaan. Mitä enemmän turhia hälyääniä, epämääräistä liikettä ja työn keskeyttämistä tapahtuu, sitä nopeammin ihmisen aivot sammuvat ja ajattelu pysähtyy. Jatkuvien keskeytysten aiheuttama stressi on hyvää ja satoja kertoja päivän mittaan tapahtuva uudelleen orientoituminen työhön pitää aivot ja ajattelun joustavana ja nopeana.

Yksi pahimmista etätyön rappeuttavista vaikutuksista on sosiaalinen rappeutuminen. Ihminen on sosiaalinen eläin. Nämä kaksi sanaa kuvaavat ihmisen olemuksen täysin. Ihminen on sosiaalinen ja ihminen on eläin. Jos poistamme sosiaalisuuden, ihminen on vain eläin. Mitä enemmän sosiaalisuutta, sitä enemmän ihminen vajoaa silkkaan alkukantaiseen eläimellisyyteen. Kaikki meistä varmaan tuntevat tarinan etäviikon eristyksissä olleista ihmisistä, jotka viikon päätteeksi sotkevat seiniään omilla ulosteillaan ja ovat miltei kokonaan unohtaneet puhekykynsä. Ei ole olemassa huonoa sosiaalisuutta. Sosiaalisuus on sitä parempaa mitä enemmän sitä on. Tämän ymmärtäessä voit antaa enemmän arvoa niille työpaikan hyväntekijöille, jotka puhuvat kahdeksan tuntia putkeen omasta perheestään, omista sairauksistaan, omista ongelmistaan, omista loppumattomista kyvyistään ja muiden virheistä. Nämä ihmiset todella ovat äärimmäisen kiinnostavia kaikkien mielestä ja he todella ovat parempia kaikessa kuin muut.

Viimeisenä, mutta ei pienimpänä etätyön suurista vaikutuksista on päihderiippuvuus. Kaikkihan sen ymmärtää – ja tunnistaa omalla kohdallaankin – että pullo tai tölkki sihahtaa heti auki, kun astutaan kotiovesta sisälle työpäivän jälkeen (suurella osallahan meillä on ulko-oven vieressä erillinen jääkaappi alkoholille juuri tämän vuoksi). Etätyöpäivänä alkoholin käyttö alkaa siis heti aamulla eikä vasta työpaikalta kotiin päästyä. Käytännössä kuukauden etätyöputki on kuukauden ryyppyputki. Työpaikka, jossa on absoluuttinen kielto alkoholille ja muille päihteille (paitsi lääkärin määräämille), on ainoa, joka pitää ihmisen erossa päihteistä. Tämän vuoksi jokainen eläkkeelle joutunut juo itsensä hautaan nopeammin tai hitaammin riippuen fysiikan kestävyydestä. Liikunnallisuuden hyöty perustuukin siihen, että vahva ruumis kestää eläkkeellä olemisen holtitonta päihteiden käyttöä pidempään kuin heikko ruumis. Onneksi eläkeiät ovat nousussa ja myös eläkkeeltä pääsee takaisin töihin.

Kaikki edellä mainittu huomioiden voimme selvästi ymmärtää, että etätyö (paitsi johtotasolla) on äärimmäisen vaarallista. On noin 97% mahdollisuus, että jo muutaman kuukauden etätyö johtaa itsemurhaan tai vähintään vieroitushoitoon, suljetulle osastolle tai amputaatioihin.

Mitä korkeammassa palkkaluokassa ihminen on, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Sama on huomattu statuksen ja tittelin suhteen. Mitä korkeammalla arvoasteikossa ihminen on statuksen ja tittelin suhteen, sitä vähemmän etätyö vaikuttaa negatiivisesti. Lievä positiivinen korrelaatio nähdään myös etätyön ja ihon värin vaaleuden ja maskuliinisuuden välillä.

Kuten meidän luterilaisten Herra, aina niin nerokas Pauli sanoo ”Jos et töitä avokonttorilla tee, ei sinulla ole oikeutta syödä”. (lainaus uudesta 2025 Raamatun käännöksestä).

..10/11..

KIRJA-ARVIO: THE SECRET OF THE SHE-BEAR

Vastaa

KIRJA-ARVIO: THE SECRET OF THE SHE-BEAR , Marie Cachet

Päätin vihdoinkin lukea Marie Cachetin pääteoksen The Secret of the She-Bear, sillä olin Varg Vikernesin kirjoitusten pohjalta saanut tietynlaisen kuvan teoksesta ja halusin niin sanotusti mennä ideoiden lähteelle katsomaan mitä sieltä löytyy. Vaikka Cachetin kirjassa on mielenkiintoisiakin näkökulmia ja uskottavan kuuloisiakin tulkintamahdollisuuksia, ilmenee Cachetin teorioiden heikkoudet selkeämmin ja selkeämmin kirjan edetessä.

The Secrets of the She-Bear on vähintäänkin yhtä paljon tai jopa enemmän uskonnollista kirjallisuutta kuin tieteellisesti ja objektiivisesti maailmaa kuvaava tutkimus. Cachet on jo tutkimustensa alussa tiukasti päättänyt, että kaikki myytit kuvaavat hänelle elämän keskipisteessä olevaa (ja sanoisin, että hänelle pakkomielteistä) ihmisen lisääntymistä. Kirja on jopa koominen yksipuolisuudessaan, kun Cachet esittää, että myyttien kaikki symbolit kuvaavat aina istukkaa, napanuoraa jne. Cachet ei perusta tutkimustaan aiempiin tutkimuksiin paitsi silloin, kun ne sopivat hänen teoriaansa. Silloin, kun tieteelliset tutkimukset ovat hänen teoriaansa vastaan, ovat tutkijat Cachetin mielestä harhautuneet, valehtelevat tai jotain vastaavaa, joka selittää eriävät tulokset ja mielipiteet. Tällainen asemointi on sama kuin salaliitto-uskovaisilla ja muilla uskovaisilla, kuten kristityillä kirjoittajilla, joille kaikki palvelevat ennalta-asetettua ideaa. Kirjansa alussa Cachet kertoo, että hän perustaa tutkimuksensa ”kaavojen tieteeseen”. Lyhykäisesti tämä ”kaavojen tiede” on sitä, että samankaltaiset muodot luonnossa suorittavat samanlaista funktiota. Tätä ”samanmuotoinen on yhteydessä toiseen samanmuotoiseen” Cachet käyttää tulkinnoissaan orjallisesti. Jopa niin, että ei-niin samankaltaiset väännetään tähän muottiin, jotta teorialle saadaan lisää täytettä.

Tässä muutamia hauskoja esimerkkejä tekstistä:

”The seven names of the seven dwarfs in the tale of Snow-white are also passwords to be known…” s.36 Tässä huvittavaa on se, että vasta Disney nimesi nämä seitsemän kääpiötä. Toki voidaan silti ajatella, että kääpiöiden nimet tulisi selvittää, jotta salasanat saadaan selville. Salasanat liittyvät Cachetin teoksessa muun muassa jälleensyntymisiin ja näiden muistamiseen.

Myyteissä ja tarinoissa usein toistuvaa lukua seitsemän Cachet perustelee mm. sillä, että lapsi on seitsemän vuotiaana fyysisesti ja tieteellisesti järkevä (sivu 44). Cachetin mukaan seitsemän tarkoittaa aina seitsemänvuotiasta.

”The are two possible reason: Because ten: 10, it is after nine: 9, after nine months (of pregnancy), it is the birth, and in numerology a new beginning, since we begin the dozens. So in ten (birth, new life), we start a new pregnancy.

But also…Because 10 is 10 times 28, 10 female cycles, it is 280 days, the time of pregnancy.” s.60

”A quarter (4) of an hour” is probably a reference to the number forty”s.71

”Remember that sometimes the number 9 is replaced by the number 10, as 10×28, 10 female cycles, 280 being the number of days in a pregnancy, and old calendars had 13 months of 28 days, or 13 female cycles, the pregnancy lasted therefore 10 months of 28 days,” s.73

”Fire, light, blood and…sugar (or food) are all avatars of blood.” s.81.

”So, when the tale says that little Red Riding Hood is the little Red Riding Hood, you must not believe it. When the tale says that Snow White is Snow White, it should not be believed. When the tale says that Cinderella is Cinderella, it should not be believed. When he says Jack is Jack, don’t believe it, Perceval Perceval, and so on. Yes, because Little Red Riding Hood is her dead grandmother…Snow White is her dead mother;Cinderella too. Jack is obviously his dead father, as well as Perceval, and so on.” s.88.

”The Primordial bull is the father (the spermatozoids move with th vigor of bulls), Mithra is, somehow, at this stage, the egg. The egg catches the bull (interesting version of fertilization…): the spermatozoa, you will have understood (he is caught by the horns, the head…), and takes him into the cave, that means the uterus. s.111

”Geese and swans are birds with equivalent symbolism (placenta and cord). S.66

Cachetin mielestä seuraavat ovat napanuoran ”avatareja”: Kaikki puut (mm. joulukuusi, kristinuskon paratiisin puut, Skandinavian mytologian maailmanpuu Yggdrasil), kaikki keihäät (mm. Kristuksen kyljen lävistänyt keihäs), kaikki käärmeet (Paratiisin käärme, Apophis, Jormungandr), kaikki sauvat (velhojen sauvat taruissa) ja samoin tarujen miekat.

Istukan ”avatareja”: hanhet, joutsenet…ja kaikki kiekkomaiset tai litteät asiat.

Lapsiveden ”avatareja”: Kaikki tulvamyytit, meri.

Veren ”avatareja”: tuli, valo, veri, sokeri, ruoka, myrkky…

Sivulla 154 aloin vahvasti miettimään lukemisen jatkamisen mielekkyyttä, koska kirja tuntui kiertävän omaa loputonta kehäänsä ja uskottavuus Cachetin väitteiltä rapsisi tasaisesti uusien tulkintojen myötä.

Cachetin metodi on vääntää ja pakottaa kaikki hänen alkuperäiseen muottiinsa. Jos jokin luku ei täsmää, melkein osuva riittää. Esimerkiksi seitsemän voi välillä olla kuusi tai kahdeksan, mutta se on kuitenkin tarpeeksi lähellä jne. Tällä ”metodilla” pystyy selittämään lopulta kaikkea mitä haluaa ja kaikki lopulta sopii, koska musta voikin välillä kuvata ”vastakohtaansa” valkoista tai jotakin tummaa, tai jotakin vaaleaa. Viisi voi olla neljä tai kuusi, tai viisikymmentä, tai kaksi kertaa viisi eli kymmenen. Tällainen ”joustavuus” toki on jossain määrin suotavaa, mutta ei liian löyhästi toteutettuna ja ilman hyviä perusteita. Eikä nämä ole mielestäni edes niitä pahimpia epäilyksen herättäjiä Cachetin teorioissa.

Lopulta mielenkiintoisin kysymys on mielestäni se, että miksi kaikki maailman myytit pyörisivät jonkin niin arkisen kuin lisääntymisen ja synnyttämisen ympärillä? Ja miksi nämä kaikki myytit olisi ”koodattu” tässä asiassa niin monimutkaisiksi, että niitä ei juuri kukaan ymmärrä? Paitsi tietenkin Cachet itse, joka on tämän miltei ainoana – ellei ainoana – nykymaailmassa tajunnut. Toki Cachet esittää myös teoriansa reinkarnaatiosta, johon tämä synnyttäminen ja syntyminen myös liittyvät. Cachetin mukaan kaikki myytit todella kertovat jälleensyntymisestä ja menneisyyden muistamisesta, ollen osa esi-isäkulttia, jonka mm. kristinusko on yrittänyt omilla opeillaan tuhota.

Cachetista tulee mieleen Freudista tehdyn karikatyyrin versio, jossa sen sijaan, että kaikki liikkuu seksuaalisten halujen ympärillä, kaikki liikkuu lisääntymisen ja raskauden ympärillä. ”Freudille” kaikki pitkulaiset asiat symboloivat penistä, Cachetille ne ovat ”avatareja” napanuoralle.

Voidaan myös miettiä, että miksi kaikki maailman myytit, tarinat ja uskonnot pyörisivät (pääosin biologisen) synnyttämisen, raskauden ja naisten sukupuolielinten ympärillä. Miksi koko historian ajan miehet olisivat kertoneet toisilleen ja levittäneet tarinoita liittyen naisten raskauteen, istukkaan, napanuoraan jne. Kuka todella (Marien ja Vargin lisäksi) ajattelee, että Fenrir-susi on kuvaus naisen vulvasta? Kuten kaikki muut sudet tarinoissa? Aina? Miksi kukaan vakavasti otettava myyttien ja folkloristiikan tutkija ei ole esittänyt tällaisia?

”Remember, it’s Vidarr’s sword (Heimdallr’s head) that rips Fenrir’s mouth (female genitals) during Ragnarök (childbirth).

”With all due respect to Mr. Dumezil, what he suggests is wrong. The image of the sword, as well as the nickname ”ram” clearly refers to childbirth (but also Pan). s.155 Tähän voisi hyvin vastata yksinkertaisesti ”With all due respect to Mrs. Cachet, you are wrong and it refers as clearly to childbirth as it refers to making chairs, cutting your hairs, defecating or running blindfolded into nearest wall.”

Cachetin kirja on hyvä esimerkki (kuten muukin salaliittokirjallisuus ja uskovaisen kirjoittama hartaan uskonnollinen kirjallisuus, jotka uskovat väitteisiinsä) johonkin hyvin rajattuun asiaan obsessoituneen ihmisen tuotoksesta, jossa kaikki asiat pyörivät tämän oman hyvin rajatun mielenkiinnon ympärillä. Cachet ei välitä mistään tutkimustuloksista, jotka saattavat osoittaa hänen väitteensä paikkansapitämättömiksi. Tästä antaa viiteitä jo alussa ilmi tuodut ”tutkimusmetodit” autistinen tarkkuus, intuitio ja aistihavainto. Toisin sanoen pelkkä subjektiivinen ”mutu” ilman vahvaa tukeutumista mihinkään tieteenalan tutkimukseen tai aiempiin tutkimuksiin aiheista. Ainoa, jossa Cachet pitkälti tuntuu nojaavaan tieteelliseen tutkimukseen aiheesta, on synnyttäminen ja synnyttämisen biologia.

Kirjaa eteenpäin lukiessa sen totuudellisuus ja uskottavuus vähenivät sivu sivulta ja samalla vahvistui ja selkeytyi koko ajan kirjan sanoman ja kirjoittajan yksiulotteinen pakkomielteisyys naisen kehon lisääntymiseen liittyviin toimintoihin. Onko tämä odottamatonta, kun kyseessä on henkilö, joka on kertonut haastattelussa aina halunneensa itselleen suurperheen, ja nyt 36-vuotiaana (syntynyt vuonna 1988) olleensa raskaana tai synnyttänyt 18-vuotiaasta (ensimmäinen lapsi seitsemästä syntyi vuonna 2007), lapset, synnyttäminen ja raskaana oleminen on olemassaolon keskiössä? Tähän kun vielä lisätään henkilöllä diagnosoitu autismi. Piirre, jolle ominaista on käyttäytymiskaavojen joustamattomuus ja toistuvuus sekä rajoittuneet mielenkiinnonkohteet.  En ota henkilön lapsi-ja perhekeskeisyyttä sekä autismia tässä millään tavalla esille ad hominen-merkityksessä tai vähentääkseni henkilön sanoman arvoa, mutta en ota näitä myöskään esille tässä yhteydessä turhaan, sillä ne voidaan nähdä vahvoina taustamotivaattoreina ja selittäjinä henkilön näkemyksille.

Kirjan uskottavuutta syövät uskonnollinen kirjoitustyyli. Tämä ilmenee toistuvasti koko kirjan ajan painotuksena siitä, kuinka jokin on aina X tai jokin selittää aina kaiken.  Esim. ”The sea, water, is always an avatar of amniotic fluid” s.154

Samoin muut eri mieltä ovat aina väärässä. Asiaa ei edes ilmaista niin, että ”mielestäni aiemmat tutkimukset tästä on väärin/mielestäni tämä teoria ei ole oikein” vaan mustavalkoisesti ja äärimmäisesti ”kaikki aiemmat tutkijat ovat väärässä”. ”The Secret of the She-Bear” reveals an astounding truth” (takakansi). ”She explains every branch on the tree, every twig and leaf, every fruit and flower…” s. 6. Varg Vikernesin esipuhe ”It will enable you to understand every single ancient myth, fairy tale, traditional song, high festival, custom and all ancient art. s. 7

”In this science, which comes from the Stone Age, our ancestors the Neandertals explained the world and its funtioning with intriguing details, and it unveiled the reincarnation mechanism that managed the life of our ancestors” s. 8 (Cachetin esipuhe) ”In this book, I will give you the keys to understand absolutely all our traditions and our whole mythology from complex Egyptian theogony to the phantasmagoric dwarfs, elves and ogres of the European forests, through the painted caves, the legend of King Arthur, our classic tales, our ancient and recent mortuary traditions.” s.8

Edellä olevan kirjan pohjustuksen voisi sanoa olevan koomisen megalomaanista tekstiä. Marie Cachet siis yhdellä kirjallaan tekee turhaksi suurin piirtein kaikki tutkimukset ja teokset aiemmasta Euroopan kulttuurihistoriasta (mukaan lukien Egyptin teogonian).

Summa summarum: vaikka kirjassa onkin jotain hyviä huomioita, on se yhden teorian ympärillä kehää kulkevaa ja jumittavaa tekstiä, jonka lukeminen käy puuduttavammaksi sivu sivulta. Kirjan lukemisen sijaan riittää miltei ”All tales, myths and stories tell about female genitals and childbirth. All symbols are avatars of placenta, umbilical cord, vulva and other things concerning pregnancy. And there is some theory of reincarnation added also.” Ainoastaan Cachetin esittämä idea reinkarnaatiosta saattaa olla jollain tapaa mielenkiintoisia ajatuksia tuottava, mutta sekin hukutetaan kirjassa loputtomaan jumittamiseen siitä, miten kaikki symbolit ja tarinat liittyvät naisen raskauteen. Cachetin uusin kirja kertoo riimuista, aihe joka minua kiinnostaa, mutta en aio sitä lukea, koska kaikesta aiemmasta Marien kirjoittamista tiedän, että se jumittaa täysin saman synnyttämis-ja raskaus-pakkomielteen ympärillä.

Yksi omista lempikohdista oli sivulla 275 esitetty ”totuus” Atlantiksen myytistä, jossa kirjoittajan mukaan Atlantiksen tuho johtuen ihmisten ylpeydestä tarkoittaa todella sitä, että ylpeys merkitsee ihmisen kyvyttömyyttä kasvaa. Hänelle ei ole siis enää tilaa. Tästä voidaankin jo tietää mihin Cachetin ajattelu suuntautuu. Kyseessä on tietenkin kuvaus siitä, että vatsassa olevalla lapsella ei ole enää tilaa kasvaa, joten hänen on synnyttävä. Atlantis tuhoutuu eli on poistuttava kohdusta. Tämän jälkeen tulee kirjassa huomio siitä, miten myyteissä esiintyvä tulvamyytti merkitsee aina synnyttämisen tulvaa (lapsivedenmeno).

Kirja oli raskasta luettavaa johtuen sen itseensä käpertyneestä yksiulotteista myyttien tulkinnasta, jota voisi kutsua autistiseksi (jos ajattelemme autismin negatiivisia piirteitä).  Samoin Cachetin tyyli kirjoittaa oli paikoitellen rasittavaa, koska kirjoitustyyli oli sekoitus niin sanottua kirjatyyliä, blogitekstiä ja puhetta. Uskottavuutta kirjan väitteiltä vei toistuvat sutkautukset tyyliin ”Varmaan jo ymmärrät, muistatko mitä sanoin, mutta ei tässä vielä kaikki jne.”, lähdeviitteiden miltei täysi puuttuvuus, jatkuva mustavalkoinen tulkinta ja painottaminen siitä miten joku X on AINA Y.

Näkisin, että tämä kirja on hyvä esimerkki tekstistä, jossa ihminen on suppean idean vanki eikä näe sen ulkopuolelle (kuten salaliitto- ja uskonnollinen kirjallisuus useimmiten on). Tämä kirja ei ole hyvä, jos haluaa ymmärtää myyttejä tai mytologiaa. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Joseph Campbellin tuotantoa tai akateemista tutkimista myyteistä, historiasta ja perinteistä, jos aihealue oikeasti kiinnostaa. Tämä, kuten muu pseudotieteellinen kirjallisuus toimii hyvänä kriittisen ajattelun ja loogisen päättelyn harjoitteluna, jos jonain. Siihenkin toki löytyy kehittävämpää kirjallisuutta.

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 5: MIELEKÄS AKTIVITEETTI /SÄÄNNÖLLINEN PROGRESSIIVINEN HARRASTUS

Vastaa

Viimeisenä aiheena tässä viisiosaisessa kirjoitusten sarjassa on mielekäs aktiviteetti. Ihmisen tajunta kaipaa mielekkyyttä. Mielekäs toiminta on eräänlainen pohjavaatimus mielenterveydelle, sillä emme pysy henkisesti (ja lopulta emme myöskään fyysisesti) toimintakykyisenä, jos kykymme kokea minkäänlaista mielekkyyttä maailmassa on estynyt tai poissaoleva.

Eri ihmiset kokevat mielekkään aktiviteetin eri tavoin riippuen jokaisen yksilöllisistä tekijöistä, kuten elämänkokemuksista, kasvuympäristöstä ja henkilöhistoriasta kokonaisuudessaan. Joillekin mielekkyyttä tuo yhteiskunnallinen aktivismi muodossa tai toisessa. Joillekin mielekkyyttä tuo liikunnallinen tai taiteellinen harrastus. Toisille taas perhe-elämänsä arjen pyörittäminen.

Jos tarkastelemme mielekästä aktiviteettia muutaman päätekijän suhteen, tulee siinä olla toiminnan progressiivisuus eli toiminnan tulee olla kehittyvää johonkin (ainakin edes löyhästi) ennalta suunniteltuun suuntaan. Samoin aktiviteetin tulee olla kehittävää sekä itselle että muille. Tai ainakaan se ei saa olla haitallista muille. Tämä ei ole moraalinen kannanotto vaan perustuu siihen tosiasiaan, että ihminen on perimmäisiltään sosiaalinen olento, jonka hyvinvoinnille on olennaista jonkin tason harmoninen yhteiselämä ja kuuluminen osaksi ryhmää. Toiminnan tulee myös olla suunniteltua ja säännöllistä.

Progressiivisuus

Aktiviteetin progressiivisuus tarkoittaa sitä, että aktiviteetin haasteellisuus kasvaa oppimisen ja tottumisen ohella. Esimerkkejä progressiivisuudesta: juoksussa/kävelyssä harjoitusajan pidentäminen, kuljettavan matkan pidentäminen, nopeuden lisääminen, reitin haasteellisuuden lisääminen, harjoituskertojen lisääminen. Musikaalisen instrumentin soitossa harjoitusmäärän lisääminen, uuden tekniikan opetteleminen, uuden musiikkityylin opetteleminen jne. Älyllisissä aktiviteeteissa voi myös keskittyä uuden asian/teorian/idean ymmärtämiseen, yleissivistyksen lisäämiseen jne. jne. Toisin sanoen progressiivisuutta voi toteuttaa monella eri tavalla ja kaikilla mahdollisilla alueilla ja osa-alueilla. Jos aktiviteetissa ei ole mukana progressiivisuutta kehitys pysähtyy ja tätä kautta myös mielekkyys todennäköisesti aktiviteettia kohtaan alkaa vähentyä, joka lopulta johtaa koko aktiviteetin poistumiseen ohjelmistosta epämielekkään ja turhan oloisena.

Suunnitelmallisuus

Suunnitelmallisuus on se, joka tukee aktiviteetin progressiivisuutta, mutta myös sen säännöllistä toteuttamista. Ilman suunnitelmaa toiminta on helposti päämäärätöntä, tehotonta tai puolitehoista. Ilman suunnitelmallisuutta osa aktiviteetin hyödyistä jää saamatta. Tämä osaltaan taas kerran vähentää aktiviteetin mielekkyyttä. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Säännöllisyys

Säännöllisyys on se, joka tuntuu kolmikosta – progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys – olevan kaikkein useimmiten se heikoin lenkki. Progressiivisuus ei pääse toteutumaan, jos aktiviteetti on liian epäsäännöllistä. Säännöllinen suunnitelman noudattaminen on avain asemassa kaikessa kehittymisessä.

Kaikki kolme edellä mainittua tekijää (progressiivisuus, suunnitelmallisuus, säännöllisyys) ovat perustavia asennoitumisen tapoja sekä taitoja, joiden avulla elämästämme tulee kaikin puolin parempaa. Nämä asennoitumisen tavat harjoitettuna ”leviävät” myös muihin elämämme osa-alueille helposti. Kun näemme mielekkään tekemisemme hyötyvän progressiivisuudesta, suunnitelmallisuudesta ja säännöllisyydestä, ymmärrämme omakohtaisesti, että näillä tavoilla voimme myös edistyä muilla elämän osa-alueilla. Kehittyminen, joka tapahtuu oman tietoisen toiminnan kautta, auttaa ymmärtämään mahdollisuuttamme kehittyä vastaavalla asennoitumisella muillakin elämän osa-alueilla.

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 4: KOGNITIIVISET TAIDOT/TIETOISUUSTAIDOT

Vastaa

Ihmisen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kolminainen kivijalka on monipuolinen ja riittävä liikunta, lepo ja ravinto. Jos jokin näistä ei ole kunnossa, on seurauksena terveydellisiä ongelmia (tämä ei ole mielipide vaan universaali fakta). Nämä kolme ovat olleet aiheina aiemmissa kirjoituksissa, joten niistä ei tässä sen enempää ole tarvetta kirjoittaa.

Neljäs tärkeä tekijä oman ja maailman hyvinvoinnin kokonaisvaltaisessa rakentamisessa on ajattelun taidot. Nämä taidot voivat tarkoittaa laajaa valikoimaa erilaisia kykyjä, mutta jo pienikin panostus johonkin osa-alueeseen parantaa usein elämänlaatua. Kognitiivisiksi taidoiksi lasketaan mm. havaitseminen, muistaminen, kielelliset taidot ja tunnetaidot. Edellä mainittu listaus ei ole millään tavalla kattava, mutta niiden pohjaltakin voimme helposti tarkastella ja nähdä miten kognitiiviset taidot ovat erittäin suuressa roolissa omassa ja muiden hyvinvoinnissa.

Havaitseminen on ajattelulle ja toiminnalle lähtökohta, joka vaikuttaa kaikkeen siihen mitä tästä seuraa. Mitä paremmin ja tarkemmin havaitsemme ärsykkeitä, sitä suuremmat ovat meidän mahdollisuuteemme toimia asianmukaisella tavalla.

Muistaminen lisää mahdollisuuttamme toimia monipuolisesti, sillä käytössämme on koko ajan suurempi määrä informaatiota. Samalla muistaminen vähentää paljon turhaa työtä ja voimme käyttää aikaamme kehittävämmin.

Kielelliset taidot auttavat meitä suunnattomasti sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa. Kielelliset taidot muun muassa edesauttavat sujuvaa ja rauhallista yhteiseloa muiden ihmisten kanssa sekä parantavat omien näkemystemme tehokasta välittämistä

Tunnetaidot auttavat meitä hahmottamaan sekä omia että muiden tunteita ja tuntemuksia. Hyvien tunnetaitojen avulla voimme säädellä reaktioitamme ja pysyä rauhallisina tilanteissa, joissa huonoimmilla tunnetaidoilla varustettuna toimisimme reaktiivisen aggressiivisesti ja tuhoisasti.

Kognitiivisten taitojen lisäksi voidaan puhua myös tietoisuustaidoista, jotka viittaavat ryhmään kykyjä, jotka auttavat meitä olemaan tietoisempia itsestämme ja ympäristöstämme. Näihin kykyihin kuuluvat mm. ympäristön, mielen ja tunteiden havainnointi, sekä havaintomme ymmärtäminen, hyväksyminen, käsitteleminen ja ainakin jonkintasoinen hallinta.

Ympäristön havainnointi sisältää muun muassa ympäristön yksityiskohtaista havainnointia sekä erityistilanteiden ja poikkeamien havainnointia ympäristössämme.

Mielen havainnointi on kaikkea mielen (tai ehkä oikeammin olisi sanoa tajunnan) sisältöjen havainnointia. Mitä tajunnassani on, mitä siellä liikkuu? Mitä ajatuksia ilmenee? Mistä ne saavat syntynsä?

Tunteiden havainnointi on juuri edellä mainittuja tunnetaitoja. Erityisesti tunteiden tunnistamista ja erottamista muista tunteista. Tunnetaidoissa tunteen havainnoinnin jälkeen tulee tunteen käsittely ja sen luonteen ymmärtäminen, miten suhtautua tunteeseen ja miten toimia sen pohjalta.

Hyväksyminen on tietoisuustaito, jossa hyväksytään tilanne sellaisena kuin se on. Ei passiivisen pessimistisesti niin, että tilanne on tämä eikä sille mitään voi, vaan niin, että hyväksymme tilanteemme nyt sellaisena kuin se on (niin hyvässä kuin pahassa). Jos voimme tilanteeseemme vaikuttaa positiivisesti, hyväksymme sen ja ryhdymme työhön. Jos emme voi vaikuttaa, hyväksymme sen ja teemme jotain muuta.

Kaikki edellä mainitut asiat vähentävät stressiä, lisäävät ajankäytön järkevyyttä, parantavat kykyämme oppia uusia asioita ja luovat meistä vain yksinkertaisesti luotettavamman ja tehokkaamman toimijan sekä itsellemme että muille.

..10/11..

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 3: Lepo

Vastaa

Jos olisin miettinyt näitä viittä tapaa parantaa maailmaa ja omaa hyvinvointia, vaikka vain kaksikymmentä vuotta – saati kolmekymmentä vuotta – sitten, en olisi hyvin suurella todennäköisyydellä edes ajatellut lepoa yhdeksi tekijäksi.

”Tempora mutantur, nos et mutamur in illis”[1]

Lepo on asia, joka ei enää ole nykypäivän yhteiskunnassa helppo ja automaattinen osa elämäämme, niin kuin se on ollut ns. yksinkertaisempina aikoina, jolloin päivän työt olivat fyysisen rasituksen täyttämiä ja työtä seurasi lepo jonkin kevyemmän aktiviteetin ja unen muodossa. 

Yhteiskuntamme on tällä hetkellä rakenteeltaan sellainen, että se ajaa helposti liialliseen suorittamiseen ja tekemiseen. Samalla se ajaa meitä helposti määrään laadun sijaan. Olemme jatkuvassa ärsykkeiden pommituksessa sekä vasten tahtoamme, että vapaaehtoisesti.

Lepoa tarvitsee koko kehomme luurankolihaksista luihin, jänteisiin, aivoihin ja sisäelimiin. Seuraavaksi tuon esille vain muutaman edellä mainittuihin liittyvän tekijän, joissa rasitus ja lepo eivät kohtaa.

Nyky-yhteiskunnan jatkuva informaatiopommitus ei jätä meitä enää juuri missään rauhaan. Ellet elä jossain kaukana kaupungeista, niin riesanasi on jatkuva ääni- ja valosaaste. Todennäköisesti sinulla on myös miltei aina käden ulottuvilla älypuhelin. Tutkimusten mukaan jo älypuhelimen läsnäolo lisää henkilön keskittymiskyvyttömyyttä. Puhumattakaan sen jatkuvista hälytys-, muistutus- ja huomioäänistä ja valoista.  Työn rakenne ja puitteet on tehty monissa paikoissa liian monimutkaiseksi jopa niin, että itse työnteko häiriintyy.  Oman päivän suunnittelu ja sisältö ovat monella niin kuin he eläisivät viimeistä päivää ja kaikki sekunnit tulee täyttää jollain aktiviteetilla, tai ainakin näennäisaktiviteetilla. Tähän liittyy osaltaan myös ns. multitaskaaminen, joka on moneen kertaan todistettu huonoksi tavaksi, josta on vain haittaa. Multitaskaamisen ei toimi, sillä ihminen ei pysty keskittymään hyvin moneen asiaan kerralla, vaan keskittyminen siirtyy eri aktiviteettien välillä ja rikkoo aiemman keskittymisen, jolloin toimiminen on pinnallista, tehotonta, ja lopulta vain huonotasoista. Multitaskaaminen opettaa aivot levottomiksi eikä suinkaan tehokkaiksi. Suorituskeskeinen kulttuurinen ilmapiiri on tietenkin vielä yksi asia, joka pitää tässä yhteydessä muistaa ja mainita.

Ihminen tarvitsee sekä rasitusta että lepoa, ja näiden tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa. Liiallinen rasitus suhteessa liian vähäiseen lepoon johtaa ennen pitkää rasitusvammoihin ja loppuun palamiseen. Liiallinen lepo suhteessa liian vähäiseen rasitukseen johtaa kunnon, terveyden ja älykkyyden heikkenemiseen, sekä moniin erilaisiin sairauksiin, kuten tuki-ja liikuntaelinsairauksiin, jotka ovat hälyttävän yleisiä jopa hyvin nuorilla ihmisillä.

Muutama konkreettinen keino lisätä levon ja rauhallisuuden määrää ja laatua arjessa:

  • Rajoita älypuhelin käyttöä. Pidä se kotona tietyssä paikassa, älä jatkuvasti käden ulottuvilla
  • Laita älypuhelimen hälytykset äänettömälle mahdollisuuksien mukaan
  • Keskitä asioiden teko ja anna niille oma aikansa, älä tee jatkuvasti asioita päällekkäin (kun katsot elokuvaa, keskity elokuvaan, kun luet kirjaa, keskity kirjan lukemiseen, kun harrastat liikunta, keskity liikuntaan jne.)
  • Pidä säännöllinen rytmi vuorokaudessa (erityisesti ateriarytmi ja unirytmi)
  • Lähde välillä ulos kävelemään ilman puhelinta
  • Organisoi ja suunnitte päivän ja viikon rakenne, mutta älä täytä koko päivää ja viikkoa aktiviteeteilla
  • Aloita säännöllinen meditaatio, jooga tai rentoutumisharjoittelu (tämän ei tarvitse ainakaan aluksi olla kuin 5min. päivässä). Kun on kerran oppinut tietoisesti rentoutumaan, tätä taitoa voi jatkossa käyttää aina tarpeen tullen

..10/11..

[1]  Ajat muuttuvat, ja me muutumme niiden mukana.

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 2: Liikunta

Vastaa

Aiemman kirjoituksen aiheen (ravinto) kanssa kulkee hyvin käsi kädessä toinen tapa parantaa maailmaa ja hyvinvointia. Kyseessä on tietenkin – taas kerran itsestään selvä asia – liikunta. Sanoisin, että liikunta on vielä paljon selvempi ja selkeämpi tapa parantaa omaa hyvinvointia kuin ravinto. Selvempi siinä mielessä, että tämä on sekä selvempää useimmille ihmisille, että vaikeammin kiistettävissä oleva asia kuin tietynlaisen ravinnon vaikutus terveyteen. Selkeämpi siinä mielessä, että liikunnan pääperiaatteet ja mekanismit ovat vielä yksinkertaisempia kuin hyvän ravitsemuksen pääperiaatteet ja mekanismit (harjoita/käytä = vahvista, laiminlyö = heikennä).

Kuten aiemmassakin kirjoituksessa ravinnosta, on liikuntakin oman päätösvallan ja tahtotilan alainen asia. Voimme päättää, miten liikumme, milloin liikumme, ja kuinka paljon liikumme. Liikkumattomuuteen löytyy loppumaton määrä tekosyitä ja liikkumiseen yhtäläinen määrä hyviä syitä. Jos fyysinen lähtökohtamme olisivat se liikkumisen ja kuntotason määrittävä tekijä, meillä ei olisi olemassa esimerkiksi paralympialaisia. Jos liikkumisen määrittäisi kulttuuri ja kasvatus, se kertoisi, että emme ole kykeneviä kehittymään. Kaikki edellä mainitut toki jollain tasolla vaikuttavat siihen todennäköisyyteen, miten liikutaan ja kuinka paljon. Samoin kaikkia edellä mainittuja tekijöitä käytetään yleisinä tekosyinä liikkumattomuuteen ja oman kunnon ja toimintakyvyn tasoon.

Liikunnan hyvät vaikutukset:

  • Fyysisen toimintakyvyn vahvistuminen
    • lihasvoima kasvaa
    • kestävyyskunto kasvaa
    • Sydän ja keuhkot vahvistuvat
    • Luusto ja jänteet vahvistuvat
  • Psyykkisen ja henkisen toimintakyvyn vahvistuminen
    • aivojen verenkierto ja muu toiminta paranevat
    • Itsekuri ja sinnikkyys paranevat
    • Suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja organisointikyky paranevat
    • Itsetunto vahvistuu
    • Käsitys itsestä (ja ihmisestä yleisesti), omista rajoista ja mahdollisuuksista paranee
  • Muut
    • Unenlaatu paranee
    • Yleinen energiataso ja vireystaso nousevat
    • Masentuneisuus ja ahdistus vähenevät
    • Stressitasot laskevat
    • kivun hallinta ja sietäminen ovat parempia

Liikkumattomuuden huonot vaikutukset:

  • Fyysisen toimintakyvyn surkastuminen
    • lihasvoima pysyy alhaisena ja heikkenee
    • kestävyyskunto pysyy alhaisena ja heikkenee
    • Sydän ja keuhkot pysyvät heikkoina ja heikkenevät
    • Luusto ja jänteet pysyvät heikkoina ja heikkenevät
  • Psyykkisen ja henkisen toimintakyvyn surkastuminen
    • aivojen verenkierto ja muu toiminta heikkenevät ja altistavat sairauksille
    • todennäköisesti vaikuttaa itsetuntoon negatiivisesti
    • Käsitys itsestä (ja ihmisestä yleisesti), omista rajoista ja mahdollisuuksista ei todennäköisesti ole niin realistinen kuin se voisi olla
  • Muut vaikutukset
    • Unenlaatu on huonompaa ja uniongelmia esiintyy enemmän
    • Yleinen energiataso ja vireystaso ovat huonompia
    • Masentuneisuus ja ahdistus ovat erittäin todennäköisiä
    • Keho ei kykene käsittelemään stressiä yhtä hyvin

Kuten ylläolevasta vaikutuksien listauksista voidaan päätellä, ovat liikkumisen ja liikkumattomuuden vaikutukset laajat. Vaikutuksissa ei ole kyse pelkän lihasvoiman ja –kestävyyden muutoksista vaan koko elämään vaikuttavista tekijöistä unenlaadusta mielialaan ja itsensä kokonaisvaltaiseen säätelyyn. 

Vain liikkuva ihminen voi olla terve ja pysyä terveenä ja toimintakykyisenä. Ei ole mikään mysteeri, mitkä ovat suurimpia syitä ihmisten mielenterveys- ja terveysongelmiin nykypäivänä. Fyysiseltä puolelta ne ovat huono ravinto ja erityisesti liikunnan puute. Ihmisen keho on suunniteltu (ei tarvitse silti olettaa suunnittelijaa) ja rakentunut (ei tarvitse olettaa persoonallista rakentajaa) toimimaan ja pysymään terveenä liikkumisen avulla. On siis mahdotonta pysyä terveenä, jos ei liiku tarpeeksi.

Liikunnan hyvien vaikutusten aikaansaaminen

Kun rasitamme lihaksiamme jollain vastuksella (painot, oma paino jne.), keho pyrkii mukautumaan tähän niin, että seuraavalla kerralla toiminto olisi helpompaa. Näin ärsykkeen saaneet lihakset vahvistuvat. Samalla vahvistuvat lihaksien päissä olevat jänteet kestämään rasitusta ja välittämään voimia paremmin. Myös luusto vahvistuu, kun se joutuu rasituksen alaiseksi. Luustoa vahvistaa erityisesti iskuttava liikunta, kuten juoksu ja kävely, mutta kaikki liikunta, jossa luuhun kohdistuu jonkinlaista painetta (eli enemmän tai vähemmän kaikki liikunta) vahvistaa luustoa. Koska liikunta lisää hapensaannin- ja kuljetuksen tarvetta se vahvistaa samalla sydäntä ja verenkiertoa tehokkaammaksi, jotta se voi seuraavalla kerralla vastata rasitukseen paremmin. Liikunta lisää myös aineenvaihduntaamme samoin kuin verenkiertoa aivoissa. Näillä on monia suotuisia vaikutuksia mielialaan, tunteisiin ja jopa älylliseen suorituskykyyn. Kenestäkään ei toki tule älyllisesti lahjakasta pelkällä liikunnalla, mutta liikunta vahvistaa aivoja fyysisesti, joten niin sanottu ”hardware” on tehokkaampi.

  • Psyykkisen ja henkisen toimintakyvyn vahvistuminen
    • Itsekuri ja sinnikkyys paranevat, koska säännöllinen ja tavoitteellinen liikunta sekä kehittää että vaatii kärsivällisyyttä ja säännöllisyyttä, jolloin ei voida mennä sen mukaan mikä milloinkin on päällimmäinen tunne- ja tahtotila. Tämä taas osaltaan edelleen ruokkii suunnitelmallisuuden, tavoitteellisuuden ja organisointikyvyn kehittymistä, koska mm. liikkumisen ja muun elämän yhteensovittaminen vaatii edellä mainittuja.
    • Käsitys itsestä (ja ihmisestä yleisesti), omista rajoista ja mahdollisuuksista paranee, sillä vain perehtymällä asioihin ja tekemällä niitä itse voi ymmärtää asioita, niiden piirteitä ja rajoja.
    • Unenlaatu paranee, koska rasitettu keho vaatii lepoa. Jos koko päivä on passiivista olemista ei ole niin suurta kontrasti ”toiminnan ja levon” välillä, eikä mieli ja keho tarvitse lepoa samalla tavalla.
    • Masentuneisuus ja ahdistus vähenevät, koska keho tuottaa luonnollisesti ns. mielihyvähormoneja, koska liikunta, ravinto ja lepo ovat ne kolme tekijää, jotka näihin vaikuttavat fyysisellä tasolla. Jos jokin näistä on pahasti epätasapainossa, on koko keho ja sen hormonitoiminta epätasapainossa.

Ulkoinen tekosyy 1 – Kasvatus ja kulttuuri määrää

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska minut on niin kasvatettu tai kulttuurimme vain on sellainen, että ei tule liikuttua.

Vastaus – yksikään ihminen ei ole kasvatuksensa tai kulttuurinsa täysin orjuuttama. Jokaisella on valinnanvapaus ja päätösvalta suhteessa omaan liikkumiseensa.

Ulkoinen tekosyy 2 – ei ole varaa harrastaa liikuntaa

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska minulla ei ole varaa.

Vastaus – liikkuminen on täysin ilmaista. Jos liikuntaharrastus vaatii rahaa, tulee keskittyä sellaisiin liikunnan muotoihin, joihin omat varat riittävät.

Sisäinen tekosyy 1 – Ei ole luontaista minulle, ei kiinnosta (psykologinen)

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska minua ei ole luotu liikkumaan.

Vastaus – kaikki ihmiset on ”luotu” liikkumaan. Liikkuminen on ihmisille yhtä luonnollista, tärkeää ja välttämätöntä kuin syöminen, juominen ja nukkuminen.

Sisäinen tekosyy 2 – Liikkuminen ei tunnu hyvältä (biologinen, fyysinen)

Tekosyy – En voi, kykene tai halua liikkua, koska se ei tunnu hyvältä. Liikkuminen tuntuu epämiellyttävältä.

Vastaus – Kaikki uusi ja haastava on aina vaikeaa ja hieman epämiellyttävää. Samoin lihasten ja muun elimistön rasittaminen tuntuu aluksi ikävältä. Keho kuitenkin sopeutuu ja epämiellyttävyys vähenee, kun keho tottuu uuteen aktiviteettiin. Keho myös palautuu nopeammin ja kipeytyy vähemmän, kun se tottuu toimintaan. Kokemuksella ja tiedolla oppii myös erottamaan, mikä kipu on niin sanottua hyvää ja normaalia ja mikä huonoa kipua. Hyvä väsymys ja ”kipu”  on merkki kehityksestä ja terveyden sekä toimintakyvyn vahvistumisesta (ja aika nopeasti myös ihmisen mieli yhdistää nämä miellyttäviksi tuntemuksiksi).

Lasten ja nuorten liikkumattomuuden seuraukset

Lopuksi vielä tiivistettynä lasten ja nuorten liikkumattomuuden vaikutukset, joista tärkeimmät tuntuvat olevan isolle osalle ihmisistä tuntemattomia. Koska liikkuminen vaikuttaa koko ihmisen kehoon ja sitä kautta koko elämään, on liikkumattomuuden vaikutukset kasaantuvia.

Se mitä harjoitamme ja käytämme, vahvistuu. Se, jonka harjoittamisen laiminlyömme ja, jota emme käytä, heikkenee. Päällisin puolin asia on edellä mainitulla tavalla yksinkertainen.

Lapsilla ja nuorilla yllämainittuun tuo lisänsä se, että ”mitä ei ole harjoitettu ensinkään, ei ole edes päässyt vahvistumaan”. Kun lapset ja nuoret eivät ole rasittaneet kehoaan liikkumalla tarpeeksi ja monipuolisesti, ei luusto, lihakset, sydän, verenkierto- ja keuhkot pääse kunnolla vahvistumaan. Liikkumattomuus lapsena ja nuorena siis johtaa aikuisiin, joiden koko fyysinen rakenne on heikko. Tämä taas altistaa kaikille vammoille ja sairauksille, kuten luunmurtumille, keuhko- verenkierto- ja sydänongelmille. Vaikka liikunnan harrastaminen on tärkeää koko elämän ja sen tulisi olla päivittäistä, erityisen tärkeää olisi lapsien ja nuorten säännöllisen liikkumisen varmistaminen. Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

..10/11.. 

Viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa ja omaa hyvinvointia – OSA 1: Ravinto

Vastaa

Nykymuodin vastaisesti en syytä seuraavissa teksteissä (pelkästään) yhteiskunnan rakenteita omasta pahoinvoinnista ja maailman tilasta (nähtiin se minkä tasoisena tahansa), vaan tuon ilmi viisi tapaa parantaa varmasti ja pysyvästi maailmaa sekä omaa yksilöllistä hyvinvointia. Asiat eivät ole teoriassa ainakaan mitään mysteeriin verhottuja ihme-oppeja vaan suoranaisia itsestäänselvyyksiä. Jostain kumman syystä nämä itsestäänselvyydet eivät silti sellaisia vaikuta olevan, kun tarkastelemme asiaa käytännön elämän tasolla, koska niin moni henkilö näyttää mieluummin vellovan surkeuden ja muiden syyttelyn pohjamudissa kuin tekevän näille asioille omakohtaisesti jotain.

RAVINTO

Se mitä käytämme ravinnoksi, on täysin suoraan yhteydessä omaan terveyteemme (niin psyykkiseen kuin fyysiseen), mutta ravintotottumuksillamme on yhteys myös luonnon hyvinvointiin. Ruoan suhteen kyseessä on sekä valinnat että tottumukset.

Valinnat:

Voimme useimmiten valita mitä syömme

  • Valitsemmeko puolen kilon pitsan ja jäätelön, pelkän pitsan vai kasvisaterian
    • Valitsemmeko pitsaan raskaimmat ja epäterveellisimmät päällysteet vai jotain parempaa
    • Valitsemmeko kotimaista, luomua vai kaukaa tuotua
    • Valitsemmeko eettisesti tuotettua vai massakidutuslaitosten tuotoksia
    • Valitsemmeko ekologisesti tuotettua vai luontoa turhaan tuhoavaa

Voimme useimmiten valita ajan, milloin syömme

  • Syömmekö pitsan kerran viikossa, kerran päivässä vai kolme kertaa päivässä
    • Syömmekö herkkuja kerran viikossa, kerran päivässä vai aamusta iltaan

Voimme useimmiten valita missä syömme

  • Syömmekö pikaruokaketjun jakelupisteessä, ravintolassa vai kotona
    • Syömmekö ruokailutilassa vai joka paikassa

Tottumukset:

Syömme useimmiten sitä, jota olemme tottuneet syömään

  • Ihmiset toimivat pääosin tapojensa ja tottumuksiensa orjuuttamana. Tämän vuoksi kotoa, koulusta ja lähiympäristöstä saatu esimerkki on erityisen tärkeä

Syömme useimmiten silloin, milloin olemme tottuneet syömään

  • Ruokailuajoilla on tärkeä rooli sekä ruoan määrän ja laadun pitämisen oikeanlaisena, samoin kuin päivittäisen energiatason pitämisenä tasaisena (annosmäärät suhteessa ruokailukertoihin, ruokailukertojen määrä vuorokaudessa, vuorokauden ajat jne.)

Syömme useimmiten siellä, missä olemme tottuneet syömään

  • Se missä syömme vaikuttaa paljon myös terveystilaamme. Paikalla tarkoitetaan tässä sekä ruokailupaikkaa (koti, ravintola jne.) että paikkaa kotona (ruokailuhuone, sohva, sänky jne.)

Kaikki edellä mainitut valinnat ja tottumukset ovat meidän itsemme muutettavissa olevia. Tottumuksemme ovat muutettavissa olevia eikä niiden tarvitse määritellä loppuelämämme suuntaa. Jotkin tottumukset ovat vaikeammin muutettavissa kuin toiset, mutta kaikki ovat silti muutettavissa. Jotkin valintamme ovat vahingollisempia kuin toiset ja valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi on nähtävissä hyväksi, jos vaihtoehtoja ei ole muita.

Kyseessä ei ole täydellisyyden tavoittelu ja mustavalkoinen oikein-väärin-asetelma vaan pyrkimys toimia mahdollisimman hyvin ja toimia säännöllisesti ja sinnikkäästi vaikka aina ei onnistuisikaan. Tarpeeksi toistettuna asioista tulee tapoja ja tottumuksia, ja tapojen ja tottumusten pohjalta toiminen on koko ajan helpommaksi muuttuvaa toimintaa. Asioiden tiedostaminen on ensimmäinen askel tapojen muuttamiseen. Tämän lisäksi tarvitaan motivaatio muutokseen ja tietoa, miten tulee toimia. Tiedostaminen, tieto, motivaatio ja toiminta tukevat kaikki toisiaan.

Ravinnon vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön on kirjoitettu valtava määrä tutkimus-ja muuta kirjallisuutta. On turha mainita tässä edes yhtä teosta, sillä jokainen joka omaa lukutaidon ja haluaa tietoa aiheesta löytää, löytää aiheesta tietoa hyvin helposti. Kuitenkin kirjoituksen loppuun on hyvä lisätä pieni listaus ravintovalintojen – niin hyvistä kuin huonoista –vaikutuksista omalle terveydelle ja maailmalle (koska sehän tämän tekstin aihe oli).

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Koska ihminen toimiakseen kunnolla fyysisesti ja psyykkisesti tarvitsee tiettyjä ravintoaineita, vaikuttaa riittävä oikeanlainen ravinto suoraan fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.
  • Edellä mainitusta seuraa parempi terveys, toimintakyky kaikilla mahdollisilla alueilla.
  • Tiettyjen ravintoaineiden on myös huomattu suojaavan erilaisilta sairauksilta.

Oikeanlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Turha luonnontuhoaminen vähenee
  • Turha kärsimyksen aiheuttaminen ja tappaminen vähene

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset terveydelle

  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho ovat aliravitsemustilassa (eli liian vähän ravintoaineita, joita tulisi saada)
  • Mielenterveyden (ja fyysisten) ongelmien vahvistuminen, lisääntyminen ja syntyminen, koska aivot ja koko keho saavat liikaa sellaista, joita ei tule saada joko lainkaan tai tulisi saada vähemmän.
    • Terveys kärsii siitä, että se saa turhaa, koska silloin keho joutuu työskentelemään jatkuvasti ja kovasti poistaakseen tätä ”myrkkyä” (suola, lisäaineet ja kemikaalit, jotka eivät ole ravintoa).
    • Terveys kärsii liiallisesta energiasta, koska se kerääntyy sekä ylimääräiseksi rasvaksi/kuolleeksi painoksi (rasva on kuollutta siinä mielessä, että siinä on olematon verenkierto eikä se ole tahdonalaista, toisin kuin lihaskudos), että rasittaa kaikkia kehon sisäelimiä pistämällä ne jatkuvasti ”ylitöihin”.

Vääränlaisen ravinnon vaikutukset maailmalle

  • Epäeettinen ravinto lisää kärsimystä ja tappamista maailmassa
  • Epäekologinen ravinto lisää kärsimystä ja luonnontuhoutumista maailmassa
  • Epäterveellinen ravinto lisää kärsimystä maailmassa
  • Kaikki kolme edellä mainittua menevät usein myös ”käsi kädessä” niin, että ravinto, joka on jotain edellä mainituista, on myös ainakin jossain määrin myös muita edellä mainittuja.

Hyvä ravinto kiteytettynä: mahdollisimman luonnollista eli vähän prosessoitua, mahdollisimman kasvisvoittoista, mahdollisimman monipuolista, energiaa tarpeen mukaan (mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän voi syödä)

Hyvät ravintotottumukset kiteytettynä: pyri syömään pääosin terveellistä, mutta anna itsellesi lupa poiketa linjasta silloin tällöin, älä syö jatkuvasti ja joka paikassa vaan ”pyhitä” ruokahetki eli ruokailut ovat selkeitä tapahtumia, syö mieluummin säännöllisesti ja vähemmän kuin harvoin ja kerralla paljon.

Ruokailutottumukset ja –tavat ovat muutettavissa, koska ne nimensä mukaan ovat tottumuksia ja tapoja.

..10/11..